keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Umbran joulua

Ihmiset päättivät toisen kerran elämäni aikana tuoda kuusen sisälle. Lisäksi he sijoittivat sen nurkkaan, jossa yleensä nukun - oma pesäni ryövättiin. Sen lisäksi isäntä toi kotiin ja paistoi valtaisan määrän kinkkua. Ilmeisesti sitä oli varattu hiukan meille koirillekin. Yritin auttaa isäntää kinkun syömisessä ja kävin nuolemassa ja vähän taisin nakertaakin kinkkupalasen kulmaa, jonka isäntä unohti leivän päälle pöydälle. Jostain syystä apuani ei kaivattu.

Seuraavana aamuna ihmiset yrittivät laittaa kuusen alle kaikenlaisia paketteja. Me luultiin Toscan kanssa, että ne on meidän, koska yleensä lattialla olevat tavarat on meidän koirien. Tosca repäisi yhdestä paketista kulman auki, että me nähtäisiin, onko se meille, mutta emäntä alkoi kiljumaan. Minä mietin,että ilmeisesti paketteja kuuluu vahtia, joten en päästänyt enää Toscaa niiden lähelle, vaan komensin sen pois. Tämän jälkeen ihmiset vaikuttivat hiukan pettyneiltä ja nostivat paketit kirjahyllyyn. Minäkin hiukan masennuin, mutta aamupala sai taas silmät kirkastumaan - nappuloiden joukossa oli isännän paistamaa kalkkunaa, maksalaatikkoa JA jauhelihaa. Ihme juttu, yleensä kun nuo ihmiset nuukailevat herkkuruokien kanssa.

Illalla isäntä ja emäntä antoivat meille yhdet paketit avattavaksi. Niistä paljastuneita herkkuja syödessämme ihmiset availivat omia pakettejaan ja katsoivat, että me syödään herkut sovussa. Minä sain niin ison polven tai minkälie nilkan, etten sellaista ole nähnyt. Se on suuren suuri, enkä ole vieläkään syönyt sitä kokonaan. Se on niin suuri, että tehtävä tuntuu mahdottomalta, joten piiloitin sen petini alle. Vahtiminen oli sen verran rankkaa hommaa, että olin tyytyväinen, kun ihmiset ottivat sen talteen. Saimme myös uuden pedin. Minä menin siihen heti pötköttelemään, mutta Keksin pirulainen meni jo muutaman tunnin päästä siihen ja pissasi. Ihmiset kiljuivat Keksille ja vetivät pois pedistä ja laittoivat sen heti pesukoneeseen. Nyt peti on käytössä toistaiseksi vain kun ihmiset ovat kotona. Minuakin kiukutti Keksin toiminta niin paljon, että murisen sille, jos se yrittää petieni lähelle. Omaan huoneeseeni sain kuitenkin sen ihanan luksus sängyn, jonka sain 1-v. syntymäpäivälahjaksi, joten siinä makailen mielelläni, eikä Keksi ikinä käy minun huoneessani, joten peti on siellä aika hyvässä turvassa.

Saimme me toki paljon pienempiäkin herkkuja: puruluita, siankorvapuusteja ja koirankeksejä. Lisäksi sain mustan loimen, joka lämmittää mukavasti, niin että minua alkaa väsyttää kovasti, kun se laitetaan päälleni. Emäntä on kamalan tärkeänä siitä loimesta, mutta minusta se on hiukan hassu - minähän olen turkkikoira, miten monta takkia se oikein meinaa ostaa minulle? Kohta minulla on varmaan jokin värikäs villapaita.

Kuusi on meillä vieläkin, nyt minä uskallan jo mennä sen allekin nukkumaan. Emäntä on ollut paljon kotona ja isäntäkin enemmän kuin yleensä, joten ihan hyviä lenkkejä me ollaan saatu. Lenkeillä ihmiset on heitelleet minulla joulupukin tuomaa frispiitä. Sen perässä on tosi kiva hyppiä ja juosta, mutta kaikkein parasta on retuuttaa sitä oikein kunnolla, leikkiä että se on orava ja antaa sille kunnolla kyytiä. Emäntä sai joululahjaksi pikkuruisen esineen, josta tulee hauska ääni. Emäntä sanoo, että se on keraaminen pilli ja se ottaa sen lenkille mukaan. Ääni on minusta niin mukava, että ampaisen emännän luokse aina, kun kuulen äänen. Emäntä on tästä jostain syystä tosi intona ja antaa nameja - se sanoo, että tämä otetaan mukaan poropaimennuskokeeseen, jos oma ääni ei riitä. Mikäköhän se poro on?

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

tiistai 16. joulukuuta 2008

Kettu

Näimme viikonloppuna "meidän pellolla" ketun. Lauantai-aamuna, pellolla kävellessämme näimme punaturkkisen, ison ja kauniin ketun istuvan hipihiljaa metsänrajassa ihan liikkumattomana. Kun menimme lähemmäksi se luikahti metsän suojaan. Jonkin ajan päästä, kun olimme taas kauempana, kettu tuli uudestaan esiin ja ilmeisesti etsi myyriä ruuaksi. Seuraavana aamuna, samoihin aikoihin, näimme ketun uudestaan, samassa paikassa.

Ketun näkeminen kohtuullisen läheltä ja rauhassa oli hienoa. Pellolla oli myös hirven tai kauriin tai jonkin muun sorkkaeläimen jälkiä. Jännittäviä luontoelämyksiä tämä kaupunkikin voi tarjota.


maanantai 15. joulukuuta 2008

14.12 Agitreenit

Meillä oli ratatreenit, joiden yhteydessä leikkimieliset kilpailut. Umbran kanssa ei tehty rataa, vaan ihan pieniä pätkiä ja yksittäisiä esteitä.

