Katselmus 2010 Kolilla

Maisemaa kiskohissistä.

Viime perjantaina me suunnattiin auton nokka kohti Kolia ja Katselmusta. Cavalierit jätettiin matkalla miun vanhemmillelellittäväksi Mikkeliin. Matka Kolille oli tuntui yllättävän lyhyeltä ja löydettiin perille meidän mökille todella helposti. Odottaessamme muita saapuvaksi päätimme käydä katselemassa Kolin maisemia, joten ajoimme Ukko Kolille Umbran kanssa. Siellä ensimmäinen kokemus oli kiskohissi. Rohkaisimme mielemme ja ajelimme sillä pienen matkan ylemmälle parkkipaikalle, Umbra ei vaikuttanut ollenkaan levottamalta, vaikka tuo ei ole tainnut olla tavallisessakaan hississä ikinä. Laskettelurinteestä näimme todella hienoja maisemia, vaikka sumu hiukan sitä sumensi. Yritimme kiertää Uuron kierroksen, mutta käveltyämme pari kilometriä, meidän oli pakko kääntyä takaisin, sen verran paljon lumen alla oli paikoitellen vettä. Takaisin päästyämme kiipesimme vielä näköalapaikalle, mutta sumu oli tässä vaiheessa jo niin tiivistä, että maisemaa ei näkynyt. Myöhemmin illalla saapui sitten seuraava autollinen mökkiläisiämme ja ilta venyi pitkäksi jutellessa.

Uuve ja minä.

Lauantaina meillä oli ohjelmassa epävirallinen agilitykilpailu, johon Umbran kanssa osallistuimme kilpailemattomina. Kaikilla mölleillä rimat olivat 45 sentissä, mikä oli hyvä, kun meillä on vasta ollut se juoksutauko. Rata oli mukava rallattelurata, sillä ei ollut rengasta, keppejä eikä keinua. Rata koostui 18 esteestä, siis hypyistä, putkista ja puomista, joka mentiin kahteen kertaan.

Miua jännitti tosi paljon, kun tuo Umbra on kärsinyt siitä valeraskaudesta, mutta rata oli meille sopivan helppo ja me saatiin siitä nolla, vaikka ohjaaja meinasi vetää koiran neloshypyn ohitse. Puomi oli hidas, mutta Umbra otti kontaktit tarkasti, kuten on opetettu. En seurannut yhtään, miten muilla koirilla meni, osallistujia oli mölleissä oli kuusi, olin vaan tosi iloinen siitä, kuinka hyvin meillä meni! Palkintojen jaossa selvisi, että me oltiin Umbran kanssa kolmasia.

Miä olen tosi tyytyväinen, en pelkästään sijoitukseen, (vaikka ruusuke onkin jo paraatipaikalla esillä) vaan ihan siihen, että Umbran (ja mun) pää kesti kisanomaisessa tilanteessa ja Umbralla oli ihan ok vauhti, vaikkei sellainen, kun se on parhaimmillaan. Erityisen tyytyväinen olen, koska pari viikkoa sitten mietin, haluaako tuo ylipäätään harrastaa agilityä. Tuolla oli nyt oikein mukavaa yhdessätekemisen meininkiä. Lauantai ilta menikin sitten ihan pilvissä leijuen, varsinkin kun mökkikaveri koirineen sijoittui ensimmäiseksi samassa kisassa. Vaikka pistäydyimme me pilvien lisäksi myös uudemman kerran Ukko Kolin näköalapaikalla ihailemassa maisemia ja ottamassa valokuvia.

Sunnuntaina meillä oli ohjelmassa Kaunein häntä kilpailu, jota varten miä puolitosissani puunasin Umbran häntää, mutta ikäväkseni me ei tultu huomatuksi kaikkien ihanien häntien keskeltä. Umbra osallistui sunnuntaina myös ulkomuotoluokkaan, tällä kertaa Avo1 narttuihin, jossa tuomarina oli Janika Wiksten. Umbran esitti Jyri, koska minä esitin kaverin koiraa veteraanikehässä. Tämä oli varmaan onni onnettomuudessa, koska Umbra esiintyi Jyrin kanssa tosi hienosti, paremmin kuin miun kanssa, miä kun aina häslään ja höpötän liikaa. Umbran arvostelu:

"Hyvä kokonaisuus, kaunis ilme. Ihanat taittokorvat. Etuosa saisi leventyä. Hyvä runko. Aavistuksen luisu lantio. Liikkuu hyvin, mutta erit. ahtaasti takaa. Ihastuttava luonne."

Eli ihan Umbran näköinen arvosteluhan tuo on. Umbra sai punaisen nauhan ja oli pitkään kehässä, kahdeksan sakissa, kunnes tippui. Tuokin tulos on miulle lähes yhtä iso lottovoitto, kuin lauantainen agility, koska tiedän paremmin kuin hyvin, että Umbrassa on ulkoisesti paljon puutteita ja vikoja. Vaikka, kuten Janika sanoi:" Tämän koiran koko olemus kertoo, että:" Olen ihana!"

Sunnuntaina oli sitten pitkä kotimatka edessä ja vieläkin on vähän väsymystä matkasta, mutta kyllä kannatti lähteä. Paljon tuntui menestystä kertyvän tutuille koirille, mistä lie johtuu. Ehkäpä ihan vaan siitä, että minä alan tuntea enemmän ihmisiä paimensukuispiireistä. Omituiselle kennelille tuota menestystä kertyi kiitettävästi, mutta siitä kasviksemme kertonee lisää. Kaikkiaan viikonloppu oli tosi kiva, Umbra pääsi Katselmuspuuhien lisäksi tapaamaan tuttuja koiria ja leikkimäänkin laskettelurinteessä. Eilen Umbra oli aika väsynyt ja vieläkin se lepäilee ihan mielellään, sen verran aktiivinen viikonloppu silläkin oli. Kiitos kaikille mökkikämppiksille ja muille tutuille tsempityksistä ja seurasta!

Liitän tänne myöhemmin videon Umbran agilitystä, jos saan sen onnistumaan.

Maisema Ukko Kolin näköalapaikalta.