Me oltiin eilen hakutreenissä Nurmijärvellä. Nämä oli meidän ihka ensimmäiset treenit pilkkopimeässä, joten otin tyttöjen kanssa makkararinkiä. Miun yllätykseksi Umbra ei jännittänyt ollenkaan pimeässä hengailevia ihmisiä ja se jopa innostui haukkumaan. Osittain reipas haukku johtui siitä, että se ei saanut ensimmäisellä kierroksella syösä purkkejaan tyhjäksi. Tämä käytännön sanelema kokeilu saattaisi kyllä olla se keino, millä miä saan Umbran haukkua voimistettua.
Kitka oli oma hulvaton itsensä. Se oli ihan kierroksilla jo siinä vaiheessa, kun käveltiin treenipaikalle, mutta varsinaisen valoshown se antoi, kun miä vapautin sen. Tuo sähikäinen lähti nimittäin liikenteeseen kuin tykin suusta ammuttuna ja juoksi ihan vaan juoksemisen ilosta jonkin pätkän suoraan ja vilkkuvalo ja heijastinliivi sen kun vilkkui. Kyllä se sitten malttoi alkaa etsimään eksyneitäkin ja tällä kertaa se ei hyppinyt niitä vasten, ainakaan niin paljon. Itseasiassa se meni hienosti maalimiehen palkkakäden avulla maahan ja jopa haukahteli niille. Ja tietysti vingahteli myös. Ja intoa sillä on enemmän kun sen nahkoihin mahtuisi. :) Kaikkiaan oli tosi kivat treenit, parasta oli se, että saatiin koko porukka olla ulkona ja purkaa energiaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti