PAKO

Me ei päästy tänään isojen tyttöjen kanssa osallistumaan agilitytreeneihin, kun koirilla on fiksu emäntä, joka pisti punkkilitkut niille aamulla niskaan. Ja iltapäivälla alkanut sade ei loppunut, vaikka menin kentälle asti toivoen, että niin kävisi. Viikko sitten treenit meni tosi kivasti; Umbran kanssa oikeestaan tosi hyvin kovasta helteestä huolimatta, tosin tehtiin vaan pientä radanpätkää. Keksin kanssa tein jotain vanhaa sm-kisa rataa ja se oli paitsi miun tän hetkiset taidot huomioonottaen aika tosi vaikea, myös liian rankka Keksille siinä säässä. Se väsyi niin, ettei jaksanut lopuksi kun ravata. Otin kyllä vaikeita paikkoja muutamia kertoja uudestaan, mutta en nyt mitenkään ihan kauheesti. Keksi nyt kuitenkin kulkee jo kohti kymmentä ikävuotta, joten tuollaisilla ilmoilla sitä ei voi juoksuttaa noin paljon.

Tänään kuitenkin palasin kentältä kotiin hyväksyttyäni sen tosiasian, että sade ei lakkaisi, joten en voisi treenata koirieni kanssa tänä iltana. Lähdin koirien kanssa lenkille puettuani niille kunnon sadetakit päälle lämpimään kesäiltaan. Lenkki meni mukavasti ja koirat nauttivat treenipalkoiksi tarkoitetuista jauhelihapihvin palasista ohituspalkkoinakin. Kun miä tulin taloyhtiön pihaan, miä säikähdin, koska meidän aidan viereisessä pusikossa lymyili musta kissa. Miä ajattelin, että Umbra syö sen ja aloin kaivamaan kiireesti niitä pihvinpalasia, kunnes pari sekunninsadasosaa myöhemmin tajusin, että tuo musta kissa ei ollut mikään kissa laisinkaan, vaan mein Kitka. Kitka tuli pusikosta iloisesti tosin hiukan puusta pudonneen näköisenä moikkaamaan meitä ja miä nappasin kiireesti tuon "kissan" syliini.

Sisällä selvisi, että pentu oli ollut ihan normaalisti meidän omalla takapihalla, mutta Jyrin katsellessa telkkaria, löytänyt reitin omalta pihalta vapauteen aukosta, joka oli tehty kuistiin sadevesirännille. Jyri oli alkanut jo etsimään pientä riiviötä sisällä ja oli luonnollisesti aika huojentunut, kun miä tulin sisälle kahden sadetakein vuoratun koiran lisäksi luvattomilla teillä olleen pennun kanssa. Loppu hyvin ja kaikki hyvin; karkulainen on saatu kiinni, aukko peitetty vankalla verkolla ja nyt se kissa nukkuu tuossa kaikesta tästä tohinasta väsyneenä.




Kitka-kissa nukkuu 9 viikkoisena, nyt se on jo vähän kookkaampi katti. :)