Käytiin perjantaina uittamassa koiria, Keksi pääsi koirista mukaan meidän hierojan oltua sitä mieltä, että se voisi tehdä hyvää sille. Keksi ui tosi hienosti. Se ei mennyt altaaseen vapaaehtoisesti, mutta ponnisti hienosti luiskalta uimaan ja ui tosi reippaasi, keskellä allastakin välillä paineli menemään. Uinti sujui koko ajan paremmin ja liikkuvuus lisääntyi.
Umbra puolestaan oli eilen treeneissä. Miä vedin ne, mutta otin ensimmäiseksi Umbran kanssa harjoitusta, jonka teemana oli 180 asteen käännökset ja välistävedot. Persjätöillä mentiin aika pitkälle ja välistävetoja treenattiin. Persjätöt toimi, mutta välistävetojen kanssa oli vääntäminen, lähinnä se oli taas se oma ajoitus, mistä kiikasti. Vauhtia ja intoa Umbralla oli tosi hienosti, meillä oli hauskaa. :)
maanantai 30. marraskuuta 2009
keskiviikko 25. marraskuuta 2009
Umbra agilityakatemiassa vol. 2
Meidän hieroja suositteli sunnuntaina käydessään Keksille vielä täksi viikoksi kevyempää liikuntaa, joten Umbra pääsi taas eilen agilityakatemiaan paikkaamaan Keksiä. Tuttuun tapaan tehtiin rataa, sillä oli kepit kaksi kertaa, ne jätin pois. Hypyt oli medikorkeudessa. Treenataan korkeutta sitten erikseen, tuolla en viitsi siihen keskittyä, kun on muutenkin keskityttävää. Paljon.
Rata alkoi kuudella hypyllä, joista 3-6 olivat suorassa linjassa. Kolmonen kierrettiin takaa, neljäs ohjattiin ihan edestä ja sitten otettiin kaksi välistävetoa. Tämän jälkeen piti saada koira A:lle sen alla olleen putken asemasta. Välistävetoja hinkattiin, miun ajoitus oli pielessä, ihan liian myöhässä. Muista tiukka käskytys. Aita-veto-aita-veto! Kun saatiin tämä sujumaan, Umbra paukutteli parit kerrat A:n asemesta putkelle. Olin varma, ettei tämä onnistu, mutta Juhan neuvoilla, jäämällä vähän kauemmaksi sivusuunnassa, miä sain vedettyä Umbran putken sijaan A:lle. JEE! Ja Umbra teki sen, se on päässyt eroon siitä ihmetyksestä A:ta kohtaan radalla.
Seuraavalla pätkällä oli pituus ja rengas (maksina) , jotka ensiksi meni tosi hitaasti. Otettiin vähän pidempi vauhti ja saatiin niille vauhtia. Umbra teki renkaankin hyvin, yhden kerran meni välistä, mikä ei suoraan sanottuna ollut ihme, koska rengas on sitä tosi ilmavaa mallia, josta mahtuisi välistä vaikka joku mastiffi. Tämänkin vuoksi se meidän eka yritys meni plörinäksi, miä oletin valmiiksi, ettei Umbra mene sitä rengasta.
Tällä pätkällä sain myös ohjeeksi muuttaa omaa ohjaustani yhdessä kohdassa, jossa yritin vain vetää koiran putkelle, valssiksi. Toimi. Umbra viipyi tuolla putkessa pitkään, jotenkin se varmaan alkoi ihmettelemään sitä, se oli kyllä sellainen koko musta putki, joten johtui ehkä siitä.
Viimeisellä pätkällä miä itse sekoilin toisiksi viimeisen hypyn ohajuspuolen kanssa, jotenkin sekosin siinä ja jouduttiin hinkaamaan sitä. Muuten tämä pätkä meni jees. Kaikkiaan nämä treenit oli taas hyvät, ehkä parasta antia on se, että kun treenaan vieraassa paikassa, niin yritän myös niitä juttuja, joiden en usko onnistuvan ja sitten yllätyn iloisesti, kun Umbra osaakin. Tänäänkin näitä oli muutama: A ja putkiansa ja se paha rengas. Umbra myös yllätti miut taas tekemällä töitä tosi hyvin.
Omissa treeneissä tehtiin irtoamisharjoitusta. Mutta siellä päivän parasta antia taisi olla se, kun otin Umbran kanssa puomin jonkun neljä kertaa ja se laukkasi/ravasi tosi reippaasti puomin tasaisen osan loppuun! Ei se täysillä vieläkään siinä mene, mutta selkeästi jokin nappula on naksahtanut Uuven päässä oikeaan asentoon ja se melkein ryösti sinne puomille. :) Ja siitä huolimatta se hakee targetit tosi hyvin. Hyvä Uuve!
Rata alkoi kuudella hypyllä, joista 3-6 olivat suorassa linjassa. Kolmonen kierrettiin takaa, neljäs ohjattiin ihan edestä ja sitten otettiin kaksi välistävetoa. Tämän jälkeen piti saada koira A:lle sen alla olleen putken asemasta. Välistävetoja hinkattiin, miun ajoitus oli pielessä, ihan liian myöhässä. Muista tiukka käskytys. Aita-veto-aita-veto! Kun saatiin tämä sujumaan, Umbra paukutteli parit kerrat A:n asemesta putkelle. Olin varma, ettei tämä onnistu, mutta Juhan neuvoilla, jäämällä vähän kauemmaksi sivusuunnassa, miä sain vedettyä Umbran putken sijaan A:lle. JEE! Ja Umbra teki sen, se on päässyt eroon siitä ihmetyksestä A:ta kohtaan radalla.
Seuraavalla pätkällä oli pituus ja rengas (maksina) , jotka ensiksi meni tosi hitaasti. Otettiin vähän pidempi vauhti ja saatiin niille vauhtia. Umbra teki renkaankin hyvin, yhden kerran meni välistä, mikä ei suoraan sanottuna ollut ihme, koska rengas on sitä tosi ilmavaa mallia, josta mahtuisi välistä vaikka joku mastiffi. Tämänkin vuoksi se meidän eka yritys meni plörinäksi, miä oletin valmiiksi, ettei Umbra mene sitä rengasta.
Tällä pätkällä sain myös ohjeeksi muuttaa omaa ohjaustani yhdessä kohdassa, jossa yritin vain vetää koiran putkelle, valssiksi. Toimi. Umbra viipyi tuolla putkessa pitkään, jotenkin se varmaan alkoi ihmettelemään sitä, se oli kyllä sellainen koko musta putki, joten johtui ehkä siitä.
Viimeisellä pätkällä miä itse sekoilin toisiksi viimeisen hypyn ohajuspuolen kanssa, jotenkin sekosin siinä ja jouduttiin hinkaamaan sitä. Muuten tämä pätkä meni jees. Kaikkiaan nämä treenit oli taas hyvät, ehkä parasta antia on se, että kun treenaan vieraassa paikassa, niin yritän myös niitä juttuja, joiden en usko onnistuvan ja sitten yllätyn iloisesti, kun Umbra osaakin. Tänäänkin näitä oli muutama: A ja putkiansa ja se paha rengas. Umbra myös yllätti miut taas tekemällä töitä tosi hyvin.
Omissa treeneissä tehtiin irtoamisharjoitusta. Mutta siellä päivän parasta antia taisi olla se, kun otin Umbran kanssa puomin jonkun neljä kertaa ja se laukkasi/ravasi tosi reippaasti puomin tasaisen osan loppuun! Ei se täysillä vieläkään siinä mene, mutta selkeästi jokin nappula on naksahtanut Uuven päässä oikeaan asentoon ja se melkein ryösti sinne puomille. :) Ja siitä huolimatta se hakee targetit tosi hyvin. Hyvä Uuve!
maanantai 23. marraskuuta 2009
Umbran hakutreenit
Eilen päästiin taas Umbran kanssa hakuilemaan. Tehtiin sille kaksi sellaista hevosenkenkää/ankkuria ja kohtuullisen lyhyillä matkoilla, olisiko ollut jotain 10-15 metriä. Umbra teki molemmat haut nopeasti ja tarkasti, ensimmäisessä se koukkasi kaatuneen puun ympäri, mutta muuten oikein hyvin. Palkkana ollut maksalaatikko upposi hyvin, sitä voisi jatkossa käyttää. Täytyy miettiä ja kysellä muilta, miten tästä olisi hyvä jatkaa, ettei jäädä liian kauaksi aikaa samaa tekemään.
keskiviikko 18. marraskuuta 2009
Umbra Agilityakatemiassa ja omissa treeneissä
Kävipä sitten niin, että Keksi tiistai aamuna peltolenkillä, miua kohti juostessaan ulahti ja alkoi ontua. Saatiin meidän hierojalta hoito-ohjeeksi Keksille kylmää ja lepoa ja jalka on koko ajan parempi, eilen illalla ontumista ei enää huomannut. Lepoa sille silti on tiedossa jonkin aikaa.
Miulla on keskiviikkoisin se Agilityakatemian valmennusryhmä ja kysyin sieltä saisinko ottaa Keksin tilalle möllitasoisen suomenlapinkoirani Umbran treenaamaan. Tämä kävi hyvin ja sinne me sitten eilen mentiin. Miua jännitti aika hirveesti, kun tuo Umbra nyt on sellainen härpätin vielä.
Rata oli tuttuun tapaa tosi vaikea, esteitä oli joku 24 ja kepit oli tietenkin mukana, neljänneksi viimeisenä esteenä. Tutustuin rataan sillä mielellä, että hyvä, jos päästään jollekin vitosesteelle, suosiolla ajattelin ennen keppejä viimeistään palkata koiraa.Radassa oli tällä kertaa selkeästi teemana tiukat käännökset siivekkeiden ympäri.
Umbran kanssa me tehtiin rataa pätkissä, palkkasin koiraa väleissä, lähinnä omista virheistä tai hitaudesta johtui nämä. Selkein anti oli se, että katsottiin noita siivekkeen ympäri vientejä. Niissä koitettiin ensin sellaista, että olisin vipannut koiran taakse, vetänyt vastaisella kädellä sen yli ja sitten siirtynyt taas ohjaamaan koiranpuoleisellä kädellä. (Olisiko saksalainen?) Miulla oli isoja vaikeuksia itse saada liike sujumaan ja myöskään Umbralle tämä ei sopinut vielä kovin hyvin, kun se ei oo vielä niin varma koira. Siirryttiin siis peruskieputukseen. Ylipäätään Juha sanoi ja miä itse huomasin, että Umbra hyppää tällaisissa tilanteissa ihan liian pitkälle, joten tiukkoihin käännöksiin pitää panostaa. Tätä voidaan treenata niin, että laitetaan lelu maahan ja sen jälkeen heitetään koira esteen ympäri, jolloin se automaattisesti tekee parempaa linjaa.
Muuten harjoitus meni hyvin, kyllähän meidän meno tökkäs muutamassa kohdassa, mutta paljon hyvääkin oli. Umbra mm. teki A:n radan yhteydessä, iloisesti, vauhdilla, mutta napaten joka kerta targetin tarkasti. JEE! Ylipäätään se treenasi hyvällä motivaatiolla ja Juha sanoi, että se ei ole nähnyt lapinkoiralla noin hyvää taistelutahtoa! (Se siitä luonnetestin pienestä taistelutahdosta sitten! :) ) Hauskaa oli myös se, että Juha myös kehui Umbraa kauniiksi. Ja onhan se sitä, tuijotellessaan tarkkaavaisena. Puomille saatiin ohjeeksi laittaa lelu sinne päähän odottamaan, että saadaan sitä kautta vauhtia Umbralle. Tästä on kyllä puhuttu omissakin treeneissä, mutta miä en oo tajunnut, että lelun voi tosiaan laittaa sinne näytille, jolloin se vetää koiraa. Miä oon puomilla aina heittänyt tai palkannut kädestä lelulla.
Tämän jälkeen me mentiin viellä omiin treeneihin, joissa teemana oli irtoaminen ja sitä treenattiin circuit-training meiningillä. Miä helpotin treenejä Umbran tasolle ja otin toistoja sen, minkä se hyvällä vireellä teki, tyyppi kun teki jo toisessa päädyssä hyvin toistoja. Päivän varsinaiset ja tärkeimmät opit meille olivat: pussin ja renkaan mieleen muistuttaminen, keppejen sisäänmenon harjoitukset 4 kepillä, puomin nousun hakeminen ja vauhtia puomille ja A esteiden yhteydessä. Paljon siis tehtiin ja saatiin hyviä treenejä tehtyä. Ihan huippu treeni-ilta.
Miulla on keskiviikkoisin se Agilityakatemian valmennusryhmä ja kysyin sieltä saisinko ottaa Keksin tilalle möllitasoisen suomenlapinkoirani Umbran treenaamaan. Tämä kävi hyvin ja sinne me sitten eilen mentiin. Miua jännitti aika hirveesti, kun tuo Umbra nyt on sellainen härpätin vielä.
Rata oli tuttuun tapaa tosi vaikea, esteitä oli joku 24 ja kepit oli tietenkin mukana, neljänneksi viimeisenä esteenä. Tutustuin rataan sillä mielellä, että hyvä, jos päästään jollekin vitosesteelle, suosiolla ajattelin ennen keppejä viimeistään palkata koiraa.Radassa oli tällä kertaa selkeästi teemana tiukat käännökset siivekkeiden ympäri.
Umbran kanssa me tehtiin rataa pätkissä, palkkasin koiraa väleissä, lähinnä omista virheistä tai hitaudesta johtui nämä. Selkein anti oli se, että katsottiin noita siivekkeen ympäri vientejä. Niissä koitettiin ensin sellaista, että olisin vipannut koiran taakse, vetänyt vastaisella kädellä sen yli ja sitten siirtynyt taas ohjaamaan koiranpuoleisellä kädellä. (Olisiko saksalainen?) Miulla oli isoja vaikeuksia itse saada liike sujumaan ja myöskään Umbralle tämä ei sopinut vielä kovin hyvin, kun se ei oo vielä niin varma koira. Siirryttiin siis peruskieputukseen. Ylipäätään Juha sanoi ja miä itse huomasin, että Umbra hyppää tällaisissa tilanteissa ihan liian pitkälle, joten tiukkoihin käännöksiin pitää panostaa. Tätä voidaan treenata niin, että laitetaan lelu maahan ja sen jälkeen heitetään koira esteen ympäri, jolloin se automaattisesti tekee parempaa linjaa.
Muuten harjoitus meni hyvin, kyllähän meidän meno tökkäs muutamassa kohdassa, mutta paljon hyvääkin oli. Umbra mm. teki A:n radan yhteydessä, iloisesti, vauhdilla, mutta napaten joka kerta targetin tarkasti. JEE! Ylipäätään se treenasi hyvällä motivaatiolla ja Juha sanoi, että se ei ole nähnyt lapinkoiralla noin hyvää taistelutahtoa! (Se siitä luonnetestin pienestä taistelutahdosta sitten! :) ) Hauskaa oli myös se, että Juha myös kehui Umbraa kauniiksi. Ja onhan se sitä, tuijotellessaan tarkkaavaisena. Puomille saatiin ohjeeksi laittaa lelu sinne päähän odottamaan, että saadaan sitä kautta vauhtia Umbralle. Tästä on kyllä puhuttu omissakin treeneissä, mutta miä en oo tajunnut, että lelun voi tosiaan laittaa sinne näytille, jolloin se vetää koiraa. Miä oon puomilla aina heittänyt tai palkannut kädestä lelulla.
Tämän jälkeen me mentiin viellä omiin treeneihin, joissa teemana oli irtoaminen ja sitä treenattiin circuit-training meiningillä. Miä helpotin treenejä Umbran tasolle ja otin toistoja sen, minkä se hyvällä vireellä teki, tyyppi kun teki jo toisessa päädyssä hyvin toistoja. Päivän varsinaiset ja tärkeimmät opit meille olivat: pussin ja renkaan mieleen muistuttaminen, keppejen sisäänmenon harjoitukset 4 kepillä, puomin nousun hakeminen ja vauhtia puomille ja A esteiden yhteydessä. Paljon siis tehtiin ja saatiin hyviä treenejä tehtyä. Ihan huippu treeni-ilta.
maanantai 16. marraskuuta 2009
Viikonlopun koirailut: tokoa ja agia
Lauantaina miä olin Keksin kanssa yhdistyksen tokopäivässä, jota vetämään oli saatu Katariina Kainulainen. Ohjelmassa oli teoriaa ja käytäntöä. Jokaiselle oli varattu aikaa yksilöliikkeille ja paikallaolot otettiin yhteisesti. Teoriaosuus oli tosi hyvä ja yksilöliikkeissä miä otin vaan seuraamista ja perusasentoja, kun niissä meillä on ollut eniten korjattavaa. Me ei myöskään olla treenattu aktiivisesti tokoa nyt, joten ei ollut järkeä alkaa tuolla katsomaan, missä kunnossa muut liikkeet ovat. Seuraamiseen miä sain paljon hyviä vinkkejä, mitkä on kirjattu kirjoihin ja kansiin ja mitkä kyllä otetaan käyttöön.
Eilen, sunnuntaina, oli agilitykisat Keksillä Purinalla. Mitään erityisiä tuloksia ei saatu - päinvastoin, ekalta radalta pudonneita rimoja ja hylly ja toiselle radalle ei edes menty. Yksi läpimurto päivään mahtui. Minulle selvisi, että Keksi ei halua hypätä, jos se on märkä ja hiekkainen. Vaikka miä lämmittelin Keksin tosi hyvin ennen toista rataa ja se vielä ulkona hyppi, sisällä olleillä lämmittelyesteillä se hyppäsi haluttomasti ja kielsi. Sisällä kuiva hiekka tietysti tarttui aika tehokkaasti läpimärkään koiraan. Kävin ilmoittamassa, ettei tulla tekemään rataa omalla vuorollani ja olen tyytyväinen päätökseen. Toki harmitti, mutta lähinnä Keksin vuoksi, kun sillä oli kurja olla.
Keksi oli tosi hiekkainen ja kun se kotona pestiin, sillä oli sormenpään kokoisia hiekkakökkäreitä kainaloissa. Hyppää nyt siinä sitten. Lisäksi me treenataan kesäisin nurtsilla, joten märälläkään säällä Keksi ei omalla kentällä rapaannu eli se ei ole tottunut siihen. Lisäksi miä tajusin, että me kisattiin tosi harvoin ykkösissä ja kakkosissa kahta starttia, joten miä en oo sen takia tajunnut tätä Keksissä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, jatkossa katsotaan kisoihin meneminen sitten säävarauksella tai varustaudutaan kurapuvulla.
Eilen oli todellinen agipäivä, kun illalla lähdin vielä treeneihin. Miun sydän oli särkyä, kun tässä vaiheessa taas puhdas Keksi oli sitä mieltä, että se haluaisi lähteä miun mukaan nyt kun se on taas puhdas. Ihana koira. Umbra lähti kuitenkin treenaamaan. Se oli aikaisemmin päivällä vähän ottanut tuntumaa agilityyn vieraassa paikassa, kun miä vähän testasin sen toimimista Purinalla ulkona olleillä lämmittelyesteillä. Miä vedin treenit, ohjelmassa oli tiukkoja välejä ja vaikeita hyppykylmia. Umbran kanssa treeni tökki ensin, miä sorruin miun helmasyntiin enkä katsonut koiraa. Kun kiinnitin tähän enemmän huomiota, niin treeni sujui tosi hyvin. Itsenäisinä treeneinä oli jaakotusta ja keppikulmia. Jaakotukset sujui toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen, joko olin itse aluksi ruosteessa tai sitten se on omaa puolivammaa. Kepeillä otin verkoilla toistoja, oon aatellut, että otan verkot kepeille perusvispauksen rinnalle, että saan niille itsenäisyyttä. Treenit sujui siis kaikkiaan hyvin.
