Miä oon ollut tän päivän kotona ja yrittänyt hoitaa asioitani ja tehdä työ ja koulujuttuja. Hakkasin päätäni seinään yrittäessäni selvittää asioita, kun jokapaikkaan oli jonot ja yksi paperi on ja pysyy kadoksissa. Päätin unohtaa nää pakolliset jutut hetkeksi ja kävin pihalla treenaamassa Keksiä ja Umbraa.
Keksin kanssa otettiin keppitreenejä, erilaisia toistoja, molemmilta puolilta, hankalia kulmia sekä niin, että miä jättäydyin jälkeen, että juoksin ja menin keppejen päähän odottamaan. Treenit meni hyvin, muutaman kerran jouduin viemään Keksin alkuun, kun se miun odottaessa keppejen päässä valitsi 2. välin sisäänmenoksi. Huomaa kyllä, että ei ole treenattu viikkoihin, eikä pariin viikkoon edes keppejä, kun piha on ollut lössöä. Keksillä on taas into päällä, kun pelkät kepit saa sen syttymään noin. (Toisaalta tää syttyminen tietää yleensä sitä, että se parit ekat treenit tekee taas omia ratojaan eikä niinkään ole miun ohjaukselle herkkänä. ;) ) Kepit on mennyt paljon eteenpäin syksystä ja itsenäisyyttä niiden suorittamiseen on löytynyt. :) On kivaa nähdä, kun saavuttaa joitain edistymiselle asettamiaan tavoitteita pikkuhiljaa.
Luin myös äsken meidän vuoden takaisen agilityanalyysin ja olin iloinen siitä, miten ollaan kehitytty hypyissä (pitää koputtaa puuta, mutta tapissakaan olevat rimat eivät kolise kuten vuosi sitten, mitä nyt ne viimeiset rimat silloin tällöin putoaa ohjausvirheiden vuoksi.) ja toinen vaikea asia eli irtoaminen on edistynyt niin,että miä pystyn radoilla jo leikkaamaan takana. :) Lisäksi Keksin laihdutus on tuonut meille vauhtia, joka kestää vertailun ihan hyvin, jos se nolla joskus sattuisi tulemaan. :) Hyvä mieli tuli myös tuon analyysin lukemisesta ja uudelleen tekemisestä.
Umbran kanssa otettiin ekana ihan tottista. Kalkkunamakkara palkinnoilla sivulletulot oli riemukkaita ja sopivan vauhdikkaita, myös paikka oli hyvä, Umbra ei enää yritä jäädä kauas vaan tulee ihan jalkaan kiinni. Lisäksi treenattiin paikallaoloa istumisesta ja makuusta, niin että miä jätin Umbran asentoon ja otin ensin muutamia askeleita ja palasin luokse palkaamaan ja vapautin sen. Pikkuhiljaa vaikeutettiin ja lopuksi otin yhden paikallaolon niin, että kävelin niin pitkälle kuin mein pihalla pääsee (n. 7 m.). Tämäkin sujui hyvin.
Otettiin Umbrankin kanssa keppejä, muutama toisto molemmilta puolilta. Umbra on jo vähän ymmärtänyt keppejen juonta, eikä enää loiki keppejen välistä, vaan tekee tarkoituksenmukaisen vähäeleistä liikettä, tosin vielä täysin namin perässä, mutta hiljaa hyvää tulee. Kivaa treenailua ja ajatuksetkin sai irti ikävistä asioista. Ihana kevätaurinko paistaa ulkona. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti