Umbran agia ja Kitkan tokoa

Tällä viikolla Umbran agilitytreeneissä oli tosi kiva radanpätkä, jossa treenattiin aika haastavaa syheröä ja putken pimeitä päitä. Lisäksi treenattiin keppejä itsenäisenä esteenä. Umbra alkaa olla sinut hallin kanssa ja se treenasi tosi reippaasti. Treenikaveritkin huomasi eron. Ja miä maltoin hyvin tehdä toistoja vain tarvittavan määrän.

Kitkalla jatkui tokotreenit tänään. Miulta meni kokonaan ohi ilmoittautuminen Pentutoko 2:seen, mutta onneksi meidän vetäjä on niin kiva, että otti meidät ekstrapaikalle, kun kysyin, josko oltaisiin saatu mennä ryhmän kanssa samaan aikaan treenaamaan vaikka itsenäisesti, koska se häiriön alla työskentely on Kitkalle kaikkein vaikeita. Kahdestaan kun käydään treenaamassa, niin Kitka toimii tosi hienosti, se tuntuu oppivan asiat tosi nopsasti. Tänään treeneissä sitten se taas haukkui jonkinverran aluksi, mutta rauhottui loppua kohden. Treeneissä oli tietysti sille uusia koiria, mikä oli jännittävää. Treenien aiheina meillä oli tervehtiminen, paikallaolo istuen ja maaten sekä seuraamisen liikkeellelähtö. Paikallaolot meillä on mennyt paljon eteenpäin, nyt miä pääsen jo kiertämään Kitkan ilman että se liikkuu. Paikallaoloa makuulla miä en oo juuri treenannut, joten se pitää ottaa nyt seuraavaksi työn alle. Kotitehtäväksi tulikin paikallaolo sekä kontakti. Tosi kivaa oli treenata ja Kitkakin oli treenien jälkeen taas ihan naatti.

Aktiivista menoa

Me ollaan nyt muutamana päivänä oltu koirien kanssa tosi aktiivisia. Lauantaina me käytiin treenaamassa hakua. Umbran kanssa tehtiin niin, että ensin yksi maalimies haukutti sitä, minkä jälkeen otettiin kolme aika pitkää pistoa. Umbra löysi kaikki kolme maalimiestä hienosti ja kahta viimeistä uskalsi haukkuakkin melko hyvin. Umbran kanssa voi siis alkaa tekemään näistä haastavampiakin harjoituksia ja haukutusta jatkaa samalla tavalla.

Kitka teki makkararinkiä sellaisella hiekkakuopalla niin, että hiekka vaan pöllysi. Se yritti aluksi hyppiä kaikkien päälle, mutta kun se rauhottui ja tajusi, että namit saa kauempaa, se hiljensi vähän tahtia. Kitkalla oli ihan sikasiistiä, se uikutti, vikisi ja haukkui koko ajan. Haukkuilmaisu on sille varmaan helppo opettaa, kun sille tulee vähän malttia ja se pääsee käymään useammin treeneissä.

Sunnuntaina meillä oli Kitkan kanssa viimeinen pentutoko. Treenit meni kivasti, tosin viimeisen kerran kunniaksi Kitka pääsi karkaamaan kavereiden luokse. Vapautin sen nimittäin paikallaolosta niin, että hihna oli vielä maassa ja se kimposi kavereiden luokse. Onneksi meni vaan ystävällisesti moikkaamaan eikä ne muut koirat ollut enää käskynalla. Muuten treenit meni hyvin, vaikka Kitkalla olikin PALJON virtaa.

Pentutokon jälkeen me käytiin vielä yhdistyksen järjestämässä match show:ssa ihan vaan harjoituksen vuoksi. Kitka haukkui ensin ihan ihmeissään, mutta loppua kohti se rauhottui. Kitka sai parikehästä punaisen nauhan, vaikka kulki nenä maassa haistellen maahanpudonneita nameja ja muiden koirien jälkiä. Se antoi kyllä hienosti tuomarin kopeloida itseään ja katsoa hampaat. Yhteiskehässä se roikkui mukana jonkin aikaa, kunnes meitä kiitettiin osallistumisesta. Pääasia oli kuitenkin se, että käytiin vähän ihmettelemässä monenrotuisia kavereita ja tuollaista härdelliä, koska tuolla oli tosi paljon koiria, pentujakin 70 kpl.

Eilen, maanantaina me käytiin sitten uittamassa koiria täällä Hyvinkäällä. Kitkalle uimareissu oli ensimmäinen, mutta se sujui tosi hyvin. Uimaopettaja auttoi Kitkan altaaseen ja siellä se polskutteli reippaasti menemään. Se ui ilman liivejäkin jo ja teki kaarroksia uidessaan. Uimaopettaja kehui Kitkan tekniikkaa hyväksi ja Kitkaa reippaaksi. Kitka kun jokaisen altaanvälin uituaan moikkasi meitä reippaasti ja söi palkkansa. Muutaman viikon päästä sitten taas uudestaan. :)

Sylkkäreitä Uuven kanssa

Tiistaina meillä oli agilitytreenit. Treenattiin sylkkäreitä, mitkä ei oo meidän vahvinta aluetta. Meidän vetäjäkin sanoi mulle, että mun pitää pysyä koko ajan liikkeessä, muuten Umbra pysähtyy. Siinä onkin haastetta. Sylkkäreissä pitää siis panostaa siihen, että haen koiraa edelliseltä esteeltä jotta oma liike pysyy yllä. Jatketaan siis harjoituksia ja sylkkärin kuivaharjoittelua. :) Yksittäisistä esteistä me treenattiin puomia, keinua, keppejä ja rengasta, jotka kaikki sujui oikein hyvin. :)Miä toistan ehkä itseäni, mutta Umbran kontaktit ja niille pystähtyminen on varmentunut kauheesti, kun vaihdoin se isomman kosketusalustan. Ja se pysähtyy kuin seinään sille alustalle, vaikka miä olisin sen edellä. Toivottavasti tätä kautta sen saa myös vähän lisää vauhtia ja intoa kontakteiden tekemiseen.

Nutukas porokoirapäivä

Sunnuntaina me oltiin treenien lisäksi Kitkan kasvattajan järjestämässä Nutukas kennelin porokoirapäivässä. Sinne saapui koiria niin Nutukas kennelin ensimmäisestä pentueesta, eli Kitkan emon sisaruksia kuin Kitkan sisaruksiakin. Kitkan pentueesta paikalla oli kaikki tytöt eli Kielo, Myy ja Taiga sekä toinen pitkätukkapojista, Jörö.
Ohjelmassa oli tutustumista niin ihmisten kuin koirienkin kesken, vapaata riekkumista ja sen valvomista, hauskoja leikkejä ja hyvistä tarjoiluista ja kauniista syyspäivästä nauttimista. Mukana oli myös Kitkan isä Veikko, jonka kanssa Kitka vielä rallitteli viimeisenä itsensä mutaiseksi Eevan talon vieressä olevalla pellolla. Meillä oli tosi kivaa, kiitos Eeva, jos satut lukemaan. Illalla Kitka oli kerrankin väsynyt. :)

Kitkan maailman hienoimmat treenit

Me käytiin tänään Kitkan kanssa pentutokossa ja vaikka ei näyttelyn vuoksi päästy mukaan viime viikolla, se oli tosi hieno. Treenejen aluksi se oli vähän yli-innokas ja haukkui, koska mun nivelsideongelmien vuoksi se ei päässyt aamulla metsään juoksemaan Umbran kanssa ennen treenejä. Se rauhottui kuitenkin tosi hienosti ja oli vallan taitavana. Treenattiin seuraamista ja seuraamisesta perusasentoon pysähtymistä, maahanmenoa ja istumista, paikallaoloa, ohittamisia ja vapaata hihnassa kävelyä. P

erusasento alkaa löytymään, enää Kitka ei jää liian taakse. Seuraaminen sillä on tosi hyvää, vaikka itse sanonkin. Tai no en pelkästään itse, yksi treenejä seurannut nainenkin sanoi, että se seuraaminen ja siitä perusasentoon pysähtyminen sujuu meiltä tosi hyvin. Vähänkö miä varmaan hymyilin kuin Hangon keksi. :) Maahanmeno ja istuminen sujuu hyvin, pitää vielä treenata niitä, että Kitka oppii eron paremmin. Hienosti se kuitenkin jo nousee maassaolosta istumaan käskystä. Oikeastaan kaikki muu oli tosi hyvää ja varmaa, paitsi odottaminen, mitä meidän pitää treenata erityisesti. Kitka ei vielä malta pysyä paikallaan pitkiä aikoja eikä silloin, jos kierrän pitkälle sen taakse. Tätä pitää vielä treenata, niin ensi viikonloppuna olevassa viimeisen kerran kokeessa pärjätään hienosti. :)

