Reissuja

Umbra ja Stidi, reissukamut.

Viime viikolla (viikko 29) me oltiin koko porukka mökillä keskiviikosta lauantaihin. Kerrankin säät suosi ja mökillä pystyi pyyhältämään kesätamineissa. Kesätamineissa siellä pyyhälsi myös Umbra, jonka karvanlähtö on nyt loppusuoralla ja jonka ulkoasu on sen mukaisesti aikas kevyt. Kaikki tytöt nauttivat mökkeilystä, Toscakin kirmaili, minkä töppöjaloiltaan pääsi. Sen vuoksi kuistille tehtiin erinäisiä viritelmiä, ettei mummo putoa siitä ja satuta itseään.

Maisemaa Riisitunturilta.

Tällä viikolla me oltiin Umbran kanssa Lapissa, vaikkakin läänin eteläosissa. Miun opiskelukaveri asuu Kuusamossa ja heillä on mökki Posiolla, mihin sitten mentiin lomailemaan kaveriporukalla. Porukkaan kuuluu Kaisa ja sen vuoksi Umbran kaveri Stidi. (Nutukas Stidi) Sunnuntai 25. päivä meni matkatessa ensin junalla Suonenjoelle ja sieltä matka jatkui autokyydillä Posiolle. Umbra matkusti tosi hienosti, mitä nyt välillä yritti pistää leikiksi Stidin kanssa junassa, mikä piti kieltää tilanpuutteen vuoksi.

Maanantai aamu alkoi sillä, että mökin pihalla oli kolme poroa, jotka käytiin yhdessä tuumin Umbran sekä Kaisan ja Stidin kanssa haukkumassa pois tontilta. Päivä jatkui Riisitunturin valloituksella, missä maisemat olivat todella hienot ja vaihtelevat. Miä en ollutkaan ennen ollut Lapissa ja tunturissa kesällä, minkä vuoksi maisemat tekivät vielä suuremman vaikutuksen. Itseasiassa en ollut ehkä aikaisemmin käynyt tunturilla ollenkaan, ellei Koli ole tunturi? Riisitunturia ei ole suotta valittu vuoden 2010 retkikohteeksi, minulle sieltä jäivät mieleen erityisesti hienosti aukeavat järvimaisemat, korkealla sijainnut lampi ja vaivaiskoivut.

Stidi ja Umbra.

Vaivaiskoivu.

Umbra riehuu...

ja poseeraa Riisitunturilla.

Tiistaina me käyttiin retkellä Korouomassa, joka on Posiolla sijaitseva rotkolaakso. Siellä maasto oli aika vaikeakulkuista, mutta retki oli vaivan arvoinen. Siellä saimme ihastella todella upeata koskea ja hienoja kalliomuodostelmia. Pirunkirkkokien siellä oli, missä oli myös laavu. Jäimme grillaamaan laavulle ja ihmettelimme hiukan laavun lattialla olleita karvoja. Kauan ei tarvinnut ihmetellä, kun koirat aloittivat haukun ja huomasimme poron yrittävän laavulle. Onneksi koirien haukku säikytti poron matkoihinsa, vaikka se yrittikin vielä toistamiseen liittyä seuraamme samalla lopputuloksella. Näimme ja kuulimme Pirukirkolla myös liitelevän ampuhaukan, joka ei onneksi vaikuttanut häiriintyvän koirien poron komennuksesta. Pirunkirkolta minä en saanut kuvia, kun tyhmyyksissäni luulin kameran pattereiden loppuneen, vaikka näin ei ollut, mutta laitan niitä myöhemmin, jos niitä saan.

Maisemaa Rukan huipulta.

