Sunnuntaina me oltiin agilitytreeneissä ja ne meni hyvin. Tehtiin 13 esteen radanpätkää ja miulla oli molemmat koirat mukana. Keksin kanssa ei ollut ongelmia, otin radan kaksi kertaa, kun ensimmäisellä unohdin yhdestä kohdasta valssin, mikä teki siitä hiukan kökön. Toinen toisto sujui jo hyvin. Keksi meni iloisesti ja vauhdilla, vaikka oli tosi painostava ilma. Umbran kanssa tein samaa rataa ja se sujui myös oikein kivasti. Vähän sillä oli ongelmia ottaa kosketus kosketusalustaan A:lla, kun se on aika liukas, mutta hyvät kontaktit se silti teki. Myös muuten ohjaus sujui ja vauhtia oli oikein mukavasti. Jopa niin mukavasti, että ajattelin mennä jossain vaiheessa epiksiin sen kanssa, tosin kisan ulkopuolelta ja mediluokkaan. :)
Eilen, maanantaina sitten mentiin Kitkan kanssa Nurmijärvelle tapaamaan kasvattajaa Eevaa ja Kitkan emoa Lujahia. Kitka oli jo perille päästyämme intopiukeana, hyppi kengurun lailla Eevan portille ja nähdessään Eevan sai kunnon ilohepulit kiemurteluineen, vikinöineen ja hallitsemattomine huitomisineen. Samanmoiset se teki Lujahin tullessa tervehtimään, mutta ilmeisesti tämä oli vielä suurempi ja hivenen jännittäväkin tapahtuma, koska se myös pissi "alleen" siinä alistuessaan Lujahille.
Kovasti Kitkalla ja Lujahilla vaikutti olevan kivaa yhdessä, ne paini ja rallitteli pitkin pihaa ja Kitkan hakiessa välillä pöydän alta vauhtia, turvaa ja oikoreittejä.
Ajan kanssa leikit rauhottuivat ja Lujah tutki Kitkan päästä varpaisiin ja kirputtaen hoivasi kuukauden päivät maailmalla ollutta lastaan. Kitka kävi myös moikkailemassa aidan takaa Diktaa ja Ukria.
Kitka oli vierailun jälkeen aivan uuvuksissa, mutta nappasin kuitenkin sen mukaani hakutreeneihin. Pentu saa niin usein illalla hepulikohtauksen poikineen, että ajattelin, että energia on parempi kanavoida johonkin järkevään toimintaan. Hakutreeneissä Kitka näki Kielo siskonsa ja pääsi painimaan vielä senkin kanssa, meidän ihmisten tallatessa aluetta. Lisäksi se tapasi siellä boceronin ja hoffin. Tämä tapaaminen jännitti paitsi Kitkaa myös emäntää. Kitka juoksi aluksi karkuun suuria kavereita, mutta loppua kohden rauhottui, kun huomasi kavereiden olevan suuresta koosta huolimatta leppoisia tyyppejä. Loppumetreillä Kitka jopa hiukan paini moninkertaisesti itsensä kokoisen boceronin kanssa.
Umbran kanssa tehtiin niitä hajuhaku(?) treenejä neljä kappaletta ja ne sujui oikein hyvin. Innokkaasti Umbra lähti hakemaan maalimiehiä ja teki töitä. Hajun saadessaan se ihan piippasi, ennen kun päästin sen maalimiehelle. Nyt me ollaan tehty näitä kolme kertaa, joten ehkä seuraavan kerran voisi vaikeuttaa tästä. Pitää kysyä muilta, mikä olisi järkevä askel. Haukkujen suhteen Umbra oli hiukan ujo eilen, joten ehkä haukutusta voisi ottaa seuraavan kerran erikseen.
Kitka pääsi myös tekemään haun alkeinta makkararingin muodossa. Ensin Kitka ei ymmärtänyt yhtään lähteä miun luota mihinkään, mutta kun se hoksasi jutun juonen se kävi hienosti hakemassa nameja kaikilta ihmisiltä. Lisäksi se tietenkin opiskeli autossa yksinoloa ja odottamista. Illalla meillä olikin sitten tosi rauhallista meinikiä.
Ajattelin, että pidän tänään iisin päivän ja sitä tämä tiistai on periaatteessa ollutkin. Aamulla vain metsälenkillä tuli vastaan kolmen cavalierin lauma, joista nuorimman, 1,5 -vuotiaan Pepin kanssa Kitka innostui leikkimään. Miä olin tosi tyytyväinen, kun se pääsi leikkimään itselleen vieraan, mutta tasaväkisen kaverin kanssa, että se tottuu vieraisiin koiriin. Kitka sovitti hienosti leikkinsä Pepille sopivaksi, eikä yrittänyt lappalaispainia sen kanssa, vaan tytöt juoksi metsässä niin, että tanner tömisi. :)
Paljon on mahtunut siis kahteen päivään toimintaan, huomenna nokka kohti uusia tuulia.
Kitka 13 viikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti