Loppuvuoden kuulumisia

Loppuvuosi ei ole ollut ihan niin hiljaiseloa kuin blogi antaa ymmärtää. Umbran kanssa ollaan treenattu agilityä. Periaatteessa treenit on mennyt koko ajan eteenpäin ja vauhtia on ollut kivasti. Kävipä Umbra ihan vieraalla hallillakin Psl:n agilitypäivänä demonstroimassa agilityä. Viime treenit meni taas vähän laiskemmissa merkeissä, mutta saattoi mennä silmätulehduksen piikkiin.

Hakutreeneissä me ollaan käyty muistaakseni kerran. Umbran kanssa pystyy tekemään hyvin jo melko pitkiä pistoja ja se selkeästi tietää, mitä metsässä ollaan tekemässä. Kitkan kanssa miä tein viimeksi jo lyhyitä pistoja, niitä voidaan jatkaa seuraavan kerran, kun treeneihin mennään. Ne sujui hyvin, nyt pitää sit vaan seurata sen edistymistä ja vaikeuttaa pikkuhiljaa treenejä.

Kitka on käynyt myös uiskentelemassa muutaman viikon välein. Kitka ui tosi hienosti, tasapainoisesti ja reippaasti. Altaasta se loikkaa aina iloisesti ylös, altaaseen menossa se tarvitsee vielä aikalailla apua. Viimeksi se kuitenkin jo leikkikin altaan reunalla ja haki palloa altaasta, jos sai sen kahlaamalla haettua. Uimahallille Kitka kävelee niinkuin kaikkiin tilanteisiin, iloisesti ja vailla huolta huomisesta.

Tai no, on Kitkalla omat haamunsa, mutta ne käydään aina yhdessä katsomassa. Esimerkiksi pimeässä metsässä vaaniva vaalea kivi tai tuulessa läpsyvä pressu on ollut sellaisia vahtihaukun aiheuttavia juttuja. Reippaasti ja luottavaisesti Kitka kuitenkin aina tulee mukaan tarkastamaan näitä outouksia.

Kitkan ja Umbran kanssa on myös käyty melko säännöllisesti treenaamassa tokoa naapurustosta löytyneen lappalaiskaverin kanssa. Kitka on tosi helposti motivoitavissa, koska se on niin pohjattoman ahne. Se tekee vaikka kuperkeikan, jos siitä saa palkkaa. Uusin "kuperkeikka" on se, että Kitka tasapainoilee metritolkulla edestakaisin myrskyn kaatamalla männynrungolla metsässä. Selkeästi agilitykoira-ainesta. :)

Keksille ei kuulu mitään ihmeellistä, se voi hyvin ja nauttii seurasta vanhaan malliin. Keksin kanssa me odotellaan lunta malttamattomina, jotta se ei pääsisi vahingossakaan löytämään sieniä ja saisi liikkua vapaammin metsässä.

Myllykoskella

Kuva: Mirja Siljander


Me osallistuttiin eilen Umbran kanssa PSl:n Keski-Uudenmaan aluejärjestön yhteiskävelylle Nurmijärven Myllykoskella. Sää oli mitä hienoin ja oli ihanaa saada kunnolla valoa ja raitista ilmaa. Meitä oli vain kourallinen, mutta kivaa oli. Löysinpä sieltä ihan meidän naapurissa asuvan paimensukuisihmisen, jolla on reilun vuoden vanha narttu. Sovittiinkin yhteiset tokotreenit jo tälle illalle, treenaaminen kun on paljon kivampaa jonkun kanssa ja näin miä saan Kitkalle häiriötreeniä juoksuista huolimatta. Jee!

Kitka juoksee

Kitkalla alkoi juoksut tällä viikolla, joten Pentutoko2 siirtyy meillä ensi keväälle. Kitka on juoksuissaan ainakin vielä yhtä huoleton, kun kaikessa muussakin, joten meillä on jokapaikka veressä. Sen vuoksi miä viritin sille juoksupöksyt jalkaan. Housut on Umbran vanhat, tosin Umbran ei siistinä tyttönä tarvinnut niitä käyttää. Umbra myös ahdistui juoksuhousuista. Kitka ei niistä juuri välitä, joten pidän sillä niitä ainakin toistaiseksi. Monstereiden kylääntulemisen kunniaksi Kitka sai eilen uuden, hienon ja punaisen nahkahihnan, naiseuden punaisen langan.

Hakutreenailua pimeässä

Me oltiin eilen hakutreenissä Nurmijärvellä. Nämä oli meidän ihka ensimmäiset treenit pilkkopimeässä, joten otin tyttöjen kanssa makkararinkiä. Miun yllätykseksi Umbra ei jännittänyt ollenkaan pimeässä hengailevia ihmisiä ja se jopa innostui haukkumaan. Osittain reipas haukku johtui siitä, että se ei saanut ensimmäisellä kierroksella syösä purkkejaan tyhjäksi. Tämä käytännön sanelema kokeilu saattaisi kyllä olla se keino, millä miä saan Umbran haukkua voimistettua.

Kitka oli oma hulvaton itsensä. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun käveltiin treenipaikalle, mutta varsinaisen valoshown se antoi, kun miä vapautin sen. Tuo sähikäinen lähti nimittäin liikenteeseen kuin tykin suusta ammuttuna ja juoksi ihan vaan juoksemisen ilosta jonkin pätkän suoraan ja vilkkuvalo ja heijastinliivi sen kun vilkkui. Kyllä se sitten malttoi alkaa etsimään eksyneitäkin ja tällä kertaa se ei hyppinyt niitä vasten, ainakaan niin paljon. Itseasiassa se meni hienosti maalimiehen palkkakäden avulla maahan ja jopa haukahteli niille. Ja tietysti vingahteli myös. Ja intoa sillä on enemmän kun sen nahkoihin mahtuisi. :) Kaikkiaan oli tosi kivat treenit, parasta oli se, että saatiin koko porukka olla ulkona ja purkaa energiaa.

Umbra radalla

Eilen meillä oli agilitytreeneissä pientä radanpätkää, jossa treenattiin tiukkoja käännöksiä, putkea A:n alla ja A:lle vekkaamista. Umbra oli tosi kivassa vireessä, reippaana ja innokkaana. Oli tosi kivaa treenata sen kanssa, kun sillä oli sika hauskaa. Miä vedin myös oman ryhmäni treenit, joten en ehditty tekemään toistoja niin paljon kuin yleensä, mutta sehän sopii Umbralle. Ensi viikolla sitten varmaan taas normimeiningillä. Toivottavasti Umbra jatkaa tuohon malliin, vauhtia oli nyt jo niin, että sai tosissaan pinkoa. :)

Hyppyä

Tänään tokotreeneissä meillä oli aiheena hyppy. Ennen treenejä miä kyllä harjottelin siinä kentsulla ihan vaan rauhassa olemista, seuraamista ja niitä käännöksiä. Aikaisemmista virheistä viisastuneena miä vaadin Kitkalta jo nyt super-tiivistä seuraamista, ihan iholla kiinni ja oikeella kohdalla. Jos se tästä nyt sitten vähän väljentää sitä, niin se ei sitten haittaa niin, se on silti TOKO-seuraamiseksi ihan jees. Seuraamiset sujuikin tosi hyvin, ahneena koirana Kitka rakastaa sitä, että se saa nameja siitä, että se vaan kävelee.

Tokohyppy sitä jännitti, kun se oli aika korkea ja sinistä pressukangasta, mutta sitten, kun se laitettiin matalammaksi, se sujui ihan jees. Mut tässä vaiheessa siis mentiin vasta yli siitä, ei mitään ihmeellisempää.

Kivaa oli silti ja Kitka käyttäytyi treeneissä hyvin. Kotimatkalla se myös ohitti itsenään kaksi kertaa suuremman mustan koiran täysin äänettömästi kapealla jalkakäytävällä. Oppi alkanee mennä perille. Kotiläksyä ei tänään tullut, mutta jatkan niitä aikaisemmin annettuja.

Kuulumisia

En ole ehtinyt nyt päivittämään blogia, mutta ennen tämän päivän tokotreenejä viime viikon treeneistä.

Me treenattiin viimeksi erityisesti seuraamisen käännöksiä ja ne tulivatkin kotiläksyksi; niin kääntyminen vasemmalla, oikealle kuin täyskäännöskin. Lisäksi treenattiin luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Nyt miä oottelen täällä innoissani tämän päivän treenejä.

Kitka kävi myös menneellä viikolla uimassa toista kertaa. Uiminen sujui oikein hyvin, vaikka altaaseen se pitää vielä pakottaa ja/tai vetää nameilla. Parasta uimisessa on ehkä se, että mikään muu ei väsytä tuota hippulaa samalla tavalla kuin uiminen. Tai ainakaan sitä keinoa ei ole löydetty vielä.

Agitreeneihin miä en tällä viikolla päässytkään työesteen vuoksi, joten sitä huvia jatketaan sitten Umbran kanssa taas tulevalla viikolla. Nyt miun pitää kuitenkin lähteä pienimään niitä treeninakkeja ja -juustoja.

Umbran agia ja Kitkan tokoa

Tällä viikolla Umbran agilitytreeneissä oli tosi kiva radanpätkä, jossa treenattiin aika haastavaa syheröä ja putken pimeitä päitä. Lisäksi treenattiin keppejä itsenäisenä esteenä. Umbra alkaa olla sinut hallin kanssa ja se treenasi tosi reippaasti. Treenikaveritkin huomasi eron. Ja miä maltoin hyvin tehdä toistoja vain tarvittavan määrän.

Kitkalla jatkui tokotreenit tänään. Miulta meni kokonaan ohi ilmoittautuminen Pentutoko 2:seen, mutta onneksi meidän vetäjä on niin kiva, että otti meidät ekstrapaikalle, kun kysyin, josko oltaisiin saatu mennä ryhmän kanssa samaan aikaan treenaamaan vaikka itsenäisesti, koska se häiriön alla työskentely on Kitkalle kaikkein vaikeita. Kahdestaan kun käydään treenaamassa, niin Kitka toimii tosi hienosti, se tuntuu oppivan asiat tosi nopsasti. Tänään treeneissä sitten se taas haukkui jonkinverran aluksi, mutta rauhottui loppua kohden. Treeneissä oli tietysti sille uusia koiria, mikä oli jännittävää. Treenien aiheina meillä oli tervehtiminen, paikallaolo istuen ja maaten sekä seuraamisen liikkeellelähtö. Paikallaolot meillä on mennyt paljon eteenpäin, nyt miä pääsen jo kiertämään Kitkan ilman että se liikkuu. Paikallaoloa makuulla miä en oo juuri treenannut, joten se pitää ottaa nyt seuraavaksi työn alle. Kotitehtäväksi tulikin paikallaolo sekä kontakti. Tosi kivaa oli treenata ja Kitkakin oli treenien jälkeen taas ihan naatti.

Aktiivista menoa

Me ollaan nyt muutamana päivänä oltu koirien kanssa tosi aktiivisia. Lauantaina me käytiin treenaamassa hakua. Umbran kanssa tehtiin niin, että ensin yksi maalimies haukutti sitä, minkä jälkeen otettiin kolme aika pitkää pistoa. Umbra löysi kaikki kolme maalimiestä hienosti ja kahta viimeistä uskalsi haukkuakkin melko hyvin. Umbran kanssa voi siis alkaa tekemään näistä haastavampiakin harjoituksia ja haukutusta jatkaa samalla tavalla.

Kitka teki makkararinkiä sellaisella hiekkakuopalla niin, että hiekka vaan pöllysi. Se yritti aluksi hyppiä kaikkien päälle, mutta kun se rauhottui ja tajusi, että namit saa kauempaa, se hiljensi vähän tahtia. Kitkalla oli ihan sikasiistiä, se uikutti, vikisi ja haukkui koko ajan. Haukkuilmaisu on sille varmaan helppo opettaa, kun sille tulee vähän malttia ja se pääsee käymään useammin treeneissä.

Sunnuntaina meillä oli Kitkan kanssa viimeinen pentutoko. Treenit meni kivasti, tosin viimeisen kerran kunniaksi Kitka pääsi karkaamaan kavereiden luokse. Vapautin sen nimittäin paikallaolosta niin, että hihna oli vielä maassa ja se kimposi kavereiden luokse. Onneksi meni vaan ystävällisesti moikkaamaan eikä ne muut koirat ollut enää käskynalla. Muuten treenit meni hyvin, vaikka Kitkalla olikin PALJON virtaa.

Pentutokon jälkeen me käytiin vielä yhdistyksen järjestämässä match show:ssa ihan vaan harjoituksen vuoksi. Kitka haukkui ensin ihan ihmeissään, mutta loppua kohti se rauhottui. Kitka sai parikehästä punaisen nauhan, vaikka kulki nenä maassa haistellen maahanpudonneita nameja ja muiden koirien jälkiä. Se antoi kyllä hienosti tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat. Yhteiskehässä se roikkui mukana jonkin aikaa, kunnes meitä kiitettiin osallistumisesta. Pääasia oli kuitenkin se, että käytiin vähän ihmettelemässä monenrotuisia kavereita ja tuollaista härdelliä, koska tuolla oli tosi paljon koiria, pentujakin 70 kpl.

Eilen, maanantaina me käytiin sitten uittamassa koiria täällä Hyvinkäällä. Kitkalle uimareissu oli ensimmäinen, mutta se sujui tosi hyvin. Uimaopettaja auttoi Kitkan altaaseen ja siellä se polskutteli reippaasti menemään. Se ui ilman liivejäkin jo ja teki kaarroksia uidessaan. Uimaopettaja kehui Kitkan tekniikkaa hyväksi ja Kitkaa reippaaksi. Kitka kun jokaisen altaanvälin uituaan moikkasi meitä reippaasti ja söi palkkansa. Muutaman viikon päästä sitten taas uudestaan. :)

Sylkkäreitä Uuven kanssa

Tiistaina meillä oli agilitytreenit. Treenattiin sylkkäreitä, mitkä ei oo meidän vahvinta aluetta. Meidän vetäjäkin sanoi mulle, että mun pitää pysyä koko ajan liikkeessä, muuten Umbra pysähtyy. Siinä onkin haastetta. Sylkkäreissä pitää siis panostaa siihen, että haen koiraa edelliseltä esteeltä jotta oma liike pysyy yllä. Jatketaan siis harjoituksia ja sylkkärin kuivaharjoittelua. :) Yksittäisistä esteistä me treenattiin puomia, keinua, keppejä ja rengasta, jotka kaikki sujui oikein hyvin. :)Miä toistan ehkä itseäni, mutta Umbran kontaktit ja niille pystähtyminen on varmentunut kauheesti, kun vaihdoin se isomman kosketusalustan. Ja se pysähtyy kuin seinään sille alustalle, vaikka miä olisin sen edellä. Toivottavasti tätä kautta sen saa myös vähän lisää vauhtia ja intoa kontakteiden tekemiseen.

Nutukas porokoirapäivä

Sunnuntaina me oltiin treenien lisäksi Kitkan kasvattajan järjestämässä Nutukas kennelin porokoirapäivässä. Sinne saapui koiria niin Nutukas kennelin ensimmäisestä pentueesta, eli Kitkan emon sisaruksia kuin Kitkan sisaruksiakin. Kitkan pentueesta paikalla oli kaikki tytöt eli Kielo, Myy ja Taiga sekä toinen pitkätukkapojista, Jörö.
Ohjelmassa oli tutustumista niin ihmisten kuin koirienkin kesken, vapaata riekkumista ja sen valvomista, hauskoja leikkejä ja hyvistä tarjoiluista ja kauniista syyspäivästä nauttimista. Mukana oli myös Kitkan isä Veikko, jonka kanssa Kitka vielä rallitteli viimeisenä itsensä mutaiseksi Eevan talon vieressä olevalla pellolla. Meillä oli tosi kivaa, kiitos Eeva, jos satut lukemaan. Illalla Kitka oli kerrankin väsynyt. :)

Kitkan maailman hienoimmat treenit

Me käytiin tänään Kitkan kanssa pentutokossa ja vaikka ei näyttelyn vuoksi päästy mukaan viime viikolla, se oli tosi hieno. Treenejen aluksi se oli vähän yli-innokas ja haukkui, koska mun nivelsideongelmien vuoksi se ei päässyt aamulla metsään juoksemaan Umbran kanssa ennen treenejä. Se rauhottui kuitenkin tosi hienosti ja oli vallan taitavana. Treenattiin seuraamista ja seuraamisesta perusasentoon pysähtymistä, maahanmenoa ja istumista, paikallaoloa, ohittamisia ja vapaata hihnassa kävelyä. P

erusasento alkaa löytymään, enää Kitka ei jää liian taakse. Seuraaminen sillä on tosi hyvää, vaikka itse sanonkin. Tai no en pelkästään itse, yksi treenejä seurannut nainenkin sanoi, että se seuraaminen ja siitä perusasentoon pysähtyminen sujuu meiltä tosi hyvin. Vähänkö miä varmaan hymyilin kuin Hangon keksi. :) Maahanmeno ja istuminen sujuu hyvin, pitää vielä treenata niitä, että Kitka oppii eron paremmin. Hienosti se kuitenkin jo nousee maassaolosta istumaan käskystä. Oikeastaan kaikki muu oli tosi hyvää ja varmaa, paitsi odottaminen, mitä meidän pitää treenata erityisesti. Kitka ei vielä malta pysyä paikallaan pitkiä aikoja eikä silloin, jos kierrän pitkälle sen taakse. Tätä pitää vielä treenata, niin ensi viikonloppuna olevassa viimeisen kerran kokeessa pärjätään hienosti. :)

Keksi sairaalassa

Sen lisäksi, että miä venäytin nivelsiteeni viime viikonloppuna, meillä oli toinenkin kurja sattumus tällä viikolla. Keksi nimittäin söi myrkkysienen. Huomattiin se siitä, että se alkoi nopealla tahdilla kuolaamaan runsaasti, sen jälkeen ripuloimaan ja oksentamaan. Ensiavuksi haettiin hiilitapletteja, jotka syötettiin Keksille väkisin ja sitten kiikutettiin tyyppi sairaalaan.

Sairaalassa siitä otettiin röngenet, laitettiin tippaa ja hiiltä sekä otettiin veriarvot. Onneksi mitään vierasesinettä ei ollut suolistossa, oksennuksesta bongattiinkin jotakin, mikä kovasti näytti sieneltä, minkä vuoksi oltiin aika varmoja diagnoosista. Veriarvojen ja röngenen perusteella sisäelimet eivät ehtineet kärsiä vahinkoja, mitä nyt Keksi oli tosi kuiva. Keksi jäi sitten yön ajaksi vielä varmuuden vuoksi saamaan nestettä ja hiiltä ja haettiin se seuraavana päivänä kotiin. SIellä se tuli hyvin iloisena sairaalassa vastaan. Onneksi selvittiin säiköhdyksellä, miä olin jo ihan varma, että se kuolee. Nyt Keksi on sitten erityistarkkailussa lenkeillä ja vapaaksi se päässee juoksemaan seuraavan kerran vasta lumien tultua.

Kitkan ensimmäinen näyttely, erkkari Jyväskylässä 2.10.2011

Käytettiin Kitka viikko sitten erkkarissa. Alla tuomarin arvostelu:

"Kokonaiskuvaltaan hyvä. Mittasuhteiltaan riittävn pitkä. Antaa hieman korkearaajaisen vaikutelman. Kokoonnähden riittävä luusto. Oikealinjainen kevyt pää. Hieman pyöreät silmät. Pysty olkavarsi, muuten hyvin kulmautunut. Hieman ulkokierteiset takaraajat. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu korkealla etuaskeleella kapeasti edestä ja takaa. Runko saa täyttyä iän myötä. Reipas luonne."

Ja miun kootut selitykset:

"Ulkokierteiset takaraajat" -kommenttia en ihan purematta niele. Umbralla on ulkokierteiset takaraajat, jos Kitkalla on sellaiset, se on hyvin pientä. Lisäksi miä oon sitä mieltä, että se vielä kehittyy ja jalat sojottaa milloin minnekkin. Varsinkin, kun se jänskättää ja odottaa mitä tapahtuu, niinkuin tuolla. Liikkeet menee ainakin osittain sen piikkiin, että me ollaan opeteltu seuraamista niin paljon, että se tarjosi sitä, mninkä vuoksi se likkui vähän huonosti näyttelytilanteen huomioonottaen. Tokokentällä seuraaminen olisi näyttänyt just hyvältä; innokkaalta, reippaalta ja jatkuvalta. "Reipas luonne" lausunto johtunee siitä, että Kitka K. Kojootti oli ihan intopinkeenä koko tilanteesta ja paikasta. Se on nätisti sanottu, rehellisesti sanottuna se käyttäytyi aika villisti. :) Mut Kitkaksi melko hyvin. Ei voi ottaa kauhalla jos on lusikalla annettu. Eli tässä tapauksessa tälläisiä tilanteita ei olla juuri treenattu ja siihen nähden Kitka loisti. :)

Värikästä syksyä!

Vauhdikasta, hauskaa ja värikästä syksyä kaikille!

Viikon treenit

Tällä viikolla en ehtinytkään päivittämään Umbran agilitytreenejä, mutta nytten sitten tiiviisti nekin. Treenattiin takaaleikkausta, joka ei ole se meidän ykkösjuttu. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa oli pari paikkaa takaaleikkaukselle, joista toisen vaihdoin suosiolla persjätöksi. Treenattiin sitä takaaleikkausta vielä yksittäisellä esteelläkin, kun se vähän takkusi. Päästiin myös treenaamaan keinua ja puomia. Näillä miusta näytti siltä, että Umbra meni reippaammin, kun sillä oli nyt se isompi alusta, eli sillä jatketaan sitten.

Kitkan tämänpäiväiset treenit meni megalomaanisen hienosti. Meillä oli treenit taas eri paikassa, mikä on siinä mielessä tosi hyvä, että Kitka oppii tekemään hommia miun kanssa eri paikoissa. Treeneissä katsottiin sitä sivulletuloa, paikallaoloa ja seuraamisen liikkeellelähtöä. Kotiläksyksi tuli tuon paikallaolon harjoittelu. Kitka treenasi tosi hienosti, keskittyi tosi hyvin työskentelyyn eikä haukkunut juuri ollenkaan. Se on tosi hienosti oppinut sen, että treeneissä ei saa haukkua ja että ne muut koirat voi olla siinä ihan lähellä, mutta niiden kanssa ei mennä leikkimään. Sivulletuloa Kitka on alkanut oppimaan, sitä pitää vielä treenata, että saadaan paikka kohdalleen. Paikallaoloa meidän pitää treenata reilusti, sitä ei juuri olla treenattukkaan muuten, kun silloin, kun odotetaan lupaa syödä. Seuraamisen liikkeellelähtöharjoitukset meni tosi hyvin, Kitka piti kontaktin tosi hienosti ja paikkakin oli mun mielestä tosi hyvä. :)

Kitka osaa!

Jos viikko sitten olleiden treeneijen otsikko oli:" Kitka haukkuu", niin nyt sen täytyy olla:" Kitka osaa ". Me ollaan viikon ajan nyt treenattu erityisesti ohituksia ja harrastettu Kitkan lenkittämistä yksinään päivittäin ja tulokset näkyi jo tän päiväisissä treeneissä. Toki siinä saattoi auttaa sekin, että käytettiin Kitka ennen treenejä metsässä juoksemassa Umbran kanssa, kun aikaisemmin Kitka on ennen treenejä käynyt yksinään lenkillä.

Kitka haukkui vähän treenien aluksi, mutta rauhoittui melko nopeasti, eikä sitä tarvinnut ollenkaan niin paljon palkata ja aktivoida, vaan se pystyi jo tarkkailemaan muita koiria ihan hiljaa, vaikka toiset koirat haukkuivatkin. Toisen koiran omistajatkin huomasivat eron, yksi sanoi, että:" Teillä on opittu rauhoittumaan." Miä oon niin ylpeä pikku-K:sta!

Ihan treenien aluksi vetäjä katsoi kaikkien luoksepäästävyyden (ei liikkeenomaisesti) ja Kitkan kanssa se sujui hyvin, sehän rrrrrrrrrrrakastaa ihmisiä. Treenit jatkuivat sillä, että kotiläksynä olleet kontaktitreenit sekä istuminen ja maahanmeno katsottiin. Uutena asiana me harjoiteltiin perusasentoa ja luoksetuloa perusasentoon. Miä oon tehnyt Kitkan kanssa jo jonkin verran perusasentotreeniä, joten ne meni hyvin, kun Kitka vaan muisti, mistä on kyse. Siitä olin yllättynyt, että luoksetulostakin sain aika hyvin se kääntymään perusasentoon, vaikka tietenkin apujen kanssa. Kitkan luoksetulot on ihanan vauhdikkaita ja iloisia. Lopuksi me vielä otettiin sitä ringissä kävelyä niin, että kun kontaktikävely (ei seuraten) sujui, hihna tiputetiin maahan ja koiran tuli kävellä ohjaajan mukana. Tämäkin harjoitus sujui tosi hienosti, pari kertaa Kitka kävi nuuskuttelemassa varmaan jotain maahan pudonneiden namejen jämiä, mutta tuli sieltä kutsusta pois eikä missään vaiheessa ollut menossa muiden koirien luokse.

Tosi hyvä mieli jäi näistä treeneistä, oon huipputyytyväinen. Kotiläksynä on perusasento eli sitä pitää nyt treenata viikon ajan ja jatkaa noita ohitustreenejä.

Takaakiertoja ja kontakteja

Eilen oli taas Umbran agilitytreenit. Meillä oli ohjelmassa takaakiertotreeniä, radanpätkää, jossa oli myös takaakierto ja välistäveto. Lisäksi kaikkien kontaktit katsottiin. Takaakierrot sujui hyvin, Umbra osaa ne tosi hyvin. Sen pystyy heittämään taakse aika kaukaakin, mutta vauhdikkaampi se on, jos sen saattelee pitkälle. Välistävetokin sujui oikein hyvin, ne on joskus tuottanut ongelmia, mutta ei nyt. Kontakteille sain uuden ajatuksen, kun keskutelin vetäjän kanssa siitä, miksi Umbra hidastelee alastulossa. Vetäjä ehdotti, että kokeilisin isompaa kosketusalustaa, ettei Umbran tarvitse niin zoomailla osumista siihen ja se kuulosti tosi hyvätltä idealta! Umbra meni A:n ja keinun oikein nätisti ja kohtuullisen reippaastikin, eikä jäänyt A:n harjalle katselemaan maisemia, mitä se joskus vieraissa paikoissa saattaa tehdä. Miä oon tosi tyytyväinen treeneihin, hirmu kivaa oli taas treenata. Umbra tuntuu jotenkin varmemmalta, voisko tämä nyt olla sitten sen steriloinnin vaikutusta? Kenties.

Kitka haukkuu

Miä kehun aina, miten helppo Kitka on. Ja sitä se onkin, mutta eilen meillä oli pentutoko toista kertaa ja varsin selväksi tuli, että meidän pitää treenata tosi paljon ohittamisia ja ylipäätään muiden koirien kanssa hengailua, että saadaan Kitkan hakkuminen loppumaan. Kitkalla oli nimittäin tosi paljon asiaa kaikille muille pennuille ja se kertoi asiaansa auliisti. Kyllähän se myös teki kaikki treenattavat asiat tosi hienosti, mutta vasta treenejen loppupuolella pystyi tarkkailemaan toisia koiria haukkumatta. Me mentiin treenipaikalle puolta tuntia aikaisemmin, että Kitka saisi tutustua paikkaan ensin rauhassa, mutta ei se ainakaan kokonaan vienyt pois tarvetta haukkua. Haukkumista lukuunottamatta treenit meni tosi hyvin. Me treenattiin maahanmenoa, kontaktia, hihnakävelyä ja luoksetuloa. Maahanmeno on Kitkalla iloinen ja se osaa sen hyvin. Kontakti on tosi hyvää, kun se malttaa ja sitä myötä hihnakävely myös. Hihnakävely arjessa sujuu tosi hienosti. Luoksetulokin onnistui tosi hyvin, vaikka siinä vieressä olisi ollut ne tosi kiinnostavat muut koirat. Treenit oli siis kivat. Ensi viikolla tai oikeestaan tällä viikolla sitten taas. Ja ohittamista pitää mennä treenaamaan Kitkan kanssa muutenkin, oikein hakea ohitustilanteita. :) Toivottavasti haukkuminen vähenee ennen lappalaiskoirien erikoisnäyttelyä, johon miä ilmoitin Kitkan. Umbraa miä en nyt ilmoittanut sinne, vaikka meinasin kyllä ilmoittaa sen TOKO:on. Me ei olla muuton takia ennätetty treenaamaan tarpeeksi, jotta sen ilmoittaminen olisi ollut järkevää, mutta ehkä myöhemmin syksyllä. Mitä nyt ollaan treenattu, niin treenit on sujunut oikein kivasti. Seuraaminen on reipasta ja napakkaa, eli miun mittapuulla oikein hyvää. Ja se on hyvä, koska seuraamista ja perusasentoa on joka liikkeessä. :)

Umbran ekat agitreenit uudessa hallissa

Eilen meillä oli sitten vuorostaan ensimmäiset agilitytreenit Hyvinkään hallissa. Miä jänskäsin vähän etukäteen sitä, miten treenit menee, kun Umbra ei oikein viime talvena toiminut hallissa. Meillä oli onneksi aika simppeli treeni hypyillä ja putkella. Harjoituksen sai tehdä joko takaaleikkauksella tai peruskieputuksena. Miä kokeilin ensin sitä takaaleikkausta ja pienen haparoinnin jälkeen se sujui oikein hyvin. Otettiin vaan kaksi onnistunutta toistoa ja jätettiin siihen. Lopuksi miä sitten yritin vielä tehdä harjoitusta uudestaan, mutta Umbran keskittyminen oli herpautunut seuraavien koirien tullessa radan vierelle, joten ensimmäisellä yrityksellä se vähän haahuili ja toisella, joka meni muuten hyvin, oli tahmea. Otin saman treenin vielä persjätöllä ja se sujui paremmin, Umbra sai hienosti vauhtia. Muutenkin miä oon huomannut, että persjätöt toimii Umbran kanssa kuin häkä, se innostuu niistä. Niitä pitää siis muistaa käyttää, kun saa valita ohajusta. Toki oli tosi kiva huomata, että nuo takaaleikkauksetkin onnistui niillä ensimmäisillä kerroilla niinkin hyvin, vaikka Umbra ei ole mikään megairtoava.

Kitka ekaa kertaa pentutokossa

Meillä alkoi eilen Kitkan kanssa pentutoko. Se alkoi ensin puolentunnin teoriaosuudella, minkä jälkeen päästiin vähän treenaamaan. Kitka haukkui aluksi kaikille muille koirille ja oli menossa niiden luokse, vaikka miä miten maanittelin ja yritin kehua oikeasta toiminnasta. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi kuunnella miua ja keskittyä siihen, että tehtiin yhdessä. Tosi hienosti se kyllä teki miun kanssa sitten kontaktitreenejä ja hihnakävelyharjoituksia, kun vaan malttoi. Näistä kummassakaan ei ole arjessa mitään ongelmia ollut, mutta muut koirat vaan nyt on niin kiinnostavia, että yksinkertaisetkin asiat on hankalia. Siksipä siis tämä pentutottis tulee enemmän kuin tarpeeseen. Miä ootan jo ihan innoissani sitä, että päästään illalla tekemään kotiläksyjä ja ensi sunnuntaina uusiin treeneihin.

Lauantaina me käytiin Kitkan kanssa Nutukkaalassa moikkaamassa Myy-siskoa, joka oli siellä hoidossa. Pentutreffit alkoi vähän huonoissa merkeissä, kun tytöt myllytti jonkun kerran ihan kunnolla ja ne piti erottaa useamman kerran. Sitten ne kuitenkin alkoivat, jonkun aikaan tilannetta rauhassa tarkkailtuaan leikkimään ihan nätisti paini- ja juoksuleikkejä. Myy oli tosi paljon Kitkan näköinen, vaikkakaan ei niin paljon, että olisi tullut napattua väärä pentu matkaan. Hirmu reipas Myy myöskin oli, kun ottaa huomioon, että se oli vieraassa paikassa hoidossa. Leikkitreffejen jälkeen Kitka nukkuikin sitten melkein koko illan, mikä on harvinaista; se kun harvoin nukkuu päiväsaikaan silloin jos me ollaan kotona.

Uusi treenihalli

Miä kävin tänään excursiolla meidän uudessa treenihallissa. HSKK:lla oli agilitykisat, missä olin talkoolaisena. Sain olla ratahenkilönä eli kuoria kerman kakusta seuraten koko päivän kolmosluokkalaisten ratoja eturivistä. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että pääsin kurkkaamaan meidän talvitreenipaikkaa, joka on siis Hyvinkään koiraurheilukeskus. Paikka on tosi kiva, keinonurmellinen halli on plussan puolella myös talvella ja kaikkein parasta on se, että miulla menee kotonta sinne noin viisi-kymmenen minuuttia. Jei! :)

Muutoksen tuulet

Me muutettiin pari viikkoa sitten Hyvinkäälle ja sen vuoksi on bloggailu ja treenit ollut tauolla. Perusarkea ollaan rullattu ja siinä oheessa tutustuttu uusiin lenkkimaastoihin, jotka ovat tosi kivat. Myös uusi koti on oikein kiva ja tilava. Umbrakin on siellä oppinut kulkemaan portaissa, kun asunto on kahdessa kerroksessa. Onneksi portaat ei ole liukkaat, muuten Umbra varmaan kieltäytyisi kulkemassa niissä. Oma piha on kiva, melko iso rivarin pihaksi ja rauhaisa, vaikkakin se pitää vielä aidata. Toistaiseksi tytöt pääsevät siis yksi kerrallaan valvonnan alla yksinolonsa jälkeen pihalle pissalle.

Kitka kasvaa ja komistuu, tällä hetkellä se on Umbran korkuinen ja menettänyt molemmat yläkulmurinsa teille tietämättömille. Alakulmurit sen sijaan ovat vielä paikoillaan. Kitka ei ole enää hetkeen tehnyt sisälle, miä en edes muista, että milloin se on viimeksi sisälle lirauttanut. Ja ikää on siis vasta vajaa viisi kuukautta, joten miun mielestä sisäsiisti ei todellakaan tarvitsisi vielä olla, mutta onhan se tietysti kiva, että ei tarvitse luututa lattioita. Kitka on reipas ja iloinen ja jotenkin kovin helppo. Umbran kanssa kun on aina pitänyt vähän miettiä, että mihin suuntaan sen kolmentuulen hattu milloinkin on kallellaan. Kitka vaan on, tekee ja menee sekä rakastaa ihmisiään ja koirakavereitaan, myös Keksiä, joka välillä murahtelee Kitkan rakkaudenosoituksille vanhemman oikeudella.

Syyskuun alussa meillä alkaa agilitytreenit taas Umbran kanssa ja Kitkan kanssa puolestaan pentutottis. Tosi kiva päästä taas kiinni harrastuksiin tämän muuttorumbran jälkeen, innolla odotan molempia.

Kitkan ja Impin treffit

Tänään me päästiin extempore treffeille Impin ja Hennan kanssa. Tytöt tuli meidän luokse ja mentiin Metsolansuolle juoksuttamaan niitä. Kitka jännitti ensi alkuun Impiä niin, että meinasi luikerrella karkuun valjaistaan. Metsälenkillä se kuitenkin vanhan mallin mukaan rohkaistui ja leikki Impin kanssa. Impi meni rohkeampana vaan sen verran kauemmas, ettei Kitka uskaltanut mennä sen perässä, mutta kun Impi tuli lähemmäs, Kitka roikkui perässä.

Vapailulenkin jälkeen me saatettiin Kitkan kanssa kaverit vielä asemalle. Kitka käveli pääosin tosi kivasti hihnassa, vaikka Impi käveli vieressä. On nää koirat sitten erilaisia; Umbran kanssa tuon hihnakävelyn kanssa tehtiin töitä puolitoista vuotta ja Kitka kävelee jo nyt paremmin hihnassa kuin Umbra ja sen eteen ei ole kovin paljon tarvinut tehdä. Asemalla me ihmiset vielä ehdittiin juttelemaan hetki ja koirat saivat ihmetellä ihmisiä ja ohiajavia junia. Kitka säpsähti vähän ensimmäisiä junia, mutta selkeästi tottui niihin. Junia me ei oltukaan nyt käyty katsomassa aikoihin, joten tämä oli siinäkin mielessä tosi jees. Sen lisäksi, että seura oli parhainta. :)

Kitka noutaa

Tänään otettiin sitten Kitkan kanssa lenkille mukaan Umbran noutokapula. Ensin kakara sai hengailla vapaasti ja sitten treenattiin vähän. Niiden tuttujen juttujen lisäksi kokeilin, mitä tapahtuu, jos Kitkalle heittää sen kepin sijaan noutokapulan. Tein harjoituksen samalla tavalla kun nyt parina päivänä olen toiminut kepin kanssa, eli leikitin sitä ensiksi sillä ja kun se oli siitä todella kiinnostunut, heitin kapulan ja lähdin itse toiseen suuntaan juoksemaan. Ja ilmeisesti Kitkalla on jokin herkkyyskausi menossa, koska se ampaisi kapulan perään, otti siitä ihan oikean otteen keskeltä ja sitten se ryntäsi miun perään kapula suussa. Suurimmaksi osaksi se laski otteen tultuaan miun luokse, mutta viimeisellä toistolla se tuli ihan miun lähelle ja miä sain palkattua sen siitä, että se piti kapulaa suussa. Miulle tuli mieleen, että tämä voi olla siitäkin hyvä heti opettaa noutokapulaa, että Kitkan suu on vielä sen verran pienempi, että sille on helpompaa ottaa oikea ota kapulan keskeltä kuin sen päistä. Ja jos se oppii sen oikean paikan ja otteen jo nyt, se on sille selkeä asia myöhemminkin. :)

Kitka tekee

Kitka on nopea oppimaan. Äsken oltiin kaksistaan lenkillä ja treenailtiin vähän juttuja. Istumisen se on osannut jo pitkään ja maahanmenoa ollaan nyt treenailtu joku viikon verran. Molemmat sujuu tosi hyvin, mitä nyt välillä menee keskenään sekaisin. Nyt aloitin seisomisen opettamisen. Lisäksi opetin sitä noutamaan. Sehän lähtee kuin tykin suusta kaikkien lentävien juttujen perään ja ottaa ne suuhun, mutta ei välttis tuo niitä miulle. Niinpä miä nappasin Kitkan metsästä löytämän kepin itselleni ja leikitin sitä sillä ja kun se innostui siitä, heitin kepin ja juoksin toiseen suuntaan. Kitka kirmasi tietysti perään keppi suussa ja leikki jatkui. Taitava pikku-K!

Hammaskeiju

Kitka on tiputellut nyt hampaitaan tasaiseen tahtiin, tällä hetkellä siltä on lähtenyt neljä hammasta ylhäältä ja kuusi alhaalta. Eilen miä sain jopa napattua ensimmäisen hampaan talteen, kun huomasin sen hammastarkastuksen yhteydessä roikkuvan enään pienen säikeen varassa. Tulevat hampaat näyttävät suurilta ja mahtavilta vanhoihin nököihin verrattuna. :)

Umbra ja Kitka agittaa

Miä osallistuin eilen Umbran kanssa Koiviksen epävirallisiin agikisoihin. Me osallistuttiin medimölliluokkaan (ei keinua, keppejä eikä rengasta) kisan ulkopuolella, kun Umbrahan oikeasti olisi maksi. Mölleihin osallistuin oikeastaan siksi, että miun piti alunperin osallistua kisaaviin Keksin kanssa, mutta Keksin venäytettyä jalkansa, nivusensa tai jonkun muun osansa viime viikolla mökillä, jätin Keksin kotiin ja otin Umbran kanssa kaksi starttia. Umbralla on myös vielä vauhti kateissa kepeillä, jos miulla ei ole niillä lelua kädessä, minkä vuoksi en myöskään halunnut ottaa niitä keppejä.

Umbra jännitti selkeästi tilannetta, koska kentällä oli paljon koiria ja vieraita ihmisiä ja miä en saanut sitä leikkimään oikein ennen starttia. Niinpä innostin sitä sitten lihapullilla ja sain siihen sen verran intoa, että se jännityksestä huolimatta teki töitä oikein iloisesti. Rata oli helpohko ja siksi oikein mukava ja sopiva meille. :) Radan ihanneaika oli 50 s ja ensimmäisellä radalla meidän aika oli 41,63. Toisella radalla Umbra varmaan oli jo rennompi ja me saatiin parempi aika eli 38,90. Molemmat radat oli puhtaita ja oikein hyvin Umbra liikkui ja seurasi ohjausta. :) Miä oon tosi tyytyväinen kaikkiaan meidän suoritukseen.

Tänään meillä sitten oli agilitytreenit, mutta koska Keksi sai vielä jatkaa venäytyksen parantelua ja Umbra pääsi eilen jo hommiin, miä tein yllätysvedon ja otin Kitkan treeneihin. Kitka käveli treenikentälle vähän jarrut pohjassa ihmetellen viereisessä koirapuistossa riekkuneita koiria. Kentällä se ihmetteli ja haukkuikin muita koiria aluksi, kun taas ihmiset saivat ylitsevuotavan ihastuneen pennun syliinsä kiemurtelemaan. Pian Kitka tajusi, ettei ne muut koirat ole tulossa sen luokse ja se rauhottui. Me treenattiin niitä ihan vaan rauhassa olemista, leikkimistä, yksinoloa häkissä sekä vähän niitä temppuja, mitä Kitka osaa. Lisäksi me päästiin ottamaan putkea ja kontaktejen alastuloja. Putkea Kitka ihmetteli hetken, mutta kun se tajusi sen, se meni sinne hienosti. Lopuksi jopa pari kertaa niin, että ohjasin sivulta sen sinne. Kontakteilla treenattiin ihan vaan two on - two off - pysähdystä, vaikka en vielä ihan tiedä, millä metodilla lopulta ne kontaktit opetan. Kivaa meillä oli joka tapauksessa ja nyt kotona on aika hiljaista. :)




Kitka 15 viikko mökillä viikko sitten.

Tämä viikko pähkinänkuoressa

Maanantai: Kitkalla oli ne treeffit Stidin kanssa, meni hyvin.

Keskiviikko: Kivat tokotreenit. Uuven nouto mennyt eteenpäin. JES!

Torstai: Kitka tapasi Piitu lapinporokoirasekoituksen. Jännitti aluksi vauhdikasta kaveria, kunnes pääsi siitä yli ja sitten olikin kivaa.

Perjantai: Kitka tapasi Kielon ja Justuksen Haltialassa eikä jännittänyt yhtään. Rakastaa Kieloa, mutta ei niinkään Justuksen astumisyrityksiä. :)

Perjantai-Sunnuntai: Mökillä vedessä löträilyä, uimakoulua ja mustikoiden poimintaa.

Sunnuntai: Umbran kanssa ratatreenit, meni oikein kivasti.

Kitka treffasi Stidin

Niin paljon tosiaan on tapahtunut, että unohtui vallan edellisestä päivityksestä, että Kitka tapasi eilen Haltialassa Stidin. Sitä jännitti ensin aika paljon, mutta hetken päästä se oli jo ihan rennosti Stidin seurassa. Stidin treffaaminen oli siinä mielessä hyvä juttu, että vaikka Kitkalla ei ole huonoja kokemuksia koirista, kaikki sen tapaamat isommat koirat on ollut aika vahdikkaita tapauksia. Nyt Kitka sai ihan omassa tahdissa haistella Stidiä ja kulkea sen perässä. Koirat ei juuri leikkinyt, joten ajateltiin palata takaisin autolle tietä pitkin. Koirat alkoivat tietysti leikkimään hihnassa. Päästiin ihan kunnialla kuitenkin autolle ja päästettiin koirat vielä hetkeksi leikkimään pellolle. Stidi ja Kitka paini tosi nätisti, tai oikeestaan niin, että Stidi makaili ja mörisi vähän näön vuoksi antaen Kitkan painia päällään ja läiskiä itseään tassuillaan. :)

Sekametelisoppaa

Nyt on tapahtunut ja tapahtuu niin paljon, ettei blogi tai ihminenkään oiken meinaa pysyä mukana. Ensinnäkin me oltiin tässä puolitoista viikkoa reissussa ja koirat oli tietenkin mukana. Mökkeiltiin ensin Naanatalissa ja sitten Heinolassa. Koirat viihtyivät mainiosti. Ne elivät hiukan pellossa; hihnatta ja riekkuen kaiket päivät. Heinolan mökillä ne myös mulailivat järvessä, mikä tarkoittaa siis Umbran osalta kahlailua ja Kitkan osalta kahlailua, uimaopettelua ja sitä, kun se kerran putosi laiturilta järveen ja ui rantaan. Koirat myös söivät mustikoita suoraan varvuista niin, että niiden kakat olivat pikimustia ja tungeksivat grillin äärelle aina kun siellä tapahtui jotain kiinnostavaa.

16. päivä lauantaina oli sitten se suuri päivä, kun Kitkalta lähti ensimmäinen hammas, alhaalta edestä ja seuravaana päivänä oli sitten kadonnut toinen, edellisen vieruskaveri. Uudet hampaat näkyvät jo vähän, joten eiköhän luiden syömiseen jatkossakin tule olemaan välineet.

Me muutetaan syksyllä Hyvinkäälle, joten olen järjestellyt meille treenipaikkoja sieltä. Siirrymme Hyvinkään kennelkerhoon eli HSKK:hon treenaamaan. Tällä hetkellä on varmistunut ainakin paikka agilityryhmässä (JEE!) ja tokosta olen myös kysellyt paikkaa, kuten myös Kitkalle pentukurssille. Koiraharrastukset siis jatkuvat, vaikka maisemat vaihtuvat. :)

Kitka - magneetti Tiksissä

Me käytiin Kitkan kanssa tänään ihmettelemässä Tikkurilanraittia. Istuskeltiin siinä kävelykadulla ja sinä aikana, kun Jyrin hiukset leikattiin meitä jututti kahdeksan ihmistä. Monet ihmettelivät Kitkan rauhallisuutta, mutta minä en niinkään. Se on ilman Umbran ja Keksin tukea itselle vieraissa paikoissa ja tilanteissa sellainen viilipytty. Istuu nätisti ja tarkkailee tilannetta. Kävi se nytkin reippahasti moikkaamassa kaikki ihmiset, mutta ei riekkunut. Mikä on tosi jees, jos se vaan pysyy tälläisena. Nyt sitä saattoi kyllä rauhoittaa sekin, että nappasin sen mukaan päiväunilta kaikkien ohjeiden vastaisesti, kun tuli tilaisuus totuttaa sitä kaupungin hälinään sekä tosi kuuma ilma. Kaikkiaan reissu sujui hyvin ja Kitka sai paljon rapsutuksia ja ihailevia katseita. Ja miä pääsin väittelemään yhden herrasmiehen kanssa siitä, voiko pieni koira nuolla hänen muovipussissaan olevia tyhjiä tölkkejä vai ei...

Luu ja Kengu sekä muita kertomuksia heinäkuusta

Nyt onkin paljon asiaa, mutta peruna kerrallaan:

Sunnuntaina me oltiin agilitytreeneissä ja ne meni hyvin. Tehtiin 13 esteen radanpätkää ja miulla oli molemmat koirat mukana. Keksin kanssa ei ollut ongelmia, otin radan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä unohdin yhdestä kohdasta valssin, mikä teki siitä hiukan kökön. Toinen toisto sujui jo hyvin. Keksi meni iloisesti ja vauhdilla, vaikka oli tosi painostava ilma. Umbran kanssa tein samaa rataa ja se sujui myös oikein kivasti. Vähän sillä oli ongelmia ottaa kosketus kosketusalustaan A:lla, kun se on aika liukas, mutta hyvät kontaktit se silti teki. Myös muuten ohjaus sujui ja vauhtia oli oikein mukavasti. Jopa niin mukavasti, että ajattelin mennä jossain vaiheessa epiksiin sen kanssa, tosin kisan ulkopuolelta ja mediluokkaan. :)

Eilen, maanantaina sitten mentiin Kitkan kanssa Nurmijärvelle tapaamaan kasvattajaa Eevaa ja Kitkan emoa Lujahia. Kitka oli jo perille päästyämme intopiukeana, hyppi kengurun lailla Eevan portille ja nähdessään Eevan sai kunnon ilohepulit kiemurteluineen, vikinöineen ja hallitsemattomine huitomisineen. Samanmoiset se teki Lujahin tullessa tervehtimään, mutta ilmeisesti tämä oli vielä suurempi ja hivenen jännittäväkin tapahtuma, koska se myös pissi "alleen" siinä alistuessaan Lujahille.





Kovasti Kitkalla ja Lujahilla vaikutti olevan kivaa yhdessä, ne paini ja rallitteli pitkin pihaa ja Kitkan hakiessa välillä pöydän alta vauhtia, turvaa ja oikoreittejä.














Ajan kanssa leikit rauhottuivat ja Lujah tutki Kitkan päästä varpaisiin ja kirputtaen hoivasi kuukauden päivät maailmalla ollutta lastaan. Kitka kävi myös moikkailemassa aidan takaa Diktaa ja Ukria.





Kitka oli vierailun jälkeen aivan uuvuksissa, mutta nappasin kuitenkin sen mukaani hakutreeneihin. Pentu saa niin usein illalla hepulikohtauksen poikineen, että ajattelin, että energia on parempi kanavoida johonkin järkevään toimintaan. Hakutreeneissä Kitka näki Kielo siskonsa ja pääsi painimaan vielä senkin kanssa, meidän ihmisten tallatessa aluetta. Lisäksi se tapasi siellä boceronin ja hoffin. Tämä tapaaminen jännitti paitsi Kitkaa myös emäntää. Kitka juoksi aluksi karkuun suuria kavereita, mutta loppua kohden rauhottui, kun huomasi kavereiden olevan suuresta koosta huolimatta leppoisia tyyppejä. Loppumetreillä Kitka jopa hiukan paini moninkertaisesti itsensä kokoisen boceronin kanssa.

Umbran kanssa tehtiin niitä hajuhaku(?) treenejä neljä kappaletta ja ne sujui oikein hyvin. Innokkaasti Umbra lähti hakemaan maalimiehiä ja teki töitä. Hajun saadessaan se ihan piippasi, ennen kun päästin sen maalimiehelle. Nyt me ollaan tehty näitä kolme kertaa, joten ehkä seuraavan kerran voisi vaikeuttaa tästä. Pitää kysyä muilta, mikä olisi järkevä askel. Haukkujen suhteen Umbra oli hiukan ujo eilen, joten ehkä haukutusta voisi ottaa seuraavan kerran erikseen.

Kitka pääsi myös tekemään haun alkeinta makkararingin muodossa. Ensin Kitka ei ymmärtänyt yhtään lähteä miun luota mihinkään, mutta kun se hoksasi jutun juonen se kävi hienosti hakemassa nameja kaikilta ihmisiltä. Lisäksi se tietenkin opiskeli autossa yksinoloa ja odottamista. Illalla meillä olikin sitten tosi rauhallista meinikiä.

Ajattelin, että pidän tänään iisin päivän ja sitä tämä tiistai on periaatteessa ollutkin. Aamulla vain metsälenkillä tuli vastaan kolmen cavalierin lauma, joista nuorimman, 1,5 -vuotiaan Pepin kanssa Kitka innostui leikkimään. Miä olin tosi tyytyväinen, kun se pääsi leikkimään itselleen vieraan, mutta tasaväkisen kaverin kanssa, että se tottuu vieraisiin koiriin. Kitka sovitti hienosti leikkinsä Pepille sopivaksi, eikä yrittänyt lappalaispainia sen kanssa, vaan tytöt juoksi metsässä niin, että tanner tömisi. :)

Paljon on mahtunut siis kahteen päivään toimintaan, huomenna nokka kohti uusia tuulia.



Kitka 13 viikkoa.

Kitkan puhe

Kitka kävi tänään ensimmäisillä rokotuksilla. Rokotukset sujui kuin oppikirjassa, miä syötin Kitkalle kissanruokaa eikä se huomannut pistosta, mitä nyt jälkikäteen vähän rapsutti pistokohtaa. Eläinlääkäri kuunteli myös Kitkan sydämen ja keuhkot ja ne oli ok. Me mentiin odotushuoneeseen odottamaan papereita ja laskua, kun se tapahtui. Ovesta tuli sisään borderterrieri isäntänsä kanssa ja sillä sekunnilla Kitka löysi porokoiran äänensä. Miä oonkin ihmetellyt, miten se on niin hiljainen, kun se ei juuri hauku, paitsi kutsuessaan koiria leikkiin tai kovasti innostuessaan. Lisäksi sen repertuaarissa on erillaisia vikinöitä, vinkaisuja, murinoita, pörinöitä ja huokailuja. Kaikista näistä äänistä se vaan on tuntunut hiljaiselta Umbraan verrattuna, jolle haukkuminen=hengittäminen.

