Käytiin viikonlopun kunniaksi pitkällä lenkillä metsässä ja pellolla. Metsässä Umbra juoksi kuin aropupu nauttien joka hetkestä. Yhtäkkiä polulla seisoi n. 10 metsin päässä myös vapaana oleva Nova Scotian noutaja. Umbra tulee kyllä luokse pyydettäessä, mutta jos koira tulee ihan nokakkain vastaan ja Umbra on vapaana, uskon se menevän toisen koiran luokse. Jostain syystä (eikö Umbra sitten huomannut toista koiraa vai onko se luotettavampi kuin uskoinkaan), kun kutsuin Umbran luoksemme "Täällä" -komennolla, se ponkaisi pusikosta, noin metrin tai kahden päästä vieraasta koirasta meidän luokse ja jäi siihen. Olin ylpeä Umbran hienosta luoksetulosta, huomasi se tai ei toista koiraa. Hyvin oli Uulla korvat mukana metsän tuoksuissakin.

Paluumatkalla kävimme katsomassa lumikoiraa, jonka eilisellä lenkillä rakensimme läheiselle koiranulkoiluttajien suosimalle pellolle. Siellähän se lumilappalainen seisoin, vain vähäisiä vahinkoja kärsineenä. Pellolla Umbra pääsi myös hetkeksi leikkimaan parin collien kanssa. Kotiinpäin suunnistaessamme Umbra sai vielä ohitus harjoitusta niin pihaansa haukkuen vahtivan boceronin (mitenköhän tuo rotu kirjoitetaan?) tms ja mäenlasku puuhissa olevan äänekkään poikakolmikon muodossa.

Cavalierit pitivät nekin omalla tavallaan lenkillä hauskaa. Tosca pureskeli pieniä tikkuja ja sipsutteli metsälenkin polkuja pitkin perässämme etsien ne paikat, joissa ei tassut likaannu. Keksi puolestaan ei välitä likaantumisesta. Tämä epänaisellinen cavalieri menee ojan yli siitä, mistä se on syvin ja likaisin. Keksi myös kaivoi kuoppia ja kirmaili aina kun Umbra-paimenen silmä vältti. Umbralla kun on tapana jäädä vahtimaan jälkeen jäänyttä lauman jäsentä ja tilaisuuden tullen taklata se. Kiva lenkki oli, nyt koirat nukkuvat vatsat piukeina lenkin jälkeen saaduista ruoka-annoksista.