Umbra hakee lumettomassa metsässä

Tänään oli taas hakutreenit, ensimmäiset, jotka päästiin tekemään ilman lunta. Me otettiin Umbran kanssa ensi kaksi hakua niin, että se näki maalimiehet menemässä piiloihin. Ne meni tosi iloisesti ja reippaasti. Maalimiehet haukuttivat Umbraa jo piilolla ja kyllähän tuon satutädin haukkumaan saa. Kolmantena hakuna otetiin sellainen lyhyt haku, jossa Umbra ei nähnyt mihin maalimies meni, tässä Umbra lähti hienosti liikkeelle, pysähtyi haistelemaan ja jatkoi sitten matkaa maalimiehelle. Hiukan se tässä viimeisessä mietti, että mikä juttu tämä nyt olikaan, mutta tajusi onneksi jutun juonen. Seuraavan kerran voisi ottaa treenit vaikka samalla tavalla, ettei tule liian isoa hyppäystä. Tai vaikka niin, että Umbra näkee ensimmäisen ja viimeisen kolmesta maalimiehestä, kun ne menee piiloihin, mutta siinä välissä voisi olla yksi tuollainen vaikeampi haku.

Keksi Ui

Tänään oli taas Keksin vuoro lähteä uimaan. Keksi ui liivien kanssa ja koko ajan "kotiin päin" eli allasta vain kauemmasta päästä portin suuntaan. Portin päästä se ei lähtenyt uimaan vaan kääntyi takaisin rampille, velmu koira. Namit Keksille kelpasi hyvin ja loppuajasta Keksi meni jo altaaseen ihan namin voimalla ja ponnisti uimaan kehumalla ja kannustamalla. Vauhtia Keksillä oli aluksi aika paljon, mutta väsymys hiipi raajoihin ja vauhti hidastui. Ihan lopuksi otettiin vielä yksi suora ilman liivejä ja Keksi ui niinkin oikein hyvin. Nyt se on tosi väsynyt.

Katselmus 2010 Kolilla

Maisemaa kiskohissistä.

Viime perjantaina me suunnattiin auton nokka kohti Kolia ja Katselmusta. Cavalierit jätettiin matkalla miun vanhemmillelellittäväksi Mikkeliin. Matka Kolille oli tuntui yllättävän lyhyeltä ja löydettiin perille meidän mökille todella helposti. Odottaessamme muita saapuvaksi päätimme käydä katselemassa Kolin maisemia, joten ajoimme Ukko Kolille Umbran kanssa. Siellä ensimmäinen kokemus oli kiskohissi. Rohkaisimme mielemme ja ajelimme sillä pienen matkan ylemmälle parkkipaikalle, Umbra ei vaikuttanut ollenkaan levottamalta, vaikka tuo ei ole tainnut olla tavallisessakaan hississä ikinä. Laskettelurinteestä näimme todella hienoja maisemia, vaikka sumu hiukan sitä sumensi. Yritimme kiertää Uuron kierroksen, mutta käveltyämme pari kilometriä, meidän oli pakko kääntyä takaisin, sen verran paljon lumen alla oli paikoitellen vettä. Takaisin päästyämme kiipesimme vielä näköalapaikalle, mutta sumu oli tässä vaiheessa jo niin tiivistä, että maisemaa ei näkynyt. Myöhemmin illalla saapui sitten seuraava autollinen mökkiläisiämme ja ilta venyi pitkäksi jutellessa.

Uuve ja minä.

Lauantaina meillä oli ohjelmassa epävirallinen agilitykilpailu, johon Umbran kanssa osallistuimme kilpailemattomina. Kaikilla mölleillä rimat olivat 45 sentissä, mikä oli hyvä, kun meillä on vasta ollut se juoksutauko. Rata oli mukava rallattelurata, sillä ei ollut rengasta, keppejä eikä keinua. Rata koostui 18 esteestä, siis hypyistä, putkista ja puomista, joka mentiin kahteen kertaan.

Miua jännitti tosi paljon, kun tuo Umbra on kärsinyt siitä valeraskaudesta, mutta rata oli meille sopivan helppo ja me saatiin siitä nolla, vaikka ohjaaja meinasi vetää koiran neloshypyn ohitse. Puomi oli hidas, mutta Umbra otti kontaktit tarkasti, kuten on opetettu. En seurannut yhtään, miten muilla koirilla meni, osallistujia oli mölleissä oli kuusi, olin vaan tosi iloinen siitä, kuinka hyvin meillä meni! Palkintojen jaossa selvisi, että me oltiin Umbran kanssa kolmasia.

Miä olen tosi tyytyväinen, en pelkästään sijoitukseen, (vaikka ruusuke onkin jo paraatipaikalla esillä) vaan ihan siihen, että Umbran (ja mun) pää kesti kisanomaisessa tilanteessa ja Umbralla oli ihan ok vauhti, vaikkei sellainen, kun se on parhaimmillaan. Erityisen tyytyväinen olen, koska pari viikkoa sitten mietin, haluaako tuo ylipäätään harrastaa agilityä. Tuolla oli nyt oikein mukavaa yhdessätekemisen meininkiä. Lauantai ilta menikin sitten ihan pilvissä leijuen, varsinkin kun mökkikaveri koirineen sijoittui ensimmäiseksi samassa kisassa. Vaikka pistäydyimme me pilvien lisäksi myös uudemman kerran Ukko Kolin näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja ottamassa valokuvia.

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Kaunein häntä kilpailu, jota varten miä puolitosissani puunasin Umbran häntää, mutta ikäväkseni me ei tultu huomatuksi kaikkien ihanien häntien keskeltä. Umbra osallistui sunnuntaina myös ulkomuotoluokkaan, tällä kertaa Avo1 narttuihin, jossa tuomarina oli Janika Wiksten. Umbran esitti Jyri, koska minä esitin kaverin koiraa veteraanikehässä. Tämä oli varmaan onni onnettomuudessa, koska Umbra esiintyi Jyrin kanssa tosi hienosti, paremmin kuin miun kanssa, miä kun aina häslään ja höpötän liikaa. Umbran arvostelu:

"Hyvä kokonaisuus, kaunis ilme. Ihanat taittokorvat. Etuosa saisi leventyä. Hyvä runko. Aavistuksen luisu lantio. Liikkuu hyvin, mutta erit. ahtaasti takaa. Ihastuttava luonne."

Eli ihan Umbran näköinen arvosteluhan tuo on. Umbra sai punaisen nauhan ja oli pitkään kehässä, kahdeksan sakissa, kunnes tippui. Tuokin tulos on miulle lähes yhtä iso lottovoitto, kuin lauantainen agility, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että Umbrassa on ulkoisesti paljon puutteita ja vikoja. Vaikka, kuten Janika sanoi:" Tämän koiran koko olemus kertoo, että:" Olen ihana!"

Sunnuntaina oli sitten pitkä kotimatka edessä ja vieläkin on vähän väsymystä matkasta, mutta kyllä kannatti lähteä. Paljon tuntui menestystä kertyvän tutuille koirille, mistä lie johtuu. Ehkäpä ihan vaan siitä, että minä alan tuntea enemmän ihmisiä paimensukuispiireistä. Omituiselle kennelille tuota menestystä kertyi kiitettävästi, mutta siitä kasviksemme kertonee lisää. Kaikkiaan viikonloppu oli tosi kiva, Umbra pääsi Katselmuspuuhien lisäksi tapaamaan tuttuja koiria ja leikkimäänkin laskettelurinteessä. Eilen Umbra oli aika väsynyt ja vieläkin se lepäilee ihan mielellään, sen verran aktiivinen viikonloppu silläkin oli. Kiitos kaikille mökkikämppiksille ja muille tutuille tsempityksistä ja seurasta!

Liitän tänne myöhemmin videon Umbran agilitystä, jos saan sen onnistumaan.

Maisema Ukko Kolin näköalapaikalta.

Ulkoilupäivä Haltialassa

Jyrillä alkoi tänään loma töistä, joten me pakattiin koko lauma autoon ja ajettiin Tammistoon. Siellä käytiin ostamassa vähän eväitä kotona keitettyjen kahvin ja teen lisäksi. Auto meidän piti jättää Tammistoon, koska joet nyt tulvivat, emmekä olleet varmoja pääsisimmekö Haltialaan asti autolla.