Keksin kanssa rata meni hyvin, ensimmäisen riman se pudotti, mutta se johtui siitä (ainakin osittain), että hallissa ei ollut tilaa jättää sitä tarpeeksi kauas. Saattoi olla myös alkujäykkyyttä. Aika oli kuitenkin kisaavien paras. :) Hyvä me. "Kisassa" sijoituttiin toiseksi, nollan tehneen treenikaveri koirakon jälkeen. Toisella kierroksella yritin muuttaa ohjausta parissa kohdassa, mutta pipariksi meni ja Keksi ampui A:lle omia aikojaan. Plääh. Otin uudestaan koko radan ja sujui hyvin, erityisesti olin ylpeä sylkkäristä, jonka tein radan loppuun. Keksi oli oma itsensä - reipas, iloinen ja kohtuu vauhdikas. :)

Umbran kanssa otettiin omalla vuorollamme A:ta kosketusalustojen kanssa - Umbra tajusi jo koskettaa alustaa A:llakin ylös ja alastullessa, pari kertaa hyppäsi jomman kumman yli. Silloin olin vaan, että pöh, tehdään uusiksi. Hyvin sujui! :)

Otin ihan yksinkertaisin ohjauskuvioita - hyppy-putki-hyppy ja siinä saatiin hyviä, vauhdikkaita pätkiä tehtyä. Yhteen tummaan putkeen Umbra ei halunnut mennä, vaan alkoi jäkittämään. Otin myöhemmin sen kanssa vielä putki-aita pätkän ja se sujui iloisesti ja vauhdikkaasti. Treenit sujuvat kuitenkin koko ajan paremmin ja iloisemmin. Nyt Umbra taas taisteli innokkaasti lelusta, eikä namipalkkana mukan ollut (Jyriltä lainattu) jauhelihapihvikään vauhtia hidastanut. Palkat siis sellaiseksi, että Umbra kokee saavansa riittävän palkan tekemisestä. :)

maanantai 8. joulukuuta 2008

7.12. Umbran treenit

Eiliset agilitytreenit sujuivat paljon viikontakaista paremmin. Me oltiin Umbran kanssa kahdestaan liikenteessä, Keksi oli kotona viettämässä vapaailtaa kisojen ja eilisen hieronnan vuoksi.

Otin puomilla kosketuskontakia ja se toimii!!! Muutaman kerran Umbra hyppäsi ylösmenossa olleen kosketusalustan yli, mutta muuten se on kyllä tajunnut jutun juonen ja alastulolla se otti kosketusalustan joka kerta! Miä oon aika ylpeä ja iloinen. Meidän hallilla on myös matala harjoituskeinu, jota ensin rämäyteltiin Umbran kanssa ja sen jälkeen otettiin muutaman kerran - ja Umbra ei pelännyt yhtään. :)

Lisäksi miä treenasin helppoja juttuja - loivia mutkia, suoria ja valssia. Tehtiin vielä niin, että vetäjä piti Umbraa kiinni ja heitti miulle sen lelun, että saatiin se kiihtymään ja sitten mentiin. Ja vauhti oli taas kohdallaan ja meno iloista. Otin muutamia hiukan erillaisia ohjauskuvioita ja pääsin lopettamaan lennokkaaseen ja iloiseen suoritukseen. Jäi kummallekin hyvä mieli treenistä. Nyt miä aion ottaa ainakin kuukauden ajan Umbran kanssa vaan helpohkoja treenejä, sellaisia ykkösluokan/möllikisojen tasoisia, tosin ei kokonaista rataa vaan max. n. 4-8 estettä, riippuen radasta ja soveltaen harjoituksen Umbralle sopivaksi.

Itsenäisyyspäivän kisat

Meidän yhdistys järjesti itsenäisyyspäivän kisat yhteistyössä Helsingin seudun kennelpiirin agilityjaoston kanssa. Oli jännittävää olla järjestämässä taas noita virallisia kisoja, varsinkin kun jouduin/pääsin toimiston puolelle töihin. Kaikki sujui kuitenkin oikein mallikkaasti. Hyvä me! :)

Tuomarina oli itävaltalainen Bernd Hübbe, joka on ensi vuoden mm-kisojen päätuomari, joten siinäkin mielessä oli kiva startata - uusi tuomari ja uudet kujeet. Kisoihin osallistui kolmosluokassa huippukoirakkoja, varmaankin juuri siksi, että halusivat ottaa tuntumaa tämän tuomarin ratoihin. Näitä oli hienoa seurata, maksi kolmosluokan voittaneen koiran ja ohjaajan (Rhett ja Niina-Liina Linna) työskentelyä oli hienoa seurata.

Meillä oli Keksin kanssa myös startti. Jo ykkösluokassa rimat olivat tapissa, joten tiesin, että rimat tulevat kolisemaan - me ei olla talvella juuri treenattu rimat tapissa. Lämmittelin Keksin mega hyvin ja rata sujuikin oikein mallikkaasti, kunnes hiukan puolenvälin jälkeen Keksi pudotti kaksi perättäistä rimaa, jälkimmäisen varmaan ensimmäisessä hukatun rytmin vuoksi. Lopputuloksena oli hylky, kun miä yritin tehdä A:lle perjättöä ja se ei ihan onnistunut. :) Kaikkiaan jäi kuitenkin hyvä mieli - ohjaus sujui, muutama vaikeahko paikka radalla oli ja nekin sujui kuin vettä vain, mm. A ja puomi olivat yhden putkean jälkeen n. 2 m päässä toisistaan. Keksi myös teki parhaansa ja hyppäsi korkeat hypyt tapansa mukaan korkealla työmoraalilla, miun tunnollinen ja iloinen liero!