Arkiston helmiä

Löysin tässä aika tarkalleen kahden vuoden takaisia kuvia.


Söpö naamari. <3

Repoveden kansallispuistossa

Minä, Jyri ja Umbra kävimme tänään retkellä Repoveden kansallispuistossa kävellen noin neljän kilometrin reitin. Näimme ja koimme hienoja paikkoja, kohokohtina Lapinsalmen riippusilta, Katajavuorelle kohoavat portaat ja sen huipulta aukeavat maisemat.

Matkalainen

Lapinsalmen riippusillan ylitys menomatkalla.

Katajavuorelle kohoavat portaat pistävät kunnon ja mahdollisen korkeanpaikan kammon koetukselle.

Maisemat kuitenkin palkitsevat portaiden nousun.

Umbrakin ihmetteli ja ihasteli maisemia.

Tässä Umbra huomasi lähestyvät ihmiset.

Katajajärvellä oli isompikin venho.

Pudotus vuorelta oli korkea ja pystysuora, Umbra pysyi visusti hihnassa.

Levähdettiin tällä retkellä useaan otteeseen.

Lapinsalmen ylitys paluumatkalla.

Näimme kansallispuistossa marjapoimijoita, joista eräs kehui Umbraa hyvin kasvatatuksi koiraksi, kun ei haukkunut heitä. Paistattelin kehuissa ja sanoin, että onhan sitä yritetty kasvattaa, mutta ei se aina ole näin hiljaa. Jyri vielä lisäsi, että:" Se on nyt väsynyt." Mikä kyllä piti paikkaansa niin koiran kuin ainakin minun kohdallani. Kannatti kuitenkin lähteä, kiva reissu oli.

Umbra näkee pentuja

Hippa

Lauantaina Susanna-kasvattaja oli samoissa agilitykisoissa kuin minä ja Keksi. Kisojen jälkeen käytiin vaihtamassa koirat ja syömässä minun vanhempieni luona ja suunnattiin kohti Jyväskylää ja PENTUJA!!! Ja siellähän ne olivat, ihanat, pörhöiset ja reippaat kakarat. :)

Rohto ja sinisiskot Pihka ja takanarivissä Noita

Ursan, Lunan ja Umbran kohtaaminen järjestettiin ennen sisällemenoa pihalla ja kas kummaa: se oli seesteisempi kuin ikinä aiemmin. Vain hiukan murinaa ja ärinää ja siinä se. Selkeästi Lunan äitiys ja ehkäpä Umbran juoksujen jälkeinen seesteinen olotila vaikuttivat. Tai sitten, hui kauhistus, Umbra on aikuistunut. Vierailumme pentukotoon kesti vuorokauden, johon mahtui paljon pentujen lääppimistä, koirien lenkitystä, syöpöttelyä ja tietysti koirajuttuja yötä myöten. Umbra suhtautui pentuihin hiukan epäillen, miten näiden kanssa pitäisi olla päätyen siihen, että paras hiukan väistää ja murahtaa, jos pentu tulee liian tyrkylle. Hienosti Umbra siis selvisi sille astetusta ihan uudenlaisesta haasteesta - kuinka kohdata alle kuusiviikkoiset sisaruspuolet.

Pihka ja Noita lepää

Rohto lepää


Hippa lepää

Kaikki pennut olivat valloittavia, mutta yksi oli yli muiden. Jo etänä tehtävänsä tehnyt Hippa jatkoi sydämenmurskausta ottaen välillä vain pikkuiset nokkaunoset. Hippa pyrki kovasti syliin, tykkäsi silityksistä ja rapsutuksista, seuraili ihmisiä ja oli vain kertakaikkiaan valloittava pieni eläin. Mahdolliset syntyneet ennakkoluulot tätä pientä kehityshäiriöistä pentua kohtaan karisivat viimeistään tuhka tuuleen siinä vaiheessa, kun se juoksi satanen lasissa meidän ihmiset perässä ulkona haukkuen tomerasti. Sääliä tämä pentu ei tarvitse, vaan kaikkea sitä, mitä pentu muutenkin, tekemistä ja ruokaa. :)

Pihka kokeilee koipiaan

Sinisiskot ja Rohto olivat reippaita, kovia ottamaan painimatsia ja koko ajan kokeilemassa uutukaisen kehonsa kykyjä ja taipumista erinäisiin hyppyihin, kiipeilyihin sekä uutukaisten koipien koiravoiman tehokkuutta.

Rohto loikkii ja Pihka katsoo


Noita lähtökuopissa

Ottamieni kuvien laatu ei päätä huimaa, kuvattavien ollessa aika vauhdikasta sakkia, mutta tunnelma välittynee ja jää muistoksi. Kiitos Susannalle ja Omituiselle porukalle, kun huolitte meidät kylään.

25.6. Mikkelin agilitykilpailut

Oltiin lauantaina Mikkelissä agilitykilpailuissa. Sää oli sateinen, kenttä liukas. Ekalta radalta otettiin yliaika nolla, Keksi mietti hyppyjä, niiden ollessa tapissa ja kentän tosiaan liukas. Toisella radalla Keksi hyppäsi tosi heikosti ne hypyt, jotka otti, kieltäen monet. Nyt ollaan tutkiskeltu Keksiä ja annettu kylmähoitoa. Todennäköisesti Keksi sai jonkinlaisen revähdyksen ensimmäisellä radalla tai sen jälkeen autoon hypätessään. Tarkkaillaan tilannetta, tarviiko lääkäriä ja lepoa ja sopivassa suhteessa liikuntaa annetaan. Tänään Keksi ei enää ole ollut niin jäykkä. Ekaan rataan olen siis tosi tyytyväinen, hyvällä säällä ei olisi ainakaan tullut noin paljon (yli 9 sekuntia) yliaikaa. :) Erityisen iloinen olen siitä, että omat taitoni kehittyvät, katsotaan nyt miten pitkään Keksin aktiiviura sitten jatkuu ja Umbra astuu remmiin.

Umbran agilityilyä

Eilen oli Umbran ryhmän agilitytreenit, joissa miä olin sijais-vetäjänä. Otettiin helppoa ykkösluokan rataa, tosin miä en ottanut sitä kokonaan, vaan pätkissä palkaten hirmuisesti aina 3-6 esteen välein. Jätin A:n ja keinun vielä pois radalta. Ensimmäisellä kierroksella Umbra oli hitaampi kuin yleensä, mutta seuraavalla kiekalla se jo innostui kovempaan vauhtiin. Kyllä se taas sieltä, kun mammailut unohtuu. :) Vielä täytyy keinua ja A:ta hioa ja pussi muistuttaa mieleen, niin pian pian voidaan ottaa kaikki esteet ratatreeneissä mukaan. Umbra tykkää selkeästi tehdä rataa, hiukan äristen se kiihdyttää vauhtia:" Ai hitsi, voiks näitä tehdä näin monta peräkkäin ja näin reippaasti?" Miun reipas koira.

Umbra kuuntelee

Miä eksyin lappalaiskoiragalleriaan, kennel Omituisen sivuilla olevan spekulaation siivittämänä. Kävin sitten kurkkimassa tuttuja koiria ja katsoin Lunan luonnetesti videon. Yht´äkkiä vierellä oli nokka, jossa kiinni olevat korvat kuulivat jokaisen haukahduksen. Tunnistikohan Umbra äitinsä äänen? Toivottavasti Umbra imi oppia, tosin eiköhän ne opit ole paljolti tulleet äidinmaidossa aikanaan, ihan niinkuin nyt ne siirtyvät karhupennuille.

