k e k s i n m u r u t

Tiivistä tunnelmaa

2012-01-28T05:20:00.001-08:00

Kitkan koot

2012-01-28T00:50:00.000-08:00

Kitka strategiset mitat tällä hetkellä: 50 cm korkeutta ja 15 kg täyttä lihasta. :)

Talven odotusta

2012-01-01T09:11:00.000-08:00

Käytiin eilen metsässä kameran kanssa, kun kerrankin oli mahdollista valoisan aikaan mennä ja muistin vielä ottaa kamerankin mukaan.

Umbra ja Kitka taistelee kepistä

On ihan oma projektinsa saada nämä kolme pysymään paikoillaan...

...ja katsomaan samaan suuntaan...

..., mutta kuten muidenkin ongelmien kanssa, jos sen ratkaisu ei onnistu alkuperäisen suunnitelman mukaan, niin sitten pitää yrittää lähestyä asiaa kokonaan uudesta kulmasta. :)

Miun sylikoiru.

Kitka, joka oppi uuden tempun. Se taiteilee myrskyn kaatamalla mönnynrungolla edestakaisin.

Loppuvuoden kuulumisia

2011-12-30T12:42:00.000-08:00

Loppuvuosi ei ole ollut ihan niin hiljaiseloa kuin blogi antaa ymmärtää. Umbran kanssa ollaan treenattu agilityä. Periaatteessa treenit on mennyt koko ajan eteenpäin ja vauhtia on ollut kivasti. Kävipä Umbra ihan vieraalla hallillakin Psl:n agilitypäivänä demonstroimassa agilityä. Viime treenit meni taas vähän laiskemmissa merkeissä, mutta saattoi mennä silmätulehduksen piikkiin.

Hakutreeneissä me ollaan käyty muistaakseni kerran. Umbran kanssa pystyy tekemään hyvin jo melko pitkiä pistoja ja se selkeästi tietää, mitä metsässä ollaan tekemässä. Kitkan kanssa miä tein viimeksi jo lyhyitä pistoja, niitä voidaan jatkaa seuraavan kerran, kun treeneihin mennään. Ne sujui hyvin, nyt pitää sit vaan seurata sen edistymistä ja vaikeuttaa pikkuhiljaa treenejä.

Kitka on käynyt myös uiskentelemassa muutaman viikon välein. Kitka ui tosi hienosti, tasapainoisesti ja reippaasti. Altaasta se loikkaa aina iloisesti ylös, altaaseen menossa se tarvitsee vielä aikalailla apua. Viimeksi se kuitenkin jo leikkikin altaan reunalla ja haki palloa altaasta, jos sai sen kahlaamalla haettua. Uimahallille Kitka kävelee niinkuin kaikkiin tilanteisiin, iloisesti ja vailla huolta huomisesta.

Tai no, on Kitkalla omat haamunsa, mutta ne käydään aina yhdessä katsomassa. Esimerkiksi pimeässä metsässä vaaniva vaalea kivi tai tuulessa läpsyvä pressu on ollut sellaisia vahtihaukun aiheuttavia juttuja. Reippaasti ja luottavaisesti Kitka kuitenkin aina tulee mukaan tarkastamaan näitä outouksia.

Kitkan ja Umbran kanssa on myös käyty melko säännöllisesti treenaamassa tokoa naapurustosta löytyneen lappalaiskaverin kanssa. Kitka on tosi helposti motivoitavissa, koska se on niin pohjattoman ahne. Se tekee vaikka kuperkeikan, jos siitä saa palkkaa. Uusin "kuperkeikka" on se, että Kitka tasapainoilee metritolkulla edestakaisin myrskyn kaatamalla männynrungolla metsässä. Selkeästi agilitykoira-ainesta. :)

Keksille ei kuulu mitään ihmeellistä, se voi hyvin ja nauttii seurasta vanhaan malliin. Keksin kanssa me odotellaan lunta malttamattomina, jotta se ei pääsisi vahingossakaan löytämään sieniä ja saisi liikkua vapaammin metsässä.

Myllykoskella

2011-11-21T01:12:00.001-08:00

Kuva: Mirja Siljander

Me osallistuttiin eilen Umbran kanssa PSl:n Keski-Uudenmaan aluejärjestön yhteiskävelylle Nurmijärven Myllykoskella. Sää oli mitä hienoin ja oli ihanaa saada kunnolla valoa ja raitista ilmaa. Meitä oli vain kourallinen, mutta kivaa oli. Löysinpä sieltä ihan meidän naapurissa asuvan paimensukuisihmisen, jolla on reilun vuoden vanha narttu. Sovittiinkin yhteiset tokotreenit jo tälle illalle, treenaaminen kun on paljon kivampaa jonkun kanssa ja näin miä saan Kitkalle häiriötreeniä juoksuista huolimatta. Jee!

Kitka juoksee

2011-11-20T06:26:00.000-08:00

Kitkalla alkoi juoksut tällä viikolla, joten Pentutoko2 siirtyy meillä ensi keväälle. Kitka on juoksuissaan ainakin vielä yhtä huoleton, kun kaikessa muussakin, joten meillä on jokapaikka veressä. Sen vuoksi miä viritin sille juoksupöksyt jalkaan. Housut on Umbran vanhat, tosin Umbran ei siistinä tyttönä tarvinnut niitä käyttää. Umbra myös ahdistui juoksuhousuista. Kitka ei niistä juuri välitä, joten pidän sillä niitä ainakin toistaiseksi. Monstereiden kylääntulemisen kunniaksi Kitka sai eilen uuden, hienon ja punaisen nahkahihnan, naiseuden punaisen langan.

Hakutreenailua pimeässä

2011-11-18T08:33:00.000-08:00

Me oltiin eilen hakutreenissä Nurmijärvellä. Nämä oli meidän ihka ensimmäiset treenit pilkkopimeässä, joten otin tyttöjen kanssa makkararinkiä. Miun yllätykseksi Umbra ei jännittänyt ollenkaan pimeässä hengailevia ihmisiä ja se jopa innostui haukkumaan. Osittain reipas haukku johtui siitä, että se ei saanut ensimmäisellä kierroksella syösä purkkejaan tyhjäksi. Tämä käytännön sanelema kokeilu saattaisi kyllä olla se keino, millä miä saan Umbran haukkua voimistettua.

Kitka oli oma hulvaton itsensä. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun käveltiin treenipaikalle, mutta varsinaisen valoshown se antoi, kun miä vapautin sen. Tuo sähikäinen lähti nimittäin liikenteeseen kuin tykin suusta ammuttuna ja juoksi ihan vaan juoksemisen ilosta jonkin pätkän suoraan ja vilkkuvalo ja heijastinliivi sen kun vilkkui. Kyllä se sitten malttoi alkaa etsimään eksyneitäkin ja tällä kertaa se ei hyppinyt niitä vasten, ainakaan niin paljon. Itseasiassa se meni hienosti maalimiehen palkkakäden avulla maahan ja jopa haukahteli niille. Ja tietysti vingahteli myös. Ja intoa sillä on enemmän kun sen nahkoihin mahtuisi. :) Kaikkiaan oli tosi kivat treenit, parasta oli se, että saatiin koko porukka olla ulkona ja purkaa energiaa.

Umbra radalla

2011-11-16T00:16:00.000-08:00

Eilen meillä oli agilitytreeneissä pientä radanpätkää, jossa treenattiin tiukkoja käännöksiä, putkea A:n alla ja A:lle vekkaamista. Umbra oli tosi kivassa vireessä, reippaana ja innokkaana. Oli tosi kivaa treenata sen kanssa, kun sillä oli sika hauskaa. Miä vedin myös oman ryhmäni treenit, joten en ehditty tekemään toistoja niin paljon kuin yleensä, mutta sehän sopii Umbralle. Ensi viikolla sitten varmaan taas normimeiningillä. Toivottavasti Umbra jatkaa tuohon malliin, vauhtia oli nyt jo niin, että sai tosissaan pinkoa. :)

Hyppyä

2011-11-13T02:45:00.000-08:00

Tänään tokotreeneissä meillä oli aiheena hyppy. Ennen treenejä miä kyllä harjottelin siinä kentsulla ihan vaan rauhassa olemista, seuraamista ja niitä käännöksiä. Aikaisemmista virheistä viisastuneena miä vaadin Kitkalta jo nyt super-tiivistä seuraamista, ihan iholla kiinni ja oikeella kohdalla. Jos se tästä nyt sitten vähän väljentää sitä, niin se ei sitten haittaa niin, se on silti TOKO-seuraamiseksi ihan jees. Seuraamiset sujuikin tosi hyvin, ahneena koirana Kitka rakastaa sitä, että se saa nameja siitä, että se vaan kävelee.

Tokohyppy sitä jännitti, kun se oli aika korkea ja sinistä pressukangasta, mutta sitten, kun se laitettiin matalammaksi, se sujui ihan jees. Mut tässä vaiheessa siis mentiin vasta yli siitä, ei mitään ihmeellisempää.

Kivaa oli silti ja Kitka käyttäytyi treeneissä hyvin. Kotimatkalla se myös ohitti itsenään kaksi kertaa suuremman mustan koiran täysin äänettömästi kapealla jalkakäytävällä. Oppi alkanee mennä perille. Kotiläksyä ei tänään tullut, mutta jatkan niitä aikaisemmin annettuja.

Kuulumisia

2011-11-13T00:30:00.000-08:00

En ole ehtinyt nyt päivittämään blogia, mutta ennen tämän päivän tokotreenejä viime viikon treeneistä.

Me treenattiin viimeksi erityisesti seuraamisen käännöksiä ja ne tulivatkin kotiläksyksi; niin kääntyminen vasemmalla, oikealle kuin täyskäännöskin. Lisäksi treenattiin luoksetuloa, seuraamista ja paikallaoloa. Nyt miä oottelen täällä innoissani tämän päivän treenejä.

Kitka kävi myös menneellä viikolla uimassa toista kertaa. Uiminen sujui oikein hyvin, vaikka altaaseen se pitää vielä pakottaa ja/tai vetää nameilla. Parasta uimisessa on ehkä se, että mikään muu ei väsytä tuota hippulaa samalla tavalla kuin uiminen. Tai ainakaan sitä keinoa ei ole löydetty vielä.

Agitreeneihin miä en tällä viikolla päässytkään työesteen vuoksi, joten sitä huvia jatketaan sitten Umbran kanssa taas tulevalla viikolla. Nyt miun pitää kuitenkin lähteä pienimään niitä treeninakkeja ja -juustoja.

Umbran agia ja Kitkan tokoa

2011-10-30T05:54:00.000-07:00

Tällä viikolla Umbran agilitytreeneissä oli tosi kiva radanpätkä, jossa treenattiin aika haastavaa syheröä ja putken pimeitä päitä. Lisäksi treenattiin keppejä itsenäisenä esteenä. Umbra alkaa olla sinut hallin kanssa ja se treenasi tosi reippaasti. Treenikaveritkin huomasi eron. Ja miä maltoin hyvin tehdä toistoja vain tarvittavan määrän.

Kitkalla jatkui tokotreenit tänään. Miulta meni kokonaan ohi ilmoittautuminen Pentutoko 2:seen, mutta onneksi meidän vetäjä on niin kiva, että otti meidät ekstrapaikalle, kun kysyin, josko oltaisiin saatu mennä ryhmän kanssa samaan aikaan treenaamaan vaikka itsenäisesti, koska se häiriön alla työskentely on Kitkalle kaikkein vaikeita. Kahdestaan kun käydään treenaamassa, niin Kitka toimii tosi hienosti, se tuntuu oppivan asiat tosi nopsasti. Tänään treeneissä sitten se taas haukkui jonkinverran aluksi, mutta rauhottui loppua kohden. Treeneissä oli tietysti sille uusia koiria, mikä oli jännittävää. Treenien aiheina meillä oli tervehtiminen, paikallaolo istuen ja maaten sekä seuraamisen liikkeellelähtö. Paikallaolot meillä on mennyt paljon eteenpäin, nyt miä pääsen jo kiertämään Kitkan ilman että se liikkuu. Paikallaoloa makuulla miä en oo juuri treenannut, joten se pitää ottaa nyt seuraavaksi työn alle. Kotitehtäväksi tulikin paikallaolo sekä kontakti. Tosi kivaa oli treenata ja Kitkakin oli treenien jälkeen taas ihan naatti.

Aktiivista menoa

2011-10-18T04:37:00.000-07:00

Me ollaan nyt muutamana päivänä oltu koirien kanssa tosi aktiivisia. Lauantaina me käytiin treenaamassa hakua. Umbran kanssa tehtiin niin, että ensin yksi maalimies haukutti sitä, minkä jälkeen otettiin kolme aika pitkää pistoa. Umbra löysi kaikki kolme maalimiestä hienosti ja kahta viimeistä uskalsi haukkuakkin melko hyvin. Umbran kanssa voi siis alkaa tekemään näistä haastavampiakin harjoituksia ja haukutusta jatkaa samalla tavalla.

Kitka teki makkararinkiä sellaisella hiekkakuopalla niin, että hiekka vaan pöllysi. Se yritti aluksi hyppiä kaikkien päälle, mutta kun se rauhottui ja tajusi, että namit saa kauempaa, se hiljensi vähän tahtia. Kitkalla oli ihan sikasiistiä, se uikutti, vikisi ja haukkui koko ajan. Haukkuilmaisu on sille varmaan helppo opettaa, kun sille tulee vähän malttia ja se pääsee käymään useammin treeneissä.

Sunnuntaina meillä oli Kitkan kanssa viimeinen pentutoko. Treenit meni kivasti, tosin viimeisen kerran kunniaksi Kitka pääsi karkaamaan kavereiden luokse. Vapautin sen nimittäin paikallaolosta niin, että hihna oli vielä maassa ja se kimposi kavereiden luokse. Onneksi meni vaan ystävällisesti moikkaamaan eikä ne muut koirat ollut enää käskynalla. Muuten treenit meni hyvin, vaikka Kitkalla olikin PALJON virtaa.

Pentutokon jälkeen me käytiin vielä yhdistyksen järjestämässä match show:ssa ihan vaan harjoituksen vuoksi. Kitka haukkui ensin ihan ihmeissään, mutta loppua kohti se rauhottui. Kitka sai parikehästä punaisen nauhan, vaikka kulki nenä maassa haistellen maahanpudonneita nameja ja muiden koirien jälkiä. Se antoi kyllä hienosti tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat. Yhteiskehässä se roikkui mukana jonkin aikaa, kunnes meitä kiitettiin osallistumisesta. Pääasia oli kuitenkin se, että käytiin vähän ihmettelemässä monenrotuisia kavereita ja tuollaista härdelliä, koska tuolla oli tosi paljon koiria, pentujakin 70 kpl.

Eilen, maanantaina me käytiin sitten uittamassa koiria täällä Hyvinkäällä. Kitkalle uimareissu oli ensimmäinen, mutta se sujui tosi hyvin. Uimaopettaja auttoi Kitkan altaaseen ja siellä se polskutteli reippaasti menemään. Se ui ilman liivejäkin jo ja teki kaarroksia uidessaan. Uimaopettaja kehui Kitkan tekniikkaa hyväksi ja Kitkaa reippaaksi. Kitka kun jokaisen altaanvälin uituaan moikkasi meitä reippaasti ja söi palkkansa. Muutaman viikon päästä sitten taas uudestaan. :)

Sylkkäreitä Uuven kanssa

2011-10-13T00:34:00.001-07:00

Tiistaina meillä oli agilitytreenit. Treenattiin sylkkäreitä, mitkä ei oo meidän vahvinta aluetta. Meidän vetäjäkin sanoi mulle, että mun pitää pysyä koko ajan liikkeessä, muuten Umbra pysähtyy. Siinä onkin haastetta. Sylkkäreissä pitää siis panostaa siihen, että haen koiraa edelliseltä esteeltä jotta oma liike pysyy yllä. Jatketaan siis harjoituksia ja sylkkärin kuivaharjoittelua. :) Yksittäisistä esteistä me treenattiin puomia, keinua, keppejä ja rengasta, jotka kaikki sujui oikein hyvin. :)Miä toistan ehkä itseäni, mutta Umbran kontaktit ja niille pystähtyminen on varmentunut kauheesti, kun vaihdoin se isomman kosketusalustan. Ja se pysähtyy kuin seinään sille alustalle, vaikka miä olisin sen edellä. Toivottavasti tätä kautta sen saa myös vähän lisää vauhtia ja intoa kontakteiden tekemiseen.

Nutukas porokoirapäivä

2011-10-13T00:26:00.000-07:00

Sunnuntaina me oltiin treenien lisäksi Kitkan kasvattajan järjestämässä Nutukas kennelin porokoirapäivässä. Sinne saapui koiria niin Nutukas kennelin ensimmäisestä pentueesta, eli Kitkan emon sisaruksia kuin Kitkan sisaruksiakin. Kitkan pentueesta paikalla oli kaikki tytöt eli Kielo, Myy ja Taiga sekä toinen pitkätukkapojista, Jörö.
Ohjelmassa oli tutustumista niin ihmisten kuin koirienkin kesken, vapaata riekkumista ja sen valvomista, hauskoja leikkejä ja hyvistä tarjoiluista ja kauniista syyspäivästä nauttimista. Mukana oli myös Kitkan isä Veikko, jonka kanssa Kitka vielä rallitteli viimeisenä itsensä mutaiseksi Eevan talon vieressä olevalla pellolla. Meillä oli tosi kivaa, kiitos Eeva, jos satut lukemaan. Illalla Kitka oli kerrankin väsynyt. :)

Kitkan maailman hienoimmat treenit

2011-10-09T01:42:00.001-07:00

Me käytiin tänään Kitkan kanssa pentutokossa ja vaikka ei näyttelyn vuoksi päästy mukaan viime viikolla, se oli tosi hieno. Treenejen aluksi se oli vähän yli-innokas ja haukkui, koska mun nivelsideongelmien vuoksi se ei päässyt aamulla metsään juoksemaan Umbran kanssa ennen treenejä. Se rauhottui kuitenkin tosi hienosti ja oli vallan taitavana. Treenattiin seuraamista ja seuraamisesta perusasentoon pysähtymistä, maahanmenoa ja istumista, paikallaoloa, ohittamisia ja vapaata hihnassa kävelyä. P

erusasento alkaa löytymään, enää Kitka ei jää liian taakse. Seuraaminen sillä on tosi hyvää, vaikka itse sanonkin. Tai no en pelkästään itse, yksi treenejä seurannut nainenkin sanoi, että se seuraaminen ja siitä perusasentoon pysähtyminen sujuu meiltä tosi hyvin. Vähänkö miä varmaan hymyilin kuin Hangon keksi. :) Maahanmeno ja istuminen sujuu hyvin, pitää vielä treenata niitä, että Kitka oppii eron paremmin. Hienosti se kuitenkin jo nousee maassaolosta istumaan käskystä. Oikeastaan kaikki muu oli tosi hyvää ja varmaa, paitsi odottaminen, mitä meidän pitää treenata erityisesti. Kitka ei vielä malta pysyä paikallaan pitkiä aikoja eikä silloin, jos kierrän pitkälle sen taakse. Tätä pitää vielä treenata, niin ensi viikonloppuna olevassa viimeisen kerran kokeessa pärjätään hienosti. :)

Keksi sairaalassa

2011-10-09T01:36:00.000-07:00

Sen lisäksi, että miä venäytin nivelsiteeni viime viikonloppuna, meillä oli toinenkin kurja sattumus tällä viikolla. Keksi nimittäin söi myrkkysienen. Huomattiin se siitä, että se alkoi nopealla tahdilla kuolaamaan runsaasti, sen jälkeen ripuloimaan ja oksentamaan. Ensiavuksi haettiin hiilitapletteja, jotka syötettiin Keksille väkisin ja sitten kiikutettiin tyyppi sairaalaan.

Sairaalassa siitä otettiin röngenet, laitettiin tippaa ja hiiltä sekä otettiin veriarvot. Onneksi mitään vierasesinettä ei ollut suolistossa, oksennuksesta bongattiinkin jotakin, mikä kovasti näytti sieneltä, minkä vuoksi oltiin aika varmoja diagnoosista. Veriarvojen ja röngenen perusteella sisäelimet eivät ehtineet kärsiä vahinkoja, mitä nyt Keksi oli tosi kuiva. Keksi jäi sitten yön ajaksi vielä varmuuden vuoksi saamaan nestettä ja hiiltä ja haettiin se seuraavana päivänä kotiin. SIellä se tuli hyvin iloisena sairaalassa vastaan. Onneksi selvittiin säiköhdyksellä, miä olin jo ihan varma, että se kuolee. Nyt Keksi on sitten erityistarkkailussa lenkeillä ja vapaaksi se päässee juoksemaan seuraavan kerran vasta lumien tultua.

Kitkan ensimmäinen näyttely, erkkari Jyväskylässä 2.10.2011

2011-10-09T01:26:00.000-07:00

Käytettiin Kitka viikko sitten erkkarissa. Alla tuomarin arvostelu:

"Kokonaiskuvaltaan hyvä. Mittasuhteiltaan riittävn pitkä. Antaa hieman korkearaajaisen vaikutelman. Kokoonnähden riittävä luusto. Oikealinjainen kevyt pää. Hieman pyöreät silmät. Pysty olkavarsi, muuten hyvin kulmautunut. Hieman ulkokierteiset takaraajat. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu korkealla etuaskeleella kapeasti edestä ja takaa. Runko saa täyttyä iän myötä. Reipas luonne."

Ja miun kootut selitykset:

"Ulkokierteiset takaraajat" -kommenttia en ihan purematta niele. Umbralla on ulkokierteiset takaraajat, jos Kitkalla on sellaiset, se on hyvin pientä. Lisäksi miä oon sitä mieltä, että se vielä kehittyy ja jalat sojottaa milloin minnekkin. Varsinkin, kun se jänskättää ja odottaa mitä tapahtuu, niinkuin tuolla. Liikkeet menee ainakin osittain sen piikkiin, että me ollaan opeteltu seuraamista niin paljon, että se tarjosi sitä, mninkä vuoksi se likkui vähän huonosti näyttelytilanteen huomioonottaen. Tokokentällä seuraaminen olisi näyttänyt just hyvältä; innokkaalta, reippaalta ja jatkuvalta. "Reipas luonne" lausunto johtunee siitä, että Kitka K. Kojootti oli ihan intopinkeenä koko tilanteesta ja paikasta. Se on nätisti sanottu, rehellisesti sanottuna se käyttäytyi aika villisti. :) Mut Kitkaksi melko hyvin. Ei voi ottaa kauhalla jos on lusikalla annettu. Eli tässä tapauksessa tälläisiä tilanteita ei olla juuri treenattu ja siihen nähden Kitka loisti. :)

Värikästä syksyä!

2011-09-26T09:00:00.000-07:00

Vauhdikasta, hauskaa ja värikästä syksyä kaikille!

Viikon treenit

2011-09-25T04:03:00.000-07:00

Tällä viikolla en ehtinytkään päivittämään Umbran agilitytreenejä, mutta nytten sitten tiiviisti nekin. Treenattiin takaaleikkausta, joka ei ole se meidän ykkösjuttu. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa oli pari paikkaa takaaleikkaukselle, joista toisen vaihdoin suosiolla persjätöksi. Treenattiin sitä takaaleikkausta vielä yksittäisellä esteelläkin, kun se vähän takkusi. Päästiin myös treenaamaan keinua ja puomia. Näillä miusta näytti siltä, että Umbra meni reippaammin, kun sillä oli nyt se isompi alusta, eli sillä jatketaan sitten.

Kitkan tämänpäiväiset treenit meni megalomaanisen hienosti. Meillä oli treenit taas eri paikassa, mikä on siinä mielessä tosi hyvä, että Kitka oppii tekemään hommia miun kanssa eri paikoissa. Treeneissä katsottiin sitä sivulletuloa, paikallaoloa ja seuraamisen liikkeellelähtöä. Kotiläksyksi tuli tuon paikallaolon harjoittelu. Kitka treenasi tosi hienosti, keskittyi tosi hyvin työskentelyyn eikä haukkunut juuri ollenkaan. Se on tosi hienosti oppinut sen, että treeneissä ei saa haukkua ja että ne muut koirat voi olla siinä ihan lähellä, mutta niiden kanssa ei mennä leikkimään. Sivulletuloa Kitka on alkanut oppimaan, sitä pitää vielä treenata, että saadaan paikka kohdalleen. Paikallaoloa meidän pitää treenata reilusti, sitä ei juuri olla treenattukkaan muuten, kun silloin, kun odotetaan lupaa syödä. Seuraamisen liikkeellelähtöharjoitukset meni tosi hyvin, Kitka piti kontaktin tosi hienosti ja paikkakin oli mun mielestä tosi hyvä. :)

Kitka osaa!

2011-09-18T01:30:00.000-07:00

Jos viikko sitten olleiden treeneijen otsikko oli:" Kitka haukkuu", niin nyt sen täytyy olla:" Kitka osaa ". Me ollaan viikon ajan nyt treenattu erityisesti ohituksia ja harrastettu Kitkan lenkittämistä yksinään päivittäin ja tulokset näkyi jo tän päiväisissä treeneissä. Toki siinä saattoi auttaa sekin, että käytettiin Kitka ennen treenejä metsässä juoksemassa Umbran kanssa, kun aikaisemmin Kitka on ennen treenejä käynyt yksinään lenkillä.

Kitka haukkui vähän treenien aluksi, mutta rauhoittui melko nopeasti, eikä sitä tarvinnut ollenkaan niin paljon palkata ja aktivoida, vaan se pystyi jo tarkkailemaan muita koiria ihan hiljaa, vaikka toiset koirat haukkuivatkin. Toisen koiran omistajatkin huomasivat eron, yksi sanoi, että:" Teillä on opittu rauhoittumaan." Miä oon niin ylpeä pikku-K:sta!

Ihan treenien aluksi vetäjä katsoi kaikkien luoksepäästävyyden (ei liikkeenomaisesti) ja Kitkan kanssa se sujui hyvin, sehän rrrrrrrrrrrakastaa ihmisiä. Treenit jatkuivat sillä, että kotiläksynä olleet kontaktitreenit sekä istuminen ja maahanmeno katsottiin. Uutena asiana me harjoiteltiin perusasentoa ja luoksetuloa perusasentoon. Miä oon tehnyt Kitkan kanssa jo jonkin verran perusasentotreeniä, joten ne meni hyvin, kun Kitka vaan muisti, mistä on kyse. Siitä olin yllättynyt, että luoksetulostakin sain aika hyvin se kääntymään perusasentoon, vaikka tietenkin apujen kanssa. Kitkan luoksetulot on ihanan vauhdikkaita ja iloisia. Lopuksi me vielä otettiin sitä ringissä kävelyä niin, että kun kontaktikävely (ei seuraten) sujui, hihna tiputetiin maahan ja koiran tuli kävellä ohjaajan mukana. Tämäkin harjoitus sujui tosi hienosti, pari kertaa Kitka kävi nuuskuttelemassa varmaan jotain maahan pudonneiden namejen jämiä, mutta tuli sieltä kutsusta pois eikä missään vaiheessa ollut menossa muiden koirien luokse.

Tosi hyvä mieli jäi näistä treeneistä, oon huipputyytyväinen. Kotiläksynä on perusasento eli sitä pitää nyt treenata viikon ajan ja jatkaa noita ohitustreenejä.

Takaakiertoja ja kontakteja

2011-09-14T00:43:00.001-07:00

Eilen oli taas Umbran agilitytreenit. Meillä oli ohjelmassa takaakiertotreeniä, radanpätkää, jossa oli myös takaakierto ja välistäveto. Lisäksi kaikkien kontaktit katsottiin. Takaakierrot sujui hyvin, Umbra osaa ne tosi hyvin. Sen pystyy heittämään taakse aika kaukaakin, mutta vauhdikkaampi se on, jos sen saattelee pitkälle. Välistävetokin sujui oikein hyvin, ne on joskus tuottanut ongelmia, mutta ei nyt. Kontakteille sain uuden ajatuksen, kun keskutelin vetäjän kanssa siitä, miksi Umbra hidastelee alastulossa. Vetäjä ehdotti, että kokeilisin isompaa kosketusalustaa, ettei Umbran tarvitse niin zoomailla osumista siihen ja se kuulosti tosi hyvätltä idealta! Umbra meni A:n ja keinun oikein nätisti ja kohtuullisen reippaastikin, eikä jäänyt A:n harjalle katselemaan maisemia, mitä se joskus vieraissa paikoissa saattaa tehdä. Miä oon tosi tyytyväinen treeneihin, hirmu kivaa oli taas treenata. Umbra tuntuu jotenkin varmemmalta, voisko tämä nyt olla sitten sen steriloinnin vaikutusta? Kenties.

Kitka haukkuu

2011-09-12T03:24:00.000-07:00

Miä kehun aina, miten helppo Kitka on. Ja sitä se onkin, mutta eilen meillä oli pentutoko toista kertaa ja varsin selväksi tuli, että meidän pitää treenata tosi paljon ohittamisia ja ylipäätään muiden koirien kanssa hengailua, että saadaan Kitkan hakkuminen loppumaan. Kitkalla oli nimittäin tosi paljon asiaa kaikille muille pennuille ja se kertoi asiaansa auliisti. Kyllähän se myös teki kaikki treenattavat asiat tosi hienosti, mutta vasta treenejen loppupuolella pystyi tarkkailemaan toisia koiria haukkumatta. Me mentiin treenipaikalle puolta tuntia aikaisemmin, että Kitka saisi tutustua paikkaan ensin rauhassa, mutta ei se ainakaan kokonaan vienyt pois tarvetta haukkua. Haukkumista lukuunottamatta treenit meni tosi hyvin. Me treenattiin maahanmenoa, kontaktia, hihnakävelyä ja luoksetuloa. Maahanmeno on Kitkalla iloinen ja se osaa sen hyvin. Kontakti on tosi hyvää, kun se malttaa ja sitä myötä hihnakävely myös. Hihnakävely arjessa sujuu tosi hienosti. Luoksetulokin onnistui tosi hyvin, vaikka siinä vieressä olisi ollut ne tosi kiinnostavat muut koirat. Treenit oli siis kivat. Ensi viikolla tai oikeestaan tällä viikolla sitten taas. Ja ohittamista pitää mennä treenaamaan Kitkan kanssa muutenkin, oikein hakea ohitustilanteita. :) Toivottavasti haukkuminen vähenee ennen lappalaiskoirien erikoisnäyttelyä, johon miä ilmoitin Kitkan. Umbraa miä en nyt ilmoittanut sinne, vaikka meinasin kyllä ilmoittaa sen TOKO:on. Me ei olla muuton takia ennätetty treenaamaan tarpeeksi, jotta sen ilmoittaminen olisi ollut järkevää, mutta ehkä myöhemmin syksyllä. Mitä nyt ollaan treenattu, niin treenit on sujunut oikein kivasti. Seuraaminen on reipasta ja napakkaa, eli miun mittapuulla oikein hyvää. Ja se on hyvä, koska seuraamista ja perusasentoa on joka liikkeessä. :)

Umbran ekat agitreenit uudessa hallissa

2011-09-07T01:34:00.000-07:00

Eilen meillä oli sitten vuorostaan ensimmäiset agilitytreenit Hyvinkään hallissa. Miä jänskäsin vähän etukäteen sitä, miten treenit menee, kun Umbra ei oikein viime talvena toiminut hallissa. Meillä oli onneksi aika simppeli treeni hypyillä ja putkella. Harjoituksen sai tehdä joko takaaleikkauksella tai peruskieputuksena. Miä kokeilin ensin sitä takaaleikkausta ja pienen haparoinnin jälkeen se sujui oikein hyvin. Otettiin vaan kaksi onnistunutta toistoa ja jätettiin siihen. Lopuksi miä sitten yritin vielä tehdä harjoitusta uudestaan, mutta Umbran keskittyminen oli herpautunut seuraavien koirien tullessa radan vierelle, joten ensimmäisellä yrityksellä se vähän haahuili ja toisella, joka meni muuten hyvin, oli tahmea. Otin saman treenin vielä persjätöllä ja se sujui paremmin, Umbra sai hienosti vauhtia. Muutenkin miä oon huomannut, että persjätöt toimii Umbran kanssa kuin häkä, se innostuu niistä. Niitä pitää siis muistaa käyttää, kun saa valita ohajusta. Toki oli tosi kiva huomata, että nuo takaaleikkauksetkin onnistui niillä ensimmäisillä kerroilla niinkin hyvin, vaikka Umbra ei ole mikään megairtoava.

Kitka ekaa kertaa pentutokossa

2011-09-04T23:40:00.000-07:00

Meillä alkoi eilen Kitkan kanssa pentutoko. Se alkoi ensin puolentunnin teoriaosuudella, minkä jälkeen päästiin vähän treenaamaan. Kitka haukkui aluksi kaikille muille koirille ja oli menossa niiden luokse, vaikka miä miten maanittelin ja yritin kehua oikeasta toiminnasta. Pikkuhiljaa se kuitenkin alkoi kuunnella miua ja keskittyä siihen, että tehtiin yhdessä. Tosi hienosti se kyllä teki miun kanssa sitten kontaktitreenejä ja hihnakävelyharjoituksia, kun vaan malttoi. Näistä kummassakaan ei ole arjessa mitään ongelmia ollut, mutta muut koirat vaan nyt on niin kiinnostavia, että yksinkertaisetkin asiat on hankalia. Siksipä siis tämä pentutottis tulee enemmän kuin tarpeeseen. Miä ootan jo ihan innoissani sitä, että päästään illalla tekemään kotiläksyjä ja ensi sunnuntaina uusiin treeneihin.

Lauantaina me käytiin Kitkan kanssa Nutukkaalassa moikkaamassa Myy-siskoa, joka oli siellä hoidossa. Pentutreffit alkoi vähän huonoissa merkeissä, kun tytöt myllytti jonkun kerran ihan kunnolla ja ne piti erottaa useamman kerran. Sitten ne kuitenkin alkoivat, jonkun aikaan tilannetta rauhassa tarkkailtuaan leikkimään ihan nätisti paini- ja juoksuleikkejä. Myy oli tosi paljon Kitkan näköinen, vaikkakaan ei niin paljon, että olisi tullut napattua väärä pentu matkaan. Hirmu reipas Myy myöskin oli, kun ottaa huomioon, että se oli vieraassa paikassa hoidossa. Leikkitreffejen jälkeen Kitka nukkuikin sitten melkein koko illan, mikä on harvinaista; se kun harvoin nukkuu päiväsaikaan silloin jos me ollaan kotona.

Uusi treenihalli

2011-08-27T06:49:00.000-07:00

Miä kävin tänään excursiolla meidän uudessa treenihallissa. HSKK:lla oli agilitykisat, missä olin talkoolaisena. Sain olla ratahenkilönä eli kuoria kerman kakusta seuraten koko päivän kolmosluokkalaisten ratoja eturivistä. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että pääsin kurkkaamaan meidän talvitreenipaikkaa, joka on siis Hyvinkään koiraurheilukeskus. Paikka on tosi kiva, keinonurmellinen halli on plussan puolella myös talvella ja kaikkein parasta on se, että miulla menee kotonta sinne noin viisi-kymmenen minuuttia. Jei! :)

Muutoksen tuulet

2011-08-26T02:14:00.000-07:00

Me muutettiin pari viikkoa sitten Hyvinkäälle ja sen vuoksi on bloggailu ja treenit ollut tauolla. Perusarkea ollaan rullattu ja siinä oheessa tutustuttu uusiin lenkkimaastoihin, jotka ovat tosi kivat. Myös uusi koti on oikein kiva ja tilava. Umbrakin on siellä oppinut kulkemaan portaissa, kun asunto on kahdessa kerroksessa. Onneksi portaat ei ole liukkaat, muuten Umbra varmaan kieltäytyisi kulkemassa niissä. Oma piha on kiva, melko iso rivarin pihaksi ja rauhaisa, vaikkakin se pitää vielä aidata. Toistaiseksi tytöt pääsevät siis yksi kerrallaan valvonnan alla yksinolonsa jälkeen pihalle pissalle.

Kitka kasvaa ja komistuu, tällä hetkellä se on Umbran korkuinen ja menettänyt molemmat yläkulmurinsa teille tietämättömille. Alakulmurit sen sijaan ovat vielä paikoillaan. Kitka ei ole enää hetkeen tehnyt sisälle, miä en edes muista, että milloin se on viimeksi sisälle lirauttanut. Ja ikää on siis vasta vajaa viisi kuukautta, joten miun mielestä sisäsiisti ei todellakaan tarvitsisi vielä olla, mutta onhan se tietysti kiva, että ei tarvitse luututa lattioita. Kitka on reipas ja iloinen ja jotenkin kovin helppo. Umbran kanssa kun on aina pitänyt vähän miettiä, että mihin suuntaan sen kolmentuulen hattu milloinkin on kallellaan. Kitka vaan on, tekee ja menee sekä rakastaa ihmisiään ja koirakavereitaan, myös Keksiä, joka välillä murahtelee Kitkan rakkaudenosoituksille vanhemman oikeudella.

Syyskuun alussa meillä alkaa agilitytreenit taas Umbran kanssa ja Kitkan kanssa puolestaan pentutottis. Tosi kiva päästä taas kiinni harrastuksiin tämän muuttorumbran jälkeen, innolla odotan molempia.

Kitkan ja Impin treffit

2011-08-05T01:52:00.000-07:00

Tänään me päästiin extempore treffeille Impin ja Hennan kanssa. Tytöt tuli meidän luokse ja mentiin Metsolansuolle juoksuttamaan niitä. Kitka jännitti ensi alkuun Impiä niin, että meinasi luikerrella karkuun valjaistaan. Metsälenkillä se kuitenkin vanhan mallin mukaan rohkaistui ja leikki Impin kanssa. Impi meni rohkeampana vaan sen verran kauemmas, ettei Kitka uskaltanut mennä sen perässä, mutta kun Impi tuli lähemmäs, Kitka roikkui perässä.

Vapailulenkin jälkeen me saatettiin Kitkan kanssa kaverit vielä asemalle. Kitka käveli pääosin tosi kivasti hihnassa, vaikka Impi käveli vieressä. On nää koirat sitten erilaisia; Umbran kanssa tuon hihnakävelyn kanssa tehtiin töitä puolitoista vuotta ja Kitka kävelee jo nyt paremmin hihnassa kuin Umbra ja sen eteen ei ole kovin paljon tarvinut tehdä. Asemalla me ihmiset vielä ehdittiin juttelemaan hetki ja koirat saivat ihmetellä ihmisiä ja ohiajavia junia. Kitka säpsähti vähän ensimmäisiä junia, mutta selkeästi tottui niihin. Junia me ei oltukaan nyt käyty katsomassa aikoihin, joten tämä oli siinäkin mielessä tosi jees. Sen lisäksi, että seura oli parhainta. :)

Kitka noutaa

2011-08-04T01:50:00.000-07:00

Tänään otettiin sitten Kitkan kanssa lenkille mukaan Umbran noutokapula. Ensin kakara sai hengailla vapaasti ja sitten treenattiin vähän. Niiden tuttujen juttujen lisäksi kokeilin, mitä tapahtuu, jos Kitkalle heittää sen kepin sijaan noutokapulan. Tein harjoituksen samalla tavalla kun nyt parina päivänä olen toiminut kepin kanssa, eli leikitin sitä ensiksi sillä ja kun se oli siitä todella kiinnostunut, heitin kapulan ja lähdin itse toiseen suuntaan juoksemaan. Ja ilmeisesti Kitkalla on jokin herkkyyskausi menossa, koska se ampaisi kapulan perään, otti siitä ihan oikean otteen keskeltä ja sitten se ryntäsi miun perään kapula suussa. Suurimmaksi osaksi se laski otteen tultuaan miun luokse, mutta viimeisellä toistolla se tuli ihan miun lähelle ja miä sain palkattua sen siitä, että se piti kapulaa suussa. Miulle tuli mieleen, että tämä voi olla siitäkin hyvä heti opettaa noutokapulaa, että Kitkan suu on vielä sen verran pienempi, että sille on helpompaa ottaa oikea ota kapulan keskeltä kuin sen päistä. Ja jos se oppii sen oikean paikan ja otteen jo nyt, se on sille selkeä asia myöhemminkin. :)

Kitka tekee

2011-08-02T00:03:00.000-07:00

Kitka on nopea oppimaan. Äsken oltiin kaksistaan lenkillä ja treenailtiin vähän juttuja. Istumisen se on osannut jo pitkään ja maahanmenoa ollaan nyt treenailtu joku viikon verran. Molemmat sujuu tosi hyvin, mitä nyt välillä menee keskenään sekaisin. Nyt aloitin seisomisen opettamisen. Lisäksi opetin sitä noutamaan. Sehän lähtee kuin tykin suusta kaikkien lentävien juttujen perään ja ottaa ne suuhun, mutta ei välttis tuo niitä miulle. Niinpä miä nappasin Kitkan metsästä löytämän kepin itselleni ja leikitin sitä sillä ja kun se innostui siitä, heitin kepin ja juoksin toiseen suuntaan. Kitka kirmasi tietysti perään keppi suussa ja leikki jatkui. Taitava pikku-K!

Hammaskeiju

2011-08-01T22:00:00.001-07:00

Kitka on tiputellut nyt hampaitaan tasaiseen tahtiin, tällä hetkellä siltä on lähtenyt neljä hammasta ylhäältä ja kuusi alhaalta. Eilen miä sain jopa napattua ensimmäisen hampaan talteen, kun huomasin sen hammastarkastuksen yhteydessä roikkuvan enään pienen säikeen varassa. Tulevat hampaat näyttävät suurilta ja mahtavilta vanhoihin nököihin verrattuna. :)

Umbra ja Kitka agittaa

2011-07-31T10:40:00.000-07:00

Miä osallistuin eilen Umbran kanssa Koiviksen epävirallisiin agikisoihin. Me osallistuttiin medimölliluokkaan (ei keinua, keppejä eikä rengasta) kisan ulkopuolella, kun Umbrahan oikeasti olisi maksi. Mölleihin osallistuin oikeastaan siksi, että miun piti alunperin osallistua kisaaviin Keksin kanssa, mutta Keksin venäytettyä jalkansa, nivusensa tai jonkun muun osansa viime viikolla mökillä, jätin Keksin kotiin ja otin Umbran kanssa kaksi starttia. Umbralla on myös vielä vauhti kateissa kepeillä, jos miulla ei ole niillä lelua kädessä, minkä vuoksi en myöskään halunnut ottaa niitä keppejä.

Umbra jännitti selkeästi tilannetta, koska kentällä oli paljon koiria ja vieraita ihmisiä ja miä en saanut sitä leikkimään oikein ennen starttia. Niinpä innostin sitä sitten lihapullilla ja sain siihen sen verran intoa, että se jännityksestä huolimatta teki töitä oikein iloisesti. Rata oli helpohko ja siksi oikein mukava ja sopiva meille. :) Radan ihanneaika oli 50 s ja ensimmäisellä radalla meidän aika oli 41,63. Toisella radalla Umbra varmaan oli jo rennompi ja me saatiin parempi aika eli 38,90. Molemmat radat oli puhtaita ja oikein hyvin Umbra liikkui ja seurasi ohjausta. :) Miä oon tosi tyytyväinen kaikkiaan meidän suoritukseen.

Tänään meillä sitten oli agilitytreenit, mutta koska Keksi sai vielä jatkaa venäytyksen parantelua ja Umbra pääsi eilen jo hommiin, miä tein yllätysvedon ja otin Kitkan treeneihin. Kitka käveli treenikentälle vähän jarrut pohjassa ihmetellen viereisessä koirapuistossa riekkuneita koiria. Kentällä se ihmetteli ja haukkuikin muita koiria aluksi, kun taas ihmiset saivat ylitsevuotavan ihastuneen pennun syliinsä kiemurtelemaan. Pian Kitka tajusi, ettei ne muut koirat ole tulossa sen luokse ja se rauhottui. Me treenattiin niitä ihan vaan rauhassa olemista, leikkimistä, yksinoloa häkissä sekä vähän niitä temppuja, mitä Kitka osaa. Lisäksi me päästiin ottamaan putkea ja kontaktejen alastuloja. Putkea Kitka ihmetteli hetken, mutta kun se tajusi sen, se meni sinne hienosti. Lopuksi jopa pari kertaa niin, että ohjasin sivulta sen sinne. Kontakteilla treenattiin ihan vaan two on - two off - pysähdystä, vaikka en vielä ihan tiedä, millä metodilla lopulta ne kontaktit opetan. Kivaa meillä oli joka tapauksessa ja nyt kotona on aika hiljaista. :)

Kitka 15 viikko mökillä viikko sitten.