Eilen, sunnuntaina, oli agilitykisat Keksillä Purinalla. Mitään erityisiä tuloksia ei saatu - päinvastoin, ekalta radalta pudonneita rimoja ja hylly ja toiselle radalle ei edes menty. Yksi läpimurto päivään mahtui. Minulle selvisi, että Keksi ei halua hypätä, jos se on märkä ja hiekkainen. Vaikka miä lämmittelin Keksin tosi hyvin ennen toista rataa ja se vielä ulkona hyppi, sisällä olleillä lämmittelyesteillä se hyppäsi haluttomasti ja kielsi. Sisällä kuiva hiekka tietysti tarttui aika tehokkaasti läpimärkään koiraan. Kävin ilmoittamassa, ettei tulla tekemään rataa omalla vuorollani ja olen tyytyväinen päätökseen. Toki harmitti, mutta lähinnä Keksin vuoksi, kun sillä oli kurja olla.
Keksi oli tosi hiekkainen ja kun se kotona pestiin, sillä oli sormenpään kokoisia hiekkakökkäreitä kainaloissa. Hyppää nyt siinä sitten. Lisäksi me treenataan kesäisin nurtsilla, joten märälläkään säällä Keksi ei omalla kentällä rapaannu eli se ei ole tottunut siihen. Lisäksi miä tajusin, että me kisattiin tosi harvoin ykkösissä ja kakkosissa kahta starttia, joten miä en oo sen takia tajunnut tätä Keksissä. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, jatkossa katsotaan kisoihin meneminen sitten säävarauksella tai varustaudutaan kurapuvulla.
Eilen oli todellinen agipäivä, kun illalla lähdin vielä treeneihin. Miun sydän oli särkyä, kun tässä vaiheessa taas puhdas Keksi oli sitä mieltä, että se haluaisi lähteä miun mukaan nyt kun se on taas puhdas. Ihana koira. Umbra lähti kuitenkin treenaamaan. Se oli aikaisemmin päivällä vähän ottanut tuntumaa agilityyn vieraassa paikassa, kun miä vähän testasin sen toimimista Purinalla ulkona olleillä lämmittelyesteillä. Miä vedin treenit, ohjelmassa oli tiukkoja välejä ja vaikeita hyppykylmia. Umbran kanssa treeni tökki ensin, miä sorruin miun helmasyntiin enkä katsonut koiraa. Kun kiinnitin tähän enemmän huomiota, niin treeni sujui tosi hyvin. Itsenäisinä treeneinä oli jaakotusta ja keppikulmia. Jaakotukset sujui toiseen suuntaan paremmin kuin toiseen, joko olin itse aluksi ruosteessa tai sitten se on omaa puolivammaa. Kepeillä otin verkoilla toistoja, oon aatellut, että otan verkot kepeille perusvispauksen rinnalle, että saan niille itsenäisyyttä. Treenit sujui siis kaikkiaan hyvin.
torstai 12. marraskuuta 2009
Toscan legot kuntoon
Tosca kävi eilen lääkärissä, missä siltä poistettiin hammaskivet ja otettiin jotkut testit (maksa- ja munuaistestit?) , jotta saatiin tieto siitä, onko sitä ylipäätään turvallista nukuttaa. Testituloset olivat olleet hyvät ja hyvinhän tuo mummeli selvisi kuitenkin siitä nukutuksesta.
