31.5. Stadi games

Oltiin tänään kisoissa Helsingissä. Ensimmäinen rata oli agirata. Tuomarina oli Ritva Herrala. Radalla oli pari hankalaa kohtaa; aloitus jossa oli 2. esteen jälkeen ansana Keksin rakastama A ja puomin jälkeen muuri, joka oli edelliseen ja seuraavaan esteeseen nähden haastavassa kulmassa. Molemmat näistä etukäteen hankaliksi arvioimistani kohdista meni hyvin, jälkimmäisellä tein takaaleikkauksen, joka sujui hyvin. Jei!!! Muuten rata olikin yhtä iloista sekoilua: Keksi ihanainen oli vauhdissa, jostain syystä se tuli ohi jo ensimmäisestä esteestä, mistä tuli kielto. Sen jälkeen se myös valitsi yhestä putkesta väärän pään, liekkö näytin huonosti. Meilä ei ollut kameraa mukana, joten en muista, oliko radalla muitakin virheitä, mutta radan jälkeen ei voinut kun nauraa, Keksi hymyili kuin pieni aurinko, kun sillä oli niin kivaa. Aika meillä olisi kuulutuksen mukaan riittänyt.

Toinen rata oli virosta kotoisin olevan Anne Tammiksalun rata. Sille lähdin asenteella, että otan tosi tarkasti, ettei Keksi saa mahdollisuutta tehdä väärin. Rata oli miun mielestä tosi haastava mutta hauska, mutta en ollut rataantutustumisen jälkeen ollenkaan varma, muistaisinko sen. Jostain syystä miun on helpompi hahmottaa agiratoja. Rata sujui loistavasti, niin tiukat kulmat kepeille kuin valssit ja okseritkin, mutta yksi putki vei Keksin taas väärään päähän, tuloksena siis hylly. Putken jälkeen oli kohta, jonka olin suunnitellut tarkoituksella niin, että Keksi joutuu irtoamaan ja edellisellä putkellä käyneen kömmähdyksen jälkeen olin myös himpun myöhässä, mikä johti siihen, että Keksi joutui irtoamaan minusta n. 3 metriä sivusuunnassa seuraavalle putkelle. Ja se irtosi! Tämä pieni onnistumisen kokemus ja edellisen vastaavat tekivät reissusta tekemisen arvoisen.

Nyt on hyvä jäädäkin treeni- ja kisatauolle, laittaa niitä kuuluisia jäitä hattuun ja toisaalta haudutella kaikkea opittua ja tapahtunutta. Tavoitteena olkoon se, että saataisiin tämän vuoden puolella menolippu kolmosiin. Toisaalta vuoden tavoitteet ovat jo täyttyneet, kun saimme sen ensimmäisen nousunollan, mutta tavoitteita pitää aina kiristää saavutusten mukana. Agitreeneistä Keksille taukoa tullee n. 4 viikkoa, toko treeneihin mennään aikaisemmin, jos kaikki menee hyvin ja seuraavat kisat meillä on heinäkuun lopussa tai elokuun alussa. Nyt siis alkaa Umbran tehotreenit, voidaan haluttaessa treenata kolmekin kertaa viikossa :) Tosin luultavasti jätän treenikerrat kahteen per viikko.

Irtoamista 30.5.

Miä vedin eilen kisaavien ryhmän treenit. Hyvää harjoitusta, koska ollaan siirtymässä systeemiin, jossa jokainen suunnittelee ja vetää vuorollaan treenit. Onneksi se on enemmän sitä, että mietii treenin, jota tehdään vuorollaan ja sitten kaikki saavat kommentoida. Lisäksi ryhmässä on niin hyvä henki, että uskaltaa hyvin sanoa mielipiteensä, eikä tarvitse jännittää.

Treenattiin irtoamista ja takaaleikkausta. Harjoitus oli kohtuullisen yksinkertainen, mutta irtoamisen harjoitteluun hyvä. Irtoamista sai harjoitella myös itsenäisenä treeninä, joka oli sama kun tiistaina. Keksi irtosi hyvin jopa hypylle ja vauhtia piisasi. Otettiin vain muutama toisto, koska meillä oli seuraavana päivänä kisat. Sain myös kokeilla treenikaverin nopeata flättiä. Koira oli tosi nopea ja oli mielenkiintoista "ajaa" tuota isoa mustaa. Koira oli hyvin kuulolla, mutta silti kohtuullisen tykki. Hauskaa!!!

Ratatreenit 27.5.

Miä olin veto- ja pääasiallisessa rakennusvastuussa tän päivän ratatreeneissä. Olin valinnut tehtäväksi 2-luokan kohtuullisen helpon radan, mutta koska treeneihin tuli meidän lisäksi vain kaksi koirakkoa, vaihdettiin lennosta suunnitelmaa. Toinen treenikavereista kun oli meidän kanssa samoissa kisoissa viime viikonloppuna. Heillä ei mennyt rata ihan putkeen ja kun ratakin muistui mieleen, tehtiin se, tai oikeastaan 2/3 osaa siitä, kun kokonaisen radan rakentaminen ja A-n siirtäminen on kolmestaan aika rankkaa. Treenit sujui hyvin. Miä oon tosi ylpeä ittestäni, kun olen alkanut näkemään toisten ohjausta: näkee sen, milloin sujuu ja miksi ja milloin ei ja miksi, ainakin joissakin kohdissa. Iso askel siitä, kun ei tarkasta katsomisesta huolimatta osannut sanoa mitään.

Keksillä oli jostain syystä ihan hurja meno päällä, toisetkin sanoivat siitä. Liekkö meidän juoksutreenit ovat ottaneet tuulta alleen. :) Meillä ei kauan mennyt radan tekemisessä aikaa, joten lopuksi otettiin vielä irtoamista suoralla, jolla oli rengas ja putki.

H-I-R-V-I

Me käytiin äsken metsässä koirien kanssa. Jyrillä on alkanut kesätyöt, minkä vuoksi miä olen lupautunut käyttämään koirat aamuisin. Mentiin lähimetsäämme, joka on reilun 2 km pituisen pururadan sisällä. Ajattelin, että se on turvallinen paikka mennä yksin juoksuttamaan kaikkia kolmea, kun siellä ei ole kyitäkään näkynyt.

Vähän sen jälkeen, kun olin mielessäni onnitellut itseäni lenkkivalinnasta polulla edessämme n. 10 m päässä näkyi koira. Omat koirani olivat jääneet jälkeeni, kutsuin niitä luokse. Keksi ja Tosca tulivat, Umbra oli vieläkin polulla takanani ja tuijotti metsään. Kutsuin sitä tiukasti: "TÄÄLLÄ!" Umbra tuli luokse ja samassa metsä noin 10-15 metrin päässä takanamme, siellä mihin Umbra oli tuijottanut, alkoi rytistä ja näin hirven painelevan ryteikössä. Tästä vaiheesta en muista sanoinko mitään, kytkin vain Umbran kiinni. Se ei kyllä edes yrittänyt lähteä hirven perään, ihmetteli vain.

Hetki ihmeteltiin hirven poistumista paikalta. Pahimman jännityksen lauettua juttelimme ja naureskelimme toisen koiranulkoiluttajan kanssa tapahtuneelle. Me oltiin ilmeisesti koirien kanssa kävelty tosi läheltä paikollaan seisonutta hirveä ja se taisi eniten säikähtää miun ääntä, kun komensin Umbraa luokse. :) Hirvi ei ollut mikään kovin iso, ehkäpä viime kesän vasoja. Toivottavasti raukka löytää tiensä takaisin isompiin metsiin. Minä olen jo pitkään halunnut nähdä hirven luonnossa, mutta täytyy sanoa, ettei tarvitisisi ihan pian nähdä uudestaan, sellaiset sydämentykytykset sain tästäkin kohtaamisesta. :)

Se, että cavalierit eivät sännänneet hirven perään, ei ollut niin ihme, ei Keksikään sentään niin riistaviettinen ole, mutta Umbran käytöksestä miä oon tosi ylpeä. Hirvi oli jo sännännyt juoksuun, kun Umbra tuli luokse. Hetken jännitin kyllä, miten käy, koska Umbra eteen ei ole sattunut mitään kottaraista isompaa eläintä vapaana ollessa, mutta turhaan ainakin tällä kerralla. Kiinnostunut Umbra kyllä oli, se tuijotti hirven perään vielä pitkään. Loppulenkki menikin sitten rauhallisesti, tosin tarkkailin metsää tavallista tarkemmin ja paluumatkalla otin koirat tavallista aiemmin kiinni, kun Umbra samassa paikassa, jossa olimme hirven nähneet, alkoi ottamaan vainua maasta. Nyt meinaan kyllä pakahtua ylpeydestä! Jotain ollaan selkeästi oikein tehty koulutuksessa. :)

Umbran agitreenit

Umbran agilitytreenit siirtyivät maanantaille, kun kaksi ryhmää yhdistettiin. Eilisissä treeneissä tuli uuttena esteenä pussi. Otin sitä niin, että avustaja piti Umbraa ja miä otin sen vastaan, kääritystä pussista, ensi kerralla pidennetään kankaan pituutta. Umbra tuli pussista rohkeasti, kunhan vain näki minut. Tai pallon, kumpi lie rakkaampi. :)

Otettiin myös kontakteille vahvistusta puomilla. A:ta miä otan enemmän myöhemmin, sitä ollaan kokeiltu kerran muutamia toistoja. Se menikin hyvin, mutta koska se on jaloille aika raskas, niin otetaan sitä lisää myöhemmin, ehkä silloin tällöin muutama toisto muistin virkistämiseksi.

Otin myös yhdellä hypyllä irtoamista targetille, se sujui hyvin, Umbra irtoaa tosi hyvin lelun tai namin avulla. Puolikkaita keppejä otettiin myös muutaman kerran.

Ohjattuna treeninä oli muilla takaaleikkaus radanpätkä, me saatiin tehdä takaaleikkausta yhdellä esteellä niin, että treenien vetäjä kutsui Umbraa pallolla ja miä ohjasin sitä aidalle. Aluksi Umbra ei oikein ymmärtänyt jutun juonta, mutta pallo houkuttimena saatiin muutama onnistunut suoritus, mihin lopetettiin. Jatkossa pitänee tehdä niin, että en tee ennen ohjattuja treenejä kuin vähän jotakin, ettei paras terä mene ohitse. Hauskaa meillä oli taas ja Umbra kuunteli hyvin, vaikka kentällä oli sille uusia koiria.

JAU:n kisat 25.5.

Oltiin äsken JAU:n kisoissa Järvenpäässä. Tuomarina oli Anders Virtanen ja tuomariharjoittelijana Seppo Savikko, joka siis oli suunnitellut radan ja arvosteli sen. Rata oli hauska, siinä on tiukkoja kohtia sopivasti ja hyvin paikkoja, jossa pystyttiin juoksemaan. Saatiin vitonen kosketuksesta, kun Keksi keppejen jälkeen kaarsi miun eteen, vaikka piti jatkaa suoraan eteenpäin. Ihmetelttiin asiaa ja katsottiin nauhoja, kunnes keksin; Keke oli ollut menossa vasemmalla viistossa olleelle A:lle. Tätä virhettä en kyllä nyt ota omalle kontolleni, koska muutkin sanoivat, että ohjasin Keksiä hyvin. Kontakteiden vetovoima on vastustamaton. Törmäyksestä huolimatta päästiin ihanneaikaan, joka oli 49 s. Meijän ajaksi tuli 46,38, vaikka törmäilyssä kului varmasti sekunteja. Lopputulos oli siis 5 ja sijoitus myös 5.

Miulla on kuitenkin hyvä mieli. Meidän ohjaus on mennyt eteenpäin, rimat ei kolissut ja muuten radalla ei tullut ongelmia. Miusta on ihan ok olla vielä 2. luokassa (no, ei nyt ehkä enää vuotta...), koska miä tiedän, että kolmosissa me ollaan jo niin kovassa seurassa, että voittoja tuskin tulee ja sijoituksetkin tulevat olemaan tiukassa, jos niille koskaan ylletään. Sitten joskus, kun kolmosiin päästään (ja kyllähän me sinne mennään), kilpaillaan vielä enemmän itsemme kanssa ja niistä nollista. :)

Umbralla on illalla arkitottis treenit, agility treenit sillä siirtyi maanantai- iltaan. Eli tänään se saa tokoilla Jyrin kanssa, huomenna me tavataan aamupäivällä Terra (ellei mitään muutoksia tule) ja illalla mennään treeneihin jos Umbra jaksaa.

Keksin treenit 23.5.

Tänään meillä oli perustreenit. Treenattiin ohjauskuviota, jossa esteiden välit olivat kohtalaisia ja puolenvaihtoja oli paljon. Hiukan meillä oli vaikeuksia yhdessä kohdassa, kun mun hartiat osoitti väärälle esteelle ohjaavan käden jäätyä sivuun. Myös yksi tiukka mutka, jossa piti kääntyä hypyn jälkeen melkein 180 astetta ja houkuttimena oli putki, teki tiukkaa. Tosin niin taisi tehdä melkein kaikilla muillakin koirakoilla, putki imi koiran toisensa jälkeen sinne, mutta kaikki saatiin lopulta tajumaan kuvio. Hauskaa oli taas, juteltiin ja miusta on kiva huomata, miten koirakot ovat kehittyneet. :)

Noutokapulaa tutuksi

Tänään otin aamulenkille mukaan Umbran lisäksi naksuttimen, palkkoja ja noutokapulan. Lenkin yhteydessä pidettiin sitten ensimmäiset noutokapula treenit. Muistutin ensin naksuttimen Umbran mieleen. Hyvin se muisti, naksun kuullessaan lipoi huuliaan. :) Hyvin ehdollistunut naksulle.

Sen jälkeen tein kuten olin Lapikkaasta lukenut. Ensin annoin Umbran haistaa kapulaa, kosketuksesta tuli naksu ja nami. Näitä otettiin muutamia kertoja. Sen jälkeen leikitin Umbraa hieman ja se otti kapulan suuhun, siitä tuli myös naksu ja palkka. Kapula oli suussa noin sekunnin, mutta siitä se lähtee. Ainakaan kapulan pitäminen ei ole Umbrasta epämiellyttävää.