Tämä viikko pähkinänkuoressa

2011-07-24T10:35:00.000-07:00

Maanantai: Kitkalla oli ne treeffit Stidin kanssa, meni hyvin.

Keskiviikko: Kivat tokotreenit. Uuven nouto mennyt eteenpäin. JES!

Torstai: Kitka tapasi Piitu lapinporokoirasekoituksen. Jännitti aluksi vauhdikasta kaveria, kunnes pääsi siitä yli ja sitten olikin kivaa.

Perjantai: Kitka tapasi Kielon ja Justuksen Haltialassa eikä jännittänyt yhtään. Rakastaa Kieloa, mutta ei niinkään Justuksen astumisyrityksiä. :)

Perjantai-Sunnuntai: Mökillä vedessä löträilyä, uimakoulua ja mustikoiden poimintaa.

Sunnuntai: Umbran kanssa ratatreenit, meni oikein kivasti.

Kitka treffasi Stidin

2011-07-19T10:26:00.000-07:00

Niin paljon tosiaan on tapahtunut, että unohtui vallan edellisestä päivityksestä, että Kitka tapasi eilen Haltialassa Stidin. Sitä jännitti ensin aika paljon, mutta hetken päästä se oli jo ihan rennosti Stidin seurassa. Stidin treffaaminen oli siinä mielessä hyvä juttu, että vaikka Kitkalla ei ole huonoja kokemuksia koirista, kaikki sen tapaamat isommat koirat on ollut aika vahdikkaita tapauksia. Nyt Kitka sai ihan omassa tahdissa haistella Stidiä ja kulkea sen perässä. Koirat ei juuri leikkinyt, joten ajateltiin palata takaisin autolle tietä pitkin. Koirat alkoivat tietysti leikkimään hihnassa. Päästiin ihan kunnialla kuitenkin autolle ja päästettiin koirat vielä hetkeksi leikkimään pellolle. Stidi ja Kitka paini tosi nätisti, tai oikeestaan niin, että Stidi makaili ja mörisi vähän näön vuoksi antaen Kitkan painia päällään ja läiskiä itseään tassuillaan. :)

Sekametelisoppaa

2011-07-19T01:07:00.000-07:00

Nyt on tapahtunut ja tapahtuu niin paljon, ettei blogi tai ihminenkään oiken meinaa pysyä mukana. Ensinnäkin me oltiin tässä puolitoista viikkoa reissussa ja koirat oli tietenkin mukana. Mökkeiltiin ensin Naanatalissa ja sitten Heinolassa. Koirat viihtyivät mainiosti. Ne elivät hiukan pellossa; hihnatta ja riekkuen kaiket päivät. Heinolan mökillä ne myös mulailivat järvessä, mikä tarkoittaa siis Umbran osalta kahlailua ja Kitkan osalta kahlailua, uimaopettelua ja sitä, kun se kerran putosi laiturilta järveen ja ui rantaan. Koirat myös söivät mustikoita suoraan varvuista niin, että niiden kakat olivat pikimustia ja tungeksivat grillin äärelle aina kun siellä tapahtui jotain kiinnostavaa.

16. päivä lauantaina oli sitten se suuri päivä, kun Kitkalta lähti ensimmäinen hammas, alhaalta edestä ja seuravaana päivänä oli sitten kadonnut toinen, edellisen vieruskaveri. Uudet hampaat näkyvät jo vähän, joten eiköhän luiden syömiseen jatkossakin tule olemaan välineet.

Me muutetaan syksyllä Hyvinkäälle, joten olen järjestellyt meille treenipaikkoja sieltä. Siirrymme Hyvinkään kennelkerhoon eli HSKK:hon treenaamaan. Tällä hetkellä on varmistunut ainakin paikka agilityryhmässä (JEE!) ja tokosta olen myös kysellyt paikkaa, kuten myös Kitkalle pentukurssille. Koiraharrastukset siis jatkuvat, vaikka maisemat vaihtuvat. :)

Kitka - magneetti Tiksissä

2011-07-07T10:46:00.001-07:00

Me käytiin Kitkan kanssa tänään ihmettelemässä Tikkurilanraittia. Istuskeltiin siinä kävelykadulla ja sinä aikana, kun Jyrin hiukset leikattiin meitä jututti kahdeksan ihmistä. Monet ihmettelivät Kitkan rauhallisuutta, mutta minä en niinkään. Se on ilman Umbran ja Keksin tukea itselle vieraissa paikoissa ja tilanteissa sellainen viilipytty. Istuu nätisti ja tarkkailee tilannetta. Kävi se nytkin reippahasti moikkaamassa kaikki ihmiset, mutta ei riekkunut. Mikä on tosi jees, jos se vaan pysyy tälläisena. Nyt sitä saattoi kyllä rauhoittaa sekin, että nappasin sen mukaan päiväunilta kaikkien ohjeiden vastaisesti, kun tuli tilaisuus totuttaa sitä kaupungin hälinään sekä tosi kuuma ilma. Kaikkiaan reissu sujui hyvin ja Kitka sai paljon rapsutuksia ja ihailevia katseita. Ja miä pääsin väittelemään yhden herrasmiehen kanssa siitä, voiko pieni koira nuolla hänen muovipussissaan olevia tyhjiä tölkkejä vai ei...

Luu ja Kengu sekä muita kertomuksia heinäkuusta

2011-07-05T09:43:00.000-07:00

Nyt onkin paljon asiaa, mutta peruna kerrallaan:

Sunnuntaina me oltiin agilitytreeneissä ja ne meni hyvin. Tehtiin 13 esteen radanpätkää ja miulla oli molemmat koirat mukana. Keksin kanssa ei ollut ongelmia, otin radan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä unohdin yhdestä kohdasta valssin, mikä teki siitä hiukan kökön. Toinen toisto sujui jo hyvin. Keksi meni iloisesti ja vauhdilla, vaikka oli tosi painostava ilma. Umbran kanssa tein samaa rataa ja se sujui myös oikein kivasti. Vähän sillä oli ongelmia ottaa kosketus kosketusalustaan A:lla, kun se on aika liukas, mutta hyvät kontaktit se silti teki. Myös muuten ohjaus sujui ja vauhtia oli oikein mukavasti. Jopa niin mukavasti, että ajattelin mennä jossain vaiheessa epiksiin sen kanssa, tosin kisan ulkopuolelta ja mediluokkaan. :)

Eilen, maanantaina sitten mentiin Kitkan kanssa Nurmijärvelle tapaamaan kasvattajaa Eevaa ja Kitkan emoa Lujahia. Kitka oli jo perille päästyämme intopiukeana, hyppi kengurun lailla Eevan portille ja nähdessään Eevan sai kunnon ilohepulit kiemurteluineen, vikinöineen ja hallitsemattomine huitomisineen. Samanmoiset se teki Lujahin tullessa tervehtimään, mutta ilmeisesti tämä oli vielä suurempi ja hivenen jännittäväkin tapahtuma, koska se myös pissi "alleen" siinä alistuessaan Lujahille.

Kovasti Kitkalla ja Lujahilla vaikutti olevan kivaa yhdessä, ne paini ja rallitteli pitkin pihaa ja Kitkan hakiessa välillä pöydän alta vauhtia, turvaa ja oikoreittejä.

Ajan kanssa leikit rauhottuivat ja Lujah tutki Kitkan päästä varpaisiin ja kirputtaen hoivasi kuukauden päivät maailmalla ollutta lastaan. Kitka kävi myös moikkailemassa aidan takaa Diktaa ja Ukria.

Kitka oli vierailun jälkeen aivan uuvuksissa, mutta nappasin kuitenkin sen mukaani hakutreeneihin. Pentu saa niin usein illalla hepulikohtauksen poikineen, että ajattelin, että energia on parempi kanavoida johonkin järkevään toimintaan. Hakutreeneissä Kitka näki Kielo siskonsa ja pääsi painimaan vielä senkin kanssa, meidän ihmisten tallatessa aluetta. Lisäksi se tapasi siellä boceronin ja hoffin. Tämä tapaaminen jännitti paitsi Kitkaa myös emäntää. Kitka juoksi aluksi karkuun suuria kavereita, mutta loppua kohden rauhottui, kun huomasi kavereiden olevan suuresta koosta huolimatta leppoisia tyyppejä. Loppumetreillä Kitka jopa hiukan paini moninkertaisesti itsensä kokoisen boceronin kanssa.

Umbran kanssa tehtiin niitä hajuhaku(?) treenejä neljä kappaletta ja ne sujui oikein hyvin. Innokkaasti Umbra lähti hakemaan maalimiehiä ja teki töitä. Hajun saadessaan se ihan piippasi, ennen kun päästin sen maalimiehelle. Nyt me ollaan tehty näitä kolme kertaa, joten ehkä seuraavan kerran voisi vaikeuttaa tästä. Pitää kysyä muilta, mikä olisi järkevä askel. Haukkujen suhteen Umbra oli hiukan ujo eilen, joten ehkä haukutusta voisi ottaa seuraavan kerran erikseen.

Kitka pääsi myös tekemään haun alkeinta makkararingin muodossa. Ensin Kitka ei ymmärtänyt yhtään lähteä miun luota mihinkään, mutta kun se hoksasi jutun juonen se kävi hienosti hakemassa nameja kaikilta ihmisiltä. Lisäksi se tietenkin opiskeli autossa yksinoloa ja odottamista. Illalla meillä olikin sitten tosi rauhallista meinikiä.

Ajattelin, että pidän tänään iisin päivän ja sitä tämä tiistai on periaatteessa ollutkin. Aamulla vain metsälenkillä tuli vastaan kolmen cavalierin lauma, joista nuorimman, 1,5 -vuotiaan Pepin kanssa Kitka innostui leikkimään. Miä olin tosi tyytyväinen, kun se pääsi leikkimään itselleen vieraan, mutta tasaväkisen kaverin kanssa, että se tottuu vieraisiin koiriin. Kitka sovitti hienosti leikkinsä Pepille sopivaksi, eikä yrittänyt lappalaispainia sen kanssa, vaan tytöt juoksi metsässä niin, että tanner tömisi. :)

Paljon on mahtunut siis kahteen päivään toimintaan, huomenna nokka kohti uusia tuulia.

Kitka 13 viikkoa.

Kitkan puhe

2011-07-01T04:43:00.000-07:00

Kitka kävi tänään ensimmäisillä rokotuksilla. Rokotukset sujui kuin oppikirjassa, miä syötin Kitkalle kissanruokaa eikä se huomannut pistosta, mitä nyt jälkikäteen vähän rapsutti pistokohtaa. Eläinlääkäri kuunteli myös Kitkan sydämen ja keuhkot ja ne oli ok. Me mentiin odotushuoneeseen odottamaan papereita ja laskua, kun se tapahtui. Ovesta tuli sisään borderterrieri isäntänsä kanssa ja sillä sekunnilla Kitka löysi porokoiran äänensä. Miä oonkin ihmetellyt, miten se on niin hiljainen, kun se ei juuri hauku, paitsi kutsuessaan koiria leikkiin tai kovasti innostuessaan. Lisäksi sen repertuaarissa on erillaisia vikinöitä, vinkaisuja, murinoita, pörinöitä ja huokailuja. Kaikista näistä äänistä se vaan on tuntunut hiljaiselta Umbraan verrattuna, jolle haukkuminen=hengittäminen.

Todennäköisesti Umbrakin on tätä Kitkan hilaisuutta ihmetellyt ja toiminut sen puheterapeuttina Kuninkaan puhe - elokuvan hengessä. Sillä sen borderterrierin kävellessä meitä kohti siellä eläinlääkärin vastaanotolla, Kitka otti tukevan haara asennon, nosti sikkaransa selän päälle ja antoi tulla niin, että vastaanoton mahdolliset leikkauspotilaatkin varmaan havahtuivat unestaan. Ja tälle haukulle ei meinannut tulla loppua, eikä oikeastaan tullutkaan, ennen kun tämä borderterrieri kutsuttiin toimenpidepuolelle. Eikä se ollut mikään suloinen pennun vuh-vuh, vaan kunnon HAU! HAU! HAU! HAU! HAU! Siinä missä Kuninkaan puhe - elokuvassa kunigas Yrjö VI piti radiopuheen, joka toimi innoituksena koko kansalle ja kokosi valtakunnan yhteiseen rintamaan, tämä haukku paitsi huvitti miua sai miut vakuuttuneeksi siitä, että Kitkan kanssa tulee riittämään hommaa. Et HAU vaan. ;)

Kiero ja Ketku Haltialassa

2011-06-30T03:57:00.000-07:00

Tänään me käytiin Kitkan kanssa Haltialassa treffaamassa Sofiaa ja Kieloa. Tällä kertaa tytöt ärisi ja paini vähän aluksi, mutta pian ne jo leikki rauhallisemmin. Tai no, vauhdikasta leikki oli niin pitkää kun nuo tällä helteellä jaksoi, mutta se ei ollut niin agressiivista kuin viimeksi. Jee, ehkä ne tuleekin toimeen vielä aikuisena! Yhden kerran tytöt murraili enemmän toisilleen, mutta kun me maltettiin pysyä erossa siitä, homma ratkesi ihan omalla painollaan. Käytiin joen varrella vähän piilossa olevassa poukamassa. Siellä oli vähän viileämpää kuin pellolla muuten ja tytöt kiipeili rantakivillä, loiskutteli vedessä, juoksi ja paini hietikossa sekä rannalla olevan puunrungon alla. Kaikkiaan tunnin verran tytöt leikki ja se oli selkeästi ihan tarpeeksi. Autolle palatessamme Kitka kävi vaan varjoon pötköttämään ja kotiin päästyämme se kävi viilentävän suihkun jälkeen nukkumaan ja on nyt nukkunut reilun tunnin tosi sikeästi. Kivaa oli, kiitos Sofia ja Kielo!

Tokoa; noutoa ja muuta

2011-06-30T03:42:00.000-07:00

Eilen meillä oli tokotreenit. Miulla oli mukana molemmat koirat.

Umbran kanssa muistuteltiin noutoa mieleen. Umbrahan noutaa ihan mitä vaan, paitsi noutokapulaa. No, tää on vähän liioittelua; kyllä Umbra noutaa senkin. Se vaan haluaa roikottaa sitä päästä (siis toisesta nupista), sen sijaan että ottaisi otteen keskeltä. Oon kyllä yrittänyt naksutella sille siitä oikeasta otteeta, mutta silti se ei ole vielä ainakaan siirtynyt varsinaiseen noutoon. No, taisi Umbra kerran hakea kapulan oikeaoppisesti. Otin siis muutanan noudon niin, että heitin kapulan ja juoksin toiseen suuntaan; näin sain Umbran tuomaan kapulan melkein miulle asti. Näitä miä otin muutaman. Lisäksi naksuttelin sille siitä, että se otti kapulan oikein suuhun.

Umbran kanssa miä otin myös seisomista pelkästään ja muutaman kerran liikkeenomaisesti. Se näyttäisi olevan oikein hyvällä mallilla. Aluksi autoin käsimerkillä, mutta viimeisessä toistossa pystyin jättämään sen pois. Lisäksi miä otin lyhyitä pätkiä seuraamista ja se on mennyt eteenpäin. Jatkataan samalla tavalla, lyhyitä pätkiä ja tiivistä palkkausta. Umbra pääsi ottamaan myös paikkamakuuta rivistössä ja se meni tosi hyvin, matkana meillä on noin 5 metriä ja kävin palkkaamassa kolme kertaa. Ainut vaan, että kun jotkut treenaa jo ylempien luokkien paikallamakuuta, niin ihmisten tullessa piilosta Umbra alkoi heiluttamaan häntää ja nousi ylös. Menin sen luokse, palautin paikalle ja menin sen luokse vasta sitten, kun se oli ollut siinä hetken. Harmittaa, että se pääsi nousemaan, mutta tuosta näkee, että se tarvii lisää häiriötä. Hyvin tuo kuitenkin meni siihen nähden, että se ei ole ollut rivistössä paikkamakuussa kuin ihan muutaman kerran aikaisemmin.

Keksin kanssa treenattiin liikkeestä seisomista ja maahanmenoa, tokohyppyä ja seuraamista. Miä pohdin vieläkin sitä, kuuleeko se. Eilen miulle sanottiin, että käsikäskyjä ei saa käytää tokokokeessa, eli meidän pitää jatkaa tokon treenaamista kuten tähän asti, jos meinataan vielä kokeisiin. Pitää miettiä asiaa. Jokatapauksessa treenaaminen on Keksille tärkeätä, se tykkää tehdä miun kanssa "töitä" ja miä sen. :)

Kitkan tähänastiset kolttoset

2011-06-29T00:41:00.000-07:00

- Olohuoneen lipaston kulmien pyöristäminen
- Vessaharjan kanniskelu
- Vessapaperirullan kanniskelu, silppuaminen jäi vielä yritykseksi
- Pakoyritys
- Jyrin kenkien varastelu, miun ei ilmeisesti haise yhtä hyvälle.
- Mutaojissa uiminen, mistä seurasi eilen ensimmäinen kunnon pesu.
- Kaukosäätimen OK-napin irroitus
- Leivänpäällisten ja leipien varasteluyritykset, toistaiseksi yrityksiä
- Isojen kuoppien kaivaminen pihalle. Edeltävät mahdollisesti seuraavaa pakoa.
- Kaiken sellaisen varastaminen ja se suussa juokseminen, mikä jää sen hampaiden tai tassujen tavoitettaviin.

Kitka junailee

2011-06-28T04:47:00.001-07:00

Kitka pääsi tänään ensimmäistä kertaa ajelemaan bussilla ja junalla. Mentiin Leppäkorvesta Korsoon bussilla ja Korsosta Hiekkaharjuun junalla. Hiekkaharjussa käytiin Mustissa ja Mirrissä tilaamassa Kitkalle nimilaatta pantaan ja/tai valjaisiin laitettavaksi ja ostamassa vähän puruluita. Paluumatkalla jouduttiin odottamaan bussia Korsossa reilu puoli tuntia, joten mentiin Lumon luona olevaan puistoon hengailemaan. Reissu sujui oikein hyvin, menomatkalla Kitka piippas muutaman kerran, mutta paluumatkalla ei. Bussi tärinöineen ja käännöksineen jännitti enemmän kuin junan tasainen vauhti, joten pitää treenata lisää bussimatkailua. Tässä kuva tältä päivältä; joku alkaa olla ison koiran näköinen.

Lomalla Mikkelissä

2011-06-22T04:48:00.000-07:00

Kitka 11 viikkoa

Miä pakkasin maanantaina koirat autoon ja tulin Mikkeliin lomailemaan. Koirat tykkää olla täällä, kun on iso piha ja tuoreita vaikkakin tuttuja lenkkimaastoja. Umbra ja Kitka on innostunut leikkimään tuossa pihalla ennennäkemättömällä innolla ja niitä on ollut tosi kiva seurata. Kitka on saanut myös tutustua miun porukoiden koiraan Leijaan. Aluksi kumpikin pelkäsi toista hiukan, mutta nyt ne hyväksyvät toisensa hiljaisesti. Kitka antaa hienosti Leijan olla rauhassa, eikä kiusaa sitä.

Kitka ja Leija

Kitka pääsi myös eilen miun mukaan kaupungille. Me treenattiin hihnakävelyä, miä käytän nykyään Keksin turvavaljaita Kitkalla hihnatreeneissä, se on selkeästi rauhallisempi tukevissa valjaissa kun pannassa. Pantaa pidetään sitten lenkeillä vapaana hilluessa. Kaupunkiretki sujui tosi hyvin ja väsytti pennun aivan miun suunnitelman mukaan. Miun piti nimittäin ottaa se mukaan, kun miulle tehtiin ripsien pidennykset (wow!). Miä en voinut jättää Kitkaa miun vanhempien luokse, koska se ei vielä osaa olla pitkiä aikoja yksin ja toiseksi miä epäilin, että se olisi syönyt sillä aikaa jotain luvatonta. Niinpä Kitka kaupunkiretken päälle pääsi miun mukaan tuonne ripsien laittoon ja nukkui koko ajan kiltisti kompostiaitauksessaan, joka miulla oli mukana. Tänään koirat on vaan hengaillut tuossa pihalla, kohta voisi lähteä pienelle metsälenkille.

Umbra lekottelee

Keksi lekotelee

Kitka kitkee kasvimaata.

Ja tulee kutsuttaessa hienosti pois niistä hommista.

Moni on kysynyt, onko Kitka saksanpaimenkoira, johtunee varmaan noista lörpöttimistä.

Umbra ja Kitka leikkii

...ja leikkii.

On ihana katsoa, miten Umbra tykkää Kitkasta. Se leikkii sen kanssa riittävän varovaisesti, ettei miun tarvii olla huolissani, vaikka leikki onkin välillä aikamoista haipakkaa. Jälleen kerran miä aliarvioin Umbran. Miä epäilin etukäteen, että se hyväksyy pennun pitkän ajan kuluttua pitkin kynsin ja hampain, mutta toisin kävi. Kaksi viikkoa pennun saapumisesta, ne on ihan parhaat kaverit. :)

PAKO

2011-06-19T09:48:00.000-07:00

Me ei päästy tänään isojen tyttöjen kanssa osallistumaan agilitytreeneihin, kun koirilla on fiksu emäntä, joka pisti punkkilitkut niille aamulla niskaan. Ja iltapäivälla alkanut sade ei loppunut, vaikka menin kentälle asti toivoen, että niin kävisi. Viikko sitten treenit meni tosi kivasti; Umbran kanssa oikeestaan tosi hyvin kovasta helteestä huolimatta, tosin tehtiin vaan pientä radanpätkää. Keksin kanssa tein jotain vanhaa sm-kisa rataa ja se oli paitsi miun tän hetkiset taidot huomioonottaen aika tosi vaikea, myös liian rankka Keksille siinä säässä. Se väsyi niin, ettei jaksanut lopuksi kun ravata. Otin kyllä vaikeita paikkoja muutamia kertoja uudestaan, mutta en nyt mitenkään ihan kauheesti. Keksi nyt kuitenkin kulkee jo kohti kymmentä ikävuotta, joten tuollaisilla ilmoilla sitä ei voi juoksuttaa noin paljon.

Tänään kuitenkin palasin kentältä kotiin hyväksyttyäni sen tosiasian, että sade ei lakkaisi, joten en voisi treenata koirieni kanssa tänä iltana. Lähdin koirien kanssa lenkille puettuani niille kunnon sadetakit päälle lämpimään kesäiltaan. Lenkki meni mukavasti ja koirat nauttivat treenipalkoiksi tarkoitetuista jauhelihapihvin palasista ohituspalkkoinakin. Kun miä tulin taloyhtiön pihaan, miä säikähdin, koska meidän aidan viereisessä pusikossa lymyili musta kissa. Miä ajattelin, että Umbra syö sen ja aloin kaivamaan kiireesti niitä pihvinpalasia, kunnes pari sekunninsadasosaa myöhemmin tajusin, että tuo musta kissa ei ollut mikään kissa laisinkaan, vaan mein Kitka. Kitka tuli pusikosta iloisesti tosin hiukan puusta pudonneen näköisenä moikkaamaan meitä ja miä nappasin kiireesti tuon "kissan" syliini.

Sisällä selvisi, että pentu oli ollut ihan normaalisti meidän omalla takapihalla, mutta Jyrin katsellessa telkkaria, löytänyt reitin omalta pihalta vapauteen aukosta, joka oli tehty kuistiin sadevesirännille. Jyri oli alkanut jo etsimään pientä riiviötä sisällä ja oli luonnollisesti aika huojentunut, kun miä tulin sisälle kahden sadetakein vuoratun koiran lisäksi luvattomilla teillä olleen pennun kanssa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin; karkulainen on saatu kiinni, aukko peitetty vankalla verkolla ja nyt se kissa nukkuu tuossa kaikesta tästä tohinasta väsyneenä.

Kitka-kissa nukkuu 9 viikkoisena, nyt se on jo vähän kookkaampi katti. :)

Kitka mulailee

2011-06-17T01:21:00.000-07:00

Meillä oli vauhdikas aamu-ulkoilu Kitkan kanssa. Se keksi yhden sellaisen mutaisen ojan ja ensin miusta oli ihan huvittavaa, kun se meni sinne läiskyttelemään vettä ja noukkimaan keppejä ja kasveja. Hauskuus loppui siinä vaiheessa, kun se tajus siinä sellaisen salaoja putken, johon sen mielestä olis ollut ihan sika siistii mennä. Putkihan oli siis jonkun 10 metriä pitkä ja ihan pimeä. Ja sen kokoinen, että miä en olis todellakaan mahtunut sinne konttaamaan perässä, jos tuo olis sinne mennyt. Sain sen houkuteltua sieltä pois kerran, mutta se ampas sinne takaisin ohjuksen lailla ja kurkkaili sinne putkeen häntä pystyssä ja puoliks jo sisällä. Yritin kutsua sitä, mutta turhaan. Miun oli pakko toimia nopeesti, näin jo sieluni silmin, et se menee sinne putkeen eikä halua tai pääse pois sieltä. Ei auttanut, kun mennä perässä ojaan, nostaa mutainen ja sekä rimpuilemalla että vinkumalla vastaanpaneva pentu pois sieltä. Kaikki vaatteet meni pyykkiin. Mut toisaalta vaikuttaa lupaavalta, ehkä me saadaan sellainen koira, joka tykkää uimisesta ja agiputkista. :)

Totuus Kitkasta

2011-06-15T23:42:00.000-07:00

Noh. Onhan se suloinen, verraton, mutkaton ja iloinen. Kirjoitin kaverille sähköpostia tossa pennusta ja ajattelin, että tässäpä mainiota blogimatskua, joka kertoo hyvin meidän arjesta:

"Kitka ei huuda autossa, se vaan piippaa aluksi. "Apua apua olen ihan pieni ja pelkään!" Ja sit kotona "Pois alta kaikki, TÄÄLTÄ TULLAAN! PAM PAM!" Eilen sillä oli taas ihan megalomaaniset iltahepulit; se vaan juoksi hulluna ympäriinsä ja leikki itsestään kaikilla leluilla ja hakkui isoja tyttöjä jne. Sit se jossain vaiheessa hiljeni, minkä pitäisi pistää aina hälytyskellot soimaan, jos se ei todistettavasti ole unessa. Sit kun menin kattomaan, niin se söi vessaharjaa! Tosi jees! Ja koska se on pentu, joka ei ikinä unohda mitään, se oli uudestaan sen vessaharjan kimpussa aamulla. Voi yrjö! Ja nyt pitää oikeesti alkaa toimimaan, kohta se herää... Kitka on vähän niinkun joku pelottava lohikäärme, jonka heräämistä odotetaan, koska se pitää heti lepyttää tai se syö koko kylän! :) "

Paratokoa

2011-06-15T22:28:00.000-07:00

Oltuamme vajaan vuoden ajan muualla, ystävälliset seurakaverini ottivat minut kesän ajaksi treenaamaan tokoa ja agia Koivukylän koiraharrastajien siipien suojaan. Yhdet agitreenit meillä jo oli, sunnuntaina uuvuttavassa helteessä. Umbran osalta ne treenit meni tosi hyvin, Keksi väsähti selkeästi. Se alkaa tulla vanhaksi, jatkossa sen kanssa ei voi treenata tollaisilla keleillä tai jos treenaan, niin tosi kevyesti.

Eilen meillä oli tokotreenit. Ryhmän vetäjä piti miulle luennon siitä, miten treenaamisen pitää olla suunnitelmallista (Kiitos Suvi :) ) ja vaikka miulla kyllä on ollut vissi suunnitelma tässä meneillään, ajattelin, että ehkäpä tämä blogin uudelleen aktivointi voisi auttaa siinä.

Miä treenasin molempien isojen tyttöjen kanssa. Umbran kanssa seuraamista, tokohyppyä, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, lyhyet pätkät ja tiivis palkkaus on tuottanut tulosta. Tokohyppyä otin kosketusalustan kanssa. Umbra menee alustalle tosi kivasti; yritän pitää sen aika kaukana hypystä, että jatkossa ei tule ongelmia paikan kanssa. Seisomaan pysähtymistä pitää vielä treenata erikseen sinne kauas; lähelle Umbra seisahtuu, kun este estää sen hiippailut, mutta kauempana käskytyksen merkitys korostuu. Luoksetulossa ei ole ongelmia, miun pitää palkata siinä välillä lelulla, niin saan vauhtia, mutta pääasiassa namilla, ettei Umbra yhdistä haukkumista liikkeeseen. Paikkamakuu meni hyvin, mutta Umbra pääsi nousemaan sieltä, kun kentälle alkoi tulla seuraavia treenaajia. Eli tiivimpää palkkausta ja mahdollisesti vapautus, jos huomaan, että tulee häiriötä.

Keksin kanssa treenit sujui tuttuun tapaan. Seuraaminen sujuu tosi hyvin, mutta välillä Keksi arpoo liikkeitä, luoksetulossa se tarvii käsimerkin samoin kuin tokohypyssä. Miä oon pitkään epäillyt, että se on kuuro, koska se ei reagoi miun käskyihin, jos se ei näe miun huulia. Huomasin tän siitä, että vaikka Keksi periaatteessa osaa seisoa ja mennä maahan, se ei liikkeestä tiedä, kumpi sen pitää tehdä. Just äsken testasin Keksin kuuroutta niin, että kun se nukkui tossa, niin tiputin sen viereen penaalin ja ravistelin säästöpossua. Ei mitään reaktiota kumpaankaan. Eli kyllä se taitaa ikävä kyllä olla kuuro.

Eihän se kuurous vaikuta Keksin elämään mitenkään, kun ei sitä edes tuosta koirasta huomaisi muuten, mutta treenaamisen osalta se tarkoitaa sitä, että miun pitää siirtyä käsikäskyihin. Ja jos ne ei ole sallitut tokokokeissa, jää ne meidän osalta sitten tähän. Toisaalta tää on helpotus; ainakin sen pöljäilyille tokossa on selkeä syy, agilityssähän kuulo ei ole niin kriittinen, kun miä kuitenkin ohjaan myös vartalollani. Toisaalta tässä valossa on liikuttavaa se, kuinka hyvin Keksi lukee miua ja miun ohjauksia, kun miä en ole aikaisemmin ollut varma tästä. Rakas pieni, innokas ja reipas liero. <3

Kitka tuli taloon.

2011-06-15T04:59:00.001-07:00

Meille ei pitänyt tulla pentua, ehei. Meidän oli tarkoitus olla tyytyväisiä seesteiseen elämään kahden aikuisen koiran kanssa. Mutta... Keksi on eläkkeellä agilitykilpailuista ja kohta treenaamisestakin. Umbran kanssa jätän todennäköisesti kisaamiset muille siinä pelossa, että rikon sen lonkat. Ja jouluna jouduimme sen surullisen tosiasian eteen, että meidän oli päästettävä Tosca pois.

Niimpä kun eräänä päivänä sähköpostiini tuli viesti, jonka sivulauseessa mainittiin tietty porokoirayhdistelmä (Nutukas Deictic Lujah x Kirjokannen Pilvenveikko), niin se oli menoa. Hei hei rauhallinen ja seesteinen elämä kahden fiksun koiran kanssa, tervetuloa pieni poropentu täynnä tulta, tappuraa, pissaa, leikkejä, hampaita, kynsiä ja metkuja.

Tässä hän siis on; tällä hetkellä 10 viikkoa vanha ja huimat kuusi kiloa painava Nutukas Porokahvinporo eli tuttavallisemmin Kitka. Kitkis, joksi pentua myös kutsutaan, on reipas, aktiivinen ja mutkaton pentu.

Tähän mennessä Kitka on tutustunut autoiluun, käynyt ihmettelemässä niin metsää kuin kaupunkiakin, leikkinyt siskonsa Kiero-Kielon kanssa ja käynyt moikkaamassa isoa ja mahtavaa isäänsä. Olemme harjoitelleet hihnassa kävelyä, naksuttelua, luoksetuloa, omaa nimeä ja ruuan odottamista kauniisti.

Umbra ja Keksi ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Keksiltä on löytynyt yllättäen itseluottamusta komentaa pentu pois, jos se yritää roikkua Keksin korvissa tai hännässä tai tunkea muuten sen mestoille. Ja Umbra komentaa pentua myöskin, mutta jääkuningattaren sydän on alkanut sulaa. Se tervehtii pentua iloisesti, leikkii pennun kanssa nätisti ja antaa sen jopa mennä pesiinsä mylläämään tai nukkumaan. Päästääpä se Kitkan sängyn alle, johon yksikään koira ei ole aikaisemmin saanut saati uskaltanut mennä. Kitka menee.

Nyt pentu heräsi. Lisää kuulumisia, kun ehdin kirjoittamaan. :)

Umbra 4 vuotta!

2011-05-08T03:22:00.000-07:00

Umbran syntymäpäivä pääsi vilahtamaan ohi ilman suurempia juhlallisuuksia, vaikka toki sille laulettiin ja ostettiin suuren suuri puruluu. Aika iso koira tuosta on tullut. Se käyttäytyy nykyään pääasiassa oikein mallikelpoisesti, mitä nyt oravat ja kissat saavat sen repeämään liitoksistaan. Toisinaan toisten koirien ohitukset teettävät vielä töitä, mutta nekin sujuvat jo suurimmaksi osaksi hyvin, kun omistaja pitää vaan ohituspalkkoja mukana. Umbran kanssa niitä saa varmaan kuljettaa taskussa vielä kymmenen vuotta. Tai enenmmän! :)

Ja må han leva, ja må han leva, ja må han leva uti hundrade år
Javisst ska han leva, javisst ska han leva, javisst ska han leva uti hundrade år
Och när han har levat, och när han har levat, och när han har levat uti hundrade år
Ja då ska han skjutas, ja då ska han skjutas, ja då ska han skjutas på en skottkärra fram.
Hurra hurra hurra hurra!!

Vieraita

2011-04-18T04:40:00.000-07:00

Meillä kävi Umbran kanssa vieraita Jyväskylästä eli kasvattaja Susanna ja Umbran äiti Luna ja kaksi puolisiskoa Ursa ja Hippa. Ulkoiltiin viikonlopun aikana niin paljon, että koiratkin oli ihan naatteja, mutta ihana oli nauttia aurinkoisista kevätpäivistä, hyvästä seurasta, uudesta kamerasta ja hyvistä herkuista kaksi päivää. Tässä vähän kuvia lauantailta.

Näkymää Olavinlinnalta

Luna, Hippa, Ursa ja Umbra

Luna, Hippa, Ursa ja Umbra Olavinlinnan edustalla

Umbra linnanneitona

Umbra, Luna, Ursa ja Hippa

Olavinlinna

Keksi 9-vuotta!

2011-04-03T08:15:00.000-07:00

Tänään on mein Keksin 9-vuotissyntymäpäivä. Keksi on yhä vain iloinen, reipas ja tosi hyväkuntoinen cavalier. Syntymäpäivälahjaksi Keksi sai osallistua tämänhetkisen agility-yhdistyksemme epiksiin. Osallistuimme mini ykkösiin kisan ulkopuolella, kun ei olla treenattu niin paljon ja medeillä ei olla treenattu pitkiin aikoihin. Kisat sujui kuitenkin hyvin; meillä oli molemmilla kivaa ja rata oli tosi sujuva. Meidän aika oli jopa luokkamme paras, ekalla radalla otettiin puomin alastulolta vitonen ja pudotettiin viimeinen rima, kun joku innostui liian aikaisin. Uusintaradalla saatiin vitonen, myös puomin alastulolta. Pitää katsoa niitä treeneissä tarkemmin. Pitää mennä uudestaankin epiksiin Keksin kanssa, oli tosi kivaa! :)

Katselmus 2011

2011-03-22T11:29:00.001-07:00

Me oltiin viime viikonloppuna Psl:n Katselmuksessa Tuomarinkartanon vinttikoirakeskuksessa. Osallistuin Umbran kanssa möllitokoon ja Jyri vei sen Avo1 narttujen ulkomuotoluokkaan. Möllitoko oli hyvää treeniä, oli kiva huomata, että näinkin vähällä treenaamisella oltiin saatu jotain aikaan. Miähän siis aloitin liikkeenomaisen treenaamisen, kun ilmoitin Umbran tuonne joku kolme-neljä viikkoa sitten. Ulkomuotoluokassa Umbra sai sinisen nauhan. Arvostelu oli oikein hyvä ja koiran näköinen, kierteiset takaraajat ja turkki olivat ne seikat, jotka maksoivat punaisen nauhan. Tässä Lasse Tuomisen arvostelu Umbrasta:

"Oikeantyyppinen, keskikokoa hieman pienempi, kevytrakenteinen, rungon mittasuhteet oikeat. Pää hyvä. Takaraajoissa hieman ulkokierteisyyttä. Karvapeite oikeanlainen, pohjavilla puuttuu karvanlähdön takia. Luonne hyvä."

Möllitokono pisteet lisään myöhemmin vielä tänne, jos muistan ja kunhan saan ne käsiini.

Umbra Katselmuksessa kesätukassaan.
Kuvaaja: Aino

Lahjaksi hyvin menneestä Katselmuksesta Umbra sai steriloinnin ja mahdollisesti myöhemmin sitten jonkun vähän kivemman jutun. :)

Poropaimennustapahtuma 2011

2011-03-07T21:10:00.000-08:00

Olimme viime viikon Umbran kanssa Lapissa. Reissussa oli kaikkikaan seitsemän naista ja yksitoista koiraa ja ohjelmassa lomailua, porotreenejä ja porokoirakerhon järjestämään poropaimennustapahtumaan osallistuminen. Testinhän me suoritimme kaksi vuotta sitten, joten nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua kisaan.

Paimentamista me käytiin treenaamassa Ranualla Juha Kuukasjärven poroilla. Ennen kun oli Umbran vuoro mennä aitaan, yksi poroista sai juoksuttamisesta tarpeekseen ja yritti puskea meitä ennen suoritusvuorossa ollutta koiraa. Hakiessani Umbraa autolta aidalle, tämä jännitti miua tosi paljon, kuin myös se, että pysähtyisikö Umbra käskystä. Edellisellä kerrallahan Umbra rallatteli iloisesti ympäri aitaa ja kuuli miut jollain kuudennella komennuksella.

Ilmeisesti ikä ja treeni on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä Umbra totteli miun pysähtymiskäskyjä todella hyvin. Intoa siltä ei puuttunut myöskään, vaikka se hiukan miettikin. Umbra haukkui myös hyvin, vaikkakin aika kimeätä haukkua. Vähän aikaa paimennus sujui oikein mallikkaasti, kunnes se kiukustunut poro päätti yrittää puskea Umbraa. Me ihmiset juostiin väliin ja mitään ei käynyt, vaikka Umbra joutuikin juoksemaan poroa karkuun naama lunta kyntäen. Umbra jatkoi paimentamista kuitenkin tämän jälkeenkin, kun rohkaisin sitä vähän. Poron yritettyä temppuaan toisen kerran, tein vielä pari lähetystä ja jätin treenit siihen tyytyväisenä Umbran korviin ja rohkeuteen.

Itse kisa käytiin lauantaina 5.3. Kisa-aidoista ensimmäinen oli todella vaativa: iso, runsasluminen ja metsäinen. Toinen oli pienempi, mutta siinäkin oli jonkin verran puustoa. Nähdessäni kisa-aidan ajattelin, ettei me ikinä selvittäisi siitä. Olin onneksi kuitenkin nähnyt jo perjantain testeissä ja lauantaina ennen meidän vuoroa, että porot liikkuivat hyvin ja väistivät koiraa todella hienosti. Sen vuoksi uskalsin siis lähteä aitaan. Pelkäsin kuitenkin sitä, ettei Umbra ehkä irtoaisi isossa aidassa hakemaan poroja itsenäisesti, kun sillä oli varmasti tuoreessa muistissa se kiukku poro. Hetken Umbra miettikin asiaa ja haki miusta tukea, mutta kyllä se lopulta lähti porojen perään. Aidan koon ja runsaiden puiden vuoksi miulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä koira teki aidassa ja missä se meni, mutta sivusta seuranneet sanoivat, että Umbra oli hakenut porot näppärästi ja vienyt toiseen aitaan. Umbra ei haukkunut niin hyvin kisassa kuin treeneissä, mutta ilmeisesti se aloittaa haukun vasta ollessaan tarpeeksi lähellä.

Kisa-aidoista jälkimmäisen läpi piti kulkea koira vapaana lähetyspaikalle, joka oli aidan toisella puolella. Tässä miä namitin koiraa, koska miä halusin pelata varman päälle ja palkata Umbraa siitä, että se pysyi miun lähellä. Umbra oli tosi kiinnostunut poroista, muttei lähtenyt niidne perään kuin vasta luvan saatuaan. Silloinkin Umbra pysähtyi hetkeksi miettimään, mutta haki porot kuitenkin tosi hienosti kaartaen ja haukkui enemmän kuin isossa aidassa. Umbra myös pysähtyi tosi hienosti käskyn saatuaan.

Tässä vielä tuomareiden arviot kummastakin aidasta (suluissa kertoimet, pilkulla erotettuna ensimmäisen ja toisen aidan pisteet):

A. Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka

1. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä: 2, 3 (makupalat)
2. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen (2): 2, 3
3. Ajotapa jahtaava - paimentava (2): 2, 4
4. Haukun taajuus ja laatu (") : 2, 2
5. Etäisyys poroista; liian lähellä - tokan hajoittamisen vaara suuri; etäisyys sopiva -mahdollisuus ajaa laumana (2) : 2, 3
6. Koiran hallittavuus ajon aikana (2): 2, 3
7. Ajon lopettamine käskystä (2) : 1, 3
8. Koiran palautuminen, rauhallisuus: 1, 3

B: Yleisarvostelu kokonaisuorituksesta
9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö (2) : 2, 2
10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus (2) : 2, 3
11. Koiran fyysinen kunto: Hyvä

Ensimmäisestä aidasta saimme pisteitä 33 ja kommenteissa luki: Sirpakka koira, vauhtia riitti. Toisesta aidasta saimme pisteitä 52 ja kommenteiksi: Kisatason koiralla ei enää makupaloja, ristiriitainen käskytys.

Miä oon tosi tyytyväinen ja erityisesti tuohon toisesta aidasta saatuun neloseen, joka viittaa siihen, ettei Umbra jahtaisi poroja. Miä oon myös tosi iloinen siitä, että Umbra kuuntelee nykyään noin hyvin ja uskaltaa hakea porot ihan pöpeliköstäkin. Ensi vuonna "kisatason koiran" :) kanssa uudestaan aitaan, ilman nameja ja vähemmällä puheella. Kaikkiaan reissu oli mahtava, kiitos vielä tätäkin kautta matkaseuralle ja kaikille muillekin aidalla ollelleille juttukavereille.

Tavoitteet vuodelle 2011

2011-03-06T12:03:00.000-08:00

Blogin päivitys on jäänyt muun elämän vuoksi. Laumamme pääluku pieneni jouluna 2010, kun teimme päätöksen Toscan lopettamisesta. Lopettamisen syynä oli Toscan todennäköisesti aivokasvaimen vuoksi muuttunut käytös. Päätös teki kipeää, mutta nyt olo on helpottanut.

Pitäisi miettiä tavoitteita vuodelle 2011:

Keksi:
- Agilityn ja tokon treenaamista omaksi iloksi.
- Mahdollisesti joku virallinen tokokoe, jos siltä tuntuu ja koira näyttää.
- Nuorekkaana säilyminen.

Umbra:
- Osallistuminen poropaimennuskilpailuun
- Osallistuminen Katselmuksen ulkomuotoluokkaan ja epäviralliseen tokokokeeseen.
- Agilityn treenaaminen jatkuu, todennäköisesti harrastuspohjalta. Olen päättänyt, että en siirrä Umbraa maksihypyille ja ala kisata agilityssä D-lonkkien vuoksi. Jatketaan treenaamista omaksi huviksi.
- Mahdollisesti tokon tavoitteellisempaan treenaamiseen siirtyminen... Kääk.

