Umbra 3 v.

Umbra 3-vuotislenkillä Viirilässä

Bileitä riittää, vähän aikaa sitten oli Keksin synttärit, mutta niitä ei blogiin tullut merkittyä, vaikka niitäkin hiukan juhlistettiin. Nyt oli sitten vuorossa Umbra synttärit, tämä vappupallo poksahti maailmaan kolme vuotta sitten täyttäen meidän toiveet ja lopettaen piiiitkältä tuntuneen odotuksen.

Sinivuokkoja

Vaikka kaikki näistä Lunan maaväripennuista tuntuivat kivoilta ja kuka vain niistä olisi meille voinut päätyä, niin Umbrassa oli alusta alkaen jotain kummaa vetoa. Onhan kasvattajalla valokuvia, joissa tapaamme ensimmäisen kerran viikon vanhat maaväripennut ja ketäpä muutakaan minun käteni siellä hipsii kun Umbraa. Mikälie voima veti meitä yhteen jo silloin.

Umbra muistaakseni n. 5 vrk.
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Osoittelua, sinäkö olet meidän?
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Tätä seurasi ehkä kuiskintaa: " Tule meille koiraksi."
Ja Susannan varoittelua: " Ei sitä vielä voi sanoa, mikä niistä teille tulee."
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Umbra, Uuve, Umbba-Lumppa, Umppis, Uuvelo, Uuverton, Uu, (rakkaalla koirallakin on monta nimeä), on opettanut meille ja opettaa koko ajan paljon koirista ja erityisti lapinkoirista. Iso kiitos näistä opeista meidän lörpöttimelle, korvaeläimelle. Syntymäpäivälahjaksi Umbra sai leikkiketun nahan, paljon kissanruokaa hakutreenejä varten ja luun. Luu on perinpohjin jo kaluttu, kettua riepoteltu myös Keksin toimesta, mutta kissanruuat odottavat vielä seuraavia hakutreenejä. Lisäksi kävimme tosi pitkällä lenkillä syntymäpäivän kunniaksi, hiukan myöhässä tosin, lauantaina. Kävelimme reilu kaksi tuntia ja arvioilta noin 8-10 km Sipoon metsissä. Loppulenkistä jalka painoi jo muillakin kun Toscalla.

Pikkuvanha Pikku-Umbra, en ole ihan varma iästä, olisiko 3 viikkoa?
Kuva: Susanna Kangasvuo

Kaunis, ihana, persoonallinen meidän Umbra, kolme vee.