Treenattiin myös paikallaoloa ja maahanmenoa. Paikalloolo sujuu jo hyvin kohtuullisen häiriöttömässä tilanteessa, maahanmenot ovat pysyneet Umbralla ihanan iloisen vauhdikkaina. :)

Keksi tokottaa

Meillä oli tänään Keksin kanssa ensimmäiset möllitoko 2 -ryhmän treenit. Viime viikolla en vielä päässyt osallistumaan töiden takia. Ryhmässä oli yksi uusi koirakko ja muutenkin meitä oli vähänlaisesti paikalla, joten käytiin alokasluokan liikkeet läpi niin, että yksi koirakko näytti aina yhden liikkeen. Me näytettiin liikkeestä seisominen, perusasento ja tokohyppy. Lisäksi otettiin paikalla makuu ja seuraamista.

Oikeastaan alokasluokan liikkeet ei ole kovin vaikeita. Eihän ne toki meillä vielä täydellisesti mene, mutta eipä ne hirvitäkkään enää.

1. Luoksepäästävyys: Keksi toimii hyvin, hampaita katsottaessa se saattaa peruuttaa.

2. Paikalla makaaminen: Suhteellisen varma, Keksi kestää tosi paljon häirintää. Tänään se lähti siitä kerran, mikä oli uutta. Keksin puolustukseksi pitää sanoa, että se lähti, kun vetäjä Marika, kävi makaamaan viereisen koiran eteen, eli häiriötä oli aika paljon. :)

3. Seuraaminen kytkettynä: Ok, tosin miä joudun katsomaan vielä aika paljon Keksiin. Käännökset ja tahdinmuutokset sujuvat aika hyvin.

4. Seuraaminen taluttimetta: Sama kun yllä. Keksi saattaa edistää tai jäädä haistelemaan.

5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: Menee hyvin, tosin Keksi saattaa ennakoida.

6. Luoksetulo: Menee hyvin, tosin miä käytän vielä aika paljon apuja.

7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: Keksi osaa seisoa ja odottaa, toistaiseksi ongelmana on pysähtyminen seisomaan, Keksi saattaa tarjota takamusta maahan.

8. Estehyppy: Mennyt kovasti eteenpäin, tälle päivälle saatiin pari hyvää treeniä, tosin miun avut ovat vielä aika voimakkaat.

Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. :)

Ratatreenit 20.5.

Miä olin vetovastuussa ratatreeneistä. Otettiin harjoittelun alle helppo ykkösluokan rata: sopivan haastava treeneissä käyville mölli-koirakoille ja vauhtitreeniä muille. Oli tosi hauskaa tehdä tollasta rataa, vielä kun uskaltaisi kisoissa juosta niinkuin treeneissä! :) Jostain on kuitenkin aloitettava, joten ehkä sekin auttaa, että uskaltaa ensin juosta treeneissä niin lujaa kuin lähtee, kisoihin se siirtynee itsestään.

Treffit Haltialassa

Me tavattiin tänään Kuru ja ihmisensä Haltialassa. Umbralla ja Kurulla oli hauskaa, ne juoksivat ja painivat sydämensä kyllyydestä. Hauskaa oli myös meillä ihmisillä seurata tuota riemukasta riekkumista. Kiitos seurasta!

Kuru 11 kk


Umbra 12.5 kk

Umbra treenaa agia.

Eilen illalla oli taas Umbran treenejä. Jyri oli puusavotassa mökillä, joten arkitoko jäi väliin. Agilitytreeneihin mentiin kuitenkin.

Treeneissä harjoiteltiin välistävetoa. Umbra hoksasi jutun juonen aika nopeasti, miulla oli vaikeuksia opetella ohjaamista uudella tavalla, kun Keksin kanssa on tehty hommia niin pitkää. Kiinnostavaa tämä kyllä on, isomman ja kaikesta päätellen Keksiä nopeamman koiran ohjaaminen.

Otettiin myös ihka ensimmäistä kertaa keinua. Umbra uskaltautui sinne oikein hyvin, toki keinun alastuloa pehmennettiin ja hidastettiin vielä paljon.

Toinen aluevaltaus oli maksirengas. Umbrahan on sen suorittamista arastellut, mutta eilen Umbra hetken mietittyään loikkasi sen läpi lihapullan palan perässä ja kun alkuun oli päästy, meni regas uudemmankin kerran. :)

Lopuksi vielä heitin Umbralle muutaman kerran tennispalloa, jota se syöksyi hakemaan maa pölisten. :) Kaikkiaan oli hyvä päivä, posketkin jo kramppaa kaikesta hymyilemisestä.

Keksin toinen kakkosluokan nousunolla!

Me oltiin tänään agiliitelemässä Kirkkonummella. Tuomarina oli Ritva Herrala, mutta radan suunnitteli ja arvosteli tuomariharjoittelija. (Nimeä ei löytynyt netistä, mieshenkilö oli kyseessä.)

Lämmittelin Keksiä paremmin kuin koskaan, viime viikosta säikähtäneenä. Me käytiin parikin kävelylenkkiä ja juostiin spurtteja ja sen lisäksi miä vielä taivutin sitä kevyesti. Mitään ongelmia ei ollut, vaikka rimat olivat medien toiseksi ylimmässä kannattimessa. Miä myös jäähdyttelin Keksin tosi huolella ja hartaudella.

Rata oli hauska. Ykkösten rata käännettiin ympäri ja sitä säädettiin hiukan ja se oli siinä. Radalla oli muutama tarkkuutta vaativa paikka: kepit olivat heti ensimmäisen hypyn jälkeen, pituudelle mentiin puomin alla olevasta putkesta, A:n alla olevaan putkeen piti mennä kahdesti (tosin kulmat olivat sen verran helppoja, että Keksi ei yrittänytkään A:lle. Ja tietenkin näitä on treenailtu aika paljon kevään aikana.) Myös A:n alla oleva putkien toisen suorittamisen jälkeen piti olla tikkana paikalla näyttämässä seuraavaa hyppyä.

Miua jännitti ihan sika paljon, mikä kyllä aiheuttaa sen, että miusta tuntuu, että jaloissa olisi sementtiä. Rata meni kohtuullisen sujuvasti, tuossa viimeisessä vaikeaksi mainitsemassani kohdassa vauhti tökkäsi, mutta onneksi rimat pysyivät ylhäällä. En ollut varma vielä maalissakaan, että oliko ratavirheitä tullut, olin kuulevinani josskin tiukassa paikassa kolinaa, mutta ilmeisesti Keksi vain hipaisi rimaa. Ihanneaika oli 45 s, meidän ajaksi tuli 45,33 s.

Lukiessani tuloksia taululta, en ollut uskoa silmiäni: me saatiin luokan ainut nolla ja onneksi yliaikaa oli vain hitunen. Se tarkoitti sitä, että vuoden tauon jälkeen saatiin kuvainnollisesti "kiivetä" ensimmäiselle palkintopallille. Siellä otimme vastaan runsaat palkinnot, aploodit ja erittäin tyytyväisenä tuomarin ojentaman kilpailukirjan, johon tuloksemme oli kirjattu. :)

Meidän luokassa oli vain 7 koiraa, mutta se ei vähennä tippaakaan miun riemua lopputuloksesta. Koirien vähyys johtunee siitä, että kisat olivat kaksipäiväiset ja eilen oli ollut n. 2-3 kertaa enemmän koiria mukana. Kirkkonummen kisat ovat perinteisesti olleet lauantaisin, mutta meillä oli eilen yhdistyksen talkoot. Keksi oli kuitenkin ainut nollan saanut medi, luokassa ei tullut edes vitosia, vaan seuraavaksi parhaalla oli 10 ratavirhettä. Keksi sai palkinnoksi herkkuja. Nyt se nukkuu, eikä se tainnut tajuta miun höpötystä maalissa:" Siä oot maailman paras koira!"

Ja heti perään lisäys, että niin on Tosca ja Umbrakin, mutta tänään oli Keksin päivä. :)

Keksin paluu

Keksi lepäili sitten lauantaista eiliseen. Keksi ei itseasiassa ontunut jalkaansa kuin sen lauantain, jo sunnuntaina se olisi lähtenyt mukaan treenaamaan, kun Umbran kanssa mentiin. Koko viikon se on ollut vähän mahdoton, kun se on tottunut nyt siihen, että toko tai agi treenejä on 2-3 viikossa.

Jalka vaikuttaa terveeltä, joten mentiin eilen treeneihin, tosin treenattiin minihypyillä ja vasta ihan lopuksi otin pientä radanpätkää medi hypyillä. Mitään ongelmia ei ollut, joten säikähdyksellä taidettiin selvitä.

Me väännettiin treenissä harjoitusta, jossa oli paljon valsseja. Sitä iänikuista sujuvuutta haettiin. Hangattiin ja hangattiin yhtä pätkää, kunnes se sujui. Keksi irtosi vähän liiankin hyvin, oikaisi yhden sivussa olevan hypyn ohi seuraavalle ja kepeillä se ohitti kaksi viimeistä keppiä muutaman kerran. Otin kepit uudestaan ja kun ne onnistui, annoin ison jauheliha köntin Keksille. Luulisi, että ei tee enää mieli oikoa. :)

Mitäs vielä...Treenattiin odotellessa hiukan tokoa, päästään toko treeneihin taas keskiviikkona. Jännittää, kun menin lupaamaan startata alokkaassa tänä vuonna. Onneksi omalla seuralla on möllitoko cup syksyllä, sinne voin mennä treenaamaan ja sen jälkeen sitten ilmottautua oikeeseen kokeeseen. :) Jännittävää.

Umbra treenaa agia.

Umbralla oli tänään taas vuorostaan treenipäivä. Jyrin kanssa ne olivat tehneet paikallaoloa, hihnakävelyä, sivulletuloa ja istumista sekä kontaktitreeniä. Lopuksi ne ottivat vielä muutamia luoksetuloja. Treenit sujuivat hyvin ja Jyrin mielestä Umbra on jo sopivan välinpitämätön treenikavereita kohtaan yrittämättä hieroa tuttavuutta niiden kanssa. Työskentely sujuu sen vuoksi hyvin.

Agitreeneissä me otettiin Umbran kanssa irtoamista yhdellä esteellä, niin että lelu oli palkkana. Renkaan kanssa tehtiin myös hommia, maksirengas tuntuu vieläkin oudolta Umbrasta, mutta palkkasin sitä rengaan läpi, renkaan koskettamisesta ja tassujen nostamisesta renkaalle. Mini/medi renkaasta Umbra menee viuhuten läpi.

Päästiinpä me hiukan jo treenaamaan ohjauskuvioitakin vetäjän johdolla. Ensin vaan "heitin" Umbran aidalle ja palkkasin sen, kun se kiersi miun luokse, palkka tuli "heitto" kädestä. Tätä tehtiin molemmilta puolilta. Sen jälkeen tehtiin samaa juttua niin, että miä heitin Umbran aidalle toisella kädellä ja vaihdoin kättä ja palkkasin sen toisella kädellä. Tätä tehtiin myös molemmin puolin. Sen jälkeen tehtiin niin, että miä heitin pallon pitkälle pari kertaa, minkä jälkeen tehtiin kahden esteen "serpentiini", tai sen alku. Heitin Umbran esteen yli ja otin sen vastaan toisen takaa vastaisella kädellä. (Eli periaatteessa yksinkertainen valssi.) :) Ja Umbra osasi! Tai me osattiin. Vähän olin ylpeä.

Otettiin vielä pituutta. Ensin kolmella palikalla, sen jälkeen neljällä ja lopuksi kaikilla viidellä, välit tosin olivat pienet. Kolmen yli Umbra meni leikiten paloihin koskematta kuin myös neljän. Kun mukaan tuli viiden pala, Umbra otti tukea pituudesta, mutta otin enemmän vauhtia ja niin vain tiitinen hyppäsi piiiiiitkän pituuden yli koskematta siihen. Palkkasin Umbran heittämällä narupalloa ja vaihtokauppana käytin nameja. Muina palkkoina oli myös tennispallo ja pehmolelu.

Läksimme treeneistä kahdeksann jälkeen, koska Umbra alkoi väsymään. Kivaa oli ja hurjalta tuntuu vauhti, jolla Umbra oppii. On tosi hauskaa seurata sen kehittymistä.

Hskh:n agikisat 10.5.

Oltiin tänään Keksin kanssa Hskh:n järjestämissä agikisoissa Vantaalla. Kisat olivat vaiherikkaat ja tunnelmat ovat sen mukaiset, eli sekavat. Meillä oli kaksi rataa, joista ensimmäinen oli hyppyrata. Kisoissa oli kaksi rataa, joilla kisattiin samanaikaisesti, minkä vuoksi meillä oli starttien välillä aikaa vain noin tunti.

Ensimmäiseltä radalta saatiin nolla. Miun ohjaus takkusi parissa paikassa, ihan radan lopussa jopa pysähdyin lähes paikalleni arpomaan seuraavaa estettä. Ihanneaika tällä 20 esteen radalla oli 40 s, meidän ajaksi tuli 45,41 s. Tekemämme nolla oli pitkään ainokainen, luokan loppupuolella tuli pari nollaa lisää. Luulinkin jo meidän sijoittuva, melkein palkintojen jaossa juoksi palkintopallille, mutta meidät ohitti sikanopean vitosen tehnyt koirakko. Harmi sinänä, meidän suoritus oli hyvä, mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että paremmillemme hävittiin. Lopullista sijoitusta en tiedä, olettaisin, että oltiin 4. tai 5, mikä ei ole ollenkaan hullummin yli viidentoista koiran luokassa. :)

Toinen rata sen sijaan osoittautui murheen kryyniksi. Rata oli kuin meille tehty ja olin ihan innoissani lähdössä sille. Ehdittiinkin toiselle esteelle, kun Keksi alastulossa vingahti. En heti tajunnut, mitä tapahtui, joten laitoin sen vielä putkeen. Sieltä tuli ontuva Keksi. :/. Keskeytin luonnollisesti radan. Aluksi epäilimme ontumisen syyksi tikkua, jonka löysimme jalasta, mutta nyt näyttäisi siltä,että Keksi reväytti vasemman etujalkansa taipeen, kainalon. Hoidoksi se on saanut kylmää sekä kevyttä liikuntaa ja kävely alkaa sujua normaalisti, levon jälkeen jalassa on ollut jäykkyyttä. Minua jäi harmittamaan, etten päässyt kokeilemaan tuota rataa, hyvä olo oli siitä etukäteen, mutta tietenkin Keksi revähdys harmittaa enemmän. Kaikenlaista on päässä pyörinyt. Olen miettinyt olenko pistänyt Keksin liian koville, mutta en usko. Luulen, että vamma oli työtapaturma. Lämpimänä päivänä Keksin lihakset olivat varmaan hapoilla vielä edellisestä startista ja minä olisin voinut hieroa Keksiä kevyesti starttejen välillä. Eli jäähdyttelyyn ja lämmittelyyn täytyy entisestään panostaa. Selvästi Keksille sopii myös paremmin kisat, joissa starttien väliin jää aikaa enemmän.

Mutta ei niin jotain ikävää, ettei jotain hyvääkin. Todistin itselleni, että nollia on mahdollisuus saada, vauhtia tosin tarvitaan, tai oikeastaan kaikkineen nappiin osuvaa ohjausta. Lisäksi treenikaveri sai toisen nousunollan oikein huippuradalla ja sijoittui kakkoseksi omassa luokassaan. :) Nyt vaan toivotaan, että Keksi kuntoutuu ja revahdys jää yksittäiseksi tapaukseksi.

Kisojen jälkeen ollaan oltu kotona ja tehty pihahommia: kitketty, istutettu kukkia, yrttejä ja nurmikkoa. Koirat oli mukana ja yhdessä häärättiin pihalla, eli varsin erilaista yhdessäolemista oli vuorossa. Äsken käytin vielä Umbran metsässä juoksemassa, Jyri kävi lierojen kanssa pienemmällä lenkillä.

Keksi treenaa ja Umbra myös

Tänään oli Keksin agitreenit. Niissä oli ohjelmassa keppitreeniä. Treenattiin tulokulmia ja kepeiltä jatkamista vaikeisaan kulmaan sekä takaaleikkauksia kepeillä. Ensin mainitut sujuivat hyvin, mutta takaaleikkaukset kepeillä vaativat vielä paljon harjoittelua.

Jyri tuli hakemaan meitä kentältä ja otti Toscan ja Umbran mukaan. En tietenkään voinut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaan otin Umbran kanssa vähän treeniä Jyri avustajana. Muistutin puomia Umbran mieleen muutaman kerran ja toistaiseksi vielä kytkettynä. Otettiin myös minirengasta (seuraavan kerran kokeillaan sitten maxina, kun rengas itsessään ei enää hirvitä Umbraa) ja suorana olevaa putkea muutaman kerran sekä kahden hypyn "suoraa". Kokonaan uutena juttuna otettiin A:ta muutaman kerran, Umbra meni esteelle reippaasti epäröimättä ylös -tai alasmenolla. Se on tosi reipas typy. :) Pysäytysten kanssa tulee kyllä olemaan kiire, mutta aion olla niissä johdonmukaisen tiukka, kuten myös puomin ja keinun kohdalla.

Ratatreenit 6.5.

Oltiin eilen ratatreeneissä, joissa tehtiin sovellettua hyppyrataa (kepit oli vaihdettu keinuun). Rata oli simppeli eikä siinä ollut pahoja pahoja kohtia. Ensimmäinen yritys loppui siihen, kun Keksi karkasi radalta vierellä olevalle puomille, mutta toinen yritys meni ok, lukuunottamatta iimeistä rimaa, jonka miä vetäsin alas. Jälleen kerran. Milloinkohan sitä oppii? :) Lisäksi suoritus oli ihan nätti, mutta hiukan löysä. Kun muut koirat olivat tehneet kierroksen, me koitettiin uudestaan. Keksin ennen toista yritystä, mistä löysyys johtui ja korjasin niitä asioita: miun piti vaan viedä Keksiä pidemmälle esteille ja juosta(kipittää) kovempaa. Tällä kertaa rata meni puhtaasti ja siitä jäi hyvä mieli. Lisäksi treenasin keppejä muutamia toistoja eri tavoilla. Oli tosi hauskaa treenata omalla kentällä illan jo hämärtyessä ja viiletessä. :)

Umbran treenipäivä 4.5.

Tänään oli sitten Umbran vuoro treenata. Ensin Jyri oli Umbran kanssa tunnin arkitottiksessa, missä niillä oli mennyt kontakti ja sivullatulo treenit tosi hyvin. Miä en kyllä ollut yllättynyt, mutta Jyri oli selkeästi. Ilmeisesti sillä on tuoreessa muistissa Umbran villihkö käytös treeneissä viime syksynä. :) Tottis treenien jälkeen me chillailtiin kentällä tunti ja otettiin yhdeltä lapinkoiraihmiseltä kehuja vastaan Umbran kauneudesta, ilmeestä ja tummista silmistä. :)

Agility treeneissä mentiin Umbran jaksamisen ehdoilla, koska nämä treenit nyt ovat kuukauden verran samana päivänä. En tietenkään antanut sen luistaa mistään, mutta toistoja otettiin kohtuudella. Tehtiin puolikkaita keppejä ja palkkasin roimasti keppejen lopussa leikkimällä. Kepit sujuu koko ajan paremmin, Umbra on tajunnut jutun juonen. Jotenkin tuntui, että myös kentän kiinteät kepit oli sille helpommin tajuttavissa, kun miun kuitenkin aina hiukan vinksottavat harjanvarret. :) Keppejä otin muutaman kerran molemmilta puolilta.

Me otettiin myös puomia ja Umbra muisti sen jutun ihan selkeesti, se yritti aluksi kiipeillä sivusta haistelemaan puomita mahdollisia nameja. Niitä ei kuitenkaan enää käytetty, vaan puomi vedettiin putkeen alusta loppuun, missä odotti palkka. Vaadin Umbralta istumista jalat maassa alastulo kontakteilla jo heti alkuun, se on selkeästi toiminut Keksin kanssa vahvistaen kontakteja ja tehden niistä huippukivoja. (Välillä liiankin :) ). Puomilla otettiin muutamia toistoja molemmilta puolilta ja Umbra oli kytkettynä. Miä luulen, että hyvin pian sen kanssa voi ottaa sitä jo vapaanakin.

Uutena esteenä meille tuli tänään muuri. Korkeus oli minien yläraja-medien alaraja. Sitä otetiin ensin niin, että miä otin muutaman kerran Umbran vastaan lelun kanssa, minkä jälkeen miä otin sen vastaan hiukan sivummalta ja lopuksi otettiin vielä molemmilta puolilta yhtäaikaa lähtö. Muuri sujui hyvin, Umbra ei ottanut yhtään tukea irtopalikoista.

Loppuun otettiin vielä yksi putki ja sitten Umbra olikin jo ihan puhki. :) Kotimatka taitettiin bussilla ja koirat söivät äsken, nyt uni maittaa. :)

Agiltytreenit 2.5.08

Meillä oli eilen illalla agitreenit ja treenattiin ohjauskuvioita ja vauhtia. Ohjaus/haltuunotto treeni meni meiltä melko kivuttomasti, ainut virhe oli yhden riman putoaminen, joka johtui allekirjoittaneen ohjeusvirheestä. Miä vetäisin käden alas just, kun Keksi oli hyppäämässä. Pätkälle tuli yksi takaaleikkauskin, mikä sujui moitteettomasti.

Lisäksi miä hioin yksinäni A:n kontaktipintoja target-lautasella ja kepeillä vedätystä ja kulmia. Keksin kanssa pystyy jo juoksemaan kepit n. 1-2 m edeltä ja se tekee ne tosi huolella. A:lle ollaan saatu taas takaisin vauhtia, kun palkka odottaa alhaalla, Keksi ei jarruttele läheskään yhtä paljon kuin muuten, päinvastoin, välillä pelottaa, että se tulee pää edellä alas, kun se rynnii targetille. :)

Tänään meillä oli seuran toko koe, missä miä olin töissä. Sitä katsellessa tuli sellainen olo, että ei ne tokokokeetkaan nyt niin pelottavia ole ja että kyllä tuo Keksi sinne pitää vielä viedä. :) Kotiin päästyäni otin vielä keppejä takapihalla niin Umbran kun Keksinkin kanssa. Keksin kanssa vaikeita treenejä ja Umbran kanssa muutamia toistoja molemmin puolin, sekä namin että pallon kanssa. Pallossa on se etu, että sillä pääsee palkkaamaan niin, että Umbralle tulee keppejen lopussa vauhtiakin... Nameilla se toki tekee töitä keskittyneempänä. Umbran kanssa otettiin myös valssi- ja takaaleikkaus treeniä, ilman esteitä toki. Huomenna me päästään treenaamaan ryhmään agilityä. :)

Kuvia lieroista

Välillä kuvia lieroistakin. :)

Keksi

Tosca

Umbra 1 v.

Umbra täytti 30.4 vuoden. Umbra sai syntymäpäivälahjaksi uuden korin, koska cavalierien kori on meidän mielestä jäänyt jo hiukan pieneksi. Toki Umbra itse ei ole vielä täysin samaa mieltä, joskin se kävi kokeilemassa uuttakin koria jo. Sekä uuden ja vanhan korin kokeilusta on kuvia, mutta jostain syystä minutta on vaikeuksia saada joitakin kuvia tänne pystysuunnassa, joten niiden julkaiseminen jää toiseen kertaan.