Viikon agilityt

Me oltiin tiistaina Umbran kanssa taas treenaamassa, nyt ensimmäistä kertaa hallilla. Umbra kävi ehkä vähän tavallista kuumempana ja haukkui enemmän, mutta siihen nähden, että se oli ekaa kertaa vieraassa hallissa, se toimi tosi jees.
Treeninä oli radanpätkää, jossa oli A:n alla putki ja kieputusta hypyillä. A:lla Umbra tuijotteli seinällä olevaa peiliä ja tuli alas aika hiljaa, mutta onneksi tarkasti. Saatiin ohjeeksi treenata lisää kontaktialustaa kotosalla. Tiukat hyppykohdat maksikorkeuksilla vaati toistoja, miun pitää ohjata Umbraa aika pitkälle hypyille, että se toimii. Ja jälleen kerran nähtiin se, että jos mun oma liike loppuu, koirankin loppuu. Mut kaikkiaan oon tyytyväinen, tekeminen oli hauskaa, iloista ja vauhdikasta. :)

Eilen olin sitten hallittavuustestiä pitämässä, miä aloitan uuden alkeisryhmän vetämisen. Se, mikä on tosi hauskaa, on, että ryhmään tulee kaksi lapinkoiraa! Eli pääsen testaamaan Umbran kanssa oppimaani muidenkin koirien kohdalla. :)

Agitreenejä

Ihan alkuun anteeksipyyntö, huomasin, että muutama kommentti on julkaisematta, mutta tämä työsuhdekone ei jostain syystä toimi yhteistyössä bloggerin kanssa tai sitten jommassa kummassa on joku väliaikainen vihre. Mutta siis julkaisen kommentit heti, kun muistan hoitaa asian kotona.

Mutta nyt siis agilitystä: Eilen olin taas sijaisena vetämässä yhtä ryhmää, itseasiassa sitä, johon me Umbran kanssa päästään treenaamaan. Siellä oli vain kaksi koirakkoa paikalla, joten miä sain treenata vähän agilityä sekä Umbran että Keksin kanssa. Mulla oli treeneissä mukana koko kolmikko, jotka odotti nätisti häkeissä kentän laidalla. Täällä on tosi kätevästi rakennettu kentän reunalle kiinteitä häkkejä, joissa koirat voi odottaa ja niissä nuo omat odotti vuoroaan.

Treenissä oli teemana takaaleikkaus ja kepeille sisäänmeno ja näitä sitten treenailtiin. Umbran kanssa treenit sujui tosi hyvin, se hyppi 50-55 cm esteitä eikä kieltänyt kertaakaan. Vauhtia oli myös tosi hyvin. Nyt miun pitää vielä katsoa keinun ja renkaan tilanne ja sitten, jos ehdin ennen juoksuja, voisin käydä kisoissa pyörähtämässä. Ehkä...

Keksillä oli vaan sika-siistiä, se oli ihan kilareissa siitä lähtien, kun se näki, että miä kaivoin treenirepun esiin. Keksin kanssa tehtiin ennen treenejen alkua jo kontakteja ja rengasta sekä otettiin tokoa. Ja jotain on tapahtunut; tuo koira toimi kuin unelma. Paikallaolon miä korjasin nyt niin, että kun Keksi alkoi nousta, komensin sen takaisin maahan ja se totteli oikein hyvin. Seuraaminen on nyt myös tosi napakkaa ja nättiä. Siis miun ja Keksin mittapuulla. Miä aion nyt treenata sitä ja sitten jossain vaiheessa mennä taas alokkaaseen pyörähtämään.

Tosca nyt vaan oli ja hengaili ja keräsi kehuja, kuinka nuorekas 12-, pian 13-vuotias se onkaan. Ja tietysi koko porukka pääsi ihka ensimmäistä kertaa miun kyydillä treeneihin. :)

Pikaiset päivitykset

Vaikutamme tällä hetkellä toisessa kaupungissa, joten blogin pitäminen on jäänyt muiden kiireiden vuoksi. Ollaan saatu treenipaikka Umbran kanssa agilityryhmästä ja päästään talven ajan treenaamaan säännöllisesti sisätiloissa. Tästä olen enemmän kuin tyytyväinen. Kerran ollaan jo otettu tuntumaa uudella kentällä ja Umbra kulkee nyt tosi hyvin.

Umbra makseilla

Me oltiin tänään päivällä treenaamassa agilityä yhden kaverin kanssa ja miulla oli Umbra mukana. Tehtiin pientä radanpätkää, jossa oli aitoja, putki ja puomi, yhteensä 8 estettä. Miä ohjasin Umbraa pääasiassa valsseilla, mulla oli pääasia tänään kokeilla, mitä tapahtuu, jos sille laittaa maksiesteet ja yllätyin positiivisesti; Umbra hyppi kaikki n.58 cm hypyt hyvin, reippaasti, iloisesti, haukkumatta ja liiemmin ihmettelemättä, vaikka sää oli tukahduttava. JEEEE!!!! Vähänkö oon iloinen. :)

Uuve Roturacessa 2010

Umbra osallistui tänään Roturaceen 2010 eli leikkimieliseen kaikille roduille tarkoitettuun juoksukilpailuun. Meidän joukkueessa oli neljä paimensukuista lapinkoiraa; Stidi, Umbra, Leevi ja Pyry. Juostava matka on 80 metriä, minkä Umbra pinkoi vieheen ja miun perässä. Umbran aika oli 8,44, kyllä tyttönen juoksi minkä kintuistaan pääsi. Meidän joukkue oli 12. sijalla kun suuntasimme kotia kohti, pitää tarkastaa lopullinen sijoitus joskus myöhemmin. Umbran henkilökohtaista suoritusta en tiedä, mones se oli, aika mones. :) Hauskaa kuitenkin oli ja käytiinpä pyörähtämässä dive-in agilityssäkin, joka oli helppo radanpätkä, josta jokaisen tunnin nopein palkittiin. Nopeimmaksi ei ylletty yrityksellämme, mutta kivaa oli tämäkin ja hyvä nähdä, että Umbra toimii vieraissa paikoissa.

Edit: Tarkastin tulokset, joukkueemme lopullinen sijoitus oli 25/35 ja Umbran sijoitus jaettu 92.sija 136:sta koirasta.

Reissuja

Umbra ja Stidi, reissukamut.

Viime viikolla (viikko 29) me oltiin koko porukka mökillä keskiviikosta lauantaihin. Kerrankin säät suosi ja mökillä pystyi pyyhältämään kesätamineissa. Kesätamineissa siellä pyyhälsi myös Umbra, jonka karvanlähtö on nyt loppusuoralla ja jonka ulkoasu on sen mukaisesti aikas kevyt. Kaikki tytöt nauttivat mökkeilystä, Toscakin kirmaili, minkä töppöjaloiltaan pääsi. Sen vuoksi kuistille tehtiin erinäisiä viritelmiä, ettei mummo putoa siitä ja satuta itseään.

Maisemaa Riisitunturilta.

Tällä viikolla me oltiin Umbran kanssa Lapissa, vaikkakin läänin eteläosissa. Miun opiskelukaveri asuu Kuusamossa ja heillä on mökki Posiolla, mihin sitten mentiin lomailemaan kaveriporukalla. Porukkaan kuuluu Kaisa ja sen vuoksi Umbran kaveri Stidi. (Nutukas Stidi) Sunnuntai 25. päivä meni matkatessa ensin junalla Suonenjoelle ja sieltä matka jatkui autokyydillä Posiolle. Umbra matkusti tosi hienosti, mitä nyt välillä yritti pistää leikiksi Stidin kanssa junassa, mikä piti kieltää tilanpuutteen vuoksi.

Maanantai aamu alkoi sillä, että mökin pihalla oli kolme poroa, jotka käytiin yhdessä tuumin Umbran sekä Kaisan ja Stidin kanssa haukkumassa pois tontilta. Päivä jatkui Riisitunturin valloituksella, missä maisemat olivat todella hienot ja vaihtelevat. Miä en ollutkaan ennen ollut Lapissa ja tunturissa kesällä, minkä vuoksi maisemat tekivät vielä suuremman vaikutuksen. Itseasiassa en ollut ehkä aikaisemmin käynyt tunturilla ollenkaan, ellei Koli ole tunturi? Riisitunturia ei ole suotta valittu vuoden 2010 retkikohteeksi, minulle sieltä jäivät mieleen erityisesti hienosti aukeavat järvimaisemat, korkealla sijainnut lampi ja vaivaiskoivut.

Stidi ja Umbra.

Vaivaiskoivu.

Umbra riehuu...

ja poseeraa Riisitunturilla.