Taisi olla tuo Toscan nukutus kovempi paikka minulle kuin koiralle itselleen. Minä odotin kauhulla, että puhelin soi ja sieltä sanotaan, että mummelin sydän ei kestänyt. Nyt porskutellaan näillä hampailla vuoden verran, sitten pitäisi viedä tuo hammaskiven poistoon uudestaan. Pisteet tästä eläinlääkärille, tämä eläinlääkäri lähti siitä, että vuoden päästä on vielä Tosca siinä kunnossa, että hampaat pitää putsata. :D
Taisi olla tuo Toscan nukutus kovempi paikka minulle kuin koiralle itselleen. Minä odotin kauhulla, että puhelin soi ja sieltä sanotaan, että mummelin sydän ei kestänyt. Nyt porskutellaan näillä hampailla vuoden verran, sitten pitäisi viedä tuo hammaskiven poistoon uudestaan. Pisteet tästä eläinlääkärille, tämä eläinlääkäri lähti siitä, että vuoden päästä on vielä Tosca siinä kunnossa, että hampaat pitää putsata. :D
Keksi Agilityakatemiassa ja omissa treeneissä
Me aloitettiin eilen Keksin kanssa uusi jakso Agilityakatemiassa. Tällä radalla vaikeimmiksi paikoksi osoittautui hankala vienti puomilta aidalle. Keksi kyllä napsi kontaktit hienosti, mutta oman haltuunoton ajoitus ja vastaisen käden käyttö tässä tilanteessa vaati harjoitusta. Loppuun vaihdettiin mulle ohjausta niin, että A:lta putkelle tehtiin valssi puolivalssin sijaan ja kohtaan, jossa tekin takaaleikkauksen, tein persjätön. Toimi! Hyvät treenit oli, kunto oli kyllä koetuksella kun rata oli jotain 24 estettä.
Omissa treeneissä jatkettiin sitten tiukoilla esteväleillä, mikä oli ohjattuna treeninä. Tässä treenissä oli taas vaikeuksia, lähinnä oman ohjauksen ajoituksessa. Itsenäisenä treeninä oli jaakotusta, mitä tehtiin pareittain niin, että parit kommentoivat toisiaan. Sain muutaman ihan ok toiston, mutta tätä pitää vielä haudutella ja hakea paljon liikemuistiin.
Umbra treenaakin nyt sitten pari kuukautta sunnuntain ryhmässä, kun miä en viitsi ottaa sitä tuonne Oreniuksien päähän häkkiin mönkimään ja kiljumaan.
Omissa treeneissä jatkettiin sitten tiukoilla esteväleillä, mikä oli ohjattuna treeninä. Tässä treenissä oli taas vaikeuksia, lähinnä oman ohjauksen ajoituksessa. Itsenäisenä treeninä oli jaakotusta, mitä tehtiin pareittain niin, että parit kommentoivat toisiaan. Sain muutaman ihan ok toiston, mutta tätä pitää vielä haudutella ja hakea paljon liikemuistiin.
Umbra treenaakin nyt sitten pari kuukautta sunnuntain ryhmässä, kun miä en viitsi ottaa sitä tuonne Oreniuksien päähän häkkiin mönkimään ja kiljumaan.
maanantai 9. marraskuuta 2009
Viikonlopun koirailut
Lauantaina meillä oli ohjelmassa hakutreenit Umbralle ja sunnuntaina agilityä Keksille. Hakutreeneissä miä tein Umbralle kolme hevosenkenkää. Vietiin yhdessä Umbran kanssa maalimies paikalleen ja sitten miä lähetin sen hakemaan. Ensimmäinen haku meni tosi hyvin ja vauhdilla. Toiseen miä itse otin liian pitkän matkan ja siinä miun piti aika paljon auttaa Umbraa oikeaan suuntaan. Kolmanneksi miä otin ihan pienen matkan, että päästiin lopettamaan vauhdikkaaseen ja suoraan hakuun. Treenien jälkeen Umbra pääsi leikkimään Tuuli lapikoiran kanssa. Leikit sujuivat hyvin muuten, mutta lopussa tyttärille tuli riitaa. Tilanne ei jäänyt kuitenkaan päälle, ihan hyvissä merkeissä erosivat niin koirat kuin ihmisetkin.
Eilen illalla miä sitten olin treenaamassa agia Keksin kanssa. Ohjelmassa oli kontakteja itsenäisenä treeninä ja ohjattuna keppikulmia. Ohjatussa treenissä sain ohjeeksi pyllistellä vähemmän kepeillä ja yhdessä tiukassa paikassa yritettiin saada miun valssia aikaistettua, mikä onnistuikin hiukan, mutta työtä siinä vielä kyllä on. Itsenäiset treenit meni jees - eihän tuolla nyt ole tapana hyppiä kontakteja, mitä nyt kisoissa silloin tällöin. (Ja nekin yleensä ohjaajan mokista.) Keksiä selkeästi ällötti se, että ulkona kastuttuaan siihen tarttui kilo hiekkaa ja se oli ihan mutainen, mutta tosi hienosti se treenasti. Tehtiin minihypyillä ja miusta näyttää, että se alkaa olla sinut tuo pohjan kanssa. Kohta voitaneen tehdä matalilla medeillä.
