Myllykoskella

Kuva: Mirja Siljander


Me osallistuttiin eilen Umbran kanssa PSl:n Keski-Uudenmaan aluejärjestön yhteiskävelylle Nurmijärven Myllykoskella. Sää oli mitä hienoin ja oli ihanaa saada kunnolla valoa ja raitista ilmaa. Meitä oli vain kourallinen, mutta kivaa oli. Löysinpä sieltä ihan meidän naapurissa asuvan paimensukuisihmisen, jolla on reilun vuoden vanha narttu. Sovittiinkin yhteiset tokotreenit jo tälle illalle, treenaaminen kun on paljon kivampaa jonkun kanssa ja näin miä saan Kitkalle häiriötreeniä juoksuista huolimatta. Jee!

Kitka juoksee

Kitkalla alkoi juoksut tällä viikolla, joten Pentutoko2 siirtyy meillä ensi keväälle. Kitka on juoksuissaan ainakin vielä yhtä huoleton, kun kaikessa muussakin, joten meillä on jokapaikka veressä. Sen vuoksi miä viritin sille juoksupöksyt jalkaan. Housut on Umbran vanhat, tosin Umbran ei siistinä tyttönä tarvinnut niitä käyttää. Umbra myös ahdistui juoksuhousuista. Kitka ei niistä juuri välitä, joten pidän sillä niitä ainakin toistaiseksi. Monstereiden kylääntulemisen kunniaksi Kitka sai eilen uuden, hienon ja punaisen nahkahihnan, naiseuden punaisen langan.

Hakutreenailua pimeässä

Me oltiin eilen hakutreenissä Nurmijärvellä. Nämä oli meidän ihka ensimmäiset treenit pilkkopimeässä, joten otin tyttöjen kanssa makkararinkiä. Miun yllätykseksi Umbra ei jännittänyt ollenkaan pimeässä hengailevia ihmisiä ja se jopa innostui haukkumaan. Osittain reipas haukku johtui siitä, että se ei saanut ensimmäisellä kierroksella syösä purkkejaan tyhjäksi. Tämä käytännön sanelema kokeilu saattaisi kyllä olla se keino, millä miä saan Umbran haukkua voimistettua.

Kitka oli oma hulvaton itsensä. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun käveltiin treenipaikalle, mutta varsinaisen valoshown se antoi, kun miä vapautin sen. Tuo sähikäinen lähti nimittäin liikenteeseen kuin tykin suusta ammuttuna ja juoksi ihan vaan juoksemisen ilosta jonkin pätkän suoraan ja vilkkuvalo ja heijastinliivi sen kun vilkkui. Kyllä se sitten malttoi alkaa etsimään eksyneitäkin ja tällä kertaa se ei hyppinyt niitä vasten, ainakaan niin paljon. Itseasiassa se meni hienosti maalimiehen palkkakäden avulla maahan ja jopa haukahteli niille. Ja tietysti vingahteli myös. Ja intoa sillä on enemmän kun sen nahkoihin mahtuisi. :) Kaikkiaan oli tosi kivat treenit, parasta oli se, että saatiin koko porukka olla ulkona ja purkaa energiaa.

Umbra radalla

Eilen meillä oli agilitytreeneissä pientä radanpätkää, jossa treenattiin tiukkoja käännöksiä, putkea A:n alla ja A:lle vekkaamista. Umbra oli tosi kivassa vireessä, reippaana ja innokkaana. Oli tosi kivaa treenata sen kanssa, kun sillä oli sika hauskaa. Miä vedin myös oman ryhmäni treenit, joten en ehditty tekemään toistoja niin paljon kuin yleensä, mutta sehän sopii Umbralle. Ensi viikolla sitten varmaan taas normimeiningillä. Toivottavasti Umbra jatkaa tuohon malliin, vauhtia oli nyt jo niin, että sai tosissaan pinkoa. :)

Hyppyä

Tänään tokotreeneissä meillä oli aiheena hyppy. Ennen treenejä miä kyllä harjottelin siinä kentsulla ihan vaan rauhassa olemista, seuraamista ja niitä käännöksiä. Aikaisemmista virheistä viisastuneena miä vaadin Kitkalta jo nyt super-tiivistä seuraamista, ihan iholla kiinni ja oikeella kohdalla. Jos se tästä nyt sitten vähän väljentää sitä, niin se ei sitten haittaa niin, se on silti TOKO-seuraamiseksi ihan jees. Seuraamiset sujuikin tosi hyvin, ahneena koirana Kitka rakastaa sitä, että se saa nameja siitä, että se vaan kävelee.

Tokohyppy sitä jännitti, kun se oli aika korkea ja sinistä pressukangasta, mutta sitten, kun se laitettiin matalammaksi, se sujui ihan jees. Mut tässä vaiheessa siis mentiin vasta yli siitä, ei mitään ihmeellisempää.

Kivaa oli silti ja Kitka käyttäytyi treeneissä hyvin. Kotimatkalla se myös ohitti itsenään kaksi kertaa suuremman mustan koiran täysin äänettömästi kapealla jalkakäytävällä. Oppi alkanee mennä perille. Kotiläksyä ei tänään tullut, mutta jatkan niitä aikaisemmin annettuja.

Kuulumisia

En ole ehtinyt nyt päivittämään blogia, mutta ennen tämän päivän tokotreenejä viime viikon treeneistä.

Me treenattiin viimeksi erityisesti seuraamisen käännöksiä ja ne tulivatkin kotiläksyksi; niin kääntyminen vasemmalla, oikealle kuin täyskäännöskin. Lisäksi treenattiin luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Nyt miä oottelen täällä innoissani tämän päivän treenejä.

Kitka kävi myös menneellä viikolla uimassa toista kertaa. Uiminen sujui oikein hyvin, vaikka altaaseen se pitää vielä pakottaa ja/tai vetää nameilla. Parasta uimisessa on ehkä se, että mikään muu ei väsytä tuota hippulaa samalla tavalla kuin uiminen. Tai ainakaan sitä keinoa ei ole löydetty vielä.

Agitreeneihin miä en tällä viikolla päässytkään työesteen vuoksi, joten sitä huvia jatketaan sitten Umbran kanssa taas tulevalla viikolla. Nyt miun pitää kuitenkin lähteä pienimään niitä treeninakkeja ja -juustoja.