Lenkitykset on vakiintuneet meillä seuraavanlaisiksi: 1. Aamulenkki käydään koko lauma yhdessä, jos kummallakaan ihmisellä ei ole kiire aikaisin kouluun tai töihin ja yleensä metsässä tai pellolla. Jos toisella on kiire, se vie cavalierit hihnalenkille ja se toinen vie Umbran pellolle. Näin taataan kaikille kivaa, cavalierit kulkee mielellään hihnassa ja välillä ihan omana yksikkönään ja Umbra pääsee purkamaan yön aikana kertyneitä paukkuja. 2. Päivälenkki käydään yleensä yhdessä, kun me ihmiset ollaan kotiuduttu. Se voi olla pieni tai pitkä hihnalenkki tai suutautua metsään ja/tai pellolle. 3. Iltalenkki tehdään yleensä erikseen, jotta viimeiseksi illalla ei tulisi mitään hämminkiä (siis meidän ihmisten välille) johtuen Umbran hihnakävelytaitojen vaihtelevuudesta. Tosin Umbran kunniaksi pitää sanoa, että esim. tänään aamulenkillä miä jouduin pysähtymään vetämisen takia vain 2-4 kertaa ja se tuli heti viereen napottamaan hihnan kiristyttyä. :) Lenkeistä vielä sen verran, että meillä on kiertävät vuorot, jokatoisella lenkillä miä talutan lieroja ja jokatoisella Umbraa. :) Näin pysytään tasapuolisina. :)
Tänä aamuna oli miun vuoro viedä Umbra juoksemaan ja menetiin pellolle. Riekkumisten, kiville kiipeilyn ja keppijuoksujen välissä me otettiin vähän tokoa. Tänään oli vuorossa sivulletulo, maahanmeno ja sivulla seuraaminen/kontaktikävely. Sivulle tulot alkavat sujua hyvin, askelta taakse ei tarvitse ottaa enää kuin joskus, kun haluan vahvistaa oikeata paikkaa. Maahanmeno on mennyt huimasti eteenpäin, kun Umbra on tajunnut jutun juonen. Se lätkähtää maahan kuin nahkarukkanen ja malttaa pysyä siellä jo jonkin aikaa. Seuraaminen on vielä aika alkutekijöissään. Ensimmäisessä yrityksessä se jäi vähän turhan kauas miusta, mutta toisella se jo tuli lähelle. Tässä pitää nyt muistaa palkata paljon ja pienistä pätkistä, että kiinnostus kestää. Otettiinhan me myös muutama paikallaolo harjoitus istuen. Tässäkin ollaan otettu aimoharppaus, Umbra malttoi istua paikallaan miusta n. 2 metrin päästä useampia sekunteja, eikä merkkiäkään lähtemisestä ollut. En uskaltanut kuitenkaan vielä venyttää paikallaolo tuossa ympäristössä pidemmäksi, ettei vain tule lipeämistä.
Juoksut ovat nyt loppusuoralla, muutama viikko, niin ne on ohi kokonaan ja voidaan taas tavata kavereita. Tosin tänä aamuna juuri mietin sitä, miten vähän juoksut ovat loppupelissä muuttaneet meidän arkea, kun ei me muutekaan tavata lauman ulkopuolisia koiria kuin keskimäärin kerran viikossa tai kahdessa. Vapaana Umbraa uskaltaa oikein hyvin pitää, jos ei muita koiria näy. Täälläpäin asuu yksi parkinvärinen suomenlapinkoira (uros?) ja sen talon kohdalla Umbra on piippaillut, mutta sitä se tekee kyllä ilman juoksujakin. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti