Umbra ui vol. 2

Umbra kävi äsken toisen kerran uimassa. Se jännitteli sitä enemmän kuin ekalla kerralla, selkeesti muisti homman epämiellyttäväksi, mutta heti ekasta kerrasta, kun uimaope vei sen altaaseen, lähti uimaan kohti toista päätä itsenäisesti! :) Miä olin ihan tosi ylpeä.

Sit miä sain kerran auttaa sen itse altaaseen uimaopen valvonnassa ja sekin sujui hyvin ja Umbra ui nätisti ensin toiseen suuntaan ja sit toiseen. Otettiin vielä yksi kerta ihan kahdestaan, ilman uimaopea ja sekin sujui hyvin, Umbra ui tosi hyvin! Ei se vieläkään sitä rakastanut, mutta selkeesti oli jo luottavaisempana hommaa kohtaan, et kyl mä tästä selviän. :) Seuraavaa kertaa odotellessa, ensi kesänä uidaan möksällä!

22.3. agitreenit

Sunnuntain treeneissä oli mukana molemmat koirat. Ohjelmassa oli keppejä ja keppikulmia, ohjaustreeniä ja kontaktitreeniä, erityisesti kontaktille menokulmia.

Umbran kanssa kepit meni hiukan avitettuna hyvin ja vauhdilla, parit stiplut mahtui mukaan, mutta pääasiassa hienoa työskentelyä molemmin puolin. Lelulla sai näihin vauhtia namia enemmän, sitä kannattaa siis käyttää. Keppikulmia ei juuri treenattu, pääasia, että saatiin muuten hyviä toistoja. Ohjaustreenissä me tehtiin helppoja ohjauskuvioita, ihan vaan suoraa ohjausta, valsseja ja takaaleikkauksia. Ne sujui oikein hyvin, vaikeaksi kohdaksi osoittautui taas yksi kulma, jossa miun vauhti hiljeni, sitä sitten hinkattiin vähän, että saatiin menemään. Kontatitreenissä idea oli se, että puomin ylösmenon molemmin puolin oli laitettu aidan siivekkeet ja koiraa ohjattiin koko ajan vinommasta, lopulta siis puomin vierestä puomille. Umbran kanssa totuttauduttiin vasta siivekkeiden vieressäoloon eli kulmien treenaukseen asti ei vielä päästy, mutta muuten kontaktit menikin sitten eri hyvin. Umbra otti ylösmenokontaktin, katsoi minuun, kiipesi käskystä ja oli saanut hiukan vauhtiakin puomille ja otti vielä alastulonkin hienosti. Umbra-Bra! :)

Keksin kanssa kaikki treenit meni hyvin, mitä sitä turhaan kursastelemaan. :) Kepeille se menee jo vaikka miten vaikeista kulmista, jotain ihan älyttömimpiä kokeiluja sekään ei tajunnut, mutta tosi hyvin silti. Puomille Keksi meni tosi hyvin hakemaan oikean menokulman, jopa yli puomin puolesta välistä lähetettynä se irtosi tekemään sen. :) Miun pikku-liero on oppinut irtoamaan. :) Ohajustreenissä tehtiin sylkkäriä ja persjättöä, nekin tuntui toimivan ja koira liikkui hyvin. Muutaman kerran hätiköity ohjaus sai pakan sekaisin ja Keksi teki jotain muuta, kuin mitä olin tarkoittanut, mutta on se vaan näppärä koira. :)

Tosca 11 -vuotta

Tosca sain nämä ihqut valjaat synttärilahjaksi.

Meidän Tosca täyttää tänää 11-vuotta. Toscasta ei tule kirjoitettua blogiin yhtä paljon kuin treeneissä käyvistä koiristamme, joten pyhitettään tämä päivä Toscalle.

Tosca on kulkenut mukanani koko aikuistumiseni ajan. Ostin sen itselleni ylioppilaslahjaksi ja kaveriksi ensimmäiselle koiralleni Lululle opiskeluajaksi. Tosca täytti tämän paikan paremmin kuin hyvin. Se oli nuorempana ihan samanlainen vekkuli kuin muutkin koirat: karkaili, jahtasi naapureiden kissoja ja vedätti tyhmää ihmistään. Jokainen koirani on opettanut minulle paljon. Tosca oli ensimmäinen, joka tuli minulle pentuna ja kantapään kautta olemme yhdessä oppineet, kuinka sekä koiraa että ihmistä kasvatetaan ja koulutetaan.

Tänä päivänä Tosca on pirteä mummo-koira. Muutamaan vuoteen Toscaa ei ole tarvinnut nostaa kirurgin pöydälle ja toivon, että näin saataisiin jatkaakin. Tosca on jo lähes kuuro tai kuuro, näkö onneksi pelaa sekä ne tärkeimmät, nimittäin haju- ja makuaistit. Viimeaikoina Tosca on, ehkä Umbran esimerkin innoittamana, alkanut leikkimään leluilla aikaisempaa useammin ja innokkaammin. Umbrahan hankittiin Toscan seuraajaksi, kruununmanttelin perijäksi ja koiralauman kruununprinsessaksi, mutta Tosca tuntuu vain piristyneen Umbran saapumisesta laumaan ja hyvä niin. Kruunu siirtyy sitten aikanaan Toscalta Umbralle.

Tosca on koiristamme se, joka tulee lohduttamaan minua, kun olen surullinen. Se käpertyy viereen, ihan kiinni, pieneksi popkornin- ja myskintuoksuiseksi keräksi ja on vain lähellä. Tosca on se, jonka sydän särkyy joka kerta kun lähden ja korjaantuu kun palaan. Toivottavasti tuo sydän jaksaa vielä mahdollisimman pitkän ajan.

Jos joku päivä unohdan sanoa ”minä rakastan sinua”, älä hetkeäkään epäröisi ettenkö rakastaisi. - tuntematon -

Ekat startit kolmosluokassa

Oltiin eilen, (14.2.) Kirkkonummella ensimmäistä kertaa kisaamassa kolmosluokassa. Tuomarina oli Anne Viitanen, ihanneajat oli agiradalla 46 s ja hyppiksellä 39 s. C - agiradalta, joka oli ensimmäinen startti, saatiin yliaikainen vitonen, aikaa kului, keinulla, jota Keksi jännitti. Vitonen tuli yhdestä rimasta, joka putosi, mutta miä oon tyytyväinen, että vain yksi putosi, rimat kun oli 45 tai 50 cm. Rata oli myös pitkä, 20 estettä, joten ihanneaika oli tiukahko. Mut joo, olisi sen kolme sekuntia nopeempaan voinut juosta, kokonaistulos tältä radalta siis 8.31.

Toiselta radalta, B - agilityradalta, otettiin pari kieltoa, vaikka jostain syystä tuomari oli kilttinä ja antoi vain yhden. Miun mielestä olisi pitänyt antaa kaksi. Molemmat kiellot tuli huonon tai huonosti suunnitellun ohajauksen vuoksi. Yliaikaa tuli noista kielloista johtuen - toisella kerralla Keksi kyllä jäi haistelemaan jotain radalle, joten ehkä se meni vähän Keksinkin piikkiin. Yliaikaa kaikkiaan siis 6, 58, lopputulos 11,58.

Kolmas rata oli A - hyppyrata ja siltä tuli hylky. Rata oli vaikea, pahimpana pommina siinä oli kaksi ihan toisissaan kiinni olevaa putkea, siis välistä ei edes päässyt juoksemaan, joten siitä valittiin väärä pää. Lisäksi taisi yksi rimakin pudota ja vauhti oli hidasta, sekä Keksi että ohjaaja olivat ihan poikki jo tässä vaiheessa.

Kaikkiaan kyllä hyvä kokemus, radat olivatkin ihan kivoja, ainakin tällä tuomarilla, ja ihanneaikoihinkin olisi ollut mahkut, jos olisi tehty hiukan tasaisemmin töitä. Miulla meni taas paljon jännityksen piikkiin, oli kuulemma näkynyt katsomoon asti. Seuraavissa kisoissa en toivottavasti jännitä yhtä paljon, radat sopi meille hyvin ja ohjaus luisti yllättävänkin hyvin. Odotukset ylittyivät roimasti, kun saimme kohtuu vähän ratavirheitä ja radat pysyivät mielessä.

Stidilässä

Me tehtiin Umbran kanssa perjantaina reissu Stidillään, eli Vantaan Tammistoon ja Haltialaan. Kivaa oli ja vaikkei valokuvat onnistuneetkaan kovin hyvin, ne kertonevat hyvästä tunnelmasta.

Umbra hengilee coolisti dösäpysäkillä.




Coolius unohtuu, kun tapaa kivan kaverin.








Ja kuvaaja saa välillä kuvattua yhteensä kokonaisen koiran.



Ja koirien levätessä melkein molemmat kokonaan.



Poseerauskuvat onnistuivat näin hienosti!



Stidi on kaunis neiti, joka liikkuu hienosti.



Oma rakas tuijottelee auringonlaskuun.

8.2. Agilitytreenit

Tehtiin eilisissä treeneissä ihan samaa pätkää kuin viime treeneissäkin, eli saatii revanssi. Keksi pääsi ensin tosi toimiin ja treeni meni tosi hyvin, kun oli aikaa kokeilla sitä kunnolla. Ensin se ei kääntynyt muurin jälkeen oikeaan suuntaan, kun tein siihen takaaleikkauksen, mutta kun miä menin lähemmäs muuria, se tajusi kääntyä oikeaan suuntaan. Keksi ei edes mennyt puomi-putki ansaan ja vauhtia oli hyvin. Hyvä Keksi! Keksille sopii jo nykyään se, että miä vedätän sitä, joten sitä kantsii käyttää kisoissakin.

Umbran kanssa treeni sujui myös viimekertaista paremmin, tosin muurille vauhti tyssäsi. Meidän pitää treenata siis paljon muuria, treenien lopuksi otinkin muuria ihan yksittäisenä esteenä palkaten lelulla ja se meni iloisesti ja vauhdikkaasti. Jottei mieleen jäisi aina päällimmäisenä ne vaikeuksia tuottanee asiat, pitää sanoa, että puomi sujui kosketuksien kanssa hyvin, Umbra on nyt hoksannut myös alastulon kosketuksen. :) Puomi meni siis yksittäisenä esteenä tosi hyvin.

Umbra ui

Kävimme tänään tutustumassa Hyvinkään koirauimalaan yhdistyksemme jäsenistä kootun porukan kanssa. Päälle koiralle laitettiin liivit, jotka helpottavat pinnalla pysymistä. Umbra pääsi siis kokeilemaan uimista ensimmäistä kertaa, mutta ei voi sanoa, että se olisi siitä nauttinut. Se kauhoi vettä ihan liikaa ja yritti pois altaasta, mutta mukana ollut uimaohjaaja vei päättäväisesti koiran altaaseen ja näytti sille oikeata suuntaa. Kolme kertaa Umbra ui altaan päästä päähän ja viimeisellä kerralla se jo malttoi lopussa keskittyä uimiseen ja minun luokse pääsemiseen ja ui itsenäisesti joitakin metrejä. Tätä pitää mennä joskus koittamaan uudestaan! :)

Keksin jättiloikka

Miä treenasin tänään taas vähän hyppäämistä Umbran kanssa takapihalla, rima oli matalassa maksikorkeudessa. Treenit sujui hyvin, Umbra hyppäsi pienillä vinkeillä ja oli tajunnut selkeästi jutun juonen - jostain syystä tuo ihminen haluaa, että minä hyppään tuon riman yli, joka on niin korkealla, että olisi helpompaa mennä ali. Hyvä Umbra. :) Umbran hyppääminen sujui niin hienosi, että halusin esitellä sitä Jyrille. Pihalle luikertelivat tiensä myös lierot, mutta ajattelin, ettei Keksi nyt edes yritä tuota hyppyä. Kuinka väärässä sitä voikaan olla. Kun miä pyysin Umbraa hyppäämään, myös Keksi hyppäsi!!! Aidan, joka oli siis hurjan korkean näköinen ja ilman vauhtia. Ja hyppäsi vielä muutaman kerran sen jälkeenkin, ennen kuin miä uskoin, että ei se tosiaan tajua omaa parastaan ja otin aidan pois. Kävin miä sen vielä mittaamassa; rima oli vinossa, joten matalampi pää oli n. 53-55 cm korkeudessa, mutta se pää, josta Keksi meni yli, oli 57-58 cm korkeudessa. Eli miun medikoira hyppäsi rimaa tiputtamatta 7 cm enemmän kuin medien korkeimmat hypyt ovat ja noin 20 cm omaa säkäkorkeuttaan korkeammalle, eli lähes saman verran kuin pienimmiltä maksikoirilta odotetaan. Nyt voisi kysyä, että mikä hyppyongelma?! :)

1.2 agitreenit - kaksi eteen, yksi taakse.

Yksi eteen, kaksi taakse tai kaksi eteen ja yksi taakse. Sitähän se agilityn treenaaminen on. Eilen oli taas sellainen taaksepäin pakitus päivä. Meillä oli ratatreeniä, jonka miä vielä hepotin Umbralle. Pari ensimmäistä yritystä meni hyvällä draivilla ja Umbra olisi varmasti tehnyt sen sujuvasti loppuun, mutta miä kämmin. Miä unohdin, mitä olin tekemässä ja kun miun ohjaus petti, niin sitten petti Umbran keskittyminen ja se kielsi muurilla ja jäi komentamaan miua. Eikä mikää ihme, koska miun liike pysähtyi kokonaan. Harmitti hirmuisesti. Lopulta saatiin kuvio tehtyä jotenkin, mutta huono maku jäi. Plääh. Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin kepit meni noilla parilla ensimmäisellä kerralla oikein hyvin, mein tiitinen on ihan viittä vaille oppinut kepit. Keksin kanssa ei oikein nyt ehditty treenaamaan, pari kertaa otin nopsaan tuon pätkän, se sujui jotenkin, mutta on sitä parempiakin päiviä nähty.

Äsken sitten otin takapihalla Umbran kanssa yhdellä hypyllä erilaisia treenejä, että pääsisin itse irti eilisestä huonosta fiiliksestä ja että pääsisin kunnolla jatkamaan, jos liike loppuu. Otettiin kahdeksikkoa jollain n. 50 cm korkuisella hypyllä ja takaakiertoa ja ihan peruslähetystä. Noissa ihan tavallisissa hypyissä miä otin naksun mukaan, annoin Umbralle paikallaan seisten vain sanallisen käskyn:" Aita" ja odotin, että se ottaa sen, hypätessä naksautin ja annoin palkan. Näin miä ajattelin, että se tajuaisi sen, että se hyppääminen, vaikka ilman miun liikkumistakin, on se, mikä on se juttu, mitä se ei vielä ole sisäistänyt. Nyt on taas parempi mieli, varsinkin, kun Umbra teki töitä hyvin, ei juuri haukkunut eikä yhtään kertaa tullut tuosta aidasta ali, vaikka pienellä liikkeellä olisi siitä ali päässyt.