Matkalainen
Lapinsalmen riippusillan ylitys menomatkalla.
Katajavuorelle kohoavat portaat pistävät kunnon ja mahdollisen korkeanpaikan kammon koetukselle.
Maisemat kuitenkin palkitsevat portaiden nousun.
Umbrakin ihmetteli ja ihasteli maisemia.
Tässä Umbra huomasi lähestyvät ihmiset.
Katajajärvellä oli isompikin venho.
Pudotus vuorelta oli korkea ja pystysuora, Umbra pysyi visusti hihnassa.
Levähdettiin tällä retkellä useaan otteeseen.
Lapinsalmen ylitys paluumatkalla.
Näimme kansallispuistossa marjapoimijoita, joista eräs kehui Umbraa hyvin kasvatatuksi koiraksi, kun ei haukkunut heitä. Paistattelin kehuissa ja sanoin, että onhan sitä yritetty kasvattaa, mutta ei se aina ole näin hiljaa. Jyri vielä lisäsi, että:" Se on nyt väsynyt." Mikä kyllä piti paikkaansa niin koiran kuin ainakin minun kohdallani. Kannatti kuitenkin lähteä, kiva reissu oli.
3 kommenttia:
Vau mitkä maisemat. Aivan ihanan näköinen paikka. Heti tekis mieli lähteä itsekin riippusiltaisia polkuja koluamaan. Kuvia kun katsoo tuntuu että noissa maisemissa vois levähtää pidemmänkin tovin. Huokaus. Omasta ikkunasta näkyy uuden arkkitehtuurin kukkanen, Itäkeskuksen kauppakeskus... no, ehkä vähän jotain auringonlaskun kajastustakin.
-Sirene :)
Hienoja maisemia ja hyviä kuvia, oikein passeli kuvakertomus! Yhdyn Sirenen tuntemuksiin, tuonne tekisi itselläkin mieli. :) Täytyykin nyt lomalla lähteä valloittamaan joku uusi hieno maisema pentujen olemassaolosta huolimatta. Kyllä ne riiviöitsee, mekastaa ja pitää kivaa olin minä paikalla tai en.
Suosittelen lämpimästi tuota Repoveden kansallispuistoa, vaikkapa pitempääkin vierailua varten. Sern verran jäi koluamatta, että me meinataan mennä sinne joskus uudestaan, ottaa haltuun jokin toinen osa siitä.
Lähetä kommentti