Kiero ja Ketku Haltialassa

Tänään me käytiin Kitkan kanssa Haltialassa treffaamassa Sofiaa ja Kieloa. Tällä kertaa tytöt ärisi ja paini vähän aluksi, mutta pian ne jo leikki rauhallisemmin. Tai no, vauhdikasta leikki oli niin pitkää kun nuo tällä helteellä jaksoi, mutta se ei ollut niin agressiivista kuin viimeksi. Jee, ehkä ne tuleekin toimeen vielä aikuisena! Yhden kerran tytöt murraili enemmän toisilleen, mutta kun me maltettiin pysyä erossa siitä, homma ratkesi ihan omalla painollaan. Käytiin joen varrella vähän piilossa olevassa poukamassa. Siellä oli vähän viileämpää kuin pellolla muuten ja tytöt kiipeili rantakivillä, loiskutteli vedessä, juoksi ja paini hietikossa sekä rannalla olevan puunrungon alla. Kaikkiaan tunnin verran tytöt leikki ja se oli selkeästi ihan tarpeeksi. Autolle palatessamme Kitka kävi vaan varjoon pötköttämään ja kotiin päästyämme se kävi viilentävän suihkun jälkeen nukkumaan ja on nyt nukkunut reilun tunnin tosi sikeästi. Kivaa oli, kiitos Sofia ja Kielo!

Tokoa; noutoa ja muuta

Eilen meillä oli tokotreenit. Miulla oli mukana molemmat koirat.

Umbran kanssa muistuteltiin noutoa mieleen. Umbrahan noutaa ihan mitä vaan, paitsi noutokapulaa. No, tää on vähän liioittelua; kyllä Umbra noutaa senkin. Se vaan haluaa roikottaa sitä päästä (siis toisesta nupista), sen sijaan että ottaisi otteen keskeltä. Oon kyllä yrittänyt naksutella sille siitä oikeasta otteeta, mutta silti se ei ole vielä ainakaan siirtynyt varsinaiseen noutoon. No, taisi Umbra kerran hakea kapulan oikeaoppisesti. Otin siis muutanan noudon niin, että heitin kapulan ja juoksin toiseen suuntaan; näin sain Umbran tuomaan kapulan melkein miulle asti. Näitä miä otin muutaman. Lisäksi naksuttelin sille siitä, että se otti kapulan oikein suuhun.

Umbran kanssa miä otin myös seisomista pelkästään ja muutaman kerran liikkeenomaisesti. Se näyttäisi olevan oikein hyvällä mallilla. Aluksi autoin käsimerkillä, mutta viimeisessä toistossa pystyin jättämään sen pois. Lisäksi miä otin lyhyitä pätkiä seuraamista ja se on mennyt eteenpäin. Jatkataan samalla tavalla, lyhyitä pätkiä ja tiivistä palkkausta. Umbra pääsi ottamaan myös paikkamakuuta rivistössä ja se meni tosi hyvin, matkana meillä on noin 5 metriä ja kävin palkkaamassa kolme kertaa. Ainut vaan, että kun jotkut treenaa jo ylempien luokkien paikallamakuuta, niin ihmisten tullessa piilosta Umbra alkoi heiluttamaan häntää ja nousi ylös. Menin sen luokse, palautin paikalle ja menin sen luokse vasta sitten, kun se oli ollut siinä hetken. Harmittaa, että se pääsi nousemaan, mutta tuosta näkee, että se tarvii lisää häiriötä. Hyvin tuo kuitenkin meni siihen nähden, että se ei ole ollut rivistössä paikkamakuussa kuin ihan muutaman kerran aikaisemmin.

Keksin kanssa treenattiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, tokohyppyä ja seuraamista. Miä pohdin vieläkin sitä, kuuleeko se. Eilen miulle sanottiin, että käsikäskyjä ei saa käytää tokokokeessa, eli meidän pitää jatkaa tokon treenaamista kuten tähän asti, jos meinataan vielä kokeisiin. Pitää miettiä asiaa. Jokatapauksessa treenaaminen on Keksille tärkeätä, se tykkää tehdä miun kanssa "töitä" ja miä sen. :)

Kitkan tähänastiset kolttoset

- Olohuoneen lipaston kulmien pyöristäminen
- Vessaharjan kanniskelu
- Vessapaperirullan kanniskelu, silppuaminen jäi vielä yritykseksi
- Pakoyritys
- Jyrin kenkien varastelu, miun ei ilmeisesti haise yhtä hyvälle.
- Mutaojissa uiminen, mistä seurasi eilen ensimmäinen kunnon pesu.
- Kaukosäätimen OK-napin irroitus
- Leivänpäällisten ja leipien varasteluyritykset, toistaiseksi yrityksiä
- Isojen kuoppien kaivaminen pihalle. Edeltävät mahdollisesti seuraavaa pakoa.
- Kaiken sellaisen varastaminen ja se suussa juokseminen, mikä jää sen hampaiden tai tassujen tavoitettaviin.

Kitka junailee

Kitka pääsi tänään ensimmäistä kertaa ajelemaan bussilla ja junalla. Mentiin Leppäkorvesta Korsoon bussilla ja Korsosta Hiekkaharjuun junalla. Hiekkaharjussa käytiin Mustissa ja Mirrissä tilaamassa Kitkalle nimilaatta pantaan ja/tai valjaisiin laitettavaksi ja ostamassa vähän puruluita. Paluumatkalla jouduttiin odottamaan bussia Korsossa reilu puoli tuntia, joten mentiin Lumon luona olevaan puistoon hengailemaan. Reissu sujui oikein hyvin, menomatkalla Kitka piippas muutaman kerran, mutta paluumatkalla ei. Bussi tärinöineen ja käännöksineen jännitti enemmän kuin junan tasainen vauhti, joten pitää treenata lisää bussimatkailua. Tässä kuva tältä päivältä; joku alkaa olla ison koiran näköinen.

Lomalla Mikkelissä

Kitka 11 viikkoa


Miä pakkasin maanantaina koirat autoon ja tulin Mikkeliin lomailemaan. Koirat tykkää olla täällä, kun on iso piha ja tuoreita vaikkakin tuttuja lenkkimaastoja. Umbra ja Kitka on innostunut leikkimään tuossa pihalla ennennäkemättömällä innolla ja niitä on ollut tosi kiva seurata. Kitka on saanut myös tutustua miun porukoiden koiraan Leijaan. Aluksi kumpikin pelkäsi toista hiukan, mutta nyt ne hyväksyvät toisensa hiljaisesti. Kitka antaa hienosti Leijan olla rauhassa, eikä kiusaa sitä.



Kitka ja Leija


Kitka pääsi myös eilen miun mukaan kaupungille. Me treenattiin hihnakävelyä, miä käytän nykyään Keksin turvavaljaita Kitkalla hihnatreeneissä, se on selkeästi rauhallisempi tukevissa valjaissa kun pannassa. Pantaa pidetään sitten lenkeillä vapaana hilluessa. Kaupunkiretki sujui tosi hyvin ja väsytti pennun aivan miun suunnitelman mukaan. Miun piti nimittäin ottaa se mukaan, kun miulle tehtiin ripsien pidennykset (wow!). Miä en voinut jättää Kitkaa miun vanhempien luokse, koska se ei vielä osaa olla pitkiä aikoja yksin ja toiseksi miä epäilin, että se olisi syönyt sillä aikaa jotain luvatonta. Niinpä Kitka kaupunkiretken päälle pääsi miun mukaan tuonne ripsien laittoon ja nukkui koko ajan kiltisti kompostiaitauksessaan, joka miulla oli mukana. Tänään koirat on vaan hengaillut tuossa pihalla, kohta voisi lähteä pienelle metsälenkille.



Umbra lekottelee



Keksi lekotelee



Kitka kitkee kasvimaata.



Ja tulee kutsuttaessa hienosti pois niistä hommista.



Moni on kysynyt, onko Kitka saksanpaimenkoira, johtunee varmaan noista lörpöttimistä.



Umbra ja Kitka leikkii












...ja leikkii.


On ihana katsoa, miten Umbra tykkää Kitkasta. Se leikkii sen kanssa riittävän varovaisesti, ettei miun tarvii olla huolissani, vaikka leikki onkin välillä aikamoista haipakkaa. Jälleen kerran miä aliarvioin Umbran. Miä epäilin etukäteen, että se hyväksyy pennun pitkän ajan kuluttua pitkin kynsin ja hampain, mutta toisin kävi. Kaksi viikkoa pennun saapumisesta, ne on ihan parhaat kaverit. :)

PAKO

Me ei päästy tänään isojen tyttöjen kanssa osallistumaan agilitytreeneihin, kun koirilla on fiksu emäntä, joka pisti punkkilitkut niille aamulla niskaan. Ja iltapäivälla alkanut sade ei loppunut, vaikka menin kentälle asti toivoen, että niin kävisi. Viikko sitten treenit meni tosi kivasti; Umbran kanssa oikeestaan tosi hyvin kovasta helteestä huolimatta, tosin tehtiin vaan pientä radanpätkää. Keksin kanssa tein jotain vanhaa sm-kisa rataa ja se oli paitsi miun tän hetkiset taidot huomioonottaen aika tosi vaikea, myös liian rankka Keksille siinä säässä. Se väsyi niin, ettei jaksanut lopuksi kun ravata. Otin kyllä vaikeita paikkoja muutamia kertoja uudestaan, mutta en nyt mitenkään ihan kauheesti. Keksi nyt kuitenkin kulkee jo kohti kymmentä ikävuotta, joten tuollaisilla ilmoilla sitä ei voi juoksuttaa noin paljon.

Tänään kuitenkin palasin kentältä kotiin hyväksyttyäni sen tosiasian, että sade ei lakkaisi, joten en voisi treenata koirieni kanssa tänä iltana. Lähdin koirien kanssa lenkille puettuani niille kunnon sadetakit päälle lämpimään kesäiltaan. Lenkki meni mukavasti ja koirat nauttivat treenipalkoiksi tarkoitetuista jauhelihapihvin palasista ohituspalkkoinakin. Kun miä tulin taloyhtiön pihaan, miä säikähdin, koska meidän aidan viereisessä pusikossa lymyili musta kissa. Miä ajattelin, että Umbra syö sen ja aloin kaivamaan kiireesti niitä pihvinpalasia, kunnes pari sekunninsadasosaa myöhemmin tajusin, että tuo musta kissa ei ollut mikään kissa laisinkaan, vaan mein Kitka. Kitka tuli pusikosta iloisesti tosin hiukan puusta pudonneen näköisenä moikkaamaan meitä ja miä nappasin kiireesti tuon "kissan" syliini.

Sisällä selvisi, että pentu oli ollut ihan normaalisti meidän omalla takapihalla, mutta Jyrin katsellessa telkkaria, löytänyt reitin omalta pihalta vapauteen aukosta, joka oli tehty kuistiin sadevesirännille. Jyri oli alkanut jo etsimään pientä riiviötä sisällä ja oli luonnollisesti aika huojentunut, kun miä tulin sisälle kahden sadetakein vuoratun koiran lisäksi luvattomilla teillä olleen pennun kanssa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin; karkulainen on saatu kiinni, aukko peitetty vankalla verkolla ja nyt se kissa nukkuu tuossa kaikesta tästä tohinasta väsyneenä.




Kitka-kissa nukkuu 9 viikkoisena, nyt se on jo vähän kookkaampi katti. :)

