Poropaimennustapahtuma 2011

Olimme viime viikon Umbran kanssa Lapissa. Reissussa oli kaikkikaan seitsemän naista ja yksitoista koiraa ja ohjelmassa lomailua, porotreenejä ja porokoirakerhon järjestämään poropaimennustapahtumaan osallistuminen. Testinhän me suoritimme kaksi vuotta sitten, joten nyt ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin osallistua kisaan.

Paimentamista me käytiin treenaamassa Ranualla Juha Kuukasjärven poroilla. Ennen kun oli Umbran vuoro mennä aitaan, yksi poroista sai juoksuttamisesta tarpeekseen ja yritti puskea meitä ennen suoritusvuorossa ollutta koiraa. Hakiessani Umbraa autolta aidalle, tämä jännitti miua tosi paljon, kuin myös se, että pysähtyisikö Umbra käskystä. Edellisellä kerrallahan Umbra rallatteli iloisesti ympäri aitaa ja kuuli miut jollain kuudennella komennuksella.

Ilmeisesti ikä ja treeni on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, sillä Umbra totteli miun pysähtymiskäskyjä todella hyvin. Intoa siltä ei puuttunut myöskään, vaikka se hiukan miettikin. Umbra haukkui myös hyvin, vaikkakin aika kimeätä haukkua. Vähän aikaa paimennus sujui oikein mallikkaasti, kunnes se kiukustunut poro päätti yrittää puskea Umbraa. Me ihmiset juostiin väliin ja mitään ei käynyt, vaikka Umbra joutuikin juoksemaan poroa karkuun naama lunta kyntäen. Umbra jatkoi paimentamista kuitenkin tämän jälkeenkin, kun rohkaisin sitä vähän. Poron yritettyä temppuaan toisen kerran, tein vielä pari lähetystä ja jätin treenit siihen tyytyväisenä Umbran korviin ja rohkeuteen.

Itse kisa käytiin lauantaina 5.3. Kisa-aidoista ensimmäinen oli todella vaativa: iso, runsasluminen ja metsäinen. Toinen oli pienempi, mutta siinäkin oli jonkin verran puustoa. Nähdessäni kisa-aidan ajattelin, ettei me ikinä selvittäisi siitä. Olin onneksi kuitenkin nähnyt jo perjantain testeissä ja lauantaina ennen meidän vuoroa, että porot liikkuivat hyvin ja väistivät koiraa todella hienosti. Sen vuoksi uskalsin siis lähteä aitaan. Pelkäsin kuitenkin sitä, ettei Umbra ehkä irtoaisi isossa aidassa hakemaan poroja itsenäisesti, kun sillä oli varmasti tuoreessa muistissa se kiukku poro. Hetken Umbra miettikin asiaa ja haki miusta tukea, mutta kyllä se lopulta lähti porojen perään. Aidan koon ja runsaiden puiden vuoksi miulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä koira teki aidassa ja missä se meni, mutta sivusta seuranneet sanoivat, että Umbra oli hakenut porot näppärästi ja vienyt toiseen aitaan. Umbra ei haukkunut niin hyvin kisassa kuin treeneissä, mutta ilmeisesti se aloittaa haukun vasta ollessaan tarpeeksi lähellä.

Kisa-aidoista jälkimmäisen läpi piti kulkea koira vapaana lähetyspaikalle, joka oli aidan toisella puolella. Tässä miä namitin koiraa, koska miä halusin pelata varman päälle ja palkata Umbraa siitä, että se pysyi miun lähellä. Umbra oli tosi kiinnostunut poroista, muttei lähtenyt niidne perään kuin vasta luvan saatuaan. Silloinkin Umbra pysähtyi hetkeksi miettimään, mutta haki porot kuitenkin tosi hienosti kaartaen ja haukkui enemmän kuin isossa aidassa. Umbra myös pysähtyi tosi hienosti käskyn saatuaan.

Tässä vielä tuomareiden arviot kummastakin aidasta (suluissa kertoimet, pilkulla erotettuna ensimmäisen ja toisen aidan pisteet):

A. Ohjaaja ajaa koiran avulla pienen porotokan aitauksesta toiseen, kilpailuluokka

1. Koiran hallittavuus ennen ajokäskyä: 2, 3 (makupalat)
2. Paimennuksen aloitustapa, tokan kokoaminen (2): 2, 3
3. Ajotapa jahtaava - paimentava (2): 2, 4
4. Haukun taajuus ja laatu (") : 2, 2
5. Etäisyys poroista; liian lähellä - tokan hajoittamisen vaara suuri; etäisyys sopiva -mahdollisuus ajaa laumana (2) : 2, 3
6. Koiran hallittavuus ajon aikana (2): 2, 3
7. Ajon lopettamine käskystä (2) : 1, 3
8. Koiran palautuminen, rauhallisuus: 1, 3

B: Yleisarvostelu kokonaisuorituksesta
9. Ohjaajan ja koiran yhteistyö (2) : 2, 2
10. Koiran ottama paimennusvastuu, itsevarmuus (2) : 2, 3
11. Koiran fyysinen kunto: Hyvä

Ensimmäisestä aidasta saimme pisteitä 33 ja kommenteissa luki: Sirpakka koira, vauhtia riitti. Toisesta aidasta saimme pisteitä 52 ja kommenteiksi: Kisatason koiralla ei enää makupaloja, ristiriitainen käskytys.

Miä oon tosi tyytyväinen ja erityisesti tuohon toisesta aidasta saatuun neloseen, joka viittaa siihen, ettei Umbra jahtaisi poroja. Miä oon myös tosi iloinen siitä, että Umbra kuuntelee nykyään noin hyvin ja uskaltaa hakea porot ihan pöpeliköstäkin. Ensi vuonna "kisatason koiran" :) kanssa uudestaan aitaan, ilman nameja ja vähemmällä puheella. Kaikkiaan reissu oli mahtava, kiitos vielä tätäkin kautta matkaseuralle ja kaikille muillekin aidalla ollelleille juttukavereille.