Tiistaina me käyttiin retkellä Korouomassa, joka on Posiolla sijaitseva rotkolaakso. Siellä maasto oli aika vaikeakulkuista, mutta retki oli vaivan arvoinen. Siellä saimme ihastella todella upeata koskea ja hienoja kalliomuodostelmia. Pirunkirkkokien siellä oli, missä oli myös laavu. Jäimme grillaamaan laavulle ja ihmettelimme hiukan laavun lattialla olleita karvoja. Kauan ei tarvinnut ihmetellä, kun koirat aloittivat haukun ja huomasimme poron yrittävän laavulle. Onneksi koirien haukku säikytti poron matkoihinsa, vaikka se yrittikin vielä toistamiseen liittyä seuraamme samalla lopputuloksella. Näimme ja kuulimme Pirukirkolla myös liitelevän ampuhaukan, joka ei onneksi vaikuttanut häiriintyvän koirien poron komennuksesta. Pirunkirkolta minä en saanut kuvia, kun tyhmyyksissäni luulin kameran pattereiden loppuneen, vaikka näin ei ollut, mutta laitan niitä myöhemmin, jos niitä saan.

Maisemaa Rukan huipulta.

Keskiviikkona me ihmiset kävimme sitten Rukalla laskemassa kesäkelkkaradalla ja vähän ostoksilla ja koirat saivat lenkkeillä mökin tuntumassa. Kotiinlähdön aika oli torstaina, jätettiin hyvästit ja vannottiin, että palataan uudestaan, niin kivaa oli ja vielä jäi paljon nähtävääkin seuraaville kerroille. Paluumatka sujui sekin oikein mallikkaasti, ehkä osittain todella kuuman sään vuoksi. Palasimme autolla Suonenjoelle ja sieltä edelleen Vantaalle junalla. Junan lemmikkivaunu oli niin täynnä, ettei sinne olisi enempää eläimiä mahtunutkaan, joten ehkä koiratkin väsyttänyt helle oli loppujen lopuksi onni onnettomuudessa. Kaikkiaan reissu oli ikimuistoinen; seura oli mahtavaa, kuten myös maisemat. Poroja me nähtiin myös todella reilusti ja usein, mikä oli tälläisesta turistista uskomatonta. Sekin oli hienoa, että pääsin vähän muistuttamaan Umbran mieleen, mikä eläin se poro oikein onkaan ja että sitä kuuluu haukkua. :)

City-vasa.

Kesää

Tytöt Kalajoella

Kesä on kauneimmillaan eikä blogia ole ehtinyt ja/tai jaksanut päivittää. Koirat ovat kuitenkin päässeet lomailemaan meidän kanssa pitkin Suomea (Vantaa-Kalajoki-Tornio-Suonenjoki-Naarajärvi-Mikkeli-Heinola-Vantaa) , treenaamaan agilityä ja tokoa ja pääsipä Umbra eilen leikkimään Pihka-kinttusen kanssakin. Näillä mennään, katsotaan josko jossain vaiheessa jaksaa ja ehtii taas päivittämään blogia ahkerammin. Agilitytreenit on mennyt tosi jees, jos tuon Umbran hyppyihin voisi alkaa luottamaan, voisi olla aika mennä ensimmäisiin kisoihinkin, mutta katsotaan. :)

Juhannuksen viettoa

Olimme juhannuksen ihan kotona. Koirien osalta se tarkoitti pitkiä lenkkejä, treffejä, omaa osaansa grilliherkuista ja Umbralle agilitytreenejä. Tehtiinpä me Umbralle yhden lenkin yhteydessä muutama hakukin J:n toimiessa maalimiehenä. Ja lujaa lähti Umbra! :) Ja mitä grillaukseen tulee, meillä koirille grillataan aina omat jutut, tällä kertaa jauhelihapihvi ilman mausteita ja toisena päivänä makkaraa. Koirat osaavat odottaa nykyään jo omaa osaansa ja vahtivat herkeämättä grilliä. :)

Umbra pääsi lauantaina Haltialaan treffaamaan Kurua ja hyvin tyypit tuli toimeen, tosin kuuma ilma rajoitti rajummat leikit varjoisaan rantapoukamaan. Ihmiset kuitenkin pölisivät koiristaan ja mukana oli kamerakin, ehkä jossain vaiheessa näen kuvasaldoa. Umbran söpöyttä ja suloisuutta kehuttiin niin, että Umbran korvat varmaan punastuivat karvojen alla. Toisaalta Umbra näytti myös "hienoja" taitojaan pöhisemällä ja mörräämällä rullahiihtelijöille, mitä nekin oikein kuvittelevat olevansa, kun kesällä hiihtävät? Kivaa oli, kiitos seurasta koko porukalle!

Eilen me käytiin vielä uudehkolla lenkillä. Ihan meidän lähellä menee reitti, jota kävellessä tuntuu, kun olisi maaseudulla. Ehkäpä se sellaista monen mielestä onkin, ainakin tuo osa Vantaasta. Reitti kulki kesäisen niityn halki ja puusillalta kurkittiin toiset rohkeammin ja toiset (Keksi) pelokkaammin alla virtaavaan puroseen. Koirat vaikuttivat muutenkin iloisilta uudesta lenkkipaikasta ja sen myötä uusista tuulista ja hajuista.

Illalla oli vielä Umbran treenit ja kyllä, nyt alkaa taas sujua. Vaikka unohdin kylmäloimen, saatiin tehtyä oikein hyvät treenit. Ohjattuna treeninä oli 12-13 esteen pätkä, jolla oli hyppyjä ja putkia sekä keinu. Treenissä oli tarkoitus treenata haltuunottoa sekä miettiä omaa ohjausta ja siinä oli ainakin meille paljon paikkoja valsseille ja yksi persjätöllekin. Ekalla kierroksella Umbra pääsi tekemään keinun lentona, mutta putosi jaloilleen, minkä jälkeen meni keinun ihan ok. Tyhmä minä, kun en ensin ottanut sitä pelkästään, mutta jatkossa keinun ollessa radalla muistan ehkä muistuttaa sen koiralle mieleen. Muuten Umbra teki oikein näppärästi töitä ja omistajansa myös. Miun pitää vaan entistä enemmän miettiä ja keskittyä ohjauksen ajoitukseen, niin valssien kuin haltuunottojenkin osalta.

Ehkäpä miä pikkuhiljaa alan oppia Umbran ohjaamista. Toisessa harjoituksessa, jossa tällä kertaa oli apuohjaaja, oli teemana kepit ja keppikulmat. Umbra jaksoi olla kiinnostunut leluista koko treenien läpi, joten kepitkään ei tuottanut ongelmia. Treenattiin keppejä, sisäänmenoa ja sisäänmenoa kuudella kepillä. Umbra tykkää kepeistä ja ne ovat oikein hyvässä mallissa. Ohjeeksi saatiin treenata keppejä kuudella kepillä, että pääsen tekemään puolet enemmän toistoja ja palkkaamaan useammin.

Vieraita ja agia

Susanna-kasvattaja koirineen oli viikonlopun meillä kylässä, joten Umbra sai hengailla yllin kyllin Luna-emon sekä kahden puolisiskon, Ursan ja Hipan kanssa. Susanna oli agilityn sm-kisoissa, missä minäkin kävin sunnuntaina katsomassa muutaman tunnin maksien hyppyratoja. Illalla olikin sitten Umbran ryhmän treenit ja miun vetämän ryhmän treenit, joten agility jatkui niissä merkeissä. Umbran kanssa otin keppejä ja puomia, jotka meni hyvin. Lisäksi treenattiin lähtöä, jossa koira kutsuttiin kahden esteen takaa ja tyrkättiin sivusuunnassa viereiselle hypylle. Miä olin tosi yllättynyt, että Umbra tajusi tämän ohjauksen, kun me ei olla tätä erikseen treenattu. Lisäksi treenattiin liikettä ja koiran ottamista mukaan esteen takaa sekä irtoamista putkelle. Oikein hyvät treenit taas, ohjatulla treenillä meinasi Umbralta loppua paukut ja vein sen lepäämään ja otetiin sitä sitten lopuksi vielä muutaman kerran itsestään. Kaikkiaan Umbra jaksoi ja keskittyi oikein hyvin, kun ottaa huomioon sen, että meillä oli koko viikonlopun koiravieraita.

Agia, hakua ja taas agia

Kesä ja koirien treenikausi ovat parhaimmillaan. Maanantaina oli Keksillä agilitytreenit, keskiviikkona oltiin hakumettällä Uuven kanssa ja tänään oltiin treenaamassa taas agia koko porukka.

Maanantain treeneissä otettiin tosi haastavia vientejä kepeille putkelta ja kontaktille vientiä vinosta kulmasta sylkkärillä (tätä en ehtinyt tehdä) ja ohjattuna treeninä vekkiä. Keksi teki tuttuun tapaan töitä iloisesti ja innolla. Keppikulmat se hakee hyvin, jos vaan itse ei sohlaa ja vekkaus auttaa sitä oikealle linjalle, kuten pitääkin ja tekee sen linjoista taloudellisempia.

Keskiviikkona oltiin siis hakutreeneissä, Umbralle tehtiin kaksi viuhkaa, jotka sujuivat hyvin, toinen puoli oli hankalampi, liekö maasto tai tuuli tai molemmat vaikuttivat tähän. Näitä vaan lisää Uuvelle, seuraavalla kerralla voidaan kasvattaa matkaa. :) Umbra haukkuu jo hyvin maalimiehelle, toki sitä pitää vielä haukuttaa.

Tänään oltiin treenaamassa agia, siellä treenasin lähinnä Umbran kanssa hyppyjä. Treenikaverilla oli hyviä vinkkejä hyppyjen treenaamiseeen ja päästiin hyvin alkuun, mutta eiköhän tässä riitä työsarkaa pidemmäksikin aikaa. Keksin kanssa otin myös vähän hyppytekniikkaa ja välistävetoja. Näitä pitää jatkaa!

9.6 Hakutreenit

Oltiin eilen Umbran kanssa hakutreeneissä. Ne meni oikein hyvin, vaikka ei olla nyt n. kuukauteen päästy treenaamaan. Tuolla Umbran valeraskaus ei ole niin paljon näkynyt, eikä eilenkään, Umbra ihan hyppi innosta, kun käveltiin metsään. Otettiin ensin kaksi vientiä/hevosenkenkää. Näistä toinen meni tosi hienosti, Umbra juoksi suoraan maalimiehelle ja haukkuipa vielä muutaman kerran. Toisessa miä lähetin sen vinoon ja Umbra kävi koukkailemassa väärien puiden takana, ennen kun sain korjattua sen suunnan. Sitten otettiin viuhka(?) kahdella maalimiehellä, yksi keskilinjan molemmille puolille. Näistä ensimmäisessä maalimies oli mennyt makaamaan ja Umbra ensin vähän ihmetteli sitä, mutta meni kuitenkin luokse ja haukkui. Myös toinen sujui hyvin ja Umbra ihan hyppi haukkuessaan maalimiehelle. Miä luulen, että me otetaan lisää noita viuhkoja ja vientejä nyt jonkin aikaa ja sitten katsotaan vaikeutusta, nuo toimi ainakin eilen tosi hyvin. :)

Agitreenejä

Me oltiin viikonloppu mökillä rentoutumassa ja kivaa oli. Koirat puotteli tuttuun tapaan päättöminä menemään, kaiveli mökin ja kivien alustoja ja herkutteli grilliherkuilla. Sunnuntai iltana me tultiin takaisin ja Umbra pääsi treenaamaan. Treenattiin keppejä, keinua, takaaleikkausta ja puomi-putki - ansaa sekä ohjattuna treeninä valssia. Hiljaa hyvää tulee, kyllä treenit taas meni paremmin, mutta lopusta moottori hyytyi. Umbra pääsee niin kohdustaan, kun vaan oikea aika koittaa. :)

Keksin kanssa olin eilen treenaamassa, treenattiin keppikulmia, irtoamista putken pimeään päähän, puomi-putki - ansaa ja ohjattuna treeninä oli sellainen pidempi harjoitus, jossa oli aika tiukat välit ja haastavia kulmia. Keksin kanssa on aina vaan niin kivaa ja helppoa tuo treenaus, kuka lie sen on noin taitavaksi kouluttanut? ;)

Kuulumisia

Tämä kevät on ollut tosi kiireistä ja blogin päivitys on jäänyt vähiin. Agia ollaan treenattu, Umbra on vielä valeraskautensa kourissa, joten kaikkein terävintä se meno ei ole ollut. Eilen huomasin, että raukalta erittyy vähän maitoakin, pitää tarkkailla tilannetta, että meneekö omalla painollaan ohitse, vai pitääkö viedä lekuriin. Keksi nauttii agilitystä täysillä, kun saa mennä minihypyillä. Vauhtia ja iloa ja motivaatiota sillä on tosi jees. Keksin kanssa oon treenannut myös tokoa ja se sujuu paremmin kun syksyllä. Nyt vaan malttia, niin saadaan alo-paketti hyvälle mallille.

Tänä aamuna käytiin treenaamassa agia ja miulla oli koko porukka mukana. Umbralla alkaa maidonerityisestä huolimatta löytyä moottoria ihan ok, joten varmaan paremmalla puolella valeraskautta ollaan. Treenattiin ihan perusohjausta, Umbran kanssa yritin saada valsseja liikkumaan ja ylipäätään etsiä oikeaa tapaa ohjata sitä, Keksin kanssa kokeilin perusväännön lisäksi vähän poispäin kääntöäkin.

Toscakin pääsi vähän juoksemaan namin perässä. Tyhmyyksissäni miä vein sen puomillekin, missä se liukastui ja putosi. Se vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa, eikä arista mitään, mutta miä kärisin silti morkkiksesta, kun vein sen sinne puomille, kun sen tasapaino nykyään on mitä on. En olisi ikinä antanut ittelleni anteeksi, jos se olisi satuttanut itsensä pahasti. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä, jatkossa Tosca muori pysyy tukevasti maan pinnalla treeneissä.

Kiirettä pukkaa

Umbran synttäreiden jälkeen ollaan palattu treenaamaan omalle kentälle, missä on kahdet agi treenit ollut. Treenit on mennyt hyvin, mutta vauhti ei ole vielä palautunut juoksujen ja valeraskauden jäljiltä sellaiseksi, mitä se on parhaimmillaan ollut. Näillä kuitenkin mennään, viimeksi tajusin sentään sen, että siinä vaiheessa jos Umbra ei enää leiki, niin sitten sitä palkataan namilla. Umbra kyllääntyy jossain vaiheessa treenejä leluihin, mutta senkin jälkeen se tekee reippaasti töitä namipalkalla. Näiden välillä tasapainoillaan siis. Erilaisten hyppykulmien kanssa on paljon töitä tehtävänä, varsinkin kun korkeutta nostetaan. Kepit on hyvin muistissa, kuten myös kontaktit.

Keksin kanssa ei vielä töiden vuoksi olla päästy sen omaan ryhmään treenaamaan, mutta ollaan tehty pieniä treenejä Umbran treenejen yhteydessä. Tokoa ollaan nyt treenattu pari kertaa ja tauko on tehnyt terää meille molemmille. Vaikka aluksi tuntui, ettei Keksi muista mitään, positiivisia yllätyksiäkin on; seuraamisessa paikka on parantunut ja parantuu, paikallaoloissa Keksi on pysynyt nyt maassa, tosin olen palkannutkin sitä tiiviisti ja hypyn se muistaa. Oikein mukava treenata taas tokoa ja kivasti on kaikkiaan mennyt, olen oikein tyytyväinen.

Hakutreeneissäkin käytiin taas tänään Umbran kanssa ja oikein mukavaahan se oli. Tehtiin neljä hakua, joista kaksi ensimmäistä niin, että Umbra näki maalimiesten menevän piiloon, minkä jälkeen yksi lyhyen matkan haku ilman näköhavaintoa ja sitten vielä yksi näköhavainnolla loppuun. Umbra hämääntyy vielä, kun se ei näe maalimiehen menevän piiloon, mutta tänään se kuitenkin hetken pyörittyään lähti matkaan ja löysi maalimiehen hienosti. Seuraavalla kerralla voisi ottaa samalla tavalla, mutta nuo helpommat haut niin, että viedään maalimies paikoilleen Umbran kanssa yhdessä. Parin tälläisen jälkeen lyhyt haku nenää käyttäen ja sitten vielä yksi helppo loppuun, että into säilyy. :)

Umbra 3 v.

Umbra 3-vuotislenkillä Viirilässä

Bileitä riittää, vähän aikaa sitten oli Keksin synttärit, mutta niitä ei blogiin tullut merkittyä, vaikka niitäkin hiukan juhlistettiin. Nyt oli sitten vuorossa Umbra synttärit, tämä vappupallo poksahti maailmaan kolme vuotta sitten täyttäen meidän toiveet ja lopettaen piiiitkältä tuntuneen odotuksen.

Sinivuokkoja

Vaikka kaikki näistä Lunan maaväripennuista tuntuivat kivoilta ja kuka vain niistä olisi meille voinut päätyä, niin Umbrassa oli alusta alkaen jotain kummaa vetoa. Onhan kasvattajalla valokuvia, joissa tapaamme ensimmäisen kerran viikon vanhat maaväripennut ja ketäpä muutakaan minun käteni siellä hipsii kun Umbraa. Mikälie voima veti meitä yhteen jo silloin.

Umbra muistaakseni n. 5 vrk.
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Osoittelua, sinäkö olet meidän?
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Tätä seurasi ehkä kuiskintaa: " Tule meille koiraksi."
Ja Susannan varoittelua: " Ei sitä vielä voi sanoa, mikä niistä teille tulee."
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Umbra, Uuve, Umbba-Lumppa, Umppis, Uuvelo, Uuverton, Uu, (rakkaalla koirallakin on monta nimeä), on opettanut meille ja opettaa koko ajan paljon koirista ja erityisti lapinkoirista. Iso kiitos näistä opeista meidän lörpöttimelle, korvaeläimelle. Syntymäpäivälahjaksi Umbra sai leikkiketun nahan, paljon kissanruokaa hakutreenejä varten ja luun. Luu on perinpohjin jo kaluttu, kettua riepoteltu myös Keksin toimesta, mutta kissanruuat odottavat vielä seuraavia hakutreenejä. Lisäksi kävimme tosi pitkällä lenkillä syntymäpäivän kunniaksi, hiukan myöhässä tosin, lauantaina. Kävelimme reilu kaksi tuntia ja arvioilta noin 8-10 km Sipoon metsissä. Loppulenkistä jalka painoi jo muillakin kun Toscalla.