Todennäköisesti Umbrakin on tätä Kitkan hilaisuutta ihmetellyt ja toiminut sen puheterapeuttina Kuninkaan puhe - elokuvan hengessä. Sillä sen borderterrierin kävellessä meitä kohti siellä eläinlääkärin vastaanotolla, Kitka otti tukevan haara asennon, nosti sikkaransa selän päälle ja antoi tulla niin, että vastaanoton mahdolliset leikkauspotilaatkin varmaan havahtuivat unestaan. Ja tälle haukulle ei meinannut tulla loppua, eikä oikeastaan tullutkaan, ennen kun tämä borderterrieri kutsuttiin toimenpidepuolelle. Eikä se ollut mikään suloinen pennun vuh-vuh, vaan kunnon HAU! HAU! HAU! HAU! HAU! Siinä missä Kuninkaan puhe - elokuvassa kunigas Yrjö VI piti radiopuheen, joka toimi innoituksena koko kansalle ja kokosi valtakunnan yhteiseen rintamaan, tämä haukku paitsi huvitti miua sai miut vakuuttuneeksi siitä, että Kitkan kanssa tulee riittämään hommaa. Et HAU vaan. ;)

Kiero ja Ketku Haltialassa

Tänään me käytiin Kitkan kanssa Haltialassa treffaamassa Sofiaa ja Kieloa. Tällä kertaa tytöt ärisi ja paini vähän aluksi, mutta pian ne jo leikki rauhallisemmin. Tai no, vauhdikasta leikki oli niin pitkää kun nuo tällä helteellä jaksoi, mutta se ei ollut niin agressiivista kuin viimeksi. Jee, ehkä ne tuleekin toimeen vielä aikuisena! Yhden kerran tytöt murraili enemmän toisilleen, mutta kun me maltettiin pysyä erossa siitä, homma ratkesi ihan omalla painollaan. Käytiin joen varrella vähän piilossa olevassa poukamassa. Siellä oli vähän viileämpää kuin pellolla muuten ja tytöt kiipeili rantakivillä, loiskutteli vedessä, juoksi ja paini hietikossa sekä rannalla olevan puunrungon alla. Kaikkiaan tunnin verran tytöt leikki ja se oli selkeästi ihan tarpeeksi. Autolle palatessamme Kitka kävi vaan varjoon pötköttämään ja kotiin päästyämme se kävi viilentävän suihkun jälkeen nukkumaan ja on nyt nukkunut reilun tunnin tosi sikeästi. Kivaa oli, kiitos Sofia ja Kielo!

Tokoa; noutoa ja muuta

Eilen meillä oli tokotreenit. Miulla oli mukana molemmat koirat.

Umbran kanssa muistuteltiin noutoa mieleen. Umbrahan noutaa ihan mitä vaan, paitsi noutokapulaa. No, tää on vähän liioittelua; kyllä Umbra noutaa senkin. Se vaan haluaa roikottaa sitä päästä (siis toisesta nupista), sen sijaan että ottaisi otteen keskeltä. Oon kyllä yrittänyt naksutella sille siitä oikeasta otteeta, mutta silti se ei ole vielä ainakaan siirtynyt varsinaiseen noutoon. No, taisi Umbra kerran hakea kapulan oikeaoppisesti. Otin siis muutanan noudon niin, että heitin kapulan ja juoksin toiseen suuntaan; näin sain Umbran tuomaan kapulan melkein miulle asti. Näitä miä otin muutaman. Lisäksi naksuttelin sille siitä, että se otti kapulan oikein suuhun.

Umbran kanssa miä otin myös seisomista pelkästään ja muutaman kerran liikkeenomaisesti. Se näyttäisi olevan oikein hyvällä mallilla. Aluksi autoin käsimerkillä, mutta viimeisessä toistossa pystyin jättämään sen pois. Lisäksi miä otin lyhyitä pätkiä seuraamista ja se on mennyt eteenpäin. Jatkataan samalla tavalla, lyhyitä pätkiä ja tiivistä palkkausta. Umbra pääsi ottamaan myös paikkamakuuta rivistössä ja se meni tosi hyvin, matkana meillä on noin 5 metriä ja kävin palkkaamassa kolme kertaa. Ainut vaan, että kun jotkut treenaa jo ylempien luokkien paikallamakuuta, niin ihmisten tullessa piilosta Umbra alkoi heiluttamaan häntää ja nousi ylös. Menin sen luokse, palautin paikalle ja menin sen luokse vasta sitten, kun se oli ollut siinä hetken. Harmittaa, että se pääsi nousemaan, mutta tuosta näkee, että se tarvii lisää häiriötä. Hyvin tuo kuitenkin meni siihen nähden, että se ei ole ollut rivistössä paikkamakuussa kuin ihan muutaman kerran aikaisemmin.

Keksin kanssa treenattiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, tokohyppyä ja seuraamista. Miä pohdin vieläkin sitä, kuuleeko se. Eilen miulle sanottiin, että käsikäskyjä ei saa käytää tokokokeessa, eli meidän pitää jatkaa tokon treenaamista kuten tähän asti, jos meinataan vielä kokeisiin. Pitää miettiä asiaa. Jokatapauksessa treenaaminen on Keksille tärkeätä, se tykkää tehdä miun kanssa "töitä" ja miä sen. :)

Kitkan tähänastiset kolttoset

- Olohuoneen lipaston kulmien pyöristäminen
- Vessaharjan kanniskelu
- Vessapaperirullan kanniskelu, silppuaminen jäi vielä yritykseksi
- Pakoyritys
- Jyrin kenkien varastelu, miun ei ilmeisesti haise yhtä hyvälle.
- Mutaojissa uiminen, mistä seurasi eilen ensimmäinen kunnon pesu.
- Kaukosäätimen OK-napin irroitus
- Leivänpäällisten ja leipien varasteluyritykset, toistaiseksi yrityksiä
- Isojen kuoppien kaivaminen pihalle. Edeltävät mahdollisesti seuraavaa pakoa.
- Kaiken sellaisen varastaminen ja se suussa juokseminen, mikä jää sen hampaiden tai tassujen tavoitettaviin.

Kitka junailee

Kitka pääsi tänään ensimmäistä kertaa ajelemaan bussilla ja junalla. Mentiin Leppäkorvesta Korsoon bussilla ja Korsosta Hiekkaharjuun junalla. Hiekkaharjussa käytiin Mustissa ja Mirrissä tilaamassa Kitkalle nimilaatta pantaan ja/tai valjaisiin laitettavaksi ja ostamassa vähän puruluita. Paluumatkalla jouduttiin odottamaan bussia Korsossa reilu puoli tuntia, joten mentiin Lumon luona olevaan puistoon hengailemaan. Reissu sujui oikein hyvin, menomatkalla Kitka piippas muutaman kerran, mutta paluumatkalla ei. Bussi tärinöineen ja käännöksineen jännitti enemmän kuin junan tasainen vauhti, joten pitää treenata lisää bussimatkailua. Tässä kuva tältä päivältä; joku alkaa olla ison koiran näköinen.

Lomalla Mikkelissä

Kitka 11 viikkoa


Miä pakkasin maanantaina koirat autoon ja tulin Mikkeliin lomailemaan. Koirat tykkää olla täällä, kun on iso piha ja tuoreita vaikkakin tuttuja lenkkimaastoja. Umbra ja Kitka on innostunut leikkimään tuossa pihalla ennennäkemättömällä innolla ja niitä on ollut tosi kiva seurata. Kitka on saanut myös tutustua miun porukoiden koiraan Leijaan. Aluksi kumpikin pelkäsi toista hiukan, mutta nyt ne hyväksyvät toisensa hiljaisesti. Kitka antaa hienosti Leijan olla rauhassa, eikä kiusaa sitä.



Kitka ja Leija


Kitka pääsi myös eilen miun mukaan kaupungille. Me treenattiin hihnakävelyä, miä käytän nykyään Keksin turvavaljaita Kitkalla hihnatreeneissä, se on selkeästi rauhallisempi tukevissa valjaissa kun pannassa. Pantaa pidetään sitten lenkeillä vapaana hilluessa. Kaupunkiretki sujui tosi hyvin ja väsytti pennun aivan miun suunnitelman mukaan. Miun piti nimittäin ottaa se mukaan, kun miulle tehtiin ripsien pidennykset (wow!). Miä en voinut jättää Kitkaa miun vanhempien luokse, koska se ei vielä osaa olla pitkiä aikoja yksin ja toiseksi miä epäilin, että se olisi syönyt sillä aikaa jotain luvatonta. Niinpä Kitka kaupunkiretken päälle pääsi miun mukaan tuonne ripsien laittoon ja nukkui koko ajan kiltisti kompostiaitauksessaan, joka miulla oli mukana. Tänään koirat on vaan hengaillut tuossa pihalla, kohta voisi lähteä pienelle metsälenkille.



Umbra lekottelee



Keksi lekotelee



Kitka kitkee kasvimaata.



Ja tulee kutsuttaessa hienosti pois niistä hommista.



Moni on kysynyt, onko Kitka saksanpaimenkoira, johtunee varmaan noista lörpöttimistä.



Umbra ja Kitka leikkii












...ja leikkii.


On ihana katsoa, miten Umbra tykkää Kitkasta. Se leikkii sen kanssa riittävän varovaisesti, ettei miun tarvii olla huolissani, vaikka leikki onkin välillä aikamoista haipakkaa. Jälleen kerran miä aliarvioin Umbran. Miä epäilin etukäteen, että se hyväksyy pennun pitkän ajan kuluttua pitkin kynsin ja hampain, mutta toisin kävi. Kaksi viikkoa pennun saapumisesta, ne on ihan parhaat kaverit. :)

PAKO

Me ei päästy tänään isojen tyttöjen kanssa osallistumaan agilitytreeneihin, kun koirilla on fiksu emäntä, joka pisti punkkilitkut niille aamulla niskaan. Ja iltapäivälla alkanut sade ei loppunut, vaikka menin kentälle asti toivoen, että niin kävisi. Viikko sitten treenit meni tosi kivasti; Umbran kanssa oikeestaan tosi hyvin kovasta helteestä huolimatta, tosin tehtiin vaan pientä radanpätkää. Keksin kanssa tein jotain vanhaa sm-kisa rataa ja se oli paitsi miun tän hetkiset taidot huomioonottaen aika tosi vaikea, myös liian rankka Keksille siinä säässä. Se väsyi niin, ettei jaksanut lopuksi kun ravata. Otin kyllä vaikeita paikkoja muutamia kertoja uudestaan, mutta en nyt mitenkään ihan kauheesti. Keksi nyt kuitenkin kulkee jo kohti kymmentä ikävuotta, joten tuollaisilla ilmoilla sitä ei voi juoksuttaa noin paljon.

Tänään kuitenkin palasin kentältä kotiin hyväksyttyäni sen tosiasian, että sade ei lakkaisi, joten en voisi treenata koirieni kanssa tänä iltana. Lähdin koirien kanssa lenkille puettuani niille kunnon sadetakit päälle lämpimään kesäiltaan. Lenkki meni mukavasti ja koirat nauttivat treenipalkoiksi tarkoitetuista jauhelihapihvin palasista ohituspalkkoinakin. Kun miä tulin taloyhtiön pihaan, miä säikähdin, koska meidän aidan viereisessä pusikossa lymyili musta kissa. Miä ajattelin, että Umbra syö sen ja aloin kaivamaan kiireesti niitä pihvinpalasia, kunnes pari sekunninsadasosaa myöhemmin tajusin, että tuo musta kissa ei ollut mikään kissa laisinkaan, vaan mein Kitka. Kitka tuli pusikosta iloisesti tosin hiukan puusta pudonneen näköisenä moikkaamaan meitä ja miä nappasin kiireesti tuon "kissan" syliini.

Sisällä selvisi, että pentu oli ollut ihan normaalisti meidän omalla takapihalla, mutta Jyrin katsellessa telkkaria, löytänyt reitin omalta pihalta vapauteen aukosta, joka oli tehty kuistiin sadevesirännille. Jyri oli alkanut jo etsimään pientä riiviötä sisällä ja oli luonnollisesti aika huojentunut, kun miä tulin sisälle kahden sadetakein vuoratun koiran lisäksi luvattomilla teillä olleen pennun kanssa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin; karkulainen on saatu kiinni, aukko peitetty vankalla verkolla ja nyt se kissa nukkuu tuossa kaikesta tästä tohinasta väsyneenä.




Kitka-kissa nukkuu 9 viikkoisena, nyt se on jo vähän kookkaampi katti. :)

Kitka mulailee

Meillä oli vauhdikas aamu-ulkoilu Kitkan kanssa. Se keksi yhden sellaisen mutaisen ojan ja ensin miusta oli ihan huvittavaa, kun se meni sinne läiskyttelemään vettä ja noukkimaan keppejä ja kasveja. Hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun se tajus siinä sellaisen salaoja putken, johon sen mielestä olis ollut ihan sika siistii mennä. Putkihan oli siis jonkun 10 metriä pitkä ja ihan pimeä. Ja sen kokoinen, että miä en olis todellakaan mahtunut sinne konttaamaan perässä, jos tuo olis sinne mennyt. Sain sen houkuteltua sieltä pois kerran, mutta se ampas sinne takaisin ohjuksen lailla ja kurkkaili sinne putkeen häntä pystyssä ja puoliks jo sisällä. Yritin kutsua sitä, mutta turhaan. Miun oli pakko toimia nopeesti, näin jo sieluni silmin, et se menee sinne putkeen eikä halua tai pääse pois sieltä. Ei auttanut, kun mennä perässä ojaan, nostaa mutainen ja sekä rimpuilemalla että vinkumalla vastaanpaneva pentu pois sieltä. Kaikki vaatteet meni pyykkiin. Mut toisaalta vaikuttaa lupaavalta, ehkä me saadaan sellainen koira, joka tykkää uimisesta ja agiputkista. :)

Totuus Kitkasta

Noh. Onhan se suloinen, verraton, mutkaton ja iloinen. Kirjoitin kaverille sähköpostia tossa pennusta ja ajattelin, että tässäpä mainiota blogimatskua, joka kertoo hyvin meidän arjesta:

"Kitka ei huuda autossa, se vaan piippaa aluksi. "Apua apua olen ihan pieni ja pelkään!" Ja sit kotona "Pois alta kaikki, TÄÄLTÄ TULLAAN! PAM PAM!" Eilen sillä oli taas ihan megalomaaniset iltahepulit; se vaan juoksi hulluna ympäriinsä ja leikki itsestään kaikilla leluilla ja hakkui isoja tyttöjä jne. Sit se jossain vaiheessa hiljeni, minkä pitäisi pistää aina hälytyskellot soimaan, jos se ei todistettavasti ole unessa. Sit kun menin kattomaan, niin se söi vessaharjaa! Tosi jees! Ja koska se on pentu, joka ei ikinä unohda mitään, se oli uudestaan sen vessaharjan kimpussa aamulla. Voi yrjö! Ja nyt pitää oikeesti alkaa toimimaan, kohta se herää... Kitka on vähän niinkun joku pelottava lohikäärme, jonka heräämistä odotetaan, koska se pitää heti lepyttää tai se syö koko kylän! :) "

Paratokoa

Oltuamme vajaan vuoden ajan muualla, ystävälliset seurakaverini ottivat minut kesän ajaksi treenaamaan tokoa ja agia Koivukylän koiraharrastajien siipien suojaan. Yhdet agitreenit meillä jo oli, sunnuntaina uuvuttavassa helteessä. Umbran osalta ne treenit meni tosi hyvin, Keksi väsähti selkeästi. Se alkaa tulla vanhaksi, jatkossa sen kanssa ei voi treenata tollaisilla keleillä tai jos treenaan, niin tosi kevyesti.

Eilen meillä oli tokotreenit. Ryhmän vetäjä piti miulle luennon siitä, miten treenaamisen pitää olla suunnitelmallista (Kiitos Suvi :) ) ja vaikka miulla kyllä on ollut vissi suunnitelma tässä meneillään, ajattelin, että ehkäpä tämä blogin uudelleen aktivointi voisi auttaa siinä.

Miä treenasin molempien isojen tyttöjen kanssa. Umbran kanssa seuraamista, tokohyppyä, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, lyhyet pätkät ja tiivis palkkaus on tuottanut tulosta. Tokohyppyä otin kosketusalustan kanssa. Umbra menee alustalle tosi kivasti; yritän pitää sen aika kaukana hypystä, että jatkossa ei tule ongelmia paikan kanssa. Seisomaan pysähtymistä pitää vielä treenata erikseen sinne kauas; lähelle Umbra seisahtuu, kun este estää sen hiippailut, mutta kauempana käskytyksen merkitys korostuu. Luoksetulossa ei ole ongelmia, miun pitää palkata siinä välillä lelulla, niin saan vauhtia, mutta pääasiassa namilla, ettei Umbra yhdistä haukkumista liikkeeseen. Paikkamakuu meni hyvin, mutta Umbra pääsi nousemaan sieltä, kun kentälle alkoi tulla seuraavia treenaajia. Eli tiivimpää palkkausta ja mahdollisesti vapautus, jos huomaan, että tulee häiriötä.

Keksin kanssa treenit sujui tuttuun tapaan. Seuraaminen sujuu tosi hyvin, mutta välillä Keksi arpoo liikkeitä, luoksetulossa se tarvii käsimerkin samoin kuin tokohypyssä. Miä oon pitkään epäillyt, että se on kuuro, koska se ei reagoi miun käskyihin, jos se ei näe miun huulia. Huomasin tän siitä, että vaikka Keksi periaatteessa osaa seisoa ja mennä maahan, se ei liikkeestä tiedä, kumpi sen pitää tehdä. Just äsken testasin Keksin kuuroutta niin, että kun se nukkui tossa, niin tiputin sen viereen penaalin ja ravistelin säästöpossua. Ei mitään reaktiota kumpaankaan. Eli kyllä se taitaa ikävä kyllä olla kuuro.

Eihän se kuurous vaikuta Keksin elämään mitenkään, kun ei sitä edes tuosta koirasta huomaisi muuten, mutta treenaamisen osalta se tarkoitaa sitä, että miun pitää siirtyä käsikäskyihin. Ja jos ne ei ole sallitut tokokokeissa, jää ne meidän osalta sitten tähän. Toisaalta tää on helpotus; ainakin sen pöljäilyille tokossa on selkeä syy, agilityssähän kuulo ei ole niin kriittinen, kun miä kuitenkin ohjaan myös vartalollani. Toisaalta tässä valossa on liikuttavaa se, kuinka hyvin Keksi lukee miua ja miun ohjauksia, kun miä en ole aikaisemmin ollut varma tästä. Rakas pieni, innokas ja reipas liero. <3

Kitka tuli taloon.

Meille ei pitänyt tulla pentua, ehei. Meidän oli tarkoitus olla tyytyväisiä seesteiseen elämään kahden aikuisen koiran kanssa. Mutta... Keksi on eläkkeellä agilitykilpailuista ja kohta treenaamisestakin. Umbran kanssa jätän todennäköisesti kisaamiset muille siinä pelossa, että rikon sen lonkat. Ja jouluna jouduimme sen surullisen tosiasian eteen, että meidän oli päästettävä Tosca pois.

Niimpä kun eräänä päivänä sähköpostiini tuli viesti, jonka sivulauseessa mainittiin tietty porokoirayhdistelmä (Nutukas Deictic Lujah x Kirjokannen Pilvenveikko), niin se oli menoa. Hei hei rauhallinen ja seesteinen elämä kahden fiksun koiran kanssa, tervetuloa pieni poropentu täynnä tulta, tappuraa, pissaa, leikkejä, hampaita, kynsiä ja metkuja.





Tässä hän siis on; tällä hetkellä 10 viikkoa vanha ja huimat kuusi kiloa painava Nutukas Porokahvinporo eli tuttavallisemmin Kitka. Kitkis, joksi pentua myös kutsutaan, on reipas, aktiivinen ja mutkaton pentu.

Tähän mennessä Kitka on tutustunut autoiluun, käynyt ihmettelemässä niin metsää kuin kaupunkiakin, leikkinyt siskonsa Kiero-Kielon kanssa ja käynyt moikkaamassa isoa ja mahtavaa isäänsä. Olemme harjoitelleet hihnassa kävelyä, naksuttelua, luoksetuloa, omaa nimeä ja ruuan odottamista kauniisti.

Umbra ja Keksi ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Keksiltä on löytynyt yllättäen itseluottamusta komentaa pentu pois, jos se yritää roikkua Keksin korvissa tai hännässä tai tunkea muuten sen mestoille. Ja Umbra komentaa pentua myöskin, mutta jääkuningattaren sydän on alkanut sulaa. Se tervehtii pentua iloisesti, leikkii pennun kanssa nätisti ja antaa sen jopa mennä pesiinsä mylläämään tai nukkumaan. Päästääpä se Kitkan sängyn alle, johon yksikään koira ei ole aikaisemmin saanut saati uskaltanut mennä. Kitka menee.

Nyt pentu heräsi. Lisää kuulumisia, kun ehdin kirjoittamaan. :)

Umbra 4 vuotta!