Kävelimme siis ensin Tammistosta Haltialaan, missä päästimme koirat vapaaksi ja jatkoimme lenkkiä joen viertä pitkin aina Pitkäkoskelle asti. Siellä pidimme evästauon, minkä jälkeen kävelimme takaisin Haltialaan ja Tammistoon tietä pitkin. Matkalla näimme niin perhosia, leskenlehtiä, sammakon, kuohuvaa jokea sekä talven viime hengista nauttivia hiihtäjiäkin.
Juuri katsoin tuossa reittioppaasta taittamamme matkan pituutta, ja se on yhdeksän kilometriä ja aikaa siihen meni reilu kaksi tuntia. Reitti. Koirat jaksoivat hienosti, vaikka tassu alkoikin paluumatkalla painaa varsinkin lieroilla. Kotiin päästyä koirat saivat ruuat ja nyt ne kaikki ovat vetäytyneet nukkumaan omiin soppiinsa. Kamerakin oli mukana.

Umbra laulaa ja likaiset lierot katsovat vierestä.

Umbra tarkkailee metsän elämää.

Hauskoja pilviä, paljon.

Keksi ja Umbra agitreeneissä

Eilen oli hallikauden viimeiset treenit ja meillä oli ratatreenit. Otin molemmat koirat mukaan, vaikka Umbra oli kyllä saanut aika hyvin aktivointia viikonloppuna muutenkin. Rata oli kohtuu helppo, mutta ylipitkä, joku lähemmäs 30 estettä.

Keksin kanssa tehtiin rataa kokonaan ja sen kanssa on vähän ongelmana se, että ei olla treenattu nyt aktiivisesti, niin miä ohjasin vähän huolimattomasti. Ekalla yrityksellä tuli kaikennäköistä säätöä, mutta toisella saatiin rata menemään puhtaasti.

Umbran kanssa tehtiin radasta vaan kolmea kohtaa ja sovellettiin ne niin, että pois jäi kepit, rengas ja keinu. Umbralla oli oikein hyvin intoa ja energiaa, perusohjauksella ja valsseilla se kulki tosi hyvin. Toivottavasti mammailut nyt unohtuu ja päästään treenaamaan kunnolla. Miun pitää muistaa Umbran kanssa treenatessa tehdä rataantutustuminen kunnolla, että ei tule virheitä, kun niistä Umbran into ja vire vähenee. Tai tehdä virheet niin, ettei koira tajua niitä. :)

Umbra ui ja hakee

Umbralla on ollut tehokas viikonloppu, eilen me käytiin taas uittamassa koiria ja tänään oli hakutreenit. Uimisesta oli juoksujen takia ja muutenkin taukoa, mikä näkyi niin, että Umbra vastusteli aluksi altaaseen menoa. Loppupuolella se alkoi mennä paremmin. Otin siltä myös uimaliivit pois, kun se oli uinut pari kertaa altaan päästä päähän ja vaihdoin omat kangasvaljaat tilalle ja hyvin sujui uiminen, Umbran uintitekniikka on kyllä kehittynyt kovasti, selkä pysyy ilman liivejä pinnalla ja/tai suorassa.

Tänään sitten oli hakutreenit, joissa otettiin ensin pari kohtuu lyhyttä hakua, niin että Umbra näki, kun maalimiehet lähtivät piiloihinsa. Lopuksi vielä haukutettiin Umbraa purkin kanssa. Haut meni hyvin ja haukkuminen myös, seuraavan kerran voisi tehdä samantapaiset haut, mutta yrittää yhdistää haukuttamista jo maalimiehelle. Vauhtia Umbralla oli kiitettävästi, joten toivotaan nyt, että ne vauvat unohtuvat pian.

Aamulenkki Vanhankaupunginlahdella

Miulla oli yksi asia hoidettavana tänään koululla, joten päätettiin vaihtelun vuoksi ottaa koirat kyytiin ja suunnata Vanhankaupunginlahdelle lenkille. Ollessamme miltei perillä, huomasimme, että muutama muukin oli innostunut lähtemään sinne ulkoilemaan, pääsiäisherkkuja sulattelemaan ja kevään tuloa ihastelemaan. Lenkki oli tosi mukava, Umbran valeraskaudessa on toisaalta puolensa. Siinä missä sillä olisi eilen saanut olla enemmän virtaa, nyt se käyttäytyi tosi hienosti, vaikka nähtiin paljon koiria ja ihmisiä. Muutaman kerran se innostui haukkumaan, tosin Keksi ällyytti sitä, mutta ne mennee Ronja Ryövärintytärmäisten keväthuutojen piikkiin.

Koirat olivat muutenkin selkeästi innoissaan ja Umbrakin unohti pentuilut uuteen paikkaan tutustuessaan. Keksi oli välillä liiankin innokas, pitää nyt Umbran valeraskauden ajan keskittyä enemmän treenaamaan sen kanssa, kun sillä vaikutti taas olevan vähän liikaakin paukkuja, sen verran vauhdikasta sen meno oli. Maisemat olivat hienoja ja uutuudessaan virkistäviä, vaikka olenhan minä tuolla koulun puitteissa liikkunut jonkun verran. Oman säväyksensä maisemiin antoi koski, joka kuohui kevään merkkinä sulamisvesien vuoksi erityisen hienosti. Päätettiin Jyrin kanssa yrittää enemmän käydä uusissa paikoissa lenkkeilemässä ja tuollakin uudemman kerran, sen verran kivaa oli. Autoiluineen kaikkineen reissuun meni joku kolmisen tuntia, joten koirat saivat siinä kunnon aktivoinnit tälle päivälle. :)

Hienoa ja super-tahmeaa agilityä

Tänään meillä oli agilitytreenit ja mukana oli Umbra. Treeneissä oli rataa, josta oli mölleille helpompi versio ja kisaaville vaikeampi ja itsenäisenä treeninä oli harjoitus, jossa vietiin putkelle eri tavoilla sekä puomia yksittäisenä esteenä. Otin lämmittelyiden jälkeen Umbran kanssa ensin puomia ja oli tosi tyytyväinen, kun se meni puomille tosi innokkaasti ja vauhdilla ottaen kontaktit tarkasti. Myös putki-aita treeniä Umbra teki tosi hyvin.

Kun oli meidän vuoro tehdä rataa, Umbran viretaso oli laskenut ja muutaman virheen jälkeen se jäikin alas. Umbraa ei napannut yhtään. Jätettiin radan tekeminen siis siihen ja otettiin vielä pieniä ohjausjuttuja yksittäisillä ja muutamilla esteillä. Vähän jäi huono maku, tosin parhaani tein, ettei Umbra sitä huomaisi ja tosiaan tein pieniä juttuja, että sain hyvää fiilistä sille. Vahvasti epäilen, että tässä on takana taas se valeraskaus, joka kesälläkin vaikutti Umbraan juoksujen jälkeen noin kuukauden tai puolitoista. Umbra pääseekin eläinlääkärin pöydälle alkukesästä, minkä jälkeen toivottavasti se toimii treeneissä tasaisemmin.

Kyllä Umbra tykkää agilitystä, syksyllä meillä oli tosi paljon hyviä treenejä pitkän aikaan, joten miä en nyt saa tästä liikaa masentua, vaikka harmittaa tietysti. Pitää vaan kaivella niitä hyviä treenejä tuolta blogiarkistosta ja lukea niitä - kyllä se oikeasti menee parhaimmillaan tosi hyvin. Ja jos ei menisikään, sitten me jätetään Uuven kanssa agilityt muille ja keskitytään tekemään muita juttuja.

Susanna, Luna, Ursa ja Hippa kylässä

Me saatiin vieraita keskiviikkoiltana Jyväskylästä, Susanna-kasvattaja koiralaumoineen tuli käymään kylässä. Umbra sai kunnon ilo-riemu-hepulit ja äänen määrä ja laatu oli melkoinen. Umbrakin vinkui kuin joku pieni pentu, niin iloinen se oli toisen perheensä näkemisestä. Erityisesti Luna äiti ja Susanna saivat sen kiljumaan innosta ja Hipan kanssa Umbra pisti leikiksi. Hippa-hippulainen on valloittanut tomeralla ja ylen-ystävällisellä luonteellaan minut vallan kokonaan, mutta toki Luna-mammaa ja Ursaakin oli kiva nähdä.

Torstai aamuna käytiin vielä yhdessä lenkillä, kameraa en ulkoiluttanut, joten kuvia ei tullut otettua, mutta upottava nuoskaluminen pelto ei houkutellut koiria kovempiin ralleihin muutenkaan. Rauhallisissa, mutta erittäin mukavissa merkeissä sujui lenkki, mitä nyt vähän Hippa ja Umbra juoksutti lapasia ja leikki niillä. Umbra pitää sitä juoksujen jälkeistä rauhaa vielä, joten sekin rauhoitti riekkumisia kuten myös se, että vieraiden vuoksi Umbra oli unohtunut ruokkia edellisenä iltana. Ompa sillä huonomuistinen oma ihminen!

Torstai-iltapäivällä Susanna jatkoi koirineen matkaa. Kiitos vierailusta, nähdään parin viikon päästä Kolilla!