sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Umbra ja Kitka agittaa

Miä osallistuin eilen Umbran kanssa Koiviksen epävirallisiin agikisoihin. Me osallistuttiin medimölliluokkaan (ei keinua, keppejä eikä rengasta) kisan ulkopuolella, kun Umbrahan oikeasti olisi maksi. Mölleihin osallistuin oikeastaan siksi, että miun piti alunperin osallistua kisaaviin Keksin kanssa, mutta Keksin venäytettyä jalkansa, nivusensa tai jonkun muun osansa viime viikolla mökillä, jätin Keksin kotiin ja otin Umbran kanssa kaksi starttia. Umbralla on myös vielä vauhti kateissa kepeillä, jos miulla ei ole niillä lelua kädessä, minkä vuoksi en myöskään halunnut ottaa niitä keppejä.

Umbra jännitti selkeästi tilannetta, koska kentällä oli paljon koiria ja vieraita ihmisiä ja miä en saanut sitä leikkimään oikein ennen starttia. Niinpä innostin sitä sitten lihapullilla ja sain siihen sen verran intoa, että se jännityksestä huolimatta teki töitä oikein iloisesti. Rata oli helpohko ja siksi oikein mukava ja sopiva meille. :) Radan ihanneaika oli 50 s ja ensimmäisellä radalla meidän aika oli 41,63. Toisella radalla Umbra varmaan oli jo rennompi ja me saatiin parempi aika eli 38,90. Molemmat radat oli puhtaita ja oikein hyvin Umbra liikkui ja seurasi ohjausta. :) Miä oon tosi tyytyväinen kaikkiaan meidän suoritukseen.

Tänään meillä sitten oli agilitytreenit, mutta koska Keksi sai vielä jatkaa venäytyksen parantelua ja Umbra pääsi eilen jo hommiin, miä tein yllätysvedon ja otin Kitkan treeneihin. Kitka käveli treenikentälle vähän jarrut pohjassa ihmetellen viereisessä koirapuistossa riekkuneita koiria. Kentällä se ihmetteli ja haukkuikin muita koiria aluksi, kun taas ihmiset saivat ylitsevuotavan ihastuneen pennun syliinsä kiemurtelemaan. Pian Kitka tajusi, ettei ne muut koirat ole tulossa sen luokse ja se rauhottui. Me treenattiin niitä ihan vaan rauhassa olemista, leikkimistä, yksinoloa häkissä sekä vähän niitä temppuja, mitä Kitka osaa. Lisäksi me päästiin ottamaan putkea ja kontaktejen alastuloja. Putkea Kitka ihmetteli hetken, mutta kun se tajusi sen, se meni sinne hienosti. Lopuksi jopa pari kertaa niin, että ohjasin sivulta sen sinne. Kontakteilla treenattiin ihan vaan two on - two off - pysähdystä, vaikka en vielä ihan tiedä, millä metodilla lopulta ne kontaktit opetan. Kivaa meillä oli joka tapauksessa ja nyt kotona on aika hiljaista. :)




Kitka 15 viikko mökillä viikko sitten.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Tämä viikko pähkinänkuoressa

Maanantai: Kitkalla oli ne treeffit Stidin kanssa, meni hyvin.

Keskiviikko: Kivat tokotreenit. Uuven nouto mennyt eteenpäin. JES!

Torstai: Kitka tapasi Piitu lapinporokoirasekoituksen. Jännitti aluksi vauhdikasta kaveria, kunnes pääsi siitä yli ja sitten olikin kivaa.

Perjantai: Kitka tapasi Kielon ja Justuksen Haltialassa eikä jännittänyt yhtään. Rakastaa Kieloa, mutta ei niinkään Justuksen astumisyrityksiä. :)

Perjantai-Sunnuntai: Mökillä vedessä löträilyä, uimakoulua ja mustikoiden poimintaa.

Sunnuntai: Umbran kanssa ratatreenit, meni oikein kivasti.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Kitka treffasi Stidin

Niin paljon tosiaan on tapahtunut, että unohtui vallan edellisestä päivityksestä, että Kitka tapasi eilen Haltialassa Stidin. Sitä jännitti ensin aika paljon, mutta hetken päästä se oli jo ihan rennosti Stidin seurassa. Stidin treffaaminen oli siinä mielessä hyvä juttu, että vaikka Kitkalla ei ole huonoja kokemuksia koirista, kaikki sen tapaamat isommat koirat on ollut aika vahdikkaita tapauksia. Nyt Kitka sai ihan omassa tahdissa haistella Stidiä ja kulkea sen perässä. Koirat ei juuri leikkinyt, joten ajateltiin palata takaisin autolle tietä pitkin. Koirat alkoivat tietysti leikkimään hihnassa. Päästiin ihan kunnialla kuitenkin autolle ja päästettiin koirat vielä hetkeksi leikkimään pellolle. Stidi ja Kitka paini tosi nätisti, tai oikeestaan niin, että Stidi makaili ja mörisi vähän näön vuoksi antaen Kitkan painia päällään ja läiskiä itseään tassuillaan. :)

Sekametelisoppaa

Nyt on tapahtunut ja tapahtuu niin paljon, ettei blogi tai ihminenkään oiken meinaa pysyä mukana. Ensinnäkin me oltiin tässä puolitoista viikkoa reissussa ja koirat oli tietenkin mukana. Mökkeiltiin ensin Naanatalissa ja sitten Heinolassa. Koirat viihtyivät mainiosti. Ne elivät hiukan pellossa; hihnatta ja riekkuen kaiket päivät. Heinolan mökillä ne myös mulailivat järvessä, mikä tarkoittaa siis Umbran osalta kahlailua ja Kitkan osalta kahlailua, uimaopettelua ja sitä, kun se kerran putosi laiturilta järveen ja ui rantaan. Koirat myös söivät mustikoita suoraan varvuista niin, että niiden kakat olivat pikimustia ja tungeksivat grillin äärelle aina kun siellä tapahtui jotain kiinnostavaa.

16. päivä lauantaina oli sitten se suuri päivä, kun Kitkalta lähti ensimmäinen hammas, alhaalta edestä ja seuravaana päivänä oli sitten kadonnut toinen, edellisen vieruskaveri. Uudet hampaat näkyvät jo vähän, joten eiköhän luiden syömiseen jatkossakin tule olemaan välineet.

Me muutetaan syksyllä Hyvinkäälle, joten olen järjestellyt meille treenipaikkoja sieltä. Siirrymme Hyvinkään kennelkerhoon eli HSKK:hon treenaamaan. Tällä hetkellä on varmistunut ainakin paikka agilityryhmässä (JEE!) ja tokosta olen myös kysellyt paikkaa, kuten myös Kitkalle pentukurssille. Koiraharrastukset siis jatkuvat, vaikka maisemat vaihtuvat. :)

torstai 7. heinäkuuta 2011

Kitka - magneetti Tiksissä

Me käytiin Kitkan kanssa tänään ihmettelemässä Tikkurilanraittia. Istuskeltiin siinä kävelykadulla ja sinä aikana, kun Jyrin hiukset leikattiin meitä jututti kahdeksan ihmistä. Monet ihmettelivät Kitkan rauhallisuutta, mutta minä en niinkään. Se on ilman Umbran ja Keksin tukea itselle vieraissa paikoissa ja tilanteissa sellainen viilipytty. Istuu nätisti ja tarkkailee tilannetta. Kävi se nytkin reippahasti moikkaamassa kaikki ihmiset, mutta ei riekkunut. Mikä on tosi jees, jos se vaan pysyy tälläisena. Nyt sitä saattoi kyllä rauhoittaa sekin, että nappasin sen mukaan päiväunilta kaikkien ohjeiden vastaisesti, kun tuli tilaisuus totuttaa sitä kaupungin hälinään sekä tosi kuuma ilma. Kaikkiaan reissu sujui hyvin ja Kitka sai paljon rapsutuksia ja ihailevia katseita. Ja miä pääsin väittelemään yhden herrasmiehen kanssa siitä, voiko pieni koira nuolla hänen muovipussissaan olevia tyhjiä tölkkejä vai ei...

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Luu ja Kengu sekä muita kertomuksia heinäkuusta

Nyt onkin paljon asiaa, mutta peruna kerrallaan:

Sunnuntaina me oltiin agilitytreeneissä ja ne meni hyvin. Tehtiin 13 esteen radanpätkää ja miulla oli molemmat koirat mukana. Keksin kanssa ei ollut ongelmia, otin radan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä unohdin yhdestä kohdasta valssin, mikä teki siitä hiukan kökön. Toinen toisto sujui jo hyvin. Keksi meni iloisesti ja vauhdilla, vaikka oli tosi painostava ilma. Umbran kanssa tein samaa rataa ja se sujui myös oikein kivasti. Vähän sillä oli ongelmia ottaa kosketus kosketusalustaan A:lla, kun se on aika liukas, mutta hyvät kontaktit se silti teki. Myös muuten ohjaus sujui ja vauhtia oli oikein mukavasti. Jopa niin mukavasti, että ajattelin mennä jossain vaiheessa epiksiin sen kanssa, tosin kisan ulkopuolelta ja mediluokkaan. :)

Eilen, maanantaina sitten mentiin Kitkan kanssa Nurmijärvelle tapaamaan kasvattajaa Eevaa ja Kitkan emoa Lujahia. Kitka oli jo perille päästyämme intopiukeana, hyppi kengurun lailla Eevan portille ja nähdessään Eevan sai kunnon ilohepulit kiemurteluineen, vikinöineen ja hallitsemattomine huitomisineen. Samanmoiset se teki Lujahin tullessa tervehtimään, mutta ilmeisesti tämä oli vielä suurempi ja hivenen jännittäväkin tapahtuma, koska se myös pissi "alleen" siinä alistuessaan Lujahille.





Kovasti Kitkalla ja Lujahilla vaikutti olevan kivaa yhdessä, ne paini ja rallitteli pitkin pihaa ja Kitkan hakiessa välillä pöydän alta vauhtia, turvaa ja oikoreittejä.














Ajan kanssa leikit rauhottuivat ja Lujah tutki Kitkan päästä varpaisiin ja kirputtaen hoivasi kuukauden päivät maailmalla ollutta lastaan. Kitka kävi myös moikkailemassa aidan takaa Diktaa ja Ukria.





Kitka oli vierailun jälkeen aivan uuvuksissa, mutta nappasin kuitenkin sen mukaani hakutreeneihin. Pentu saa niin usein illalla hepulikohtauksen poikineen, että ajattelin, että energia on parempi kanavoida johonkin järkevään toimintaan. Hakutreeneissä Kitka näki Kielo siskonsa ja pääsi painimaan vielä senkin kanssa, meidän ihmisten tallatessa aluetta. Lisäksi se tapasi siellä boceronin ja hoffin. Tämä tapaaminen jännitti paitsi Kitkaa myös emäntää. Kitka juoksi aluksi karkuun suuria kavereita, mutta loppua kohden rauhottui, kun huomasi kavereiden olevan suuresta koosta huolimatta leppoisia tyyppejä. Loppumetreillä Kitka jopa hiukan paini moninkertaisesti itsensä kokoisen boceronin kanssa.

Umbran kanssa tehtiin niitä hajuhaku(?) treenejä neljä kappaletta ja ne sujui oikein hyvin. Innokkaasti Umbra lähti hakemaan maalimiehiä ja teki töitä. Hajun saadessaan se ihan piippasi, ennen kun päästin sen maalimiehelle. Nyt me ollaan tehty näitä kolme kertaa, joten ehkä seuraavan kerran voisi vaikeuttaa tästä. Pitää kysyä muilta, mikä olisi järkevä askel. Haukkujen suhteen Umbra oli hiukan ujo eilen, joten ehkä haukutusta voisi ottaa seuraavan kerran erikseen.

Kitka pääsi myös tekemään haun alkeinta makkararingin muodossa. Ensin Kitka ei ymmärtänyt yhtään lähteä miun luota mihinkään, mutta kun se hoksasi jutun juonen se kävi hienosti hakemassa nameja kaikilta ihmisiltä. Lisäksi se tietenkin opiskeli autossa yksinoloa ja odottamista. Illalla meillä olikin sitten tosi rauhallista meinikiä.

Ajattelin, että pidän tänään iisin päivän ja sitä tämä tiistai on periaatteessa ollutkin. Aamulla vain metsälenkillä tuli vastaan kolmen cavalierin lauma, joista nuorimman, 1,5 -vuotiaan Pepin kanssa Kitka innostui leikkimään. Miä olin tosi tyytyväinen, kun se pääsi leikkimään itselleen vieraan, mutta tasaväkisen kaverin kanssa, että se tottuu vieraisiin koiriin. Kitka sovitti hienosti leikkinsä Pepille sopivaksi, eikä yrittänyt lappalaispainia sen kanssa, vaan tytöt juoksi metsässä niin, että tanner tömisi. :)

Paljon on mahtunut siis kahteen päivään toimintaan, huomenna nokka kohti uusia tuulia.



Kitka 13 viikkoa.

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Kitkan puhe

Kitka kävi tänään ensimmäisillä rokotuksilla. Rokotukset sujui kuin oppikirjassa, miä syötin Kitkalle kissanruokaa eikä se huomannut pistosta, mitä nyt jälkikäteen vähän rapsutti pistokohtaa. Eläinlääkäri kuunteli myös Kitkan sydämen ja keuhkot ja ne oli ok. Me mentiin odotushuoneeseen odottamaan papereita ja laskua, kun se tapahtui. Ovesta tuli sisään borderterrieri isäntänsä kanssa ja sillä sekunnilla Kitka löysi porokoiran äänensä. Miä oonkin ihmetellyt, miten se on niin hiljainen, kun se ei juuri hauku, paitsi kutsuessaan koiria leikkiin tai kovasti innostuessaan. Lisäksi sen repertuaarissa on erillaisia vikinöitä, vinkaisuja, murinoita, pörinöitä ja huokailuja. Kaikista näistä äänistä se vaan on tuntunut hiljaiselta Umbraan verrattuna, jolle haukkuminen=hengittäminen.

Todennäköisesti Umbrakin on tätä Kitkan hilaisuutta ihmetellyt ja toiminut sen puheterapeuttina Kuninkaan puhe - elokuvan hengessä. Sillä sen borderterrierin kävellessä meitä kohti siellä eläinlääkärin vastaanotolla, Kitka otti tukevan haara asennon, nosti sikkaransa selän päälle ja antoi tulla niin, että vastaanoton mahdolliset leikkauspotilaatkin varmaan havahtuivat unestaan. Ja tälle haukulle ei meinannut tulla loppua, eikä oikeastaan tullutkaan, ennen kun tämä borderterrieri kutsuttiin toimenpidepuolelle. Eikä se ollut mikään suloinen pennun vuh-vuh, vaan kunnon HAU! HAU! HAU! HAU! HAU! Siinä missä Kuninkaan puhe - elokuvassa kunigas Yrjö VI piti radiopuheen, joka toimi innoituksena koko kansalle ja kokosi valtakunnan yhteiseen rintamaan, tämä haukku paitsi huvitti miua sai miut vakuuttuneeksi siitä, että Kitkan kanssa tulee riittämään hommaa. Et HAU vaan. ;)