Eilen illalla miä sitten olin treenaamassa agia Keksin kanssa. Ohjelmassa oli kontakteja itsenäisenä treeninä ja ohjattuna keppikulmia. Ohjatussa treenissä sain ohjeeksi pyllistellä vähemmän kepeillä ja yhdessä tiukassa paikassa yritettiin saada miun valssia aikaistettua, mikä onnistuikin hiukan, mutta työtä siinä vielä kyllä on. Itsenäiset treenit meni jees - eihän tuolla nyt ole tapana hyppiä kontakteja, mitä nyt kisoissa silloin tällöin. (Ja nekin yleensä ohjaajan mokista.) Keksiä selkeästi ällötti se, että ulkona kastuttuaan siihen tarttui kilo hiekkaa ja se oli ihan mutainen, mutta tosi hienosti se treenasti. Tehtiin minihypyillä ja miusta näyttää, että se alkaa olla sinut tuo pohjan kanssa. Kohta voitaneen tehdä matalilla medeillä.
keskiviikko 4. marraskuuta 2009
Umbralle rataa ja keppejä
Tänään agilitytreeneissä oli itsenäisenä harjoituksena 10 esteen rata, ihan perus vääntöä. Se sujui oikein hyvin, ainut vaikeampi juttu oli puomi siinä radalla. Ohjattuna treeninä oli keppejä ja siinä sain ohjeeksi ottaa sisäänmenoharjoituksia. Niitä siis paljon. :) Näin tiiviisti nyt - pitää mennä fiilistelemään lunta, jota on maassa jo kolmisen senttiä! Jei!
Ps. Onneksi luonnetesti päivänä ei satanut lunta tai Umbra olisi saanut tempperamentinsa kohdalle merkinnän: "Häiritsevän vilkas" , siihen malliin sujui tuo iltalenkki. :)
Ps. Onneksi luonnetesti päivänä ei satanut lunta tai Umbra olisi saanut tempperamentinsa kohdalle merkinnän: "Häiritsevän vilkas" , siihen malliin sujui tuo iltalenkki. :)
Toscan kanssa eläinlääkärissä ja shoppailemassa
Toscalla oli tänään eläinlääkäriaika varattuna. Tosca on viime aikoina ollut öisin levoton ja ajattelin, että on parasta käydä näyttämässä pikkumuoria tohtorille. Muutama yö olikin mennyt paremmin, koska päätimme, että koirat nukkuvat lattialla ja alun pullikoinnin jälkeen tytöt rauhoittuivat sinne hyvin. Näyttäisi siis siltä, että ainakin osittain Toscan vaeltaminen johtui kuumuudesta. Tohtori tutki kuitenkin Toscan, minkä tuloksena muorille varattiin aika hammaskiven poistoon ensi viikoksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin Toscalla kun on sivuääni.
Samalla reissulla me kävimme Korsossa eläinkaupassa ostoksilla. Meillä on jo jonkin aikaa ollut puhe, että Tosca saisi joululahjaksi Back On Trackin ja miä sorruin ensin kokeilemaan sitä ja lopulta ostamaan sen jo nyt. Toisaalta pienen koiran elämä on sen verran lyhyt, että ajattelin ottaa loimen heti käyttöön ja tuossa tuo pieni nyt nukkuu tyytyväisen ja rennon oloisena uudessa loimessaan.
Samalla reissulla me kävimme Korsossa eläinkaupassa ostoksilla. Meillä on jo jonkin aikaa ollut puhe, että Tosca saisi joululahjaksi Back On Trackin ja miä sorruin ensin kokeilemaan sitä ja lopulta ostamaan sen jo nyt. Toisaalta pienen koiran elämä on sen verran lyhyt, että ajattelin ottaa loimen heti käyttöön ja tuossa tuo pieni nyt nukkuu tyytyväisen ja rennon oloisena uudessa loimessaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)