Tosca 11 -vuotta

Tosca sain nämä ihqut valjaat synttärilahjaksi.

Meidän Tosca täyttää tänää 11-vuotta. Toscasta ei tule kirjoitettua blogiin yhtä paljon kuin treeneissä käyvistä koiristamme, joten pyhitettään tämä päivä Toscalle.

Tosca on kulkenut mukanani koko aikuistumiseni ajan. Ostin sen itselleni ylioppilaslahjaksi ja kaveriksi ensimmäiselle koiralleni Lululle opiskeluajaksi. Tosca täytti tämän paikan paremmin kuin hyvin. Se oli nuorempana ihan samanlainen vekkuli kuin muutkin koirat: karkaili, jahtasi naapureiden kissoja ja vedätti tyhmää ihmistään. Jokainen koirani on opettanut minulle paljon. Tosca oli ensimmäinen, joka tuli minulle pentuna ja kantapään kautta olemme yhdessä oppineet, kuinka sekä koiraa että ihmistä kasvatetaan ja koulutetaan.

Tänä päivänä Tosca on pirteä mummo-koira. Muutamaan vuoteen Toscaa ei ole tarvinnut nostaa kirurgin pöydälle ja toivon, että näin saataisiin jatkaakin. Tosca on jo lähes kuuro tai kuuro, näkö onneksi pelaa sekä ne tärkeimmät, nimittäin haju- ja makuaistit. Viimeaikoina Tosca on, ehkä Umbran esimerkin innoittamana, alkanut leikkimään leluilla aikaisempaa useammin ja innokkaammin. Umbrahan hankittiin Toscan seuraajaksi, kruununmanttelin perijäksi ja koiralauman kruununprinsessaksi, mutta Tosca tuntuu vain piristyneen Umbran saapumisesta laumaan ja hyvä niin. Kruunu siirtyy sitten aikanaan Toscalta Umbralle.

Tosca on koiristamme se, joka tulee lohduttamaan minua, kun olen surullinen. Se käpertyy viereen, ihan kiinni, pieneksi popkornin- ja myskintuoksuiseksi keräksi ja on vain lähellä. Tosca on se, jonka sydän särkyy joka kerta kun lähden ja korjaantuu kun palaan. Toivottavasti tuo sydän jaksaa vielä mahdollisimman pitkän ajan.

Jos joku päivä unohdan sanoa ”minä rakastan sinua”, älä hetkeäkään epäröisi ettenkö rakastaisi. - tuntematon -