Keksi sairaalassa

Sen lisäksi, että miä venäytin nivelsiteeni viime viikonloppuna, meillä oli toinenkin kurja sattumus tällä viikolla. Keksi nimittäin söi myrkkysienen. Huomattiin se siitä, että se alkoi nopealla tahdilla kuolaamaan runsaasti, sen jälkeen ripuloimaan ja oksentamaan. Ensiavuksi haettiin hiilitapletteja, jotka syötettiin Keksille väkisin ja sitten kiikutettiin tyyppi sairaalaan.

Sairaalassa siitä otettiin röngenet, laitettiin tippaa ja hiiltä sekä otettiin veriarvot. Onneksi mitään vierasesinettä ei ollut suolistossa, oksennuksesta bongattiinkin jotakin, mikä kovasti näytti sieneltä, minkä vuoksi oltiin aika varmoja diagnoosista. Veriarvojen ja röngenen perusteella sisäelimet eivät ehtineet kärsiä vahinkoja, mitä nyt Keksi oli tosi kuiva. Keksi jäi sitten yön ajaksi vielä varmuuden vuoksi saamaan nestettä ja hiiltä ja haettiin se seuraavana päivänä kotiin. SIellä se tuli hyvin iloisena sairaalassa vastaan. Onneksi selvittiin säiköhdyksellä, miä olin jo ihan varma, että se kuolee. Nyt Keksi on sitten erityistarkkailussa lenkeillä ja vapaaksi se päässee juoksemaan seuraavan kerran vasta lumien tultua.

Kitkan ensimmäinen näyttely, erkkari Jyväskylässä 2.10.2011

Käytettiin Kitka viikko sitten erkkarissa. Alla tuomarin arvostelu:

"Kokonaiskuvaltaan hyvä. Mittasuhteiltaan riittävn pitkä. Antaa hieman korkearaajaisen vaikutelman. Kokoonnähden riittävä luusto. Oikealinjainen kevyt pää. Hieman pyöreät silmät. Pysty olkavarsi, muuten hyvin kulmautunut. Hieman ulkokierteiset takaraajat. Hyvä karva ja häntä. Liikkuu korkealla etuaskeleella kapeasti edestä ja takaa. Runko saa täyttyä iän myötä. Reipas luonne."

Ja miun kootut selitykset:

"Ulkokierteiset takaraajat" -kommenttia en ihan purematta niele. Umbralla on ulkokierteiset takaraajat, jos Kitkalla on sellaiset, se on hyvin pientä. Lisäksi miä oon sitä mieltä, että se vielä kehittyy ja jalat sojottaa milloin minnekkin. Varsinkin, kun se jänskättää ja odottaa mitä tapahtuu, niinkuin tuolla. Liikkeet menee ainakin osittain sen piikkiin, että me ollaan opeteltu seuraamista niin paljon, että se tarjosi sitä, mninkä vuoksi se likkui vähän huonosti näyttelytilanteen huomioonottaen. Tokokentällä seuraaminen olisi näyttänyt just hyvältä; innokkaalta, reippaalta ja jatkuvalta. "Reipas luonne" lausunto johtunee siitä, että Kitka K. Kojootti oli ihan intopinkeenä koko tilanteesta ja paikasta. Se on nätisti sanottu, rehellisesti sanottuna se käyttäytyi aika villisti. :) Mut Kitkaksi melko hyvin. Ei voi ottaa kauhalla jos on lusikalla annettu. Eli tässä tapauksessa tälläisiä tilanteita ei olla juuri treenattu ja siihen nähden Kitka loisti. :)