Kitka mulailee

Meillä oli vauhdikas aamu-ulkoilu Kitkan kanssa. Se keksi yhden sellaisen mutaisen ojan ja ensin miusta oli ihan huvittavaa, kun se meni sinne läiskyttelemään vettä ja noukkimaan keppejä ja kasveja. Hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun se tajus siinä sellaisen salaoja putken, johon sen mielestä olis ollut ihan sika siistii mennä. Putkihan oli siis jonkun 10 metriä pitkä ja ihan pimeä. Ja sen kokoinen, että miä en olis todellakaan mahtunut sinne konttaamaan perässä, jos tuo olis sinne mennyt. Sain sen houkuteltua sieltä pois kerran, mutta se ampas sinne takaisin ohjuksen lailla ja kurkkaili sinne putkeen häntä pystyssä ja puoliks jo sisällä. Yritin kutsua sitä, mutta turhaan. Miun oli pakko toimia nopeesti, näin jo sieluni silmin, et se menee sinne putkeen eikä halua tai pääse pois sieltä. Ei auttanut, kun mennä perässä ojaan, nostaa mutainen ja sekä rimpuilemalla että vinkumalla vastaanpaneva pentu pois sieltä. Kaikki vaatteet meni pyykkiin. Mut toisaalta vaikuttaa lupaavalta, ehkä me saadaan sellainen koira, joka tykkää uimisesta ja agiputkista. :)

Totuus Kitkasta

Noh. Onhan se suloinen, verraton, mutkaton ja iloinen. Kirjoitin kaverille sähköpostia tossa pennusta ja ajattelin, että tässäpä mainiota blogimatskua, joka kertoo hyvin meidän arjesta:

"Kitka ei huuda autossa, se vaan piippaa aluksi. "Apua apua olen ihan pieni ja pelkään!" Ja sit kotona "Pois alta kaikki, TÄÄLTÄ TULLAAN! PAM PAM!" Eilen sillä oli taas ihan megalomaaniset iltahepulit; se vaan juoksi hulluna ympäriinsä ja leikki itsestään kaikilla leluilla ja hakkui isoja tyttöjä jne. Sit se jossain vaiheessa hiljeni, minkä pitäisi pistää aina hälytyskellot soimaan, jos se ei todistettavasti ole unessa. Sit kun menin kattomaan, niin se söi vessaharjaa! Tosi jees! Ja koska se on pentu, joka ei ikinä unohda mitään, se oli uudestaan sen vessaharjan kimpussa aamulla. Voi yrjö! Ja nyt pitää oikeesti alkaa toimimaan, kohta se herää... Kitka on vähän niinkun joku pelottava lohikäärme, jonka heräämistä odotetaan, koska se pitää heti lepyttää tai se syö koko kylän! :) "

Paratokoa

Oltuamme vajaan vuoden ajan muualla, ystävälliset seurakaverini ottivat minut kesän ajaksi treenaamaan tokoa ja agia Koivukylän koiraharrastajien siipien suojaan. Yhdet agitreenit meillä jo oli, sunnuntaina uuvuttavassa helteessä. Umbran osalta ne treenit meni tosi hyvin, Keksi väsähti selkeästi. Se alkaa tulla vanhaksi, jatkossa sen kanssa ei voi treenata tollaisilla keleillä tai jos treenaan, niin tosi kevyesti.

Eilen meillä oli tokotreenit. Ryhmän vetäjä piti miulle luennon siitä, miten treenaamisen pitää olla suunnitelmallista (Kiitos Suvi :) ) ja vaikka miulla kyllä on ollut vissi suunnitelma tässä meneillään, ajattelin, että ehkäpä tämä blogin uudelleen aktivointi voisi auttaa siinä.

Miä treenasin molempien isojen tyttöjen kanssa. Umbran kanssa seuraamista, tokohyppyä, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, lyhyet pätkät ja tiivis palkkaus on tuottanut tulosta. Tokohyppyä otin kosketusalustan kanssa. Umbra menee alustalle tosi kivasti; yritän pitää sen aika kaukana hypystä, että jatkossa ei tule ongelmia paikan kanssa. Seisomaan pysähtymistä pitää vielä treenata erikseen sinne kauas; lähelle Umbra seisahtuu, kun este estää sen hiippailut, mutta kauempana käskytyksen merkitys korostuu. Luoksetulossa ei ole ongelmia, miun pitää palkata siinä välillä lelulla, niin saan vauhtia, mutta pääasiassa namilla, ettei Umbra yhdistä haukkumista liikkeeseen. Paikkamakuu meni hyvin, mutta Umbra pääsi nousemaan sieltä, kun kentälle alkoi tulla seuraavia treenaajia. Eli tiivimpää palkkausta ja mahdollisesti vapautus, jos huomaan, että tulee häiriötä.

Keksin kanssa treenit sujui tuttuun tapaan. Seuraaminen sujuu tosi hyvin, mutta välillä Keksi arpoo liikkeitä, luoksetulossa se tarvii käsimerkin samoin kuin tokohypyssä. Miä oon pitkään epäillyt, että se on kuuro, koska se ei reagoi miun käskyihin, jos se ei näe miun huulia. Huomasin tän siitä, että vaikka Keksi periaatteessa osaa seisoa ja mennä maahan, se ei liikkeestä tiedä, kumpi sen pitää tehdä. Just äsken testasin Keksin kuuroutta niin, että kun se nukkui tossa, niin tiputin sen viereen penaalin ja ravistelin säästöpossua. Ei mitään reaktiota kumpaankaan. Eli kyllä se taitaa ikävä kyllä olla kuuro.

Eihän se kuurous vaikuta Keksin elämään mitenkään, kun ei sitä edes tuosta koirasta huomaisi muuten, mutta treenaamisen osalta se tarkoitaa sitä, että miun pitää siirtyä käsikäskyihin. Ja jos ne ei ole sallitut tokokokeissa, jää ne meidän osalta sitten tähän. Toisaalta tää on helpotus; ainakin sen pöljäilyille tokossa on selkeä syy, agilityssähän kuulo ei ole niin kriittinen, kun miä kuitenkin ohjaan myös vartalollani. Toisaalta tässä valossa on liikuttavaa se, kuinka hyvin Keksi lukee miua ja miun ohjauksia, kun miä en ole aikaisemmin ollut varma tästä. Rakas pieni, innokas ja reipas liero. <3

Kitka tuli taloon.

Meille ei pitänyt tulla pentua, ehei. Meidän oli tarkoitus olla tyytyväisiä seesteiseen elämään kahden aikuisen koiran kanssa. Mutta... Keksi on eläkkeellä agilitykilpailuista ja kohta treenaamisestakin. Umbran kanssa jätän todennäköisesti kisaamiset muille siinä pelossa, että rikon sen lonkat. Ja jouluna jouduimme sen surullisen tosiasian eteen, että meidän oli päästettävä Tosca pois.

Niimpä kun eräänä päivänä sähköpostiini tuli viesti, jonka sivulauseessa mainittiin tietty porokoirayhdistelmä (Nutukas Deictic Lujah x Kirjokannen Pilvenveikko), niin se oli menoa. Hei hei rauhallinen ja seesteinen elämä kahden fiksun koiran kanssa, tervetuloa pieni poropentu täynnä tulta, tappuraa, pissaa, leikkejä, hampaita, kynsiä ja metkuja.





Tässä hän siis on; tällä hetkellä 10 viikkoa vanha ja huimat kuusi kiloa painava Nutukas Porokahvinporo eli tuttavallisemmin Kitka. Kitkis, joksi pentua myös kutsutaan, on reipas, aktiivinen ja mutkaton pentu.

Tähän mennessä Kitka on tutustunut autoiluun, käynyt ihmettelemässä niin metsää kuin kaupunkiakin, leikkinyt siskonsa Kiero-Kielon kanssa ja käynyt moikkaamassa isoa ja mahtavaa isäänsä. Olemme harjoitelleet hihnassa kävelyä, naksuttelua, luoksetuloa, omaa nimeä ja ruuan odottamista kauniisti.

Umbra ja Keksi ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Keksiltä on löytynyt yllättäen itseluottamusta komentaa pentu pois, jos se yritää roikkua Keksin korvissa tai hännässä tai tunkea muuten sen mestoille. Ja Umbra komentaa pentua myöskin, mutta jääkuningattaren sydän on alkanut sulaa. Se tervehtii pentua iloisesti, leikkii pennun kanssa nätisti ja antaa sen jopa mennä pesiinsä mylläämään tai nukkumaan. Päästääpä se Kitkan sängyn alle, johon yksikään koira ei ole aikaisemmin saanut saati uskaltanut mennä. Kitka menee.

Nyt pentu heräsi. Lisää kuulumisia, kun ehdin kirjoittamaan. :)