Tässähän näitä. :) Yritän nyt aktivoitua blogin pitämisessä, edes vähän.

Viikon agilityt

2010-09-26T04:01:00.000-07:00

Me oltiin tiistaina Umbran kanssa taas treenaamassa, nyt ensimmäistä kertaa hallilla. Umbra kävi ehkä vähän tavallista kuumempana ja haukkui enemmän, mutta siihen nähden, että se oli ekaa kertaa vieraassa hallissa, se toimi tosi jees.
Treeninä oli radanpätkää, jossa oli A:n alla putki ja kieputusta hypyillä. A:lla Umbra tuijotteli seinällä olevaa peiliä ja tuli alas aika hiljaa, mutta onneksi tarkasti. Saatiin ohjeeksi treenata lisää kontaktialustaa kotosalla. Tiukat hyppykohdat maksikorkeuksilla vaati toistoja, miun pitää ohjata Umbraa aika pitkälle hypyille, että se toimii. Ja jälleen kerran nähtiin se, että jos mun oma liike loppuu, koirankin loppuu. Mut kaikkiaan oon tyytyväinen, tekeminen oli hauskaa, iloista ja vauhdikasta. :)

Eilen olin sitten hallittavuustestiä pitämässä, miä aloitan uuden alkeisryhmän vetämisen. Se, mikä on tosi hauskaa, on, että ryhmään tulee kaksi lapinkoiraa! Eli pääsen testaamaan Umbran kanssa oppimaani muidenkin koirien kohdalla. :)

Agitreenejä

2010-09-08T01:40:00.000-07:00

Ihan alkuun anteeksipyyntö, huomasin, että muutama kommentti on julkaisematta, mutta tämä työsuhdekone ei jostain syystä toimi yhteistyössä bloggerin kanssa tai sitten jommassa kummassa on joku väliaikainen vihre. Mutta siis julkaisen kommentit heti, kun muistan hoitaa asian kotona.

Mutta nyt siis agilitystä: Eilen olin taas sijaisena vetämässä yhtä ryhmää, itseasiassa sitä, johon me Umbran kanssa päästään treenaamaan. Siellä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten miä sain treenata vähän agilityä sekä Umbran että Keksin kanssa. Mulla oli treeneissä mukana koko kolmikko, jotka odotti nätisti häkeissä kentän laidalla. Täällä on tosi kätevästi rakennettu kentän reunalle kiinteitä häkkejä, joissa koirat voi odottaa ja niissä nuo omat odotti vuoroaan.

Treenissä oli teemana takaaleikkaus ja kepeille sisäänmeno ja näitä sitten treenailtiin. Umbran kanssa treenit sujui tosi hyvin, se hyppi 50-55 cm esteitä eikä kieltänyt kertaakaan. Vauhtia oli myös tosi hyvin. Nyt miun pitää vielä katsoa keinun ja renkaan tilanne ja sitten, jos ehdin ennen juoksuja, voisin käydä kisoissa pyörähtämässä. Ehkä...

Keksillä oli vaan sika-siistiä, se oli ihan kilareissa siitä lähtien, kun se näki, että miä kaivoin treenirepun esiin. Keksin kanssa tehtiin ennen treenejen alkua jo kontakteja ja rengasta sekä otettiin tokoa. Ja jotain on tapahtunut; tuo koira toimi kuin unelma. Paikallaolon miä korjasin nyt niin, että kun Keksi alkoi nousta, komensin sen takaisin maahan ja se totteli oikein hyvin. Seuraaminen on nyt myös tosi napakkaa ja nättiä. Siis miun ja Keksin mittapuulla. Miä aion nyt treenata sitä ja sitten jossain vaiheessa mennä taas alokkaaseen pyörähtämään.

Tosca nyt vaan oli ja hengaili ja keräsi kehuja, kuinka nuorekas 12-, pian 13-vuotias se onkaan. Ja tietysi koko porukka pääsi ihka ensimmäistä kertaa miun kyydillä treeneihin. :)

Pikaiset päivitykset

2010-09-05T00:03:00.000-07:00

Vaikutamme tällä hetkellä toisessa kaupungissa, joten blogin pitäminen on jäänyt muiden kiireiden vuoksi. Ollaan saatu treenipaikka Umbran kanssa agilityryhmästä ja päästään talven ajan treenaamaan säännöllisesti sisätiloissa. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Kerran ollaan jo otettu tuntumaa uudella kentällä ja Umbra kulkee nyt tosi hyvin.

Umbra makseilla

2010-08-04T11:00:00.000-07:00

Me oltiin tänään päivällä treenaamassa agilityä yhden kaverin kanssa ja miulla oli Umbra mukana. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa oli aitoja, putki ja puomi, yhteensä 8 estettä. Miä ohjasin Umbraa pääasiassa valsseilla, mulla oli pääasia tänään kokeilla, mitä tapahtuu, jos sille laittaa maksiesteet ja yllätyin positiivisesti; Umbra hyppi kaikki n.58 cm hypyt hyvin, reippaasti, iloisesti, haukkumatta ja liiemmin ihmettelemättä, vaikka sää oli tukahduttava. JEEEE!!!! Vähänkö oon iloinen. :)

Uuve Roturacessa 2010

2010-08-01T05:42:00.000-07:00

Umbra osallistui tänään Roturaceen 2010 eli leikkimieliseen kaikille roduille tarkoitettuun juoksukilpailuun. Meidän joukkueessa oli neljä paimensukuista lapinkoiraa; Stidi, Umbra, Leevi ja Pyry. Juostava matka on 80 metriä, minkä Umbra pinkoi vieheen ja miun perässä. Umbran aika oli 8,44, kyllä tyttönen juoksi minkä kintuistaan pääsi. Meidän joukkue oli 12. sijalla kun suuntasimme kotia kohti, pitää tarkastaa lopullinen sijoitus joskus myöhemmin. Umbran henkilökohtaista suoritusta en tiedä, mones se oli, aika mones. :) Hauskaa kuitenkin oli ja käytiinpä pyörähtämässä dive-in agilityssäkin, joka oli helppo radanpätkä, josta jokaisen tunnin nopein palkittiin. Nopeimmaksi ei ylletty yrityksellämme, mutta kivaa oli tämäkin ja hyvä nähdä, että Umbra toimii vieraissa paikoissa.

Edit: Tarkastin tulokset, joukkueemme lopullinen sijoitus oli 25/35 ja Umbran sijoitus jaettu 92.sija 136:sta koirasta.

Reissuja

2010-07-30T04:03:00.000-07:00

Umbra ja Stidi, reissukamut.

Viime viikolla (viikko 29) me oltiin koko porukka mökillä keskiviikosta lauantaihin. Kerrankin säät suosi ja mökillä pystyi pyyhältämään kesätamineissa. Kesätamineissa siellä pyyhälsi myös Umbra, jonka karvanlähtö on nyt loppusuoralla ja jonka ulkoasu on sen mukaisesti aikas kevyt. Kaikki tytöt nauttivat mökkeilystä, Toscakin kirmaili, minkä töppöjaloiltaan pääsi. Sen vuoksi kuistille tehtiin erinäisiä viritelmiä, ettei mummo putoa siitä ja satuta itseään.

Maisemaa Riisitunturilta.

Tällä viikolla me oltiin Umbran kanssa Lapissa, vaikkakin läänin eteläosissa. Miun opiskelukaveri asuu Kuusamossa ja heillä on mökki Posiolla, mihin sitten mentiin lomailemaan kaveriporukalla. Porukkaan kuuluu Kaisa ja sen vuoksi Umbran kaveri Stidi. (Nutukas Stidi) Sunnuntai 25. päivä meni matkatessa ensin junalla Suonenjoelle ja sieltä matka jatkui autokyydillä Posiolle. Umbra matkusti tosi hienosti, mitä nyt välillä yritti pistää leikiksi Stidin kanssa junassa, mikä piti kieltää tilanpuutteen vuoksi.

Maanantai aamu alkoi sillä, että mökin pihalla oli kolme poroa, jotka käytiin yhdessä tuumin Umbran sekä Kaisan ja Stidin kanssa haukkumassa pois tontilta. Päivä jatkui Riisitunturin valloituksella, missä maisemat olivat todella hienot ja vaihtelevat. Miä en ollutkaan ennen ollut Lapissa ja tunturissa kesällä, minkä vuoksi maisemat tekivät vielä suuremman vaikutuksen. Itseasiassa en ollut ehkä aikaisemmin käynyt tunturilla ollenkaan, ellei Koli ole tunturi? Riisitunturia ei ole suotta valittu vuoden 2010 retkikohteeksi, minulle sieltä jäivät mieleen erityisesti hienosti aukeavat järvimaisemat, korkealla sijainnut lampi ja vaivaiskoivut.

Stidi ja Umbra.

Vaivaiskoivu.

Umbra riehuu...

ja poseeraa Riisitunturilla.

Tiistaina me käyttiin retkellä Korouomassa, joka on Posiolla sijaitseva rotkolaakso. Siellä maasto oli aika vaikeakulkuista, mutta retki oli vaivan arvoinen. Siellä saimme ihastella todella upeata koskea ja hienoja kalliomuodostelmia. Pirunkirkkokien siellä oli, missä oli myös laavu. Jäimme grillaamaan laavulle ja ihmettelimme hiukan laavun lattialla olleita karvoja. Kauan ei tarvinnut ihmetellä, kun koirat aloittivat haukun ja huomasimme poron yrittävän laavulle. Onneksi koirien haukku säikytti poron matkoihinsa, vaikka se yrittikin vielä toistamiseen liittyä seuraamme samalla lopputuloksella. Näimme ja kuulimme Pirukirkolla myös liitelevän ampuhaukan, joka ei onneksi vaikuttanut häiriintyvän koirien poron komennuksesta. Pirunkirkolta minä en saanut kuvia, kun tyhmyyksissäni luulin kameran pattereiden loppuneen, vaikka näin ei ollut, mutta laitan niitä myöhemmin, jos niitä saan.

Maisemaa Rukan huipulta.

Keskiviikkona me ihmiset kävimme sitten Rukalla laskemassa kesäkelkkaradalla ja vähän ostoksilla ja koirat saivat lenkkeillä mökin tuntumassa. Kotiinlähdön aika oli torstaina, jätettiin hyvästit ja vannottiin, että palataan uudestaan, niin kivaa oli ja vielä jäi paljon nähtävääkin seuraaville kerroille. Paluumatka sujui sekin oikein mallikkaasti, ehkä osittain todella kuuman sään vuoksi. Palasimme autolla Suonenjoelle ja sieltä edelleen Vantaalle junalla. Junan lemmikkivaunu oli niin täynnä, ettei sinne olisi enempää eläimiä mahtunutkaan, joten ehkä koiratkin väsyttänyt helle oli loppujen lopuksi onni onnettomuudessa. Kaikkiaan reissu oli ikimuistoinen; seura oli mahtavaa, kuten myös maisemat. Poroja me nähtiin myös todella reilusti ja usein, mikä oli tälläisesta turistista uskomatonta. Sekin oli hienoa, että pääsin vähän muistuttamaan Umbran mieleen, mikä eläin se poro oikein onkaan ja että sitä kuuluu haukkua. :)

City-vasa.

Kesää

2010-07-17T01:50:00.000-07:00

Tytöt Kalajoella

Kesä on kauneimmillaan eikä blogia ole ehtinyt ja/tai jaksanut päivittää. Koirat ovat kuitenkin päässeet lomailemaan meidän kanssa pitkin Suomea (Vantaa-Kalajoki-Tornio-Suonenjoki-Naarajärvi-Mikkeli-Heinola-Vantaa) , treenaamaan agilityä ja tokoa ja pääsipä Umbra eilen leikkimään Pihka-kinttusen kanssakin. Näillä mennään, katsotaan josko jossain vaiheessa jaksaa ja ehtii taas päivittämään blogia ahkerammin. Agilitytreenit on mennyt tosi jees, jos tuon Umbran hyppyihin voisi alkaa luottamaan, voisi olla aika mennä ensimmäisiin kisoihinkin, mutta katsotaan. :)

Juhannuksen viettoa

2010-06-27T23:22:00.001-07:00

Olimme juhannuksen ihan kotona. Koirien osalta se tarkoitti pitkiä lenkkejä, treffejä, omaa osaansa grilliherkuista ja Umbralle agilitytreenejä. Tehtiinpä me Umbralle yhden lenkin yhteydessä muutama hakukin J:n toimiessa maalimiehenä. Ja lujaa lähti Umbra! :) Ja mitä grillaukseen tulee, meillä koirille grillataan aina omat jutut, tällä kertaa jauhelihapihvi ilman mausteita ja toisena päivänä makkaraa. Koirat osaavat odottaa nykyään jo omaa osaansa ja vahtivat herkeämättä grilliä. :)

Umbra pääsi lauantaina Haltialaan treffaamaan Kurua ja hyvin tyypit tuli toimeen, tosin kuuma ilma rajoitti rajummat leikit varjoisaan rantapoukamaan. Ihmiset kuitenkin pölisivät koiristaan ja mukana oli kamerakin, ehkä jossain vaiheessa näen kuvasaldoa. Umbran söpöyttä ja suloisuutta kehuttiin niin, että Umbran korvat varmaan punastuivat karvojen alla. Toisaalta Umbra näytti myös "hienoja" taitojaan pöhisemällä ja mörräämällä rullahiihtelijöille, mitä nekin oikein kuvittelevat olevansa, kun kesällä hiihtävät? Kivaa oli, kiitos seurasta koko porukalle!

Eilen me käytiin vielä uudehkolla lenkillä. Ihan meidän lähellä menee reitti, jota kävellessä tuntuu, kun olisi maaseudulla. Ehkäpä se sellaista monen mielestä onkin, ainakin tuo osa Vantaasta. Reitti kulki kesäisen niityn halki ja puusillalta kurkittiin toiset rohkeammin ja toiset (Keksi) pelokkaammin alla virtaavaan puroseen. Koirat vaikuttivat muutenkin iloisilta uudesta lenkkipaikasta ja sen myötä uusista tuulista ja hajuista.

Illalla oli vielä Umbran treenit ja kyllä, nyt alkaa taas sujua. Vaikka unohdin kylmäloimen, saatiin tehtyä oikein hyvät treenit. Ohjattuna treeninä oli 12-13 esteen pätkä, jolla oli hyppyjä ja putkia sekä keinu. Treenissä oli tarkoitus treenata haltuunottoa sekä miettiä omaa ohjausta ja siinä oli ainakin meille paljon paikkoja valsseille ja yksi persjätöllekin. Ekalla kierroksella Umbra pääsi tekemään keinun lentona, mutta putosi jaloilleen, minkä jälkeen meni keinun ihan ok. Tyhmä minä, kun en ensin ottanut sitä pelkästään, mutta jatkossa keinun ollessa radalla muistan ehkä muistuttaa sen koiralle mieleen. Muuten Umbra teki oikein näppärästi töitä ja omistajansa myös. Miun pitää vaan entistä enemmän miettiä ja keskittyä ohjauksen ajoitukseen, niin valssien kuin haltuunottojenkin osalta.

Ehkäpä miä pikkuhiljaa alan oppia Umbran ohjaamista. Toisessa harjoituksessa, jossa tällä kertaa oli apuohjaaja, oli teemana kepit ja keppikulmat. Umbra jaksoi olla kiinnostunut leluista koko treenien läpi, joten kepitkään ei tuottanut ongelmia. Treenattiin keppejä, sisäänmenoa ja sisäänmenoa kuudella kepillä. Umbra tykkää kepeistä ja ne ovat oikein hyvässä mallissa. Ohjeeksi saatiin treenata keppejä kuudella kepillä, että pääsen tekemään puolet enemmän toistoja ja palkkaamaan useammin.

Vieraita ja agia

2010-06-21T04:32:00.000-07:00

Susanna-kasvattaja koirineen oli viikonlopun meillä kylässä, joten Umbra sai hengailla yllin kyllin Luna-emon sekä kahden puolisiskon, Ursan ja Hipan kanssa. Susanna oli agilityn sm-kisoissa, missä minäkin kävin sunnuntaina katsomassa muutaman tunnin maksien hyppyratoja. Illalla olikin sitten Umbran ryhmän treenit ja miun vetämän ryhmän treenit, joten agility jatkui niissä merkeissä. Umbran kanssa otin keppejä ja puomia, jotka meni hyvin. Lisäksi treenattiin lähtöä, jossa koira kutsuttiin kahden esteen takaa ja tyrkättiin sivusuunnassa viereiselle hypylle. Miä olin tosi yllättynyt, että Umbra tajusi tämän ohjauksen, kun me ei olla tätä erikseen treenattu. Lisäksi treenattiin liikettä ja koiran ottamista mukaan esteen takaa sekä irtoamista putkelle. Oikein hyvät treenit taas, ohjatulla treenillä meinasi Umbralta loppua paukut ja vein sen lepäämään ja otetiin sitä sitten lopuksi vielä muutaman kerran itsestään. Kaikkiaan Umbra jaksoi ja keskittyi oikein hyvin, kun ottaa huomioon sen, että meillä oli koko viikonlopun koiravieraita.

Agia, hakua ja taas agia

2010-06-18T05:03:00.000-07:00

Kesä ja koirien treenikausi ovat parhaimmillaan. Maanantaina oli Keksillä agilitytreenit, keskiviikkona oltiin hakumettällä Uuven kanssa ja tänään oltiin treenaamassa taas agia koko porukka.

Maanantain treeneissä otettiin tosi haastavia vientejä kepeille putkelta ja kontaktille vientiä vinosta kulmasta sylkkärillä (tätä en ehtinyt tehdä) ja ohjattuna treeninä vekkiä. Keksi teki tuttuun tapaan töitä iloisesti ja innolla. Keppikulmat se hakee hyvin, jos vaan itse ei sohlaa ja vekkaus auttaa sitä oikealle linjalle, kuten pitääkin ja tekee sen linjoista taloudellisempia.

Keskiviikkona oltiin siis hakutreeneissä, Umbralle tehtiin kaksi viuhkaa, jotka sujuivat hyvin, toinen puoli oli hankalampi, liekö maasto tai tuuli tai molemmat vaikuttivat tähän. Näitä vaan lisää Uuvelle, seuraavalla kerralla voidaan kasvattaa matkaa. :) Umbra haukkuu jo hyvin maalimiehelle, toki sitä pitää vielä haukuttaa.

Tänään oltiin treenaamassa agia, siellä treenasin lähinnä Umbran kanssa hyppyjä. Treenikaverilla oli hyviä vinkkejä hyppyjen treenaamiseeen ja päästiin hyvin alkuun, mutta eiköhän tässä riitä työsarkaa pidemmäksikin aikaa. Keksin kanssa otin myös vähän hyppytekniikkaa ja välistävetoja. Näitä pitää jatkaa!

9.6 Hakutreenit

2010-06-09T22:18:00.000-07:00

Oltiin eilen Umbran kanssa hakutreeneissä. Ne meni oikein hyvin, vaikka ei olla nyt n. kuukauteen päästy treenaamaan. Tuolla Umbran valeraskaus ei ole niin paljon näkynyt, eikä eilenkään, Umbra ihan hyppi innosta, kun käveltiin metsään. Otettiin ensin kaksi vientiä/hevosenkenkää. Näistä toinen meni tosi hienosti, Umbra juoksi suoraan maalimiehelle ja haukkuipa vielä muutaman kerran. Toisessa miä lähetin sen vinoon ja Umbra kävi koukkailemassa väärien puiden takana, ennen kun sain korjattua sen suunnan. Sitten otettiin viuhka(?) kahdella maalimiehellä, yksi keskilinjan molemmille puolille. Näistä ensimmäisessä maalimies oli mennyt makaamaan ja Umbra ensin vähän ihmetteli sitä, mutta meni kuitenkin luokse ja haukkui. Myös toinen sujui hyvin ja Umbra ihan hyppi haukkuessaan maalimiehelle. Miä luulen, että me otetaan lisää noita viuhkoja ja vientejä nyt jonkin aikaa ja sitten katsotaan vaikeutusta, nuo toimi ainakin eilen tosi hyvin. :)

Agitreenejä

2010-06-07T23:25:00.000-07:00

Me oltiin viikonloppu mökillä rentoutumassa ja kivaa oli. Koirat puotteli tuttuun tapaan päättöminä menemään, kaiveli mökin ja kivien alustoja ja herkutteli grilliherkuilla. Sunnuntai iltana me tultiin takaisin ja Umbra pääsi treenaamaan. Treenattiin keppejä, keinua, takaaleikkausta ja puomi-putki - ansaa sekä ohjattuna treeninä valssia. Hiljaa hyvää tulee, kyllä treenit taas meni paremmin, mutta lopusta moottori hyytyi. Umbra pääsee niin kohdustaan, kun vaan oikea aika koittaa. :)

Keksin kanssa olin eilen treenaamassa, treenattiin keppikulmia, irtoamista putken pimeään päähän, puomi-putki - ansaa ja ohjattuna treeninä oli sellainen pidempi harjoitus, jossa oli aika tiukat välit ja haastavia kulmia. Keksin kanssa on aina vaan niin kivaa ja helppoa tuo treenaus, kuka lie sen on noin taitavaksi kouluttanut? ;)

Kuulumisia

2010-05-28T01:46:00.000-07:00

Tämä kevät on ollut tosi kiireistä ja blogin päivitys on jäänyt vähiin. Agia ollaan treenattu, Umbra on vielä valeraskautensa kourissa, joten kaikkein terävintä se meno ei ole ollut. Eilen huomasin, että raukalta erittyy vähän maitoakin, pitää tarkkailla tilannetta, että meneekö omalla painollaan ohitse, vai pitääkö viedä lekuriin. Keksi nauttii agilitystä täysillä, kun saa mennä minihypyillä. Vauhtia ja iloa ja motivaatiota sillä on tosi jees. Keksin kanssa oon treenannut myös tokoa ja se sujuu paremmin kun syksyllä. Nyt vaan malttia, niin saadaan alo-paketti hyvälle mallille.

Tänä aamuna käytiin treenaamassa agia ja miulla oli koko porukka mukana. Umbralla alkaa maidonerityisestä huolimatta löytyä moottoria ihan ok, joten varmaan paremmalla puolella valeraskautta ollaan. Treenattiin ihan perusohjausta, Umbran kanssa yritin saada valsseja liikkumaan ja ylipäätään etsiä oikeaa tapaa ohjata sitä, Keksin kanssa kokeilin perusväännön lisäksi vähän poispäin kääntöäkin.