Umbran syntymäpäivä pääsi vilahtamaan ohi ilman suurempia juhlallisuuksia, vaikka toki sille laulettiin ja ostettiin suuren suuri puruluu. Aika iso koira tuosta on tullut. Se käyttäytyy nykyään pääasiassa oikein mallikelpoisesti, mitä nyt oravat ja kissat saavat sen repeämään liitoksistaan. Toisinaan toisten koirien ohitukset teettävät vielä töitä, mutta nekin sujuvat jo suurimmaksi osaksi hyvin, kun omistaja pitää vaan ohituspalkkoja mukana. Umbran kanssa niitä saa varmaan kuljettaa taskussa vielä kymmenen vuotta. Tai enenmmän! :)


Ja må han leva, ja må han leva, ja må han leva uti hundrade år
Javisst ska han leva, javisst ska han leva, javisst ska han leva uti hundrade år
Och när han har levat, och när han har levat, och när han har levat uti hundrade år
Ja då ska han skjutas, ja då ska han skjutas, ja då ska han skjutas på en skottkärra fram.
Hurra hurra hurra hurra!!

Vieraita

Meillä kävi Umbran kanssa vieraita Jyväskylästä eli kasvattaja Susanna ja Umbran äiti Luna ja kaksi puolisiskoa Ursa ja Hippa. Ulkoiltiin viikonlopun aikana niin paljon, että koiratkin oli ihan naatteja, mutta ihana oli nauttia aurinkoisista kevätpäivistä, hyvästä seurasta, uudesta kamerasta ja hyvistä herkuista kaksi päivää. Tässä vähän kuvia lauantailta.



Näkymää Olavinlinnalta




Luna, Hippa, Ursa ja Umbra




Luna, Hippa, Ursa ja Umbra Olavinlinnan edustalla




Umbra linnanneitona




Umbra, Luna, Ursa ja Hippa




Olavinlinna

Keksi 9-vuotta!

Tänään on mein Keksin 9-vuotissyntymäpäivä. Keksi on yhä vain iloinen, reipas ja tosi hyväkuntoinen cavalier. Syntymäpäivälahjaksi Keksi sai osallistua tämänhetkisen agility-yhdistyksemme epiksiin. Osallistuimme mini ykkösiin kisan ulkopuolella, kun ei olla treenattu niin paljon ja medeillä ei olla treenattu pitkiin aikoihin. Kisat sujui kuitenkin hyvin; meillä oli molemmilla kivaa ja rata oli tosi sujuva. Meidän aika oli jopa luokkamme paras, ekalla radalla otettiin puomin alastulolta vitonen ja pudotettiin viimeinen rima, kun joku innostui liian aikaisin. Uusintaradalla saatiin vitonen, myös puomin alastulolta. Pitää katsoa niitä treeneissä tarkemmin. Pitää mennä uudestaankin epiksiin Keksin kanssa, oli tosi kivaa! :)

Katselmus 2011

Me oltiin viime viikonloppuna Psl:n Katselmuksessa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Osallistuin Umbran kanssa möllitokoon ja Jyri vei sen Avo1 narttujen ulkomuotoluokkaan. Möllitoko oli hyvää treeniä, oli kiva huomata, että näinkin vähällä treenaamisella oltiin saatu jotain aikaan. Miähän siis aloitin liikkeenomaisen treenaamisen, kun ilmoitin Umbran tuonne joku kolme-neljä viikkoa sitten. Ulkomuotoluokassa Umbra sai sinisen nauhan. Arvostelu oli oikein hyvä ja koiran näköinen, kierteiset takaraajat ja turkki olivat ne seikat, jotka maksoivat punaisen nauhan. Tässä Lasse Tuomisen arvostelu Umbrasta:

"Oikeantyyppinen, keskikokoa hieman pienempi, kevytrakenteinen, rungon mittasuhteet oikeat. Pää hyvä. Takaraajoissa hieman ulkokierteisyyttä. Karvapeite oikeanlainen, pohjavilla puuttuu karvanlähdön takia. Luonne hyvä."

Möllitokono pisteet lisään myöhemmin vielä tänne, jos muistan ja kunhan saan ne käsiini.



Umbra Katselmuksessa kesätukassaan.
Kuvaaja: Aino

Lahjaksi hyvin menneestä Katselmuksesta Umbra sai steriloinnin ja mahdollisesti myöhemmin sitten jonkun vähän kivemman jutun. :)

Poropaimennustapahtuma 2011

Olimme viime viikon Umbran kanssa Lapissa. Reissussa oli kaikkikaan seitsemän naista ja yksitoista koiraa ja ohjelmassa lomailua, porotreenejä ja porokoirakerhon järjestämään poropaimennustapahtumaan osallistuminen. Testinhän me suoritimme kaksi vuotta sitten, joten nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua kisaan.

Paimentamista me käytiin treenaamassa Ranualla Juha Kuukasjärven poroilla. Ennen kun oli Umbran vuoro mennä aitaan, yksi poroista sai juoksuttamisesta tarpeekseen ja yritti puskea meitä ennen suoritusvuorossa ollutta koiraa. Hakiessani Umbraa autolta aidalle, tämä jännitti miua tosi paljon, kuin myös se, että pysähtyisikö Umbra käskystä. Edellisellä kerrallahan Umbra rallatteli iloisesti ympäri aitaa ja kuuli miut jollain kuudennella komennuksella.

Ilmeisesti ikä ja treeni on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä Umbra totteli miun pysähtymiskäskyjä todella hyvin. Intoa siltä ei puuttunut myöskään, vaikka se hiukan miettikin. Umbra haukkui myös hyvin, vaikkakin aika kimeätä haukkua. Vähän aikaa paimennus sujui oikein mallikkaasti, kunnes se kiukustunut poro päätti yrittää puskea Umbraa. Me ihmiset juostiin väliin ja mitään ei käynyt, vaikka Umbra joutuikin juoksemaan poroa karkuun naama lunta kyntäen. Umbra jatkoi paimentamista kuitenkin tämän jälkeenkin, kun rohkaisin sitä vähän. Poron yritettyä temppuaan toisen kerran, tein vielä pari lähetystä ja jätin treenit siihen tyytyväisenä Umbran korviin ja rohkeuteen.

Itse kisa käytiin lauantaina 5.3. Kisa-aidoista ensimmäinen oli todella vaativa: iso, runsasluminen ja metsäinen. Toinen oli pienempi, mutta siinäkin oli jonkin verran puustoa. Nähdessäni kisa-aidan ajattelin, ettei me ikinä selvittäisi siitä. Olin onneksi kuitenkin nähnyt jo perjantain testeissä ja lauantaina ennen meidän vuoroa, että porot liikkuivat hyvin ja väistivät koiraa todella hienosti. Sen vuoksi uskalsin siis lähteä aitaan. Pelkäsin kuitenkin sitä, ettei Umbra ehkä irtoaisi isossa aidassa hakemaan poroja itsenäisesti, kun sillä oli varmasti tuoreessa muistissa se kiukku poro. Hetken Umbra miettikin asiaa ja haki miusta tukea, mutta kyllä se lopulta lähti porojen perään. Aidan koon ja runsaiden puiden vuoksi miulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä koira teki aidassa ja missä se meni, mutta sivusta seuranneet sanoivat, että Umbra oli hakenut porot näppärästi ja vienyt toiseen aitaan. Umbra ei haukkunut niin hyvin kisassa kuin treeneissä, mutta ilmeisesti se aloittaa haukun vasta ollessaan tarpeeksi lähellä.

Kisa-aidoista jälkimmäisen läpi piti kulkea koira vapaana lähetyspaikalle, joka oli aidan toisella puolella. Tässä miä namitin koiraa, koska miä halusin pelata varman päälle ja palkata Umbraa siitä, että se pysyi miun lähellä. Umbra oli tosi kiinnostunut poroista, muttei lähtenyt niidne perään kuin vasta luvan saatuaan. Silloinkin Umbra pysähtyi hetkeksi miettimään, mutta haki porot kuitenkin tosi hienosti kaartaen ja haukkui enemmän kuin isossa aidassa. Umbra myös pysähtyi tosi hienosti käskyn saatuaan.

Tässä vielä tuomareiden arviot kummastakin aidasta (suluissa kertoimet, pilkulla erotettuna ensimmäisen ja toisen aidan pisteet):

A. Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka

1. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä: 2, 3 (makupalat)
2. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen (2): 2, 3
3. Ajotapa jahtaava - paimentava (2): 2, 4
4. Haukun taajuus ja laatu (") : 2, 2
5. Etäisyys poroista; liian lähellä - tokan hajoittamisen vaara suuri; etäisyys sopiva -mahdollisuus ajaa laumana (2) : 2, 3
6. Koiran hallittavuus ajon aikana (2): 2, 3
7. Ajon lopettamine käskystä (2) : 1, 3
8. Koiran palautuminen, rauhallisuus: 1, 3

B: Yleisarvostelu kokonaisuorituksesta
9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö (2) : 2, 2
10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus (2) : 2, 3
11. Koiran fyysinen kunto: Hyvä

Ensimmäisestä aidasta saimme pisteitä 33 ja kommenteissa luki: Sirpakka koira, vauhtia riitti. Toisesta aidasta saimme pisteitä 52 ja kommenteiksi: Kisatason koiralla ei enää makupaloja, ristiriitainen käskytys.

Miä oon tosi tyytyväinen ja erityisesti tuohon toisesta aidasta saatuun neloseen, joka viittaa siihen, ettei Umbra jahtaisi poroja. Miä oon myös tosi iloinen siitä, että Umbra kuuntelee nykyään noin hyvin ja uskaltaa hakea porot ihan pöpeliköstäkin. Ensi vuonna "kisatason koiran" :) kanssa uudestaan aitaan, ilman nameja ja vähemmällä puheella. Kaikkiaan reissu oli mahtava, kiitos vielä tätäkin kautta matkaseuralle ja kaikille muillekin aidalla ollelleille juttukavereille.

Tavoitteet vuodelle 2011

Blogin päivitys on jäänyt muun elämän vuoksi. Laumamme pääluku pieneni jouluna 2010, kun teimme päätöksen Toscan lopettamisesta. Lopettamisen syynä oli Toscan todennäköisesti aivokasvaimen vuoksi muuttunut käytös. Päätös teki kipeää, mutta nyt olo on helpottanut.

Pitäisi miettiä tavoitteita vuodelle 2011:

Keksi:
- Agilityn ja tokon treenaamista omaksi iloksi.
- Mahdollisesti joku virallinen tokokoe, jos siltä tuntuu ja koira näyttää.
- Nuorekkaana säilyminen.

Umbra:
- Osallistuminen poropaimennuskilpailuun
- Osallistuminen Katselmuksen ulkomuotoluokkaan ja epäviralliseen tokokokeeseen.
- Agilityn treenaaminen jatkuu, todennäköisesti harrastuspohjalta. Olen päättänyt, että en siirrä Umbraa maksihypyille ja ala kisata agilityssä D-lonkkien vuoksi. Jatketaan treenaamista omaksi huviksi.
- Mahdollisesti tokon tavoitteellisempaan treenaamiseen siirtyminen... Kääk.

Tässähän näitä. :) Yritän nyt aktivoitua blogin pitämisessä, edes vähän.