Pikkuvanha Pikku-Umbra, en ole ihan varma iästä, olisiko 3 viikkoa?
Kuva: Susanna Kangasvuo

Kaunis, ihana, persoonallinen meidän Umbra, kolme vee.

Umbra hakee lumettomassa metsässä

Tänään oli taas hakutreenit, ensimmäiset, jotka päästiin tekemään ilman lunta. Me otettiin Umbran kanssa ensi kaksi hakua niin, että se näki maalimiehet menemässä piiloihin. Ne meni tosi iloisesti ja reippaasti. Maalimiehet haukuttivat Umbraa jo piilolla ja kyllähän tuon satutädin haukkumaan saa. Kolmantena hakuna otetiin sellainen lyhyt haku, jossa Umbra ei nähnyt mihin maalimies meni, tässä Umbra lähti hienosti liikkeelle, pysähtyi haistelemaan ja jatkoi sitten matkaa maalimiehelle. Hiukan se tässä viimeisessä mietti, että mikä juttu tämä nyt olikaan, mutta tajusi onneksi jutun juonen. Seuraavan kerran voisi ottaa treenit vaikka samalla tavalla, ettei tule liian isoa hyppäystä. Tai vaikka niin, että Umbra näkee ensimmäisen ja viimeisen kolmesta maalimiehestä, kun ne menee piiloihin, mutta siinä välissä voisi olla yksi tuollainen vaikeampi haku.

Keksi Ui

Tänään oli taas Keksin vuoro lähteä uimaan. Keksi ui liivien kanssa ja koko ajan "kotiin päin" eli allasta vain kauemmasta päästä portin suuntaan. Portin päästä se ei lähtenyt uimaan vaan kääntyi takaisin rampille, velmu koira. Namit Keksille kelpasi hyvin ja loppuajasta Keksi meni jo altaaseen ihan namin voimalla ja ponnisti uimaan kehumalla ja kannustamalla. Vauhtia Keksillä oli aluksi aika paljon, mutta väsymys hiipi raajoihin ja vauhti hidastui. Ihan lopuksi otettiin vielä yksi suora ilman liivejä ja Keksi ui niinkin oikein hyvin. Nyt se on tosi väsynyt.

Katselmus 2010 Kolilla

Maisemaa kiskohissistä.

Viime perjantaina me suunnattiin auton nokka kohti Kolia ja Katselmusta. Cavalierit jätettiin matkalla miun vanhemmillelellittäväksi Mikkeliin. Matka Kolille oli tuntui yllättävän lyhyeltä ja löydettiin perille meidän mökille todella helposti. Odottaessamme muita saapuvaksi päätimme käydä katselemassa Kolin maisemia, joten ajoimme Ukko Kolille Umbran kanssa. Siellä ensimmäinen kokemus oli kiskohissi. Rohkaisimme mielemme ja ajelimme sillä pienen matkan ylemmälle parkkipaikalle, Umbra ei vaikuttanut ollenkaan levottamalta, vaikka tuo ei ole tainnut olla tavallisessakaan hississä ikinä. Laskettelurinteestä näimme todella hienoja maisemia, vaikka sumu hiukan sitä sumensi. Yritimme kiertää Uuron kierroksen, mutta käveltyämme pari kilometriä, meidän oli pakko kääntyä takaisin, sen verran paljon lumen alla oli paikoitellen vettä. Takaisin päästyämme kiipesimme vielä näköalapaikalle, mutta sumu oli tässä vaiheessa jo niin tiivistä, että maisemaa ei näkynyt. Myöhemmin illalla saapui sitten seuraava autollinen mökkiläisiämme ja ilta venyi pitkäksi jutellessa.

Uuve ja minä.

Lauantaina meillä oli ohjelmassa epävirallinen agilitykilpailu, johon Umbran kanssa osallistuimme kilpailemattomina. Kaikilla mölleillä rimat olivat 45 sentissä, mikä oli hyvä, kun meillä on vasta ollut se juoksutauko. Rata oli mukava rallattelurata, sillä ei ollut rengasta, keppejä eikä keinua. Rata koostui 18 esteestä, siis hypyistä, putkista ja puomista, joka mentiin kahteen kertaan.

Miua jännitti tosi paljon, kun tuo Umbra on kärsinyt siitä valeraskaudesta, mutta rata oli meille sopivan helppo ja me saatiin siitä nolla, vaikka ohjaaja meinasi vetää koiran neloshypyn ohitse. Puomi oli hidas, mutta Umbra otti kontaktit tarkasti, kuten on opetettu. En seurannut yhtään, miten muilla koirilla meni, osallistujia oli mölleissä oli kuusi, olin vaan tosi iloinen siitä, kuinka hyvin meillä meni! Palkintojen jaossa selvisi, että me oltiin Umbran kanssa kolmasia.

Miä olen tosi tyytyväinen, en pelkästään sijoitukseen, (vaikka ruusuke onkin jo paraatipaikalla esillä) vaan ihan siihen, että Umbran (ja mun) pää kesti kisanomaisessa tilanteessa ja Umbralla oli ihan ok vauhti, vaikkei sellainen, kun se on parhaimmillaan. Erityisen tyytyväinen olen, koska pari viikkoa sitten mietin, haluaako tuo ylipäätään harrastaa agilityä. Tuolla oli nyt oikein mukavaa yhdessätekemisen meininkiä. Lauantai ilta menikin sitten ihan pilvissä leijuen, varsinkin kun mökkikaveri koirineen sijoittui ensimmäiseksi samassa kisassa. Vaikka pistäydyimme me pilvien lisäksi myös uudemman kerran Ukko Kolin näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja ottamassa valokuvia.

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Kaunein häntä kilpailu, jota varten miä puolitosissani puunasin Umbran häntää, mutta ikäväkseni me ei tultu huomatuksi kaikkien ihanien häntien keskeltä. Umbra osallistui sunnuntaina myös ulkomuotoluokkaan, tällä kertaa Avo1 narttuihin, jossa tuomarina oli Janika Wiksten. Umbran esitti Jyri, koska minä esitin kaverin koiraa veteraanikehässä. Tämä oli varmaan onni onnettomuudessa, koska Umbra esiintyi Jyrin kanssa tosi hienosti, paremmin kuin miun kanssa, miä kun aina häslään ja höpötän liikaa. Umbran arvostelu:

"Hyvä kokonaisuus, kaunis ilme. Ihanat taittokorvat. Etuosa saisi leventyä. Hyvä runko. Aavistuksen luisu lantio. Liikkuu hyvin, mutta erit. ahtaasti takaa. Ihastuttava luonne."

Eli ihan Umbran näköinen arvosteluhan tuo on. Umbra sai punaisen nauhan ja oli pitkään kehässä, kahdeksan sakissa, kunnes tippui. Tuokin tulos on miulle lähes yhtä iso lottovoitto, kuin lauantainen agility, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että Umbrassa on ulkoisesti paljon puutteita ja vikoja. Vaikka, kuten Janika sanoi:" Tämän koiran koko olemus kertoo, että:" Olen ihana!"

Sunnuntaina oli sitten pitkä kotimatka edessä ja vieläkin on vähän väsymystä matkasta, mutta kyllä kannatti lähteä. Paljon tuntui menestystä kertyvän tutuille koirille, mistä lie johtuu. Ehkäpä ihan vaan siitä, että minä alan tuntea enemmän ihmisiä paimensukuispiireistä. Omituiselle kennelille tuota menestystä kertyi kiitettävästi, mutta siitä kasviksemme kertonee lisää. Kaikkiaan viikonloppu oli tosi kiva, Umbra pääsi Katselmuspuuhien lisäksi tapaamaan tuttuja koiria ja leikkimäänkin laskettelurinteessä. Eilen Umbra oli aika väsynyt ja vieläkin se lepäilee ihan mielellään, sen verran aktiivinen viikonloppu silläkin oli. Kiitos kaikille mökkikämppiksille ja muille tutuille tsempityksistä ja seurasta!

Liitän tänne myöhemmin videon Umbran agilitystä, jos saan sen onnistumaan.

Maisema Ukko Kolin näköalapaikalta.

Ulkoilupäivä Haltialassa

Jyrillä alkoi tänään loma töistä, joten me pakattiin koko lauma autoon ja ajettiin Tammistoon. Siellä käytiin ostamassa vähän eväitä kotona keitettyjen kahvin ja teen lisäksi. Auto meidän piti jättää Tammistoon, koska joet nyt tulvivat, emmekä olleet varmoja pääsisimmekö Haltialaan asti autolla.

Kävelimme siis ensin Tammistosta Haltialaan, missä päästimme koirat vapaaksi ja jatkoimme lenkkiä joen viertä pitkin aina Pitkäkoskelle asti. Siellä pidimme evästauon, minkä jälkeen kävelimme takaisin Haltialaan ja Tammistoon tietä pitkin. Matkalla näimme niin perhosia, leskenlehtiä, sammakon, kuohuvaa jokea sekä talven viime hengista nauttivia hiihtäjiäkin.
Juuri katsoin tuossa reittioppaasta taittamamme matkan pituutta, ja se on yhdeksän kilometriä ja aikaa siihen meni reilu kaksi tuntia. Reitti. Koirat jaksoivat hienosti, vaikka tassu alkoikin paluumatkalla painaa varsinkin lieroilla. Kotiin päästyä koirat saivat ruuat ja nyt ne kaikki ovat vetäytyneet nukkumaan omiin soppiinsa. Kamerakin oli mukana.

Umbra laulaa ja likaiset lierot katsovat vierestä.

Umbra tarkkailee metsän elämää.

Hauskoja pilviä, paljon.

Keksi ja Umbra agitreeneissä

Eilen oli hallikauden viimeiset treenit ja meillä oli ratatreenit. Otin molemmat koirat mukaan, vaikka Umbra oli kyllä saanut aika hyvin aktivointia viikonloppuna muutenkin. Rata oli kohtuu helppo, mutta ylipitkä, joku lähemmäs 30 estettä.

Keksin kanssa tehtiin rataa kokonaan ja sen kanssa on vähän ongelmana se, että ei olla treenattu nyt aktiivisesti, niin miä ohjasin vähän huolimattomasti. Ekalla yrityksellä tuli kaikennäköistä säätöä, mutta toisella saatiin rata menemään puhtaasti.

Umbran kanssa tehtiin radasta vaan kolmea kohtaa ja sovellettiin ne niin, että pois jäi kepit, rengas ja keinu. Umbralla oli oikein hyvin intoa ja energiaa, perusohjauksella ja valsseilla se kulki tosi hyvin. Toivottavasti mammailut nyt unohtuu ja päästään treenaamaan kunnolla. Miun pitää muistaa Umbran kanssa treenatessa tehdä rataantutustuminen kunnolla, että ei tule virheitä, kun niistä Umbran into ja vire vähenee. Tai tehdä virheet niin, ettei koira tajua niitä. :)

Umbra ui ja hakee

Umbralla on ollut tehokas viikonloppu, eilen me käytiin taas uittamassa koiria ja tänään oli hakutreenit. Uimisesta oli juoksujen takia ja muutenkin taukoa, mikä näkyi niin, että Umbra vastusteli aluksi altaaseen menoa. Loppupuolella se alkoi mennä paremmin. Otin siltä myös uimaliivit pois, kun se oli uinut pari kertaa altaan päästä päähän ja vaihdoin omat kangasvaljaat tilalle ja hyvin sujui uiminen, Umbran uintitekniikka on kyllä kehittynyt kovasti, selkä pysyy ilman liivejä pinnalla ja/tai suorassa.

Tänään sitten oli hakutreenit, joissa otettiin ensin pari kohtuu lyhyttä hakua, niin että Umbra näki, kun maalimiehet lähtivät piiloihinsa. Lopuksi vielä haukutettiin Umbraa purkin kanssa. Haut meni hyvin ja haukkuminen myös, seuraavan kerran voisi tehdä samantapaiset haut, mutta yrittää yhdistää haukuttamista jo maalimiehelle. Vauhtia Umbralla oli kiitettävästi, joten toivotaan nyt, että ne vauvat unohtuvat pian.

Aamulenkki Vanhankaupunginlahdella

Miulla oli yksi asia hoidettavana tänään koululla, joten päätettiin vaihtelun vuoksi ottaa koirat kyytiin ja suunnata Vanhankaupunginlahdelle lenkille. Ollessamme miltei perillä, huomasimme, että muutama muukin oli innostunut lähtemään sinne ulkoilemaan, pääsiäisherkkuja sulattelemaan ja kevään tuloa ihastelemaan. Lenkki oli tosi mukava, Umbran valeraskaudessa on toisaalta puolensa. Siinä missä sillä olisi eilen saanut olla enemmän virtaa, nyt se käyttäytyi tosi hienosti, vaikka nähtiin paljon koiria ja ihmisiä. Muutaman kerran se innostui haukkumaan, tosin Keksi ällyytti sitä, mutta ne mennee Ronja Ryövärintytärmäisten keväthuutojen piikkiin.

Koirat olivat muutenkin selkeästi innoissaan ja Umbrakin unohti pentuilut uuteen paikkaan tutustuessaan. Keksi oli välillä liiankin innokas, pitää nyt Umbran valeraskauden ajan keskittyä enemmän treenaamaan sen kanssa, kun sillä vaikutti taas olevan vähän liikaakin paukkuja, sen verran vauhdikasta sen meno oli. Maisemat olivat hienoja ja uutuudessaan virkistäviä, vaikka olenhan minä tuolla koulun puitteissa liikkunut jonkun verran. Oman säväyksensä maisemiin antoi koski, joka kuohui kevään merkkinä sulamisvesien vuoksi erityisen hienosti. Päätettiin Jyrin kanssa yrittää enemmän käydä uusissa paikoissa lenkkeilemässä ja tuollakin uudemman kerran, sen verran kivaa oli. Autoiluineen kaikkineen reissuun meni joku kolmisen tuntia, joten koirat saivat siinä kunnon aktivoinnit tälle päivälle. :)

Hienoa ja super-tahmeaa agilityä

Tänään meillä oli agilitytreenit ja mukana oli Umbra. Treeneissä oli rataa, josta oli mölleille helpompi versio ja kisaaville vaikeampi ja itsenäisenä treeninä oli harjoitus, jossa vietiin putkelle eri tavoilla sekä puomia yksittäisenä esteenä. Otin lämmittelyiden jälkeen Umbran kanssa ensin puomia ja oli tosi tyytyväinen, kun se meni puomille tosi innokkaasti ja vauhdilla ottaen kontaktit tarkasti. Myös putki-aita treeniä Umbra teki tosi hyvin.

Kun oli meidän vuoro tehdä rataa, Umbran viretaso oli laskenut ja muutaman virheen jälkeen se jäikin alas. Umbraa ei napannut yhtään. Jätettiin radan tekeminen siis siihen ja otettiin vielä pieniä ohjausjuttuja yksittäisillä ja muutamilla esteillä. Vähän jäi huono maku, tosin parhaani tein, ettei Umbra sitä huomaisi ja tosiaan tein pieniä juttuja, että sain hyvää fiilistä sille. Vahvasti epäilen, että tässä on takana taas se valeraskaus, joka kesälläkin vaikutti Umbraan juoksujen jälkeen noin kuukauden tai puolitoista. Umbra pääseekin eläinlääkärin pöydälle alkukesästä, minkä jälkeen toivottavasti se toimii treeneissä tasaisemmin.

Kyllä Umbra tykkää agilitystä, syksyllä meillä oli tosi paljon hyviä treenejä pitkän aikaan, joten miä en nyt saa tästä liikaa masentua, vaikka harmittaa tietysti. Pitää vaan kaivella niitä hyviä treenejä tuolta blogiarkistosta ja lukea niitä - kyllä se oikeasti menee parhaimmillaan tosi hyvin. Ja jos ei menisikään, sitten me jätetään Uuven kanssa agilityt muille ja keskitytään tekemään muita juttuja.

Susanna, Luna, Ursa ja Hippa kylässä

Me saatiin vieraita keskiviikkoiltana Jyväskylästä, Susanna-kasvattaja koiralaumoineen tuli käymään kylässä. Umbra sai kunnon ilo-riemu-hepulit ja äänen määrä ja laatu oli melkoinen. Umbrakin vinkui kuin joku pieni pentu, niin iloinen se oli toisen perheensä näkemisestä. Erityisesti Luna äiti ja Susanna saivat sen kiljumaan innosta ja Hipan kanssa Umbra pisti leikiksi. Hippa-hippulainen on valloittanut tomeralla ja ylen-ystävällisellä luonteellaan minut vallan kokonaan, mutta toki Luna-mammaa ja Ursaakin oli kiva nähdä.

Torstai aamuna käytiin vielä yhdessä lenkillä, kameraa en ulkoiluttanut, joten kuvia ei tullut otettua, mutta upottava nuoskaluminen pelto ei houkutellut koiria kovempiin ralleihin muutenkaan. Rauhallisissa, mutta erittäin mukavissa merkeissä sujui lenkki, mitä nyt vähän Hippa ja Umbra juoksutti lapasia ja leikki niillä. Umbra pitää sitä juoksujen jälkeistä rauhaa vielä, joten sekin rauhoitti riekkumisia kuten myös se, että vieraiden vuoksi Umbra oli unohtunut ruokkia edellisenä iltana. Ompa sillä huonomuistinen oma ihminen!

Torstai-iltapäivällä Susanna jatkoi koirineen matkaa. Kiitos vierailusta, nähdään parin viikon päästä Kolilla!

Umbran paluu treeneihin juoksujen jälkeen

Eilen meillä oli agilitytreenit, jotka miä vedin. Miulla meinaa taas mennä pupu pöksyyn sen Katsemuksen mölliagilitykisan kanssa, joten miun oli pakko kokeilla, kulkeeko tuo koira yhtään, vai onko se ihan mamma-fiiliksissä. Miun isoksi yllätykseksi Umbra liikkui melko hyvin, suorilla ja helpoissa kohdissa se eteni hyvin, vaikeammissa välistä vedoissa ja takaakierroissa se hidasti vauhtia. Tämä johtui osittain kyllä ohjauksesta, tai tarkemmin sanottuna sen hitaudesta ja toisaalta parissa kohdassa siitä, että kiirehdin liikaa.

Kontaktit Umbra otti tosi hyvin, siinä ei ollut ongelmaa ja puominkin se meni ihan ok temmolla. Paljon paremmin siis sujui, kun kesällä juoksujen jälkeen. Jee. Eli en saanut ainakaan vielä syytä perua sitä Katsemuksen agilityyn osallistumista. Toki meidän pitää katsoa, mihin korkeuteen siellä rimat laitetaan makseille ja miten tässä sitä ennen tuo hyppy lähtee kulkemaan, eilen Umbra meni sellaisilla 40-45 cm hypyillä.

Umbra hakee hangessa

Muu elämä on pitänyt kiireisenä, mutta nyt päivitys tännekin.

Umbra oli tänään ensimmäistä kertaa hakutreeneissä juoksujen jälkeen ja ne sujui olosuhteisiin (lue:hankiin) nähden hyvin. Umbra lähti innolla hakemaan maalimiehiä, menipä jonkun metrin umpihangessa, ennen polulle hakeutumistakin. Tyyppi oli ihan innoissaan, toivotaan, että valeraskaus jää näin lieväksi ja se ei vaikuta tekemisen intoon. Agia mennään kokeilemaan ensi viikolla, miten se sujuu juoksujen jälkeen.

Keksin kanssa oltiin viikko sitten treenaamassa, miä vedin kyllä treenit, mutta treenaisin itsekkin hiukan ja näytin jotain juttuja Keken kanssa. Treeneissä aiheena oli lähdössä odottaminen ja twist, joista ensimmäinen tuotti enemmän vaikeuksia, kun Keksi oli niin into piukeana. Hienosti ja reippaastihan tuo treenasi, kyllä se kovasti vieläkin nauttii tuosta agilitystä, kun vaan hypyt ei ole liian korkealla.

Poropaimennustapahtuma 2010

Miä olin pitkän viikonlopun poropaimennusreissussa. Viime vuonna porokärpänen pääsi puraisemaan sen verran, että tänä vuonna lähdin matkaan kun mahdollisuus siihen tuli, vaikka tuo "porokoira" jäi kotio juoksujaan juoksemaan lierojen seuraksi.

Paljon näin erilaisia suorituksia ja hiukan ehkä opin näkemään sitä, millaista toimitaa koiralta aidassa odotetaan ja mihin pyritään. Matkaseurueen koirien tulokset olivat vaihtelevia, aina matkalla alkaneista juoksuista kilpailun kuudenteen sijaan. (HYVÄ LEKSA, Go-Go !!!)

Matkasta innostuin sen verran, että päätin alkaa nyt heti opettamaan Umbraa käskystä haukkumaan ensi vuotta ajatellen. Sitten kokeillaan taas, josko mahduttaisiin mukaan tuonne kilpailuun ja vieläkö meidän tuo meidän Soppaluu syttyy poroille.

Hiihtolomaviikko

Viime viikko miulla oli hiihtolomaa ja ankaran lomailun lisäksi aikaa vei näillänäkymin valmistuva mörkö nimeltä lopputyö, joten bloggailu jäi vähiin - mikä on ehkä ihan hyväkin, että saa muita juttuja tehtyä.

Tosca täytti viime viikolla komeat kaksitoista vuotta ja sitä juhlittiin maksalaatikkokakun merkeissä. Tosca oli saanut etukäteen ruokabaarin, joka helpottaa köpötin ruokailuja. Myös hieroja pistäytyi viime viikolla hieromassa Keksin.

Sunnuntaina Keksi kävi treenaamassa agilityä ja intoa oli kiitettävästi. Talvikausi on selkeästi vaikuttanut Keksin kuntoon, se teki tosi hyvin hommia, mutta vauhti hidastui loppua kohden, mutta pikkuhiljaa kasvatetaan kuntoa kohdalleen. Treenattiin irtoamista ja vaihtelevia ohjaustyylejä radan/harjoituksen samoissa kohdissa. Kivat treenit oli, kiitos vetäjälle!

Agia, uintia ja juoksuja

Viime viikolla oli vuorossa agilitytreenejä ja uimalakeikkaa. Näiden lisäksi Umbra aloitti sitten juoksunsa. Viimeisin tarkoittaa taukoa treeneihin ja sitä, että Umbra ei lähde tänä vuonna katsastamaan poroja.

Keskiviikon agilitytreeneissä otettiin cirquitia ja vähän miä kyllä jo aavistelin silloin näiden juoksujen alkavan, Umbra oli tavallista rauhallisempi ja vaikka treenasi ihan jees, se ei toiminut niin napakasti kuin yleensä. Lauantaina käytiin sitten kylpemässä ja tuttuun tapaan edettiin. Umbra ui aluksi liivejen kanssa ja lopuksi muutaman kerran päästä päähän valjailla. Sunnuntai aamuna se sitten aloitti ne juoksut.

Eilen illalla oltiin Keksin kanssa treenaamassa agilityä pakkasta uhmaten. Keksi oli hyvin innoissaan ja meni tuttuun tapaan tosi kivasti, kun ohjaaja vaan oli kartalla. Eilenkin treenattiin pakkasen vuoksi cirquit tyyppisesti, kivoja ohjaussykeröitä ja keppikulmatreenejä oli.

Agia, hakua ja poroa

Pikapäivitys:

Keskiviikkona Umbra oli treenaamassa agilityä ja aiheena oli jaakotus. Saatiin treeni sujumaan, yllättävän hyvinkin vielä. Osissa tehtiin tätä 11 esteen treeniä, jossa oli kaksi paikkaa tuolle jaakotukselle. Molemmat paikat saatiin sujumaan osissa, suurimmat ongelmat olivat jälleen ohjaajan ylävartalon liikkeessä. Lopuksi saatiin treeni menemään ihan kokonaankin ja yksi Uulle vaikea putkikin meni hienosti. Itsenäisesti treenattiin kontakteja suoralla.

Eilen oltiin hakutreeneissä ja tehtiin kaksi harjoitusta, jossa Umbra näki, mihin maalimiehet menivät ja laitettiin sitten hakemaan. Vähän (tai aika paljonkin) tuo lumi haittaa tätä touhua, jälille tuo tuntui menevän. Hauskaa oli kuitenkin, niin koiralla kuin ihmiselläänkin.

Kuultiin myös viime viikolla, että päästiin mukaan poropaimennustapahtuman kisaan. Umbrahan läpäisi viime vuonna poropaimennustestin ja koska testiin ei voi uudestaan mennä, niin ilmoitin tuon kisaan. Ajattelin, että ei me mahduta kuitenkaan, kun tuo tapahtuma on tänä vuonna niin etelässäkin, mutta ilmeisesti suunnilleen kaikki ilmoittautuneet pääsivät mukaan tänä vuonna. Aika paljon miun päätä kylmää ajatus siitä, että Umbra ei taas kuule eikä näe muuta kuin ne porolaiset. Onneksi meille on varattu porotreenit torstaille, joten ennen varsinaista koitosta lauantaina päästään vähän kokeilemaan sitä kuulon toimivuutta. Nyt vaan toivotaan, ettei juoksut sotke suunnitelmia ja Umbra aloittaisi juoksunsa aikaisintaan maaliskuun puolivälin aikoihin.

Naamat

Viime viikolla me ei päästy treenaamaan, mutta tällä viikolla sitten taas sitäkin innokkaammin. Lauantaina miä räpsin noista kasvokuvia, Tosca kyllä nukkui, mutta pitää ottaa ihan projektiksi, että saisi siitä jonkunlaisen kasvokuvan.