Keskiviikkona me ihmiset kävimme sitten Rukalla laskemassa kesäkelkkaradalla ja vähän ostoksilla ja koirat saivat lenkkeillä mökin tuntumassa. Kotiinlähdön aika oli torstaina, jätettiin hyvästit ja vannottiin, että palataan uudestaan, niin kivaa oli ja vielä jäi paljon nähtävääkin seuraaville kerroille. Paluumatka sujui sekin oikein mallikkaasti, ehkä osittain todella kuuman sään vuoksi. Palasimme autolla Suonenjoelle ja sieltä edelleen Vantaalle junalla. Junan lemmikkivaunu oli niin täynnä, ettei sinne olisi enempää eläimiä mahtunutkaan, joten ehkä koiratkin väsyttänyt helle oli loppujen lopuksi onni onnettomuudessa. Kaikkiaan reissu oli ikimuistoinen; seura oli mahtavaa, kuten myös maisemat. Poroja me nähtiin myös todella reilusti ja usein, mikä oli tälläisesta turistista uskomatonta. Sekin oli hienoa, että pääsin vähän muistuttamaan Umbran mieleen, mikä eläin se poro oikein onkaan ja että sitä kuuluu haukkua. :)

City-vasa.

Kesää

Tytöt Kalajoella

Kesä on kauneimmillaan eikä blogia ole ehtinyt ja/tai jaksanut päivittää. Koirat ovat kuitenkin päässeet lomailemaan meidän kanssa pitkin Suomea (Vantaa-Kalajoki-Tornio-Suonenjoki-Naarajärvi-Mikkeli-Heinola-Vantaa) , treenaamaan agilityä ja tokoa ja pääsipä Umbra eilen leikkimään Pihka-kinttusen kanssakin. Näillä mennään, katsotaan josko jossain vaiheessa jaksaa ja ehtii taas päivittämään blogia ahkerammin. Agilitytreenit on mennyt tosi jees, jos tuon Umbran hyppyihin voisi alkaa luottamaan, voisi olla aika mennä ensimmäisiin kisoihinkin, mutta katsotaan. :)

Juhannuksen viettoa

Olimme juhannuksen ihan kotona. Koirien osalta se tarkoitti pitkiä lenkkejä, treffejä, omaa osaansa grilliherkuista ja Umbralle agilitytreenejä. Tehtiinpä me Umbralle yhden lenkin yhteydessä muutama hakukin J:n toimiessa maalimiehenä. Ja lujaa lähti Umbra! :) Ja mitä grillaukseen tulee, meillä koirille grillataan aina omat jutut, tällä kertaa jauhelihapihvi ilman mausteita ja toisena päivänä makkaraa. Koirat osaavat odottaa nykyään jo omaa osaansa ja vahtivat herkeämättä grilliä. :)

Umbra pääsi lauantaina Haltialaan treffaamaan Kurua ja hyvin tyypit tuli toimeen, tosin kuuma ilma rajoitti rajummat leikit varjoisaan rantapoukamaan. Ihmiset kuitenkin pölisivät koiristaan ja mukana oli kamerakin, ehkä jossain vaiheessa näen kuvasaldoa. Umbran söpöyttä ja suloisuutta kehuttiin niin, että Umbran korvat varmaan punastuivat karvojen alla. Toisaalta Umbra näytti myös "hienoja" taitojaan pöhisemällä ja mörräämällä rullahiihtelijöille, mitä nekin oikein kuvittelevat olevansa, kun kesällä hiihtävät? Kivaa oli, kiitos seurasta koko porukalle!

Eilen me käytiin vielä uudehkolla lenkillä. Ihan meidän lähellä menee reitti, jota kävellessä tuntuu, kun olisi maaseudulla. Ehkäpä se sellaista monen mielestä onkin, ainakin tuo osa Vantaasta. Reitti kulki kesäisen niityn halki ja puusillalta kurkittiin toiset rohkeammin ja toiset (Keksi) pelokkaammin alla virtaavaan puroseen. Koirat vaikuttivat muutenkin iloisilta uudesta lenkkipaikasta ja sen myötä uusista tuulista ja hajuista.

Illalla oli vielä Umbran treenit ja kyllä, nyt alkaa taas sujua. Vaikka unohdin kylmäloimen, saatiin tehtyä oikein hyvät treenit. Ohjattuna treeninä oli 12-13 esteen pätkä, jolla oli hyppyjä ja putkia sekä keinu. Treenissä oli tarkoitus treenata haltuunottoa sekä miettiä omaa ohjausta ja siinä oli ainakin meille paljon paikkoja valsseille ja yksi persjätöllekin. Ekalla kierroksella Umbra pääsi tekemään keinun lentona, mutta putosi jaloilleen, minkä jälkeen meni keinun ihan ok. Tyhmä minä, kun en ensin ottanut sitä pelkästään, mutta jatkossa keinun ollessa radalla muistan ehkä muistuttaa sen koiralle mieleen. Muuten Umbra teki oikein näppärästi töitä ja omistajansa myös. Miun pitää vaan entistä enemmän miettiä ja keskittyä ohjauksen ajoitukseen, niin valssien kuin haltuunottojenkin osalta.

Ehkäpä miä pikkuhiljaa alan oppia Umbran ohjaamista. Toisessa harjoituksessa, jossa tällä kertaa oli apuohjaaja, oli teemana kepit ja keppikulmat. Umbra jaksoi olla kiinnostunut leluista koko treenien läpi, joten kepitkään ei tuottanut ongelmia. Treenattiin keppejä, sisäänmenoa ja sisäänmenoa kuudella kepillä. Umbra tykkää kepeistä ja ne ovat oikein hyvässä mallissa. Ohjeeksi saatiin treenata keppejä kuudella kepillä, että pääsen tekemään puolet enemmän toistoja ja palkkaamaan useammin.

Vieraita ja agia

Susanna-kasvattaja koirineen oli viikonlopun meillä kylässä, joten Umbra sai hengailla yllin kyllin Luna-emon sekä kahden puolisiskon, Ursan ja Hipan kanssa. Susanna oli agilityn sm-kisoissa, missä minäkin kävin sunnuntaina katsomassa muutaman tunnin maksien hyppyratoja. Illalla olikin sitten Umbran ryhmän treenit ja miun vetämän ryhmän treenit, joten agility jatkui niissä merkeissä. Umbran kanssa otin keppejä ja puomia, jotka meni hyvin. Lisäksi treenattiin lähtöä, jossa koira kutsuttiin kahden esteen takaa ja tyrkättiin sivusuunnassa viereiselle hypylle. Miä olin tosi yllättynyt, että Umbra tajusi tämän ohjauksen, kun me ei olla tätä erikseen treenattu. Lisäksi treenattiin liikettä ja koiran ottamista mukaan esteen takaa sekä irtoamista putkelle. Oikein hyvät treenit taas, ohjatulla treenillä meinasi Umbralta loppua paukut ja vein sen lepäämään ja otetiin sitä sitten lopuksi vielä muutaman kerran itsestään. Kaikkiaan Umbra jaksoi ja keskittyi oikein hyvin, kun ottaa huomioon sen, että meillä oli koko viikonlopun koiravieraita.

Agia, hakua ja taas agia

Kesä ja koirien treenikausi ovat parhaimmillaan. Maanantaina oli Keksillä agilitytreenit, keskiviikkona oltiin hakumettällä Uuven kanssa ja tänään oltiin treenaamassa taas agia koko porukka.

Maanantain treeneissä otettiin tosi haastavia vientejä kepeille putkelta ja kontaktille vientiä vinosta kulmasta sylkkärillä (tätä en ehtinyt tehdä) ja ohjattuna treeninä vekkiä. Keksi teki tuttuun tapaan töitä iloisesti ja innolla. Keppikulmat se hakee hyvin, jos vaan itse ei sohlaa ja vekkaus auttaa sitä oikealle linjalle, kuten pitääkin ja tekee sen linjoista taloudellisempia.

Keskiviikkona oltiin siis hakutreeneissä, Umbralle tehtiin kaksi viuhkaa, jotka sujuivat hyvin, toinen puoli oli hankalampi, liekö maasto tai tuuli tai molemmat vaikuttivat tähän. Näitä vaan lisää Uuvelle, seuraavalla kerralla voidaan kasvattaa matkaa. :) Umbra haukkuu jo hyvin maalimiehelle, toki sitä pitää vielä haukuttaa.

Tänään oltiin treenaamassa agia, siellä treenasin lähinnä Umbran kanssa hyppyjä. Treenikaverilla oli hyviä vinkkejä hyppyjen treenaamiseeen ja päästiin hyvin alkuun, mutta eiköhän tässä riitä työsarkaa pidemmäksikin aikaa. Keksin kanssa otin myös vähän hyppytekniikkaa ja välistävetoja. Näitä pitää jatkaa!