maanantai 5. huhtikuuta 2010

Aamulenkki Vanhankaupunginlahdella

Miulla oli yksi asia hoidettavana tänään koululla, joten päätettiin vaihtelun vuoksi ottaa koirat kyytiin ja suunnata Vanhankaupunginlahdelle lenkille. Ollessamme miltei perillä, huomasimme, että muutama muukin oli innostunut lähtemään sinne ulkoilemaan, pääsiäisherkkuja sulattelemaan ja kevään tuloa ihastelemaan. Lenkki oli tosi mukava, Umbran valeraskaudessa on toisaalta puolensa. Siinä missä sillä olisi eilen saanut olla enemmän virtaa, nyt se käyttäytyi tosi hienosti, vaikka nähtiin paljon koiria ja ihmisiä. Muutaman kerran se innostui haukkumaan, tosin Keksi ällyytti sitä, mutta ne mennee Ronja Ryövärintytärmäisten keväthuutojen piikkiin.

Koirat olivat muutenkin selkeästi innoissaan ja Umbrakin unohti pentuilut uuteen paikkaan tutustuessaan. Keksi oli välillä liiankin innokas, pitää nyt Umbran valeraskauden ajan keskittyä enemmän treenaamaan sen kanssa, kun sillä vaikutti taas olevan vähän liikaakin paukkuja, sen verran vauhdikasta sen meno oli. Maisemat olivat hienoja ja uutuudessaan virkistäviä, vaikka olenhan minä tuolla koulun puitteissa liikkunut jonkun verran. Oman säväyksensä maisemiin antoi koski, joka kuohui kevään merkkinä sulamisvesien vuoksi erityisen hienosti. Päätettiin Jyrin kanssa yrittää enemmän käydä uusissa paikoissa lenkkeilemässä ja tuollakin uudemman kerran, sen verran kivaa oli. Autoiluineen kaikkineen reissuun meni joku kolmisen tuntia, joten koirat saivat siinä kunnon aktivoinnit tälle päivälle. :)

1 kommentti:

Rohto ja Ravja kirjoitti...

Tutkimusmatkailu uusiin lenkkimaisemiin on tosiaankin virkistävää :) Koirien kans olen ehtiny muuttaa pari kertaa ja aina on ollut hauska etsiä uusia polkuja, sitä vaan tahtoo ajan myötä herkästi "jumittua" tallaamaan samoja polkuja, kun pienellä vaivalla ja mielikuvitusta käyttämällä voisi väliin vaihtaa maisemaankin. Eilettäin hoksasin reenipalaverista palaillessa pysähtyä matkan varrella lenkittämään koirat ihan vieraissa maisemissa Tyrnävällä: johan oli paljon mielenkiintoista nuuhkittavaa, ja ah niin ihanan kuivat pyörätiet kotikulman kuralillinkeihin verrattuna!