Stidiä Haltialassa

Tänään me oltiin Haltialassa moikkaamassa Stidiä ja ihmistään. Koirat eivät olleet nähneet aikoihin, mutta tosi hienosti ne leikkivät yhteen, juoksivat piiiiitkässä heinikossa, kävivät yhdessä kurkkimassa polut ja rannat. Väsähdettyään ne kävivät pitkäkseen ja painivat heinikossa. Päivä kuvasaalis jäi laihaksi, tyypit kun lähinnä puottelivat menemään paikoissa, joihin kamera ei yltänyt.

Agilitytreenit

Eilen meillä oli Keksin agilitytreenit ja miä menin kentälle hiukan aikaisemmin ja otin Umbran mukaan. Umbran omat treenit on tauolla muutaman viikon, juuri kun juoksut olisi ohi, eihän sitä malta olla treenaamatta tuon kanssa, kun on jo neljä viikkoa taukoa. Otetiin puomia, Umbra napsi kontaktit tosi hyvin, alastulokontaktin jopa niin, että olin edellä. Palkkaus lelulla eteen, että saataisiin vielä hiukan lisää vauhtia puomille. otin myös rengasta, muistutin sitä mieleen. Sit otettiin helppoa ohjauskuviota putkella ja kolmella hypyllä, eri tavoin vain hiukan leikitiin, että muistuu taas agility mieleen. Aika hyvin Umbra jaksoi ja innostui treenaamisesta, vaikka oli kuuma. Keksin treenien jälkeen koitin vielä ottaa vähän jotain, tässä vaiheessa kuumuus ja todennäköisesti "pennut" saivat Umbran vähän hipsuttelemaan, niin leikitin sitten sitä vaan kunnolla. Kuitenkin hyvä fiilis, nyt kun vaan juoksut ja "pennut" unohtuu, niin vauhtia löytynee taas enemmän. Aika paljonhan me tehtiinkin, sää huomioonottaen.

Keksin kanssa tehtiin samaa treeniä kun viikko sitten, hankalahkoa ohjauskuviota, johon vielä väleihin lisäiltiin hyppyjä. Vaikea treeni ja tästä on hyvä jatkaa seuraavan kerran, kun vetäjä on pois, ei päästy vieläkään koko treeniä läpi. Keksi toimi oikein hienosti, vähän oli itsellä vaikeuksia saada ohjaus tarpeeksi nopeaksi.

Mikkelissä

Me oltiin tämä viikonloppu Mikkelissä. Koirat saivat taas juosta, remuta, leikkiä ja kaivella kasvimaata porukoiden pihalla sekä seurustella Leijan kanssa.

Lauantaina oli agilitykisat Keksillä. Meillä oli kaksi starttia, joista toiselta saatiin mein eka kolmosluokan puhdas rata, aikavirhettä kyllä tuli (5,67) , mutta tääkin tuntuu nyt voitolta. Varsinkin, kun ihanneaika oli 37 s ja meillä meni radalla 42.67. Pari turhaa pyörähdystä tuli, sain kommentteja, että olin ohjauksineni myöhässä, varmistelin liikaa, jolloin Keksi ei tiennyt, mihin seuraavaksi. Eli ihanneaikaan olisi ilman noita pyörähdyksiä ollut mahdollisuus. Toiselta radalta tuli hylky, heti alussa Keksi kiipesi puomille jättäen yhden hypyn välistä. Ihan omaan piikkiin otan tän, olisi pitänyt suunnitella rata toisin, helpommaksi Keksille. Tän virheen lisäksi yksi rimanen tippui, mutta sekin kohdassa, jossa kiirehdin liikaa. Lisäksi päivä oli kuuman kuuma ja vain yksi rima tippui, taitava Kuukson. Kaikkiaan jäi kyllä hyvä mieli. :)

Mökillä

Me oltiin pitkä viikonloppu mökillä. Säät suosivat meitä, torstaina ja perjantaina oli lämmintä ja vaikka lauantaina alkoi selkeästi viilenemään, sateet jäivät ripauksiin. Mökkiloman hienointa antia oli todella lämpöisessä Imjärvessä pulikointi sekä luonnon ihmettely. Tavallisten rantojen ja metsien elävien lisäksi näimme niin pöllöjä, kiiltomatoja kuin joutsenia. Matalalla lentänyt ja huutanut joutsen sai Umbrankin kunnoittavan hiljaisuuden valtaan. Pöllejen bongauksen jälkeen pidin kyllä hämärällä visusti silmällä Toscaa, ettei köpöttelevä muori päätynyt paistiksi pöllönpojille.

Köpöttely kyllä unohtui, kun pääsi mökille.


Umbra piti huolta uimareista








Jyrin shortsejen taskusta löytyi muovipussi.











Harvinaisempaa kuvasaalista, miä ja Umbra.


Ensimmäisen päivän ilta;
pöllöjen, kiiltomatojen ja matalalla lentävien joutsenten ilta.

Seuraavana päivänä Umbra pääsi veneilemään.





Joka päivä Umbra läträsi vedessä hakien sieltä keppiä tai patukkaa.











Keksi ei kahlaillut, mutta Tosca kyllä,
ikävä kyllä silloin juuri ei ollut kameraa.


Kalliolla me lueskeltiin, koirat ihmettelivät järveä
ja tekivät tutkimusmatkoja pusikkoihin ja kaislikkoihin.




Jatkuva ulkonaolo vaati veronsa. <3>


Myös Leka-Leija vieraili mökillä ja väsähti.

Keksin toinen tokokoe

Eilen illalla me oltiin toista kertaa tokokokeessa. Tällä kertaa ei satanut kun saavista kaatamalla, vaan oli helteistä. Onneksi alokasluokka oli viimeisenä ja kenttä muutenkin puiden varjossa. Ylituomarina kokeessa toimi Carina Savander-Ranne ja liikkeenohjaajana Ari Koskela.

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9.5
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7
Luoksetulo 5
Seisominen seuraamisen yhteydessä 7.5
Estehyppy 7.5
Kokonaisvaikutus 8

yhteispisteet 153,5, joka oikeuttaa kakkostulokseen ja jolla sijoituttiin ensimmäisiksi.

Sitten selitykset: Luoksepäästävyydessä ei ollut mitään kummallista, Keksi meni vastaan, mutta ei hyppinyt. Paikallamakuu jännitti miua taas niin, että puntti tutisi. Mitä tekee Keksi? Ihan niinkuin pitääkin, makaa koko ajan paikallaan, hiukan vain haki takaosalla parempaa asentoa. Paikallamakuusta miä oon ihan sika-ylpeä, kun Keksillä on tapana nousta siinä istumaan. Seuraamiset meni ok, sain palautetta, että taluttimen pitää olla löysempi, vaikka miä yritin laittaa sen tarpeeksi löysälle. Maahanmenossa seuraamisen yhteydessä pisteitä tiputti miun kaksoiskäsky: " MAA-HAN". Pitää jättää siitä se toinen tavu pois tai sanoa se reippaammin yhteen. Luoksetulossa Keksi karkasi miun luokse, mutta teki sen täysin oikein, vauhdilla, iloisesti ja oikeaan paikkaan. Tää on se paikka spekuloinnille, jos Keksi olisi tehnyt kuten viimeksi, oltaisiin saatu se eka ykköstulos. Noh, ei kaikki voi mennä putkeen, näissä kokeissa meni kuitenkin monta asiaa. Seisomisessa seuraamisen yhteydessä, en ole varma, mistä miinukset, mutta miä jätin eka koiran istumaan, joten sekin voi vaikuttaa. Hain se sitten liikeeseen mukaan, pisteiden tippuminen voi toki liittyä ylimääräisiin askeliin tai taas kaksoiskäskyyn: SEI-SO. Tätä myös tiivimmäksi. Estehyppy meni ok, perusasento hypyn jälkeen varmaan laski pisteitä. Kokonaisvaikutuksesta tuomari sanoi kilpailukirjaa ojentaessaan, jotain että iloista yhteistyötä. :) Miä oon tosi tyytyväinen ja ylpeä tuosta koirasta.