Viime viikon treenit

Viime viikolla ohjelmassa oli agilityä niin Umbralle kuin Keksillekin ja uintia Keksille. Keskiviikkona oltiin Umbran kanssa treenaamassa agilityä. Siellä meillä oli ohjelmassa cirquit tyyppistä treeniä, aiheina oli rengas radalla, vinot kulmat kontaktiesteille, kepeiltä poisvienti, putkelle vientiä ulkopuolelta ja keinulta irtoamista. (Ohjaajalle.) Kaikki treenit sujui oikein mainiosti, erityisesti vinot viennit kontaktiesteille toimi ja muutenkin kontaktit sujuu paremmin kuin hyvin tällä hetkellä. Kepeillä harjoittelin valssia keppejen loppuun sekä pari kertaa sylkkäriä. Keinulla vahvistettiin estettä sinällään, hienosti Umbra tekee senkin, mutta hiukan liikaa hidastelee alastulolla. Tähän vauhtia palkkauksella. Rengas osana rataa saatiin myös alun vaikeuksien jälkeen sujumaan, Umbra tuntui tajuavan sitä, että sekin voi olla osa rataa.

Perjantaina Keksi kävi uimassa ja ensimmäistä kertaa ilman uimaopea. Keksi ui hyvin, reippaasti ja tasapainoisesti hihnan avustamana, ilman sitä se heitti pienen lenkin ja kääntyi takaisin lähtörampille. Eli jatketaan harjoituksia hihnan avulla. Ostin uimalalta koirille rustoja ja poronjauhelihaa.

Sunnuntaina Keksi pääsi pitkästä aikaa treenaamaan ja se oli siitä tosi iloinen. Meillä oli myös Tosca mukana maskotin ominaisuudessa, mummokin pääsi mukaan aisimaan treenitunnelmia ja miun yllätykseksi se käyttäytyi siellä melkoisen hienosti. Meillä oli ratatreeniä ja se sujui hienosti, muurille oli 90 asteen käännös kovassa vauhdissa suoralta, siinä Keksi rymisytteli palikoita, mutta oikea aikaisella vekillä tätä saatiin pois. Lisäksi sain ohjeeksi muuttaa ohjaustani niin, että vein A:lle koiran toiselta puolelta kuin aluksi olin ajatellut. Tämä tuntui hyvältä. Muuten meillä ei ollutkaan ongelmia, mentiin matalilla minihypyillä, koska Keksi palailee pikkuhiljaa hommiin tauolta.

Katsotaan nyt miten Keksi taas alkaa liikkumaan, en ota mitään paineita, mahdollisesti miun ja Keksin kisat on jo nyt kisattu ja jatketaan agin treenaamista omaksi iloksi. Keksin kanssa on vaan niin hauskaa ja helppoa tuo treenaaminen, kun se on niin taitava! :) Kyllähän senkin kanssa siinä oli omat juttunsa kun se oli nuorempi, joten pitää vaan uskoa Umbraan ja jatkaa töitä. Ehkä se sama vaivattomuus, mikä on Keksin kanssa tehdessä, tulee ajan ja yhteistyön kehittyessä myös miun ja Umbran tekemiseen. Umbra on kyllä toisaalta tietyissä jutuissa Keksiä edellä/parempi; Keksille ei ikinä ole oikein opetettu kontakteja tarkasti ja ohjauskuviotkin sille opetettiin vähemmän järjestelmällisesti. Tää on sen oman oppimisen tulosta, aikoinaan Keksin kanssa aloittaessa tämä agilityn "teoria" oli itselle hepreaa. On se sitä vieläkin ajoittain, mutta pieniä valaistumisia on tapahtunut. :)

Metsälenkillä

Lauantaina me ajeltiin autolla vähän kauemmas metsälenkille. Mukaan pääsi koko konkkaronkka ja kameraakin ulkoilutettiin. :) Sää suosi meitä ja nähtiinpä me sattumalta lenkillä myös labradorinnoutaja uros, jonka kanssa Umbra pääsi leikkimään.

Mäkijuoksua a´la Tosca

Mäkijuoksua a´la Keksi

Mäkijuoksua a´la Umbra

Koko porukka, miä lapasen muodossa. :)

Uuve hangessa

Tosca vaatteineen ja koruineen

Umbra katselee..

..näitä maisemia.

Ja taas agia Uuvelle

Eilen oltiin treenaamassa agilityä Umbran kanssa. Meillä oli ohjattuna treeninä irtoamista, itsenäisinä niistoja eritavoilla, hyppytekniikkatreeniä ja sitten otin keppejä.

Kepit meni tosi hienosti. Umbra hakee jo sisäänmenoväliä ihan oikein ja niillä on oikein kiva rytmi, ei mitään hipsuttelua. Kepeille sitä vetää hyvin sellainen uusi lelu: Kissoille tarkoitettu vinkuhiiri. Jostain syystä tämä "kummitädiltä" saatu joululahja on ihan huippu. Umbra on NIIN hauskan näköinen, kun se myyrästää tätä vinkulelua. :)

Hyppytekniikka treeneissä ei ensin osunut askeleet kohdalleen, tarkistin välit 6 askeleelle ja heti alkoi sujua paremmin. Muutaman kerran meni tosi hienosti in-out systeemillä. Namikuppikin veti Umbraa kiitettävästi. Tästä on hyvä jatkaa näitä.

Niistot on Umbran kanssa vaikeita sen oman liikkeen pysähtymisen, hiljenemisen vuoksi, mutta saatiin niitäkin muutama ihan ok suoritus. Näitä paljon lisää ja muutenkin tiukempaa kääntymistä.

Ohjattu treeni sujui jees. Siinä oli vastaisen käden käyttämistä ja sellainen kohta, missä koiraa ohjettiin hypyltä putkelle niin, että välissä oli toinen hyppyeste. Umbra paukutteli muutaman kerran sen väärän hypyn siitä, mutta jälleen kerran, kun sain oman liikkeen kohdalleen, saatiin onnistunut suoritus. Tosi kiva treeni, vaikka olikin aikas haastava.

Hierojan käynti ja agitreeniä

Meillä kävi viime keskiviikkona hieroja katsomassa Keksiä ja Umbraa. Keksiltä löytyi lavan takaa sellainen pieni muhkura, joka kyllä pehmeni ja katosi käsittelyssä. Jatketaan lihashuoltoa saatujen ohjeiden mukaan ja lisätään pikkuhiljaa liikuntaa. Umbralla oli selän lihakset arkoina ja hännän juuren lihakset. Tätä ei ollut viimeksi, joten hieroja oli sitä mieltä, että todennäköisesti se johtuu tästä valtavasta lumimäärästä tai oikeammin siinä pomppimisesta. Toisaalta se on hyväkin merkki - Umbra käyttää näitä lihaksia, mikä tarkoittaa, että ne saadaan kasvamaan, kun jatketaan samaan malliin. Lisäksi tietysti lihashuoltoa Umbralle.

Eilen oltiin agitreeneissä ja otettiin haltuuotto treeniä cirquit meiningillä. Umbra jaksoi treenata hyvin, vaikka tehtiin aika reilusti toistoja. Harjoitukset tehtiin mediesteillä ja matalilla makseilla. Umbra hyppäsi hyvin nuo korkeammatkin esteet.

Puomi-putkiansalla otin ensiksi puomille menoa, kun tiedän, että putket vetää Umbraa. Pääsihän se sinne sujahtamaankin, mutta sain sen parin virheen jälkeen hienosti puomille ja vauhtiakin oli hyvin. Tän jälkeen oli tietysti vaikeampi saada putkeen, mutta sain lopulta. Tässä harjoituksessa oli haastetta, putken päät olivat ihan puomin ylösmenossa kiinni, joten olen tosi tyytyväinen. Myös se, miten Umbra otti kontaktit ja on saanut vauhtia puomille oli ilahduttavaa. :)

Sitten otettiin keinua ja sille irtoamista. Miä otin sitä avustajan kanssa niin, että se pehmensi laskua, kun umbra pääsi viimeksi keinua treenatessa säikähtämään sitä. Nyt se meni tosi heinosti ja otti alastulonkin tosi tarkasti.

Sellaisessa hyppy-haltuunotto harjoituksessa Umbra kierähti yhdessä kohdassa turhan lenkin, mutta miä sain sen jäämään pois aikaistamalla omaa ohjausta ja liikettä. Myös parissa muussa harjoituksessa painittiin tämän miun liikkeen parissa, mutta saatiin hyviä toistoja. Ihan lopuksi miä otin vielä keppejä, jotka sujui hyvin, Umbra on selkeästi oppinut niitä, nyt se meni ne ilman käsiohajusta 3-4 kertaa, niin että käsi oli vain tukena, mutta ei ohajannut. Viimeisellä toistolla jouduin vähän auttamaan, mutta tässä vaiheessa oltiinkin treenattu niin paljon, että se ei ollut mikään ihme.

Viikon 1 treenit

Viime viikolla Umbra pääsi tekemään vähän kaikkea: Agilityä, uimaan ja hakumetsälle. Keksi piti sairaslomaa; tytöt saivat joululahjaksi hienot hienot pannat ja otettiin ne jouluna käyttöön. Ilmeisesti tuo meidän tuusan-nuusa, syön-kaiken-minkä-löydän ja hypin-autojen-perään - Keksi sai tästä valjaista pantaan siirtymisestä niskansa kipeäksi ja aristi sitä muutaman päivän vielä sen jälkeen, kun huomattiin tämä ja vaihdettiin valjaisiin. Tämän vuoksi Keksi siis lomaili.

Umbra pääsi siis taas agilityakatemiaan, jossa me otettiin tuttuun tapaan aikas vaativaa rataa, tosin me tehtiin siitä jotain n. 15-17 ensimmäistä estettä. Niistot saatiin jo vähän toimimaan, se persjätöllinen on vaikea mulle, keppejäkin uskaltauduin ottamaan ensimmäistä kertaa tuolla ja sisäänmenon vaikeuksista huolimatta ne meni ihan jees. Kaikkiaan hyvät treenit, Juha sanoi, mikä on ihan totta, että niin kauan Umbra etenee hyvin, kun miun oma liike on kohdallaan, toisin sanoen en pysähdy. Heti, jos pysähdyn, myös Umbra pysähtyy ja siitä tulee ne tökkimiset ja tämä varmaan vaikuttaa myös koiran motivaatioon. Eli miun pitää tsempata vielä enemmän siinä, että saan käännöksissä jne oman liikkeeni sujuvammaksi.

Lauantaina Umbra siis ui. Uimaopea meillä ei tällä kertaa ollut, joten koska Umbralla on taukoa uinnista, aloitin hihnan kanssa. Se menikin tosi hyvin ja sen jälkeen miä sain Umbran jonkun kerran altaaseen ihan vaan kannustamalla - hönttis ei ilmeisesti tajunnut hihnan puuttumista. Kun se tajusi, se yritti peruuttaa pois luiskalta, mutta autoin sitä liiveistä ja/tai valjaista. Jatkossa teen myös näin; ensin hihnalla parit kierrokset, sitten ilman ja lopuksi ilman liivejä. Tuntui toimivalta.

Eilen, sunnuntaina me käytiin sitten hakumettällä ja kivaa oli. Umbra tykkää kovasti tästäkin harrastuksesta, kun me saavutaan sinne, se vetää kovasti metsää kohti ja haluaa käydä moikkaamassa muut ihmiset:" Nää on niitä hyvii tyyppei, näillä on aina kaikkia ihan sika hyvii herkkui." Otettiin Umbran kanssa kaksi hakua haamulla ja yksi, vähän lyhyempi, ihan perus haku. Haamuille se ampaisi tosi hienosti, minkä hangessa pääsi. Viimeiseksi otetulla perushaulla se työskenteli metkan näköisesti: meni muutaman metrin eteenpäin, haisteli ilmaa, meni taas sen muutaman metrin ja haisteli ja eteni näin, vähän niinkuin siksakkia maalimiehelle. Miusta vaikutti, että Umbra on tajunnut nyt selkeästi se nenän käytön. :)

Hakutreenien jälkeen Umbra kävi vähän vielä "leikkimässä" Leon kanssa. Tosin näiden leikit oli sitä, että Umbra komensi Leoa koko ajan sellaiselle kimeällä narttuhaukulla ja oli ihan tosissaan käämit ja Leo haukkui sille, että koita nainen rauhoittua. Umbraa kiinnosti Leo kyllä, mutta jännitti myös, onhan Leksa aika iso ja sillä on mahtava haukku. Hyvin kuitenkin kävelylenkki sujui, Leo antoi Umbran olla rauhassa ja Umbrakin siitä sitten rauhottui, ainakin vähän. :)

Tavoitteet vuodelle 2010

On aika arvioida viime vuodelle asetetut tavoitteet ja asettaa tälle vuodelle uudet.

Umbra:

Umbran kanssa vuosi 2009 sujui melko lailla suunnitelmien mukaan. Poropaimennuskokeeseen päästiin arpaonnen suosittua ja saatiin se läpi, rimaa hipoen tosin. Katselmuksessakin käytiin pyörähtämässä ja saatiin ihan kiva arvostelukin. Agilityä on treenattu ja siinä on kehitytty kovasti. Myös tokoa on treenattu hiukan, mutta ilman suurempia tavoitteita. Lisäksi aloitettiin haun treenaaminen silloin kun muilta jutuilta ehditään.

Vuonna 2010:
- Kaipa sitä arpaonnea pitää kokeilla, josko pääsisi sinne poropaimennuskisaan. Näillä näkymin ollaan jokatapauksessa lähdössä ainakin treenaamaan poropaimennusta, jos juoksut eivät estä tätä.
- Mahdollisesti Katselmus.
- Tänä vuonna Umbran kanssa olisi nyt viimeinkin tarkoitus korkata ne viralliset agilitykisat.
- Tokon ja haun treenaamista jatketaan omaksi iloksi ja pikkuhiljaa vaikeuttaen. Tokossa alokasluokan liikkeet, mutta myös ruutua ja noutoa jne, että se olisi kivaa sekä mielekästä meille molemmille


Keksi:

Viime vuonna me saatiin se viimeinen nousunolla kolmosiin ja siellä on kisattu ja haettu kisavarmuutta. Keksi alkaa näyttää merkkejä ikääntymisestä, joten se jää viimeistään ensi kesänä eläkkeelle virallisista kisoista, mahdollisesti jo aiemmin, koska medi esteet on sille korkeat ja miä en halua särkeä sitä. Agilityn treenaamista jatketaan niin kauan, kun koira haluaa ja sen terveys sen sallii. Tokossa tavoitteet täyttyi, kun käytiin kolmissa tokokokeissa viime vuonna ja kolkuteltiin ykköstuloksen rajaa.

Vuonna 2010:
- Agilityn treenailu jatkuu.
- Ehkä vielä joitakin startteja kolmosissa, sitten eläkkeelle kisoista.
- Tokon treenailu jatkuu.
- Ainakin yhdet tokokokeet, ehkä muutamat, jos ehditään ja mahdutaan mukaan. Tavoitteena ensimmäinen ykköstulos?

Tosca:

Toscalle ei ole mitään kummempia tavoitteita, Toscan kuntoa ylläpidetään ja se pitää itse lenkkeilemällä reippaasti ja kirmailemalla Umbran kanssa. Tosca jatkaa sen ykkösharrastusta, joka on saunominen. Tosca tulee aina kylpyhuoneeseen pyörimään, kun me saunotaan ja aina se otetaan mukaan sinne. Myös Keksi on oppinut pitämään saunomisesta ja on myös alkanut pyytää sinne, vaikka alkuun ei siitä tykännytkään.

Lonkkatulokset kennelliitosta

Umbran lonkkatulokset tulivat kennelliitosta takaisin ennen joulua ja virallisesti lonkat ovat nyt sitten D:t. Miua harmitti luonnollisesti ja mietitytti miten tämä vaikuttaisi Umbran kanssa treenaamiseen. Niimpä miä soitin kaverin vinkkaamana vielä kennelliittoon sille lonkkalausunnot tekevälle eläinlääkärille Annie Limanille ja kysyin sen mielipidettä Umbran kanssa treenaamiseen. Hän oli todella mukava ja sanoi, että lonkat ovat hyvät D:t, lähellä C:tä ja vain toisessa lonkassa oli jotain pieniä kulumisen merkkejä. Miä ymmärisin tämän niin, että varsinaista nivelrikkoa Umbralla ei ole, mutta on merkkejä siitä, että sellainen voi joskus kehittyä.

Eläinlääkärin sanoma lohdutti kuitenkin, hän oli sitä mieltä, että lonkat eivät vaikuta Umbran kanssa treenaamiseen, elleivät ne ala kipuilla. Neuvoksi saatiin niveliä tukevien valmisteiden kuuriluonteista käyttöä ja se, että koira pitää pitää kevyenä. Annie Liman sanoi myös, että on parempikin harrastaa ja tehdä koiran kanssa, koska näin lihakset tukevat luustoa. Varsinaisesti siis mitään uutta ja ihmeellistä tietoa ei saatu, mutta miun kipeesti tarvitsemaa tukea sille ajatukselle, että tämä ei nyt ole maailmanloppu ja voidaan jatkaa kaikkea Umbran kanssa niinkuin tähänkin asti, ellei uutta ilmene. Pentuja Umbra ei nytten sitten saa. Paitsi, ettei näitä lonkkia kannata eteenpäin jalostaa, Umbra ei tarvitse pentujen tuomia lisäkiloja. Näinollen "oman koiran pentu" - haaveet jäivät vielä tulevaisuuteen, mutta ne voidaan toteuttaa myöhemmin jonkun toisen koiran kanssa, Umbra saa jäädä ikuisesti neiti-koiraksi.

Eilen oltiin treenaamassa ja intoa ja vauhtia tällä neitikoira Umbralla oli oikein hyvin. Kaikkiaan tosi kivat treenit. Kontaktit ja kepitkin meni sen verran hyvin, että vähän alkoi mielessä siintää ne ensimmäiset kisat.