9.6 Hakutreenit

Oltiin eilen Umbran kanssa hakutreeneissä. Ne meni oikein hyvin, vaikka ei olla nyt n. kuukauteen päästy treenaamaan. Tuolla Umbran valeraskaus ei ole niin paljon näkynyt, eikä eilenkään, Umbra ihan hyppi innosta, kun käveltiin metsään. Otettiin ensin kaksi vientiä/hevosenkenkää. Näistä toinen meni tosi hienosti, Umbra juoksi suoraan maalimiehelle ja haukkuipa vielä muutaman kerran. Toisessa miä lähetin sen vinoon ja Umbra kävi koukkailemassa väärien puiden takana, ennen kun sain korjattua sen suunnan. Sitten otettiin viuhka(?) kahdella maalimiehellä, yksi keskilinjan molemmille puolille. Näistä ensimmäisessä maalimies oli mennyt makaamaan ja Umbra ensin vähän ihmetteli sitä, mutta meni kuitenkin luokse ja haukkui. Myös toinen sujui hyvin ja Umbra ihan hyppi haukkuessaan maalimiehelle. Miä luulen, että me otetaan lisää noita viuhkoja ja vientejä nyt jonkin aikaa ja sitten katsotaan vaikeutusta, nuo toimi ainakin eilen tosi hyvin. :)

Agitreenejä

Me oltiin viikonloppu mökillä rentoutumassa ja kivaa oli. Koirat puotteli tuttuun tapaan päättöminä menemään, kaiveli mökin ja kivien alustoja ja herkutteli grilliherkuilla. Sunnuntai iltana me tultiin takaisin ja Umbra pääsi treenaamaan. Treenattiin keppejä, keinua, takaaleikkausta ja puomi-putki - ansaa sekä ohjattuna treeninä valssia. Hiljaa hyvää tulee, kyllä treenit taas meni paremmin, mutta lopusta moottori hyytyi. Umbra pääsee niin kohdustaan, kun vaan oikea aika koittaa. :)

Keksin kanssa olin eilen treenaamassa, treenattiin keppikulmia, irtoamista putken pimeään päähän, puomi-putki - ansaa ja ohjattuna treeninä oli sellainen pidempi harjoitus, jossa oli aika tiukat välit ja haastavia kulmia. Keksin kanssa on aina vaan niin kivaa ja helppoa tuo treenaus, kuka lie sen on noin taitavaksi kouluttanut? ;)

Kuulumisia

Tämä kevät on ollut tosi kiireistä ja blogin päivitys on jäänyt vähiin. Agia ollaan treenattu, Umbra on vielä valeraskautensa kourissa, joten kaikkein terävintä se meno ei ole ollut. Eilen huomasin, että raukalta erittyy vähän maitoakin, pitää tarkkailla tilannetta, että meneekö omalla painollaan ohitse, vai pitääkö viedä lekuriin. Keksi nauttii agilitystä täysillä, kun saa mennä minihypyillä. Vauhtia ja iloa ja motivaatiota sillä on tosi jees. Keksin kanssa oon treenannut myös tokoa ja se sujuu paremmin kun syksyllä. Nyt vaan malttia, niin saadaan alo-paketti hyvälle mallille.

Tänä aamuna käytiin treenaamassa agia ja miulla oli koko porukka mukana. Umbralla alkaa maidonerityisestä huolimatta löytyä moottoria ihan ok, joten varmaan paremmalla puolella valeraskautta ollaan. Treenattiin ihan perusohjausta, Umbran kanssa yritin saada valsseja liikkumaan ja ylipäätään etsiä oikeaa tapaa ohjata sitä, Keksin kanssa kokeilin perusväännön lisäksi vähän poispäin kääntöäkin.

Toscakin pääsi vähän juoksemaan namin perässä. Tyhmyyksissäni miä vein sen puomillekin, missä se liukastui ja putosi. Se vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa, eikä arista mitään, mutta miä kärisin silti morkkiksesta, kun vein sen sinne puomille, kun sen tasapaino nykyään on mitä on. En olisi ikinä antanut ittelleni anteeksi, jos se olisi satuttanut itsensä pahasti. Toivottavasti selvittiin säikähdyksellä, jatkossa Tosca muori pysyy tukevasti maan pinnalla treeneissä.

Kiirettä pukkaa

Umbran synttäreiden jälkeen ollaan palattu treenaamaan omalle kentälle, missä on kahdet agi treenit ollut. Treenit on mennyt hyvin, mutta vauhti ei ole vielä palautunut juoksujen ja valeraskauden jäljiltä sellaiseksi, mitä se on parhaimmillaan ollut. Näillä kuitenkin mennään, viimeksi tajusin sentään sen, että siinä vaiheessa jos Umbra ei enää leiki, niin sitten sitä palkataan namilla. Umbra kyllääntyy jossain vaiheessa treenejä leluihin, mutta senkin jälkeen se tekee reippaasti töitä namipalkalla. Näiden välillä tasapainoillaan siis. Erilaisten hyppykulmien kanssa on paljon töitä tehtävänä, varsinkin kun korkeutta nostetaan. Kepit on hyvin muistissa, kuten myös kontaktit.

Keksin kanssa ei vielä töiden vuoksi olla päästy sen omaan ryhmään treenaamaan, mutta ollaan tehty pieniä treenejä Umbran treenejen yhteydessä. Tokoa ollaan nyt treenattu pari kertaa ja tauko on tehnyt terää meille molemmille. Vaikka aluksi tuntui, ettei Keksi muista mitään, positiivisia yllätyksiäkin on; seuraamisessa paikka on parantunut ja parantuu, paikallaoloissa Keksi on pysynyt nyt maassa, tosin olen palkannutkin sitä tiiviisti ja hypyn se muistaa. Oikein mukava treenata taas tokoa ja kivasti on kaikkiaan mennyt, olen oikein tyytyväinen.

Hakutreeneissäkin käytiin taas tänään Umbran kanssa ja oikein mukavaahan se oli. Tehtiin neljä hakua, joista kaksi ensimmäistä niin, että Umbra näki maalimiesten menevän piiloon, minkä jälkeen yksi lyhyen matkan haku ilman näköhavaintoa ja sitten vielä yksi näköhavainnolla loppuun. Umbra hämääntyy vielä, kun se ei näe maalimiehen menevän piiloon, mutta tänään se kuitenkin hetken pyörittyään lähti matkaan ja löysi maalimiehen hienosti. Seuraavalla kerralla voisi ottaa samalla tavalla, mutta nuo helpommat haut niin, että viedään maalimies paikoilleen Umbran kanssa yhdessä. Parin tälläisen jälkeen lyhyt haku nenää käyttäen ja sitten vielä yksi helppo loppuun, että into säilyy. :)

Umbra 3 v.

Umbra 3-vuotislenkillä Viirilässä

Bileitä riittää, vähän aikaa sitten oli Keksin synttärit, mutta niitä ei blogiin tullut merkittyä, vaikka niitäkin hiukan juhlistettiin. Nyt oli sitten vuorossa Umbra synttärit, tämä vappupallo poksahti maailmaan kolme vuotta sitten täyttäen meidän toiveet ja lopettaen piiiitkältä tuntuneen odotuksen.

Sinivuokkoja

Vaikka kaikki näistä Lunan maaväripennuista tuntuivat kivoilta ja kuka vain niistä olisi meille voinut päätyä, niin Umbrassa oli alusta alkaen jotain kummaa vetoa. Onhan kasvattajalla valokuvia, joissa tapaamme ensimmäisen kerran viikon vanhat maaväripennut ja ketäpä muutakaan minun käteni siellä hipsii kun Umbraa. Mikälie voima veti meitä yhteen jo silloin.

Umbra muistaakseni n. 5 vrk.
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Osoittelua, sinäkö olet meidän?
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Tätä seurasi ehkä kuiskintaa: " Tule meille koiraksi."
Ja Susannan varoittelua: " Ei sitä vielä voi sanoa, mikä niistä teille tulee."
Kuva: Susanna Kangasvuo.

Umbra, Uuve, Umbba-Lumppa, Umppis, Uuvelo, Uuverton, Uu, (rakkaalla koirallakin on monta nimeä), on opettanut meille ja opettaa koko ajan paljon koirista ja erityisti lapinkoirista. Iso kiitos näistä opeista meidän lörpöttimelle, korvaeläimelle. Syntymäpäivälahjaksi Umbra sai leikkiketun nahan, paljon kissanruokaa hakutreenejä varten ja luun. Luu on perinpohjin jo kaluttu, kettua riepoteltu myös Keksin toimesta, mutta kissanruuat odottavat vielä seuraavia hakutreenejä. Lisäksi kävimme tosi pitkällä lenkillä syntymäpäivän kunniaksi, hiukan myöhässä tosin, lauantaina. Kävelimme reilu kaksi tuntia ja arvioilta noin 8-10 km Sipoon metsissä. Loppulenkistä jalka painoi jo muillakin kun Toscalla.

Pikkuvanha Pikku-Umbra, en ole ihan varma iästä, olisiko 3 viikkoa?
Kuva: Susanna Kangasvuo

Kaunis, ihana, persoonallinen meidän Umbra, kolme vee.