Kitka tuli taloon.

Meille ei pitänyt tulla pentua, ehei. Meidän oli tarkoitus olla tyytyväisiä seesteiseen elämään kahden aikuisen koiran kanssa. Mutta... Keksi on eläkkeellä agilitykilpailuista ja kohta treenaamisestakin. Umbran kanssa jätän todennäköisesti kisaamiset muille siinä pelossa, että rikon sen lonkat. Ja jouluna jouduimme sen surullisen tosiasian eteen, että meidän oli päästettävä Tosca pois.

Niimpä kun eräänä päivänä sähköpostiini tuli viesti, jonka sivulauseessa mainittiin tietty porokoirayhdistelmä (Nutukas Deictic Lujah x Kirjokannen Pilvenveikko), niin se oli menoa. Hei hei rauhallinen ja seesteinen elämä kahden fiksun koiran kanssa, tervetuloa pieni poropentu täynnä tulta, tappuraa, pissaa, leikkejä, hampaita, kynsiä ja metkuja.





Tässä hän siis on; tällä hetkellä 10 viikkoa vanha ja huimat kuusi kiloa painava Nutukas Porokahvinporo eli tuttavallisemmin Kitka. Kitkis, joksi pentua myös kutsutaan, on reipas, aktiivinen ja mutkaton pentu.

Tähän mennessä Kitka on tutustunut autoiluun, käynyt ihmettelemässä niin metsää kuin kaupunkiakin, leikkinyt siskonsa Kiero-Kielon kanssa ja käynyt moikkaamassa isoa ja mahtavaa isäänsä. Olemme harjoitelleet hihnassa kävelyä, naksuttelua, luoksetuloa, omaa nimeä ja ruuan odottamista kauniisti.

Umbra ja Keksi ovat ottaneet tulokkaan hyvin vastaan. Keksiltä on löytynyt yllättäen itseluottamusta komentaa pentu pois, jos se yritää roikkua Keksin korvissa tai hännässä tai tunkea muuten sen mestoille. Ja Umbra komentaa pentua myöskin, mutta jääkuningattaren sydän on alkanut sulaa. Se tervehtii pentua iloisesti, leikkii pennun kanssa nätisti ja antaa sen jopa mennä pesiinsä mylläämään tai nukkumaan. Päästääpä se Kitkan sängyn alle, johon yksikään koira ei ole aikaisemmin saanut saati uskaltanut mennä. Kitka menee.

Nyt pentu heräsi. Lisää kuulumisia, kun ehdin kirjoittamaan. :)