Toscakin pääsi vähän juoksemaan namin perässä. Tyhmyyksissäni miä vein sen puomillekin, missä se liukastui ja putosi. Se vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa, eikä arista mitään, mutta miä kärisin silti morkkiksesta, kun vein sen sinne puomille, kun sen tasapaino nykyään on mitä on. En olisi ikinä antanut ittelleni anteeksi, jos se olisi satuttanut itsensä pahasti. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä, jatkossa Tosca muori pysyy tukevasti maan pinnalla treeneissä.

Kiirettä pukkaa

2010-05-13T11:16:00.000-07:00

Umbran synttäreiden jälkeen ollaan palattu treenaamaan omalle kentälle, missä on kahdet agi treenit ollut. Treenit on mennyt hyvin, mutta vauhti ei ole vielä palautunut juoksujen ja valeraskauden jäljiltä sellaiseksi, mitä se on parhaimmillaan ollut. Näillä kuitenkin mennään, viimeksi tajusin sentään sen, että siinä vaiheessa jos Umbra ei enää leiki, niin sitten sitä palkataan namilla. Umbra kyllääntyy jossain vaiheessa treenejä leluihin, mutta senkin jälkeen se tekee reippaasti töitä namipalkalla. Näiden välillä tasapainoillaan siis. Erilaisten hyppykulmien kanssa on paljon töitä tehtävänä, varsinkin kun korkeutta nostetaan. Kepit on hyvin muistissa, kuten myös kontaktit.

Keksin kanssa ei vielä töiden vuoksi olla päästy sen omaan ryhmään treenaamaan, mutta ollaan tehty pieniä treenejä Umbran treenejen yhteydessä. Tokoa ollaan nyt treenattu pari kertaa ja tauko on tehnyt terää meille molemmille. Vaikka aluksi tuntui, ettei Keksi muista mitään, positiivisia yllätyksiäkin on; seuraamisessa paikka on parantunut ja parantuu, paikallaoloissa Keksi on pysynyt nyt maassa, tosin olen palkannutkin sitä tiiviisti ja hypyn se muistaa. Oikein mukava treenata taas tokoa ja kivasti on kaikkiaan mennyt, olen oikein tyytyväinen.

Hakutreeneissäkin käytiin taas tänään Umbran kanssa ja oikein mukavaahan se oli. Tehtiin neljä hakua, joista kaksi ensimmäistä niin, että Umbra näki maalimiesten menevän piiloon, minkä jälkeen yksi lyhyen matkan haku ilman näköhavaintoa ja sitten vielä yksi näköhavainnolla loppuun. Umbra hämääntyy vielä, kun se ei näe maalimiehen menevän piiloon, mutta tänään se kuitenkin hetken pyörittyään lähti matkaan ja löysi maalimiehen hienosti. Seuraavalla kerralla voisi ottaa samalla tavalla, mutta nuo helpommat haut niin, että viedään maalimies paikoilleen Umbran kanssa yhdessä. Parin tälläisen jälkeen lyhyt haku nenää käyttäen ja sitten vielä yksi helppo loppuun, että into säilyy. :)

Umbra 3 v.

2010-05-02T11:26:00.000-07:00

Umbra 3-vuotislenkillä Viirilässä

Bileitä riittää, vähän aikaa sitten oli Keksin synttärit, mutta niitä ei blogiin tullut merkittyä, vaikka niitäkin hiukan juhlistettiin. Nyt oli sitten vuorossa Umbra synttärit, tämä vappupallo poksahti maailmaan kolme vuotta sitten täyttäen meidän toiveet ja lopettaen piiiitkältä tuntuneen odotuksen.

Sinivuokkoja

Vaikka kaikki näistä Lunan maaväripennuista tuntuivat kivoilta ja kuka vain niistä olisi meille voinut päätyä, niin Umbrassa oli alusta alkaen jotain kummaa vetoa. Onhan kasvattajalla valokuvia, joissa tapaamme ensimmäisen kerran viikon vanhat maaväripennut ja ketäpä muutakaan minun käteni siellä hipsii kun Umbraa. Mikälie voima veti meitä yhteen jo silloin.

Umbra muistaakseni n. 5 vrk.
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Osoittelua, sinäkö olet meidän?
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Tätä seurasi ehkä kuiskintaa: " Tule meille koiraksi."
Ja Susannan varoittelua: " Ei sitä vielä voi sanoa, mikä niistä teille tulee."
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Umbra, Uuve, Umbba-Lumppa, Umppis, Uuvelo, Uuverton, Uu, (rakkaalla koirallakin on monta nimeä), on opettanut meille ja opettaa koko ajan paljon koirista ja erityisti lapinkoirista. Iso kiitos näistä opeista meidän lörpöttimelle, korvaeläimelle. Syntymäpäivälahjaksi Umbra sai leikkiketun nahan, paljon kissanruokaa hakutreenejä varten ja luun. Luu on perinpohjin jo kaluttu, kettua riepoteltu myös Keksin toimesta, mutta kissanruuat odottavat vielä seuraavia hakutreenejä. Lisäksi kävimme tosi pitkällä lenkillä syntymäpäivän kunniaksi, hiukan myöhässä tosin, lauantaina. Kävelimme reilu kaksi tuntia ja arvioilta noin 8-10 km Sipoon metsissä. Loppulenkistä jalka painoi jo muillakin kun Toscalla.

Pikkuvanha Pikku-Umbra, en ole ihan varma iästä, olisiko 3 viikkoa?
Kuva: Susanna Kangasvuo

Kaunis, ihana, persoonallinen meidän Umbra, kolme vee.

Umbra hakee lumettomassa metsässä

2010-04-25T03:54:00.000-07:00

Tänään oli taas hakutreenit, ensimmäiset, jotka päästiin tekemään ilman lunta. Me otettiin Umbran kanssa ensi kaksi hakua niin, että se näki maalimiehet menemässä piiloihin. Ne meni tosi iloisesti ja reippaasti. Maalimiehet haukuttivat Umbraa jo piilolla ja kyllähän tuon satutädin haukkumaan saa. Kolmantena hakuna otetiin sellainen lyhyt haku, jossa Umbra ei nähnyt mihin maalimies meni, tässä Umbra lähti hienosti liikkeelle, pysähtyi haistelemaan ja jatkoi sitten matkaa maalimiehelle. Hiukan se tässä viimeisessä mietti, että mikä juttu tämä nyt olikaan, mutta tajusi onneksi jutun juonen. Seuraavan kerran voisi ottaa treenit vaikka samalla tavalla, ettei tule liian isoa hyppäystä. Tai vaikka niin, että Umbra näkee ensimmäisen ja viimeisen kolmesta maalimiehestä, kun ne menee piiloihin, mutta siinä välissä voisi olla yksi tuollainen vaikeampi haku.

Keksi Ui

2010-04-24T06:16:00.000-07:00

Tänään oli taas Keksin vuoro lähteä uimaan. Keksi ui liivien kanssa ja koko ajan "kotiin päin" eli allasta vain kauemmasta päästä portin suuntaan. Portin päästä se ei lähtenyt uimaan vaan kääntyi takaisin rampille, velmu koira. Namit Keksille kelpasi hyvin ja loppuajasta Keksi meni jo altaaseen ihan namin voimalla ja ponnisti uimaan kehumalla ja kannustamalla. Vauhtia Keksillä oli aluksi aika paljon, mutta väsymys hiipi raajoihin ja vauhti hidastui. Ihan lopuksi otettiin vielä yksi suora ilman liivejä ja Keksi ui niinkin oikein hyvin. Nyt se on tosi väsynyt.

Katselmus 2010 Kolilla

2010-04-19T10:40:00.000-07:00

Maisemaa kiskohissistä.

Viime perjantaina me suunnattiin auton nokka kohti Kolia ja Katselmusta. Cavalierit jätettiin matkalla miun vanhemmillelellittäväksi Mikkeliin. Matka Kolille oli tuntui yllättävän lyhyeltä ja löydettiin perille meidän mökille todella helposti. Odottaessamme muita saapuvaksi päätimme käydä katselemassa Kolin maisemia, joten ajoimme Ukko Kolille Umbran kanssa. Siellä ensimmäinen kokemus oli kiskohissi. Rohkaisimme mielemme ja ajelimme sillä pienen matkan ylemmälle parkkipaikalle, Umbra ei vaikuttanut ollenkaan levottamalta, vaikka tuo ei ole tainnut olla tavallisessakaan hississä ikinä. Laskettelurinteestä näimme todella hienoja maisemia, vaikka sumu hiukan sitä sumensi. Yritimme kiertää Uuron kierroksen, mutta käveltyämme pari kilometriä, meidän oli pakko kääntyä takaisin, sen verran paljon lumen alla oli paikoitellen vettä. Takaisin päästyämme kiipesimme vielä näköalapaikalle, mutta sumu oli tässä vaiheessa jo niin tiivistä, että maisemaa ei näkynyt. Myöhemmin illalla saapui sitten seuraava autollinen mökkiläisiämme ja ilta venyi pitkäksi jutellessa.

Uuve ja minä.

Lauantaina meillä oli ohjelmassa epävirallinen agilitykilpailu, johon Umbran kanssa osallistuimme kilpailemattomina. Kaikilla mölleillä rimat olivat 45 sentissä, mikä oli hyvä, kun meillä on vasta ollut se juoksutauko. Rata oli mukava rallattelurata, sillä ei ollut rengasta, keppejä eikä keinua. Rata koostui 18 esteestä, siis hypyistä, putkista ja puomista, joka mentiin kahteen kertaan.

Miua jännitti tosi paljon, kun tuo Umbra on kärsinyt siitä valeraskaudesta, mutta rata oli meille sopivan helppo ja me saatiin siitä nolla, vaikka ohjaaja meinasi vetää koiran neloshypyn ohitse. Puomi oli hidas, mutta Umbra otti kontaktit tarkasti, kuten on opetettu. En seurannut yhtään, miten muilla koirilla meni, osallistujia oli mölleissä oli kuusi, olin vaan tosi iloinen siitä, kuinka hyvin meillä meni! Palkintojen jaossa selvisi, että me oltiin Umbran kanssa kolmasia.

Miä olen tosi tyytyväinen, en pelkästään sijoitukseen, (vaikka ruusuke onkin jo paraatipaikalla esillä) vaan ihan siihen, että Umbran (ja mun) pää kesti kisanomaisessa tilanteessa ja Umbralla oli ihan ok vauhti, vaikkei sellainen, kun se on parhaimmillaan. Erityisen tyytyväinen olen, koska pari viikkoa sitten mietin, haluaako tuo ylipäätään harrastaa agilityä. Tuolla oli nyt oikein mukavaa yhdessätekemisen meininkiä. Lauantai ilta menikin sitten ihan pilvissä leijuen, varsinkin kun mökkikaveri koirineen sijoittui ensimmäiseksi samassa kisassa. Vaikka pistäydyimme me pilvien lisäksi myös uudemman kerran Ukko Kolin näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja ottamassa valokuvia.

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Kaunein häntä kilpailu, jota varten miä puolitosissani puunasin Umbran häntää, mutta ikäväkseni me ei tultu huomatuksi kaikkien ihanien häntien keskeltä. Umbra osallistui sunnuntaina myös ulkomuotoluokkaan, tällä kertaa Avo1 narttuihin, jossa tuomarina oli Janika Wiksten. Umbran esitti Jyri, koska minä esitin kaverin koiraa veteraanikehässä. Tämä oli varmaan onni onnettomuudessa, koska Umbra esiintyi Jyrin kanssa tosi hienosti, paremmin kuin miun kanssa, miä kun aina häslään ja höpötän liikaa. Umbran arvostelu:

"Hyvä kokonaisuus, kaunis ilme. Ihanat taittokorvat. Etuosa saisi leventyä. Hyvä runko. Aavistuksen luisu lantio. Liikkuu hyvin, mutta erit. ahtaasti takaa. Ihastuttava luonne."

Eli ihan Umbran näköinen arvosteluhan tuo on. Umbra sai punaisen nauhan ja oli pitkään kehässä, kahdeksan sakissa, kunnes tippui. Tuokin tulos on miulle lähes yhtä iso lottovoitto, kuin lauantainen agility, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että Umbrassa on ulkoisesti paljon puutteita ja vikoja. Vaikka, kuten Janika sanoi:" Tämän koiran koko olemus kertoo, että:" Olen ihana!"

Sunnuntaina oli sitten pitkä kotimatka edessä ja vieläkin on vähän väsymystä matkasta, mutta kyllä kannatti lähteä. Paljon tuntui menestystä kertyvän tutuille koirille, mistä lie johtuu. Ehkäpä ihan vaan siitä, että minä alan tuntea enemmän ihmisiä paimensukuispiireistä. Omituiselle kennelille tuota menestystä kertyi kiitettävästi, mutta siitä kasviksemme kertonee lisää. Kaikkiaan viikonloppu oli tosi kiva, Umbra pääsi Katselmuspuuhien lisäksi tapaamaan tuttuja koiria ja leikkimäänkin laskettelurinteessä. Eilen Umbra oli aika väsynyt ja vieläkin se lepäilee ihan mielellään, sen verran aktiivinen viikonloppu silläkin oli. Kiitos kaikille mökkikämppiksille ja muille tutuille tsempityksistä ja seurasta!

Liitän tänne myöhemmin videon Umbran agilitystä, jos saan sen onnistumaan.

Maisema Ukko Kolin näköalapaikalta.

Ulkoilupäivä Haltialassa

2010-04-14T05:53:00.000-07:00

Jyrillä alkoi tänään loma töistä, joten me pakattiin koko lauma autoon ja ajettiin Tammistoon. Siellä käytiin ostamassa vähän eväitä kotona keitettyjen kahvin ja teen lisäksi. Auto meidän piti jättää Tammistoon, koska joet nyt tulvivat, emmekä olleet varmoja pääsisimmekö Haltialaan asti autolla.

Kävelimme siis ensin Tammistosta Haltialaan, missä päästimme koirat vapaaksi ja jatkoimme lenkkiä joen viertä pitkin aina Pitkäkoskelle asti. Siellä pidimme evästauon, minkä jälkeen kävelimme takaisin Haltialaan ja Tammistoon tietä pitkin. Matkalla näimme niin perhosia, leskenlehtiä, sammakon, kuohuvaa jokea sekä talven viime hengista nauttivia hiihtäjiäkin.
Juuri katsoin tuossa reittioppaasta taittamamme matkan pituutta, ja se on yhdeksän kilometriä ja aikaa siihen meni reilu kaksi tuntia. Reitti. Koirat jaksoivat hienosti, vaikka tassu alkoikin paluumatkalla painaa varsinkin lieroilla. Kotiin päästyä koirat saivat ruuat ja nyt ne kaikki ovat vetäytyneet nukkumaan omiin soppiinsa. Kamerakin oli mukana.

Umbra laulaa ja likaiset lierot katsovat vierestä.

Umbra tarkkailee metsän elämää.

Hauskoja pilviä, paljon.

Keksi ja Umbra agitreeneissä

2010-04-12T01:23:00.000-07:00

Eilen oli hallikauden viimeiset treenit ja meillä oli ratatreenit. Otin molemmat koirat mukaan, vaikka Umbra oli kyllä saanut aika hyvin aktivointia viikonloppuna muutenkin. Rata oli kohtuu helppo, mutta ylipitkä, joku lähemmäs 30 estettä.

Keksin kanssa tehtiin rataa kokonaan ja sen kanssa on vähän ongelmana se, että ei olla treenattu nyt aktiivisesti, niin miä ohjasin vähän huolimattomasti. Ekalla yrityksellä tuli kaikennäköistä säätöä, mutta toisella saatiin rata menemään puhtaasti.

Umbran kanssa tehtiin radasta vaan kolmea kohtaa ja sovellettiin ne niin, että pois jäi kepit, rengas ja keinu. Umbralla oli oikein hyvin intoa ja energiaa, perusohjauksella ja valsseilla se kulki tosi hyvin. Toivottavasti mammailut nyt unohtuu ja päästään treenaamaan kunnolla. Miun pitää muistaa Umbran kanssa treenatessa tehdä rataantutustuminen kunnolla, että ei tule virheitä, kun niistä Umbran into ja vire vähenee. Tai tehdä virheet niin, ettei koira tajua niitä. :)

Umbra ui ja hakee

2010-04-11T03:30:00.000-07:00

Umbralla on ollut tehokas viikonloppu, eilen me käytiin taas uittamassa koiria ja tänään oli hakutreenit. Uimisesta oli juoksujen takia ja muutenkin taukoa, mikä näkyi niin, että Umbra vastusteli aluksi altaaseen menoa. Loppupuolella se alkoi mennä paremmin. Otin siltä myös uimaliivit pois, kun se oli uinut pari kertaa altaan päästä päähän ja vaihdoin omat kangasvaljaat tilalle ja hyvin sujui uiminen, Umbran uintitekniikka on kyllä kehittynyt kovasti, selkä pysyy ilman liivejä pinnalla ja/tai suorassa.

Tänään sitten oli hakutreenit, joissa otettiin ensin pari kohtuu lyhyttä hakua, niin että Umbra näki, kun maalimiehet lähtivät piiloihinsa. Lopuksi vielä haukutettiin Umbraa purkin kanssa. Haut meni hyvin ja haukkuminen myös, seuraavan kerran voisi tehdä samantapaiset haut, mutta yrittää yhdistää haukuttamista jo maalimiehelle. Vauhtia Umbralla oli kiitettävästi, joten toivotaan nyt, että ne vauvat unohtuvat pian.

Aamulenkki Vanhankaupunginlahdella

2010-04-05T08:04:00.000-07:00

Miulla oli yksi asia hoidettavana tänään koululla, joten päätettiin vaihtelun vuoksi ottaa koirat kyytiin ja suunnata Vanhankaupunginlahdelle lenkille. Ollessamme miltei perillä, huomasimme, että muutama muukin oli innostunut lähtemään sinne ulkoilemaan, pääsiäisherkkuja sulattelemaan ja kevään tuloa ihastelemaan. Lenkki oli tosi mukava, Umbran valeraskaudessa on toisaalta puolensa. Siinä missä sillä olisi eilen saanut olla enemmän virtaa, nyt se käyttäytyi tosi hienosti, vaikka nähtiin paljon koiria ja ihmisiä. Muutaman kerran se innostui haukkumaan, tosin Keksi ällyytti sitä, mutta ne mennee Ronja Ryövärintytärmäisten keväthuutojen piikkiin.

Koirat olivat muutenkin selkeästi innoissaan ja Umbrakin unohti pentuilut uuteen paikkaan tutustuessaan. Keksi oli välillä liiankin innokas, pitää nyt Umbran valeraskauden ajan keskittyä enemmän treenaamaan sen kanssa, kun sillä vaikutti taas olevan vähän liikaakin paukkuja, sen verran vauhdikasta sen meno oli. Maisemat olivat hienoja ja uutuudessaan virkistäviä, vaikka olenhan minä tuolla koulun puitteissa liikkunut jonkun verran. Oman säväyksensä maisemiin antoi koski, joka kuohui kevään merkkinä sulamisvesien vuoksi erityisen hienosti. Päätettiin Jyrin kanssa yrittää enemmän käydä uusissa paikoissa lenkkeilemässä ja tuollakin uudemman kerran, sen verran kivaa oli. Autoiluineen kaikkineen reissuun meni joku kolmisen tuntia, joten koirat saivat siinä kunnon aktivoinnit tälle päivälle. :)

Hienoa ja super-tahmeaa agilityä

2010-04-04T12:18:00.000-07:00

Tänään meillä oli agilitytreenit ja mukana oli Umbra. Treeneissä oli rataa, josta oli mölleille helpompi versio ja kisaaville vaikeampi ja itsenäisenä treeninä oli harjoitus, jossa vietiin putkelle eri tavoilla sekä puomia yksittäisenä esteenä. Otin lämmittelyiden jälkeen Umbran kanssa ensin puomia ja oli tosi tyytyväinen, kun se meni puomille tosi innokkaasti ja vauhdilla ottaen kontaktit tarkasti. Myös putki-aita treeniä Umbra teki tosi hyvin.

Kun oli meidän vuoro tehdä rataa, Umbran viretaso oli laskenut ja muutaman virheen jälkeen se jäikin alas. Umbraa ei napannut yhtään. Jätettiin radan tekeminen siis siihen ja otettiin vielä pieniä ohjausjuttuja yksittäisillä ja muutamilla esteillä. Vähän jäi huono maku, tosin parhaani tein, ettei Umbra sitä huomaisi ja tosiaan tein pieniä juttuja, että sain hyvää fiilistä sille. Vahvasti epäilen, että tässä on takana taas se valeraskaus, joka kesälläkin vaikutti Umbraan juoksujen jälkeen noin kuukauden tai puolitoista. Umbra pääseekin eläinlääkärin pöydälle alkukesästä, minkä jälkeen toivottavasti se toimii treeneissä tasaisemmin.

Kyllä Umbra tykkää agilitystä, syksyllä meillä oli tosi paljon hyviä treenejä pitkän aikaan, joten miä en nyt saa tästä liikaa masentua, vaikka harmittaa tietysti. Pitää vaan kaivella niitä hyviä treenejä tuolta blogiarkistosta ja lukea niitä - kyllä se oikeasti menee parhaimmillaan tosi hyvin. Ja jos ei menisikään, sitten me jätetään Uuven kanssa agilityt muille ja keskitytään tekemään muita juttuja.

Susanna, Luna, Ursa ja Hippa kylässä

2010-04-02T03:43:00.000-07:00

Me saatiin vieraita keskiviikkoiltana Jyväskylästä, Susanna-kasvattaja koiralaumoineen tuli käymään kylässä. Umbra sai kunnon ilo-riemu-hepulit ja äänen määrä ja laatu oli melkoinen. Umbrakin vinkui kuin joku pieni pentu, niin iloinen se oli toisen perheensä näkemisestä. Erityisesti Luna äiti ja Susanna saivat sen kiljumaan innosta ja Hipan kanssa Umbra pisti leikiksi. Hippa-hippulainen on valloittanut tomeralla ja ylen-ystävällisellä luonteellaan minut vallan kokonaan, mutta toki Luna-mammaa ja Ursaakin oli kiva nähdä.

Torstai aamuna käytiin vielä yhdessä lenkillä, kameraa en ulkoiluttanut, joten kuvia ei tullut otettua, mutta upottava nuoskaluminen pelto ei houkutellut koiria kovempiin ralleihin muutenkaan. Rauhallisissa, mutta erittäin mukavissa merkeissä sujui lenkki, mitä nyt vähän Hippa ja Umbra juoksutti lapasia ja leikki niillä. Umbra pitää sitä juoksujen jälkeistä rauhaa vielä, joten sekin rauhoitti riekkumisia kuten myös se, että vieraiden vuoksi Umbra oli unohtunut ruokkia edellisenä iltana. Ompa sillä huonomuistinen oma ihminen!

Torstai-iltapäivällä Susanna jatkoi koirineen matkaa. Kiitos vierailusta, nähdään parin viikon päästä Kolilla!

Umbran paluu treeneihin juoksujen jälkeen

2010-03-29T01:32:00.000-07:00

Eilen meillä oli agilitytreenit, jotka miä vedin. Miulla meinaa taas mennä pupu pöksyyn sen Katsemuksen mölliagilitykisan kanssa, joten miun oli pakko kokeilla, kulkeeko tuo koira yhtään, vai onko se ihan mamma-fiiliksissä. Miun isoksi yllätykseksi Umbra liikkui melko hyvin, suorilla ja helpoissa kohdissa se eteni hyvin, vaikeammissa välistä vedoissa ja takaakierroissa se hidasti vauhtia. Tämä johtui osittain kyllä ohjauksesta, tai tarkemmin sanottuna sen hitaudesta ja toisaalta parissa kohdassa siitä, että kiirehdin liikaa.

Kontaktit Umbra otti tosi hyvin, siinä ei ollut ongelmaa ja puominkin se meni ihan ok temmolla. Paljon paremmin siis sujui, kun kesällä juoksujen jälkeen. Jee. Eli en saanut ainakaan vielä syytä perua sitä Katsemuksen agilityyn osallistumista. Toki meidän pitää katsoa, mihin korkeuteen siellä rimat laitetaan makseille ja miten tässä sitä ennen tuo hyppy lähtee kulkemaan, eilen Umbra meni sellaisilla 40-45 cm hypyillä.

Umbra hakee hangessa

2010-03-21T09:28:00.000-07:00

Muu elämä on pitänyt kiireisenä, mutta nyt päivitys tännekin.

Umbra oli tänään ensimmäistä kertaa hakutreeneissä juoksujen jälkeen ja ne sujui olosuhteisiin (lue:hankiin) nähden hyvin. Umbra lähti innolla hakemaan maalimiehiä, menipä jonkun metrin umpihangessa, ennen polulle hakeutumistakin. Tyyppi oli ihan innoissaan, toivotaan, että valeraskaus jää näin lieväksi ja se ei vaikuta tekemisen intoon. Agia mennään kokeilemaan ensi viikolla, miten se sujuu juoksujen jälkeen.

Keksin kanssa oltiin viikko sitten treenaamassa, miä vedin kyllä treenit, mutta treenaisin itsekkin hiukan ja näytin jotain juttuja Keken kanssa. Treeneissä aiheena oli lähdössä odottaminen ja twist, joista ensimmäinen tuotti enemmän vaikeuksia, kun Keksi oli niin into piukeana. Hienosti ja reippaastihan tuo treenasi, kyllä se kovasti vieläkin nauttii tuosta agilitystä, kun vaan hypyt ei ole liian korkealla.

Poropaimennustapahtuma 2010

2010-03-08T01:16:00.000-08:00

Miä olin pitkän viikonlopun poropaimennusreissussa. Viime vuonna porokärpänen pääsi puraisemaan sen verran, että tänä vuonna lähdin matkaan kun mahdollisuus siihen tuli, vaikka tuo "porokoira" jäi kotio juoksujaan juoksemaan lierojen seuraksi.

Paljon näin erilaisia suorituksia ja hiukan ehkä opin näkemään sitä, millaista toimitaa koiralta aidassa odotetaan ja mihin pyritään. Matkaseurueen koirien tulokset olivat vaihtelevia, aina matkalla alkaneista juoksuista kilpailun kuudenteen sijaan. (HYVÄ LEKSA, Go-Go !!!)

Matkasta innostuin sen verran, että päätin alkaa nyt heti opettamaan Umbraa käskystä haukkumaan ensi vuotta ajatellen. Sitten kokeillaan taas, josko mahduttaisiin mukaan tuonne kilpailuun ja vieläkö meidän tuo meidän Soppaluu syttyy poroille.

Hiihtolomaviikko

2010-03-02T00:16:00.000-08:00

Viime viikko miulla oli hiihtolomaa ja ankaran lomailun lisäksi aikaa vei näillänäkymin valmistuva mörkö nimeltä lopputyö, joten bloggailu jäi vähiin - mikä on ehkä ihan hyväkin, että saa muita juttuja tehtyä.

Tosca täytti viime viikolla komeat kaksitoista vuotta ja sitä juhlittiin maksalaatikkokakun merkeissä. Tosca oli saanut etukäteen ruokabaarin, joka helpottaa köpötin ruokailuja. Myös hieroja pistäytyi viime viikolla hieromassa Keksin.

Sunnuntaina Keksi kävi treenaamassa agilityä ja intoa oli kiitettävästi. Talvikausi on selkeästi vaikuttanut Keksin kuntoon, se teki tosi hyvin hommia, mutta vauhti hidastui loppua kohden, mutta pikkuhiljaa kasvatetaan kuntoa kohdalleen. Treenattiin irtoamista ja vaihtelevia ohjaustyylejä radan/harjoituksen samoissa kohdissa. Kivat treenit oli, kiitos vetäjälle!

Agia, uintia ja juoksuja

2010-02-22T00:52:00.000-08:00

Viime viikolla oli vuorossa agilitytreenejä ja uimalakeikkaa. Näiden lisäksi Umbra aloitti sitten juoksunsa. Viimeisin tarkoittaa taukoa treeneihin ja sitä, että Umbra ei lähde tänä vuonna katsastamaan poroja.

Keskiviikon agilitytreeneissä otettiin cirquitia ja vähän miä kyllä jo aavistelin silloin näiden juoksujen alkavan, Umbra oli tavallista rauhallisempi ja vaikka treenasi ihan jees, se ei toiminut niin napakasti kuin yleensä. Lauantaina käytiin sitten kylpemässä ja tuttuun tapaan edettiin. Umbra ui aluksi liivejen kanssa ja lopuksi muutaman kerran päästä päähän valjailla. Sunnuntai aamuna se sitten aloitti ne juoksut.

Eilen illalla oltiin Keksin kanssa treenaamassa agilityä pakkasta uhmaten. Keksi oli hyvin innoissaan ja meni tuttuun tapaan tosi kivasti, kun ohjaaja vaan oli kartalla. Eilenkin treenattiin pakkasen vuoksi cirquit tyyppisesti, kivoja ohjaussykeröitä ja keppikulmatreenejä oli.

Agia, hakua ja poroa

2010-02-15T00:30:00.000-08:00

Pikapäivitys:

Keskiviikkona Umbra oli treenaamassa agilityä ja aiheena oli jaakotus. Saatiin treeni sujumaan, yllättävän hyvinkin vielä. Osissa tehtiin tätä 11 esteen treeniä, jossa oli kaksi paikkaa tuolle jaakotukselle. Molemmat paikat saatiin sujumaan osissa, suurimmat ongelmat olivat jälleen ohjaajan ylävartalon liikkeessä. Lopuksi saatiin treeni menemään ihan kokonaankin ja yksi Uulle vaikea putkikin meni hienosti. Itsenäisesti treenattiin kontakteja suoralla.

Eilen oltiin hakutreeneissä ja tehtiin kaksi harjoitusta, jossa Umbra näki, mihin maalimiehet menivät ja laitettiin sitten hakemaan. Vähän (tai aika paljonkin) tuo lumi haittaa tätä touhua, jälille tuo tuntui menevän. Hauskaa oli kuitenkin, niin koiralla kuin ihmiselläänkin.

Kuultiin myös viime viikolla, että päästiin mukaan poropaimennustapahtuman kisaan. Umbrahan läpäisi viime vuonna poropaimennustestin ja koska testiin ei voi uudestaan mennä, niin ilmoitin tuon kisaan. Ajattelin, että ei me mahduta kuitenkaan, kun tuo tapahtuma on tänä vuonna niin etelässäkin, mutta ilmeisesti suunnilleen kaikki ilmoittautuneet pääsivät mukaan tänä vuonna. Aika paljon miun päätä kylmää ajatus siitä, että Umbra ei taas kuule eikä näe muuta kuin ne porolaiset. Onneksi meille on varattu porotreenit torstaille, joten ennen varsinaista koitosta lauantaina päästään vähän kokeilemaan sitä kuulon toimivuutta. Nyt vaan toivotaan, ettei juoksut sotke suunnitelmia ja Umbra aloittaisi juoksunsa aikaisintaan maaliskuun puolivälin aikoihin.

Naamat

2010-02-08T02:57:00.000-08:00

Viime viikolla me ei päästy treenaamaan, mutta tällä viikolla sitten taas sitäkin innokkaammin. Lauantaina miä räpsin noista kasvokuvia, Tosca kyllä nukkui, mutta pitää ottaa ihan projektiksi, että saisi siitä jonkunlaisen kasvokuvan.

Viime viikon treenit

2010-02-02T08:58:00.000-08:00

Viime viikolla ohjelmassa oli agilityä niin Umbralle kuin Keksillekin ja uintia Keksille. Keskiviikkona oltiin Umbran kanssa treenaamassa agilityä. Siellä meillä oli ohjelmassa cirquit tyyppistä treeniä, aiheina oli rengas radalla, vinot kulmat kontaktiesteille, kepeiltä poisvienti, putkelle vientiä ulkopuolelta ja keinulta irtoamista. (Ohjaajalle.) Kaikki treenit sujui oikein mainiosti, erityisesti vinot viennit kontaktiesteille toimi ja muutenkin kontaktit sujuu paremmin kuin hyvin tällä hetkellä. Kepeillä harjoittelin valssia keppejen loppuun sekä pari kertaa sylkkäriä. Keinulla vahvistettiin estettä sinällään, hienosti Umbra tekee senkin, mutta hiukan liikaa hidastelee alastulolla. Tähän vauhtia palkkauksella. Rengas osana rataa saatiin myös alun vaikeuksien jälkeen sujumaan, Umbra tuntui tajuavan sitä, että sekin voi olla osa rataa.

Perjantaina Keksi kävi uimassa ja ensimmäistä kertaa ilman uimaopea. Keksi ui hyvin, reippaasti ja tasapainoisesti hihnan avustamana, ilman sitä se heitti pienen lenkin ja kääntyi takaisin lähtörampille. Eli jatketaan harjoituksia hihnan avulla. Ostin uimalalta koirille rustoja ja poronjauhelihaa.

Sunnuntaina Keksi pääsi pitkästä aikaa treenaamaan ja se oli siitä tosi iloinen. Meillä oli myös Tosca mukana maskotin ominaisuudessa, mummokin pääsi mukaan aisimaan treenitunnelmia ja miun yllätykseksi se käyttäytyi siellä melkoisen hienosti. Meillä oli ratatreeniä ja se sujui hienosti, muurille oli 90 asteen käännös kovassa vauhdissa suoralta, siinä Keksi rymisytteli palikoita, mutta oikea aikaisella vekillä tätä saatiin pois. Lisäksi sain ohjeeksi muuttaa ohjaustani niin, että vein A:lle koiran toiselta puolelta kuin aluksi olin ajatellut. Tämä tuntui hyvältä. Muuten meillä ei ollutkaan ongelmia, mentiin matalilla minihypyillä, koska Keksi palailee pikkuhiljaa hommiin tauolta.

Katsotaan nyt miten Keksi taas alkaa liikkumaan, en ota mitään paineita, mahdollisesti miun ja Keksin kisat on jo nyt kisattu ja jatketaan agin treenaamista omaksi iloksi. Keksin kanssa on vaan niin hauskaa ja helppoa tuo treenaaminen, kun se on niin taitava! :) Kyllähän senkin kanssa siinä oli omat juttunsa kun se oli nuorempi, joten pitää vaan uskoa Umbraan ja jatkaa töitä. Ehkä se sama vaivattomuus, mikä on Keksin kanssa tehdessä, tulee ajan ja yhteistyön kehittyessä myös miun ja Umbran tekemiseen. Umbra on kyllä toisaalta tietyissä jutuissa Keksiä edellä/parempi; Keksille ei ikinä ole oikein opetettu kontakteja tarkasti ja ohjauskuviotkin sille opetettiin vähemmän järjestelmällisesti. Tää on sen oman oppimisen tulosta, aikoinaan Keksin kanssa aloittaessa tämä agilityn "teoria" oli itselle hepreaa. On se sitä vieläkin ajoittain, mutta pieniä valaistumisia on tapahtunut. :)

Metsälenkillä

2010-01-25T01:00:00.000-08:00

Lauantaina me ajeltiin autolla vähän kauemmas metsälenkille. Mukaan pääsi koko konkkaronkka ja kameraakin ulkoilutettiin. :) Sää suosi meitä ja nähtiinpä me sattumalta lenkillä myös labradorinnoutaja uros, jonka kanssa Umbra pääsi leikkimään.

Mäkijuoksua a´la Tosca

Mäkijuoksua a´la Keksi

Mäkijuoksua a´la Umbra

Koko porukka, miä lapasen muodossa. :)

Uuve hangessa

Tosca vaatteineen ja koruineen

Umbra katselee..

..näitä maisemia.

Ja taas agia Uuvelle

2010-01-21T00:45:00.000-08:00

Eilen oltiin treenaamassa agilityä Umbran kanssa. Meillä oli ohjattuna treeninä irtoamista, itsenäisinä niistoja eritavoilla, hyppytekniikkatreeniä ja sitten otin keppejä.

Kepit meni tosi hienosti. Umbra hakee jo sisäänmenoväliä ihan oikein ja niillä on oikein kiva rytmi, ei mitään hipsuttelua. Kepeille sitä vetää hyvin sellainen uusi lelu: Kissoille tarkoitettu vinkuhiiri. Jostain syystä tämä "kummitädiltä" saatu joululahja on ihan huippu. Umbra on NIIN hauskan näköinen, kun se myyrästää tätä vinkulelua. :)

Hyppytekniikka treeneissä ei ensin osunut askeleet kohdalleen, tarkistin välit 6 askeleelle ja heti alkoi sujua paremmin. Muutaman kerran meni tosi hienosti in-out systeemillä. Namikuppikin veti Umbraa kiitettävästi. Tästä on hyvä jatkaa näitä.

Niistot on Umbran kanssa vaikeita sen oman liikkeen pysähtymisen, hiljenemisen vuoksi, mutta saatiin niitäkin muutama ihan ok suoritus. Näitä paljon lisää ja muutenkin tiukempaa kääntymistä.

Ohjattu treeni sujui jees. Siinä oli vastaisen käden käyttämistä ja sellainen kohta, missä koiraa ohjettiin hypyltä putkelle niin, että välissä oli toinen hyppyeste. Umbra paukutteli muutaman kerran sen väärän hypyn siitä, mutta jälleen kerran, kun sain oman liikkeen kohdalleen, saatiin onnistunut suoritus. Tosi kiva treeni, vaikka olikin aikas haastava.

Hierojan käynti ja agitreeniä

2010-01-18T01:08:00.000-08:00

Meillä kävi viime keskiviikkona hieroja katsomassa Keksiä ja Umbraa. Keksiltä löytyi lavan takaa sellainen pieni muhkura, joka kyllä pehmeni ja katosi käsittelyssä. Jatketaan lihashuoltoa saatujen ohjeiden mukaan ja lisätään pikkuhiljaa liikuntaa. Umbralla oli selän lihakset arkoina ja hännän juuren lihakset. Tätä ei ollut viimeksi, joten hieroja oli sitä mieltä, että todennäköisesti se johtuu tästä valtavasta lumimäärästä tai oikeammin siinä pomppimisesta. Toisaalta se on hyväkin merkki - Umbra käyttää näitä lihaksia, mikä tarkoittaa, että ne saadaan kasvamaan, kun jatketaan samaan malliin. Lisäksi tietysti lihashuoltoa Umbralle.

Eilen oltiin agitreeneissä ja otettiin haltuuotto treeniä cirquit meiningillä. Umbra jaksoi treenata hyvin, vaikka tehtiin aika reilusti toistoja. Harjoitukset tehtiin mediesteillä ja matalilla makseilla. Umbra hyppäsi hyvin nuo korkeammatkin esteet.

Puomi-putkiansalla otin ensiksi puomille menoa, kun tiedän, että putket vetää Umbraa. Pääsihän se sinne sujahtamaankin, mutta sain sen parin virheen jälkeen hienosti puomille ja vauhtiakin oli hyvin. Tän jälkeen oli tietysti vaikeampi saada putkeen, mutta sain lopulta. Tässä harjoituksessa oli haastetta, putken päät olivat ihan puomin ylösmenossa kiinni, joten olen tosi tyytyväinen. Myös se, miten Umbra otti kontaktit ja on saanut vauhtia puomille oli ilahduttavaa. :)

Sitten otettiin keinua ja sille irtoamista. Miä otin sitä avustajan kanssa niin, että se pehmensi laskua, kun umbra pääsi viimeksi keinua treenatessa säikähtämään sitä. Nyt se meni tosi heinosti ja otti alastulonkin tosi tarkasti.

Sellaisessa hyppy-haltuunotto harjoituksessa Umbra kierähti yhdessä kohdassa turhan lenkin, mutta miä sain sen jäämään pois aikaistamalla omaa ohjausta ja liikettä. Myös parissa muussa harjoituksessa painittiin tämän miun liikkeen parissa, mutta saatiin hyviä toistoja. Ihan lopuksi miä otin vielä keppejä, jotka sujui hyvin, Umbra on selkeästi oppinut niitä, nyt se meni ne ilman käsiohajusta 3-4 kertaa, niin että käsi oli vain tukena, mutta ei ohajannut. Viimeisellä toistolla jouduin vähän auttamaan, mutta tässä vaiheessa oltiinkin treenattu niin paljon, että se ei ollut mikään ihme.

Viikon 1 treenit

2010-01-11T00:44:00.000-08:00

Viime viikolla Umbra pääsi tekemään vähän kaikkea: Agilityä, uimaan ja hakumetsälle. Keksi piti sairaslomaa; tytöt saivat joululahjaksi hienot hienot pannat ja otettiin ne jouluna käyttöön. Ilmeisesti tuo meidän tuusan-nuusa, syön-kaiken-minkä-löydän ja hypin-autojen-perään - Keksi sai tästä valjaista pantaan siirtymisestä niskansa kipeäksi ja aristi sitä muutaman päivän vielä sen jälkeen, kun huomattiin tämä ja vaihdettiin valjaisiin. Tämän vuoksi Keksi siis lomaili.

Umbra pääsi siis taas agilityakatemiaan, jossa me otettiin tuttuun tapaan aikas vaativaa rataa, tosin me tehtiin siitä jotain n. 15-17 ensimmäistä estettä. Niistot saatiin jo vähän toimimaan, se persjätöllinen on vaikea mulle, keppejäkin uskaltauduin ottamaan ensimmäistä kertaa tuolla ja sisäänmenon vaikeuksista huolimatta ne meni ihan jees. Kaikkiaan hyvät treenit, Juha sanoi, mikä on ihan totta, että niin kauan Umbra etenee hyvin, kun miun oma liike on kohdallaan, toisin sanoen en pysähdy. Heti, jos pysähdyn, myös Umbra pysähtyy ja siitä tulee ne tökkimiset ja tämä varmaan vaikuttaa myös koiran motivaatioon. Eli miun pitää tsempata vielä enemmän siinä, että saan käännöksissä jne oman liikkeeni sujuvammaksi.

Lauantaina Umbra siis ui. Uimaopea meillä ei tällä kertaa ollut, joten koska Umbralla on taukoa uinnista, aloitin hihnan kanssa. Se menikin tosi hyvin ja sen jälkeen miä sain Umbran jonkun kerran altaaseen ihan vaan kannustamalla - hönttis ei ilmeisesti tajunnut hihnan puuttumista. Kun se tajusi, se yritti peruuttaa pois luiskalta, mutta autoin sitä liiveistä ja/tai valjaista. Jatkossa teen myös näin; ensin hihnalla parit kierrokset, sitten ilman ja lopuksi ilman liivejä. Tuntui toimivalta.

Eilen, sunnuntaina me käytiin sitten hakumettällä ja kivaa oli. Umbra tykkää kovasti tästäkin harrastuksesta, kun me saavutaan sinne, se vetää kovasti metsää kohti ja haluaa käydä moikkaamassa muut ihmiset:" Nää on niitä hyvii tyyppei, näillä on aina kaikkia ihan sika hyvii herkkui." Otettiin Umbran kanssa kaksi hakua haamulla ja yksi, vähän lyhyempi, ihan perus haku. Haamuille se ampaisi tosi hienosti, minkä hangessa pääsi. Viimeiseksi otetulla perushaulla se työskenteli metkan näköisesti: meni muutaman metrin eteenpäin, haisteli ilmaa, meni taas sen muutaman metrin ja haisteli ja eteni näin, vähän niinkuin siksakkia maalimiehelle. Miusta vaikutti, että Umbra on tajunnut nyt selkeästi se nenän käytön. :)

Hakutreenien jälkeen Umbra kävi vähän vielä "leikkimässä" Leon kanssa. Tosin näiden leikit oli sitä, että Umbra komensi Leoa koko ajan sellaiselle kimeällä narttuhaukulla ja oli ihan tosissaan käämit ja Leo haukkui sille, että koita nainen rauhoittua. Umbraa kiinnosti Leo kyllä, mutta jännitti myös, onhan Leksa aika iso ja sillä on mahtava haukku. Hyvin kuitenkin kävelylenkki sujui, Leo antoi Umbran olla rauhassa ja Umbrakin siitä sitten rauhottui, ainakin vähän. :)

Tavoitteet vuodelle 2010

2010-01-04T02:18:00.000-08:00

On aika arvioida viime vuodelle asetetut tavoitteet ja asettaa tälle vuodelle uudet.

Umbra:

Umbran kanssa vuosi 2009 sujui melko lailla suunnitelmien mukaan. Poropaimennuskokeeseen päästiin arpaonnen suosittua ja saatiin se läpi, rimaa hipoen tosin. Katselmuksessakin käytiin pyörähtämässä ja saatiin ihan kiva arvostelukin. Agilityä on treenattu ja siinä on kehitytty kovasti. Myös tokoa on treenattu hiukan, mutta ilman suurempia tavoitteita. Lisäksi aloitettiin haun treenaaminen silloin kun muilta jutuilta ehditään.

Vuonna 2010:
- Kaipa sitä arpaonnea pitää kokeilla, josko pääsisi sinne poropaimennuskisaan. Näillä näkymin ollaan jokatapauksessa lähdössä ainakin treenaamaan poropaimennusta, jos juoksut eivät estä tätä.
- Mahdollisesti Katselmus.
- Tänä vuonna Umbran kanssa olisi nyt viimeinkin tarkoitus korkata ne viralliset agilitykisat.
- Tokon ja haun treenaamista jatketaan omaksi iloksi ja pikkuhiljaa vaikeuttaen. Tokossa alokasluokan liikkeet, mutta myös ruutua ja noutoa jne, että se olisi kivaa sekä mielekästä meille molemmille

Keksi:

Viime vuonna me saatiin se viimeinen nousunolla kolmosiin ja siellä on kisattu ja haettu kisavarmuutta. Keksi alkaa näyttää merkkejä ikääntymisestä, joten se jää viimeistään ensi kesänä eläkkeelle virallisista kisoista, mahdollisesti jo aiemmin, koska medi esteet on sille korkeat ja miä en halua särkeä sitä. Agilityn treenaamista jatketaan niin kauan, kun koira haluaa ja sen terveys sen sallii. Tokossa tavoitteet täyttyi, kun käytiin kolmissa tokokokeissa viime vuonna ja kolkuteltiin ykköstuloksen rajaa.

Vuonna 2010:
- Agilityn treenailu jatkuu.
- Ehkä vielä joitakin startteja kolmosissa, sitten eläkkeelle kisoista.
- Tokon treenailu jatkuu.
- Ainakin yhdet tokokokeet, ehkä muutamat, jos ehditään ja mahdutaan mukaan. Tavoitteena ensimmäinen ykköstulos?

Tosca:

Toscalle ei ole mitään kummempia tavoitteita, Toscan kuntoa ylläpidetään ja se pitää itse lenkkeilemällä reippaasti ja kirmailemalla Umbran kanssa. Tosca jatkaa sen ykkösharrastusta, joka on saunominen. Tosca tulee aina kylpyhuoneeseen pyörimään, kun me saunotaan ja aina se otetaan mukaan sinne. Myös Keksi on oppinut pitämään saunomisesta ja on myös alkanut pyytää sinne, vaikka alkuun ei siitä tykännytkään.

Lonkkatulokset kennelliitosta

2010-01-04T02:06:00.000-08:00

Umbran lonkkatulokset tulivat kennelliitosta takaisin ennen joulua ja virallisesti lonkat ovat nyt sitten D:t. Miua harmitti luonnollisesti ja mietitytti miten tämä vaikuttaisi Umbran kanssa treenaamiseen. Niimpä miä soitin kaverin vinkkaamana vielä kennelliittoon sille lonkkalausunnot tekevälle eläinlääkärille Annie Limanille ja kysyin sen mielipidettä Umbran kanssa treenaamiseen. Hän oli todella mukava ja sanoi, että lonkat ovat hyvät D:t, lähellä C:tä ja vain toisessa lonkassa oli jotain pieniä kulumisen merkkejä. Miä ymmärisin tämän niin, että varsinaista nivelrikkoa Umbralla ei ole, mutta on merkkejä siitä, että sellainen voi joskus kehittyä.

Eläinlääkärin sanoma lohdutti kuitenkin, hän oli sitä mieltä, että lonkat eivät vaikuta Umbran kanssa treenaamiseen, elleivät ne ala kipuilla. Neuvoksi saatiin niveliä tukevien valmisteiden kuuriluonteista käyttöä ja se, että koira pitää pitää kevyenä. Annie Liman sanoi myös, että on parempikin harrastaa ja tehdä koiran kanssa, koska näin lihakset tukevat luustoa. Varsinaisesti siis mitään uutta ja ihmeellistä tietoa ei saatu, mutta miun kipeesti tarvitsemaa tukea sille ajatukselle, että tämä ei nyt ole maailmanloppu ja voidaan jatkaa kaikkea Umbran kanssa niinkuin tähänkin asti, ellei uutta ilmene. Pentuja Umbra ei nytten sitten saa. Paitsi, ettei näitä lonkkia kannata eteenpäin jalostaa, Umbra ei tarvitse pentujen tuomia lisäkiloja. Näinollen "oman koiran pentu" - haaveet jäivät vielä tulevaisuuteen, mutta ne voidaan toteuttaa myöhemmin jonkun toisen koiran kanssa, Umbra saa jäädä ikuisesti neiti-koiraksi.

Eilen oltiin treenaamassa ja intoa ja vauhtia tällä neitikoira Umbralla oli oikein hyvin. Kaikkiaan tosi kivat treenit. Kontaktit ja kepitkin meni sen verran hyvin, että vähän alkoi mielessä siintää ne ensimmäiset kisat.

Hyvää Joulua!

2009-12-22T00:58:00.001-08:00

Loppuvuosi on ollut kiireinen, ettei ole ehtinyt blogia päivittämään. Ensi vuonna viimeistään lisää kuulumisia. Ihana runsasluminen joulu saatiin ja siitä nautitaan täysin rinnoin. Umbrakin juoksi aamulla taas pellolla niin, että lumi vaan pöllysi. Hyvää ja rentouttavaa joulua kaikille.

Keksi akatemiassa

2009-12-13T23:58:00.000-08:00

Joulukiireiden vuoksi blogin päivitys on jäänyt, mutta viime keskiviikkona Keksi pääsi taas akatemiaan treenaamaan ja meillä meni tosi hienosti. Toki mokia tuli ja hiottiin tarkemmiksi monia kohtia, mutta hyvä mieli jäi.

Tänä aamuna kävin, kuten aina, koirien kanssa pellolla ja kyllä on ihanaa, kun on vähän lunta ja pakkasta!

Umbra tarkeissa

2009-12-05T09:17:00.000-08:00

Umbra kävi eilen virallisissa lonkka- ja kyynäräkuvissa sekä silmäpeilauksessa. Lisäksi kuvautin ylimääräisenä Umbran selän. Eläinlääkärinä oli Jerker Mårtenson.

Umbran silmät olivat täysin terveet. Lonkkamaljojen eläinlääkäri sanoi olevan matalat, minkä vuoksi lonkat eivät hänen arvionsa mukaan A:n arvoiset. Jos miä oikein tuota eläinlääkärin antamaa lappua tavasin, lonkat lähtivät kennelliittoon siis C:nä. Tämä ei ole miulle mikään yllätys Deleten, Lunan, Ursan kuin Okrankin tulosten perusteella. Eläinlääkäri sanoi kuitenkin, että nuo lonkat eivät todennäköisesti ikinä vaivaa koiraa mitenkään kun se vaan pidetään hoikassa kunnossa. Se ei varmaan tule olemaan ongelma tuon meidän kaitaluisen kanssa, eilen punnittiin se eläinlääkärin vaa´alla 12,5 kiloiseksi.

Rauhoituksesta toivuttuaan Umbra oli hiukan rauhaton ja piippaili. Miä luulen, että tähän vaikutti se, että sille tuli melkein vuorokauden paasto, saatuaan illalla ruokaa se rauhoittui. Toki se saattoi olla vähän pöllyssäkin siitä rauhoitusaineesta. Tänään Umbra on ollut jo oma reipas itsensä.

Välillä huonot treenit

2009-12-02T22:47:00.000-08:00

Nyt onkin mennyt niin monet treenit hyvin, että oli ehkä aikakin palautua maan pinnalle. Eiliset treenit agilityakatemian päädyssä ei nimittäin mennyt hyvin. Syitä oli monta, miä olin jo lähtökohtaisesti itse väsynyt ja tällä kertaa itse huonossa vireessä. Lisäksi Umbra pääsi tekemään lentokeinun treenien alussa. Sitten ei tarvittukaan enää kuin sitä vanhaa tuttua juttua, että miä en muistanut rataa ja/tai saanut tehtyä ohjeiden mukaan, että Umbran viretaso laski ja se paineistui. Plääh.

Onneksi meillä oli omat treenit toisessa päässä hallia tän jälkeen, että pääsin ottamaan Umbran kanssa vähän palauttavia treenejä. Siellä saatiin näistä helpohkoista lähtötreeneistä hyviäkin suorituksia, joten vähän saatiin palautettua Umbran tekemiseen intoa ja iloa. Noh, sunnuntaina on sitten meidän yhdistyksen kisat Purinalla, joten treenejä ei ole ja saadaan molemmat vähän taukoa. Jospa sitten olisi taas jotain järkeä omassa tekemisessä ja Umbra unohtanut ton eilisen.

Keksi ui, Umbra treenaa

2009-11-30T01:39:00.000-08:00

Käytiin perjantaina uittamassa koiria, Keksi pääsi koirista mukaan meidän hierojan oltua sitä mieltä, että se voisi tehdä hyvää sille. Keksi ui tosi hienosti. Se ei mennyt altaaseen vapaaehtoisesti, mutta ponnisti hienosti luiskalta uimaan ja ui tosi reippaasi, keskellä allastakin välillä paineli menemään. Uinti sujui koko ajan paremmin ja liikkuvuus lisääntyi.

Umbra puolestaan oli eilen treeneissä. Miä vedin ne, mutta otin ensimmäiseksi Umbran kanssa harjoitusta, jonka teemana oli 180 asteen käännökset ja välistävedot. Persjätöillä mentiin aika pitkälle ja välistävetoja treenattiin. Persjätöt toimi, mutta välistävetojen kanssa oli vääntäminen, lähinnä se oli taas se oma ajoitus, mistä kiikasti. Vauhtia ja intoa Umbralla oli tosi hienosti, meillä oli hauskaa. :)

Umbra agilityakatemiassa vol. 2

2009-11-25T21:41:00.000-08:00

Meidän hieroja suositteli sunnuntaina käydessään Keksille vielä täksi viikoksi kevyempää liikuntaa, joten Umbra pääsi taas eilen agilityakatemiaan paikkaamaan Keksiä. Tuttuun tapaan tehtiin rataa, sillä oli kepit kaksi kertaa, ne jätin pois. Hypyt oli medikorkeudessa. Treenataan korkeutta sitten erikseen, tuolla en viitsi siihen keskittyä, kun on muutenkin keskityttävää. Paljon.

Rata alkoi kuudella hypyllä, joista 3-6 olivat suorassa linjassa. Kolmonen kierrettiin takaa, neljäs ohjattiin ihan edestä ja sitten otettiin kaksi välistävetoa. Tämän jälkeen piti saada koira A:lle sen alla olleen putken asemasta. Välistävetoja hinkattiin, miun ajoitus oli pielessä, ihan liian myöhässä. Muista tiukka käskytys. Aita-veto-aita-veto! Kun saatiin tämä sujumaan, Umbra paukutteli parit kerrat A:n asemesta putkelle. Olin varma, ettei tämä onnistu, mutta Juhan neuvoilla, jäämällä vähän kauemmaksi sivusuunnassa, miä sain vedettyä Umbran putken sijaan A:lle. JEE! Ja Umbra teki sen, se on päässyt eroon siitä ihmetyksestä A:ta kohtaan radalla.

Seuraavalla pätkällä oli pituus ja rengas (maksina) , jotka ensiksi meni tosi hitaasti. Otettiin vähän pidempi vauhti ja saatiin niille vauhtia. Umbra teki renkaankin hyvin, yhden kerran meni välistä, mikä ei suoraan sanottuna ollut ihme, koska rengas on sitä tosi ilmavaa mallia, josta mahtuisi välistä vaikka joku mastiffi. Tämänkin vuoksi se meidän eka yritys meni plörinäksi, miä oletin valmiiksi, ettei Umbra mene sitä rengasta.

Tällä pätkällä sain myös ohjeeksi muuttaa omaa ohjaustani yhdessä kohdassa, jossa yritin vain vetää koiran putkelle, valssiksi. Toimi. Umbra viipyi tuolla putkessa pitkään, jotenkin se varmaan alkoi ihmettelemään sitä, se oli kyllä sellainen koko musta putki, joten johtui ehkä siitä.

Viimeisellä pätkällä miä itse sekoilin toisiksi viimeisen hypyn ohajuspuolen kanssa, jotenkin sekosin siinä ja jouduttiin hinkaamaan sitä. Muuten tämä pätkä meni jees. Kaikkiaan nämä treenit oli taas hyvät, ehkä parasta antia on se, että kun treenaan vieraassa paikassa, niin yritän myös niitä juttuja, joiden en usko onnistuvan ja sitten yllätyn iloisesti, kun Umbra osaakin. Tänäänkin näitä oli muutama: A ja putkiansa ja se paha rengas. Umbra myös yllätti miut taas tekemällä töitä tosi hyvin.

Omissa treeneissä tehtiin irtoamisharjoitusta. Mutta siellä päivän parasta antia taisi olla se, kun otin Umbran kanssa puomin jonkun neljä kertaa ja se laukkasi/ravasi tosi reippaasti puomin tasaisen osan loppuun! Ei se täysillä vieläkään siinä mene, mutta selkeästi jokin nappula on naksahtanut Uuven päässä oikeaan asentoon ja se melkein ryösti sinne puomille. :) Ja siitä huolimatta se hakee targetit tosi hyvin. Hyvä Uuve!

Umbran hakutreenit

2009-11-23T00:06:00.000-08:00

Eilen päästiin taas Umbran kanssa hakuilemaan. Tehtiin sille kaksi sellaista hevosenkenkää/ankkuria ja kohtuullisen lyhyillä matkoilla, olisiko ollut jotain 10-15 metriä. Umbra teki molemmat haut nopeasti ja tarkasti, ensimmäisessä se koukkasi kaatuneen puun ympäri, mutta muuten oikein hyvin. Palkkana ollut maksalaatikko upposi hyvin, sitä voisi jatkossa käyttää. Täytyy miettiä ja kysellä muilta, miten tästä olisi hyvä jatkaa, ettei jäädä liian kauaksi aikaa samaa tekemään.

Umbra Agilityakatemiassa ja omissa treeneissä

2009-11-18T21:18:00.000-08:00

Kävipä sitten niin, että Keksi tiistai aamuna peltolenkillä, miua kohti juostessaan ulahti ja alkoi ontua. Saatiin meidän hierojalta hoito-ohjeeksi Keksille kylmää ja lepoa ja jalka on koko ajan parempi, eilen illalla ontumista ei enää huomannut. Lepoa sille silti on tiedossa jonkin aikaa.

Miulla on keskiviikkoisin se Agilityakatemian valmennusryhmä ja kysyin sieltä saisinko ottaa Keksin tilalle möllitasoisen suomenlapinkoirani Umbran treenaamaan. Tämä kävi hyvin ja sinne me sitten eilen mentiin. Miua jännitti aika hirveesti, kun tuo Umbra nyt on sellainen härpätin vielä.

Rata oli tuttuun tapaa tosi vaikea, esteitä oli joku 24 ja kepit oli tietenkin mukana, neljänneksi viimeisenä esteenä. Tutustuin rataan sillä mielellä, että hyvä, jos päästään jollekin vitosesteelle, suosiolla ajattelin ennen keppejä viimeistään palkata koiraa.Radassa oli tällä kertaa selkeästi teemana tiukat käännökset siivekkeiden ympäri.

Umbran kanssa me tehtiin rataa pätkissä, palkkasin koiraa väleissä, lähinnä omista virheistä tai hitaudesta johtui nämä. Selkein anti oli se, että katsottiin noita siivekkeen ympäri vientejä. Niissä koitettiin ensin sellaista, että olisin vipannut koiran taakse, vetänyt vastaisella kädellä sen yli ja sitten siirtynyt taas ohjaamaan koiranpuoleisellä kädellä. (Olisiko saksalainen?) Miulla oli isoja vaikeuksia itse saada liike sujumaan ja myöskään Umbralle tämä ei sopinut vielä kovin hyvin, kun se ei oo vielä niin varma koira. Siirryttiin siis peruskieputukseen. Ylipäätään Juha sanoi ja miä itse huomasin, että Umbra hyppää tällaisissa tilanteissa ihan liian pitkälle, joten tiukkoihin käännöksiin pitää panostaa. Tätä voidaan treenata niin, että laitetaan lelu maahan ja sen jälkeen heitetään koira esteen ympäri, jolloin se automaattisesti tekee parempaa linjaa.

Muuten harjoitus meni hyvin, kyllähän meidän meno tökkäs muutamassa kohdassa, mutta paljon hyvääkin oli. Umbra mm. teki A:n radan yhteydessä, iloisesti, vauhdilla, mutta napaten joka kerta targetin tarkasti. JEE! Ylipäätään se treenasi hyvällä motivaatiolla ja Juha sanoi, että se ei ole nähnyt lapinkoiralla noin hyvää taistelutahtoa! (Se siitä luonnetestin pienestä taistelutahdosta sitten! :) ) Hauskaa oli myös se, että Juha myös kehui Umbraa kauniiksi. Ja onhan se sitä, tuijotellessaan tarkkaavaisena. Puomille saatiin ohjeeksi laittaa lelu sinne päähän odottamaan, että saadaan sitä kautta vauhtia Umbralle. Tästä on kyllä puhuttu omissakin treeneissä, mutta miä en oo tajunnut, että lelun voi tosiaan laittaa sinne näytille, jolloin se vetää koiraa. Miä oon puomilla aina heittänyt tai palkannut kädestä lelulla.

Tämän jälkeen me mentiin viellä omiin treeneihin, joissa teemana oli irtoaminen ja sitä treenattiin circuit-training meiningillä. Miä helpotin treenejä Umbran tasolle ja otin toistoja sen, minkä se hyvällä vireellä teki, tyyppi kun teki jo toisessa päädyssä hyvin toistoja. Päivän varsinaiset ja tärkeimmät opit meille olivat: pussin ja renkaan mieleen muistuttaminen, keppejen sisäänmenon harjoitukset 4 kepillä, puomin nousun hakeminen ja vauhtia puomille ja A esteiden yhteydessä. Paljon siis tehtiin ja saatiin hyviä treenejä tehtyä. Ihan huippu treeni-ilta.

Viikonlopun koirailut: tokoa ja agia

2009-11-16T00:08:00.000-08:00

Lauantaina miä olin Keksin kanssa yhdistyksen tokopäivässä, jota vetämään oli saatu Katariina Kainulainen. Ohjelmassa oli teoriaa ja käytäntöä. Jokaiselle oli varattu aikaa yksilöliikkeille ja paikallaolot otettiin yhteisesti. Teoriaosuus oli tosi hyvä ja yksilöliikkeissä miä otin vaan seuraamista ja perusasentoja, kun niissä meillä on ollut eniten korjattavaa. Me ei myöskään olla treenattu aktiivisesti tokoa nyt, joten ei ollut järkeä alkaa tuolla katsomaan, missä kunnossa muut liikkeet ovat. Seuraamiseen miä sain paljon hyviä vinkkejä, mitkä on kirjattu kirjoihin ja kansiin ja mitkä kyllä otetaan käyttöön.

Eilen, sunnuntaina, oli agilitykisat Keksillä Purinalla. Mitään erityisiä tuloksia ei saatu - päinvastoin, ekalta radalta pudonneita rimoja ja hylly ja toiselle radalle ei edes menty. Yksi läpimurto päivään mahtui. Minulle selvisi, että Keksi ei halua hypätä, jos se on märkä ja hiekkainen. Vaikka miä lämmittelin Keksin tosi hyvin ennen toista rataa ja se vielä ulkona hyppi, sisällä olleillä lämmittelyesteillä se hyppäsi haluttomasti ja kielsi. Sisällä kuiva hiekka tietysti tarttui aika tehokkaasti läpimärkään koiraan. Kävin ilmoittamassa, ettei tulla tekemään rataa omalla vuorollani ja olen tyytyväinen päätökseen. Toki harmitti, mutta lähinnä Keksin vuoksi, kun sillä oli kurja olla.

Keksi oli tosi hiekkainen ja kun se kotona pestiin, sillä oli sormenpään kokoisia hiekkakökkäreitä kainaloissa. Hyppää nyt siinä sitten. Lisäksi me treenataan kesäisin nurtsilla, joten märälläkään säällä Keksi ei omalla kentällä rapaannu eli se ei ole tottunut siihen. Lisäksi miä tajusin, että me kisattiin tosi harvoin ykkösissä ja kakkosissa kahta starttia, joten miä en oo sen takia tajunnut tätä Keksissä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, jatkossa katsotaan kisoihin meneminen sitten säävarauksella tai varustaudutaan kurapuvulla.

Eilen oli todellinen agipäivä, kun illalla lähdin vielä treeneihin. Miun sydän oli särkyä, kun tässä vaiheessa taas puhdas Keksi oli sitä mieltä, että se haluaisi lähteä miun mukaan nyt kun se on taas puhdas. Ihana koira. Umbra lähti kuitenkin treenaamaan. Se oli aikaisemmin päivällä vähän ottanut tuntumaa agilityyn vieraassa paikassa, kun miä vähän testasin sen toimimista Purinalla ulkona olleillä lämmittelyesteillä. Miä vedin treenit, ohjelmassa oli tiukkoja välejä ja vaikeita hyppykylmia. Umbran kanssa treeni tökki ensin, miä sorruin miun helmasyntiin enkä katsonut koiraa. Kun kiinnitin tähän enemmän huomiota, niin treeni sujui tosi hyvin. Itsenäisinä treeneinä oli jaakotusta ja keppikulmia. Jaakotukset sujui toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen, joko olin itse aluksi ruosteessa tai sitten se on omaa puolivammaa. Kepeillä otin verkoilla toistoja, oon aatellut, että otan verkot kepeille perusvispauksen rinnalle, että saan niille itsenäisyyttä. Treenit sujui siis kaikkiaan hyvin.