Umbra näkee pentuja

Hippa

Lauantaina Susanna-kasvattaja oli samoissa agilitykisoissa kuin minä ja Keksi. Kisojen jälkeen käytiin vaihtamassa koirat ja syömässä minun vanhempieni luona ja suunnattiin kohti Jyväskylää ja PENTUJA!!! Ja siellähän ne olivat, ihanat, pörhöiset ja reippaat kakarat. :)

Rohto ja sinisiskot Pihka ja takanarivissä Noita

Ursan, Lunan ja Umbran kohtaaminen järjestettiin ennen sisällemenoa pihalla ja kas kummaa: se oli seesteisempi kuin ikinä aiemmin. Vain hiukan murinaa ja ärinää ja siinä se. Selkeästi Lunan äitiys ja ehkäpä Umbran juoksujen jälkeinen seesteinen olotila vaikuttivat. Tai sitten, hui kauhistus, Umbra on aikuistunut. Vierailumme pentukotoon kesti vuorokauden, johon mahtui paljon pentujen lääppimistä, koirien lenkitystä, syöpöttelyä ja tietysti koirajuttuja yötä myöten. Umbra suhtautui pentuihin hiukan epäillen, miten näiden kanssa pitäisi olla päätyen siihen, että paras hiukan väistää ja murahtaa, jos pentu tulee liian tyrkylle. Hienosti Umbra siis selvisi sille astetusta ihan uudenlaisesta haasteesta - kuinka kohdata alle kuusiviikkoiset sisaruspuolet.

Pihka ja Noita lepää

Rohto lepää


Hippa lepää

Kaikki pennut olivat valloittavia, mutta yksi oli yli muiden. Jo etänä tehtävänsä tehnyt Hippa jatkoi sydämenmurskausta ottaen välillä vain pikkuiset nokkaunoset. Hippa pyrki kovasti syliin, tykkäsi silityksistä ja rapsutuksista, seuraili ihmisiä ja oli vain kertakaikkiaan valloittava pieni eläin. Mahdolliset syntyneet ennakkoluulot tätä pientä kehityshäiriöistä pentua kohtaan karisivat viimeistään tuhka tuuleen siinä vaiheessa, kun se juoksi satanen lasissa meidän ihmiset perässä ulkona haukkuen tomerasti. Sääliä tämä pentu ei tarvitse, vaan kaikkea sitä, mitä pentu muutenkin, tekemistä ja ruokaa. :)

Pihka kokeilee koipiaan

Sinisiskot ja Rohto olivat reippaita, kovia ottamaan painimatsia ja koko ajan kokeilemassa uutukaisen kehonsa kykyjä ja taipumista erinäisiin hyppyihin, kiipeilyihin sekä uutukaisten koipien koiravoiman tehokkuutta.

Rohto loikkii ja Pihka katsoo


Noita lähtökuopissa

Ottamieni kuvien laatu ei päätä huimaa, kuvattavien ollessa aika vauhdikasta sakkia, mutta tunnelma välittynee ja jää muistoksi. Kiitos Susannalle ja Omituiselle porukalle, kun huolitte meidät kylään.