Oltuamme vajaan vuoden ajan muualla, ystävälliset seurakaverini ottivat minut kesän ajaksi treenaamaan tokoa ja agia Koivukylän koiraharrastajien siipien suojaan. Yhdet agitreenit meillä jo oli, sunnuntaina uuvuttavassa helteessä. Umbran osalta ne treenit meni tosi hyvin, Keksi väsähti selkeästi. Se alkaa tulla vanhaksi, jatkossa sen kanssa ei voi treenata tollaisilla keleillä tai jos treenaan, niin tosi kevyesti.
Eilen meillä oli tokotreenit. Ryhmän vetäjä piti miulle luennon siitä, miten treenaamisen pitää olla suunnitelmallista (Kiitos Suvi :) ) ja vaikka miulla kyllä on ollut vissi suunnitelma tässä meneillään, ajattelin, että ehkäpä tämä blogin uudelleen aktivointi voisi auttaa siinä.
Miä treenasin molempien isojen tyttöjen kanssa. Umbran kanssa seuraamista, tokohyppyä, luoksetuloa ja paikkamakuuta. Seuraaminen on mennyt eteenpäin, lyhyet pätkät ja tiivis palkkaus on tuottanut tulosta. Tokohyppyä otin kosketusalustan kanssa. Umbra menee alustalle tosi kivasti; yritän pitää sen aika kaukana hypystä, että jatkossa ei tule ongelmia paikan kanssa. Seisomaan pysähtymistä pitää vielä treenata erikseen sinne kauas; lähelle Umbra seisahtuu, kun este estää sen hiippailut, mutta kauempana käskytyksen merkitys korostuu. Luoksetulossa ei ole ongelmia, miun pitää palkata siinä välillä lelulla, niin saan vauhtia, mutta pääasiassa namilla, ettei Umbra yhdistä haukkumista liikkeeseen. Paikkamakuu meni hyvin, mutta Umbra pääsi nousemaan sieltä, kun kentälle alkoi tulla seuraavia treenaajia. Eli tiivimpää palkkausta ja mahdollisesti vapautus, jos huomaan, että tulee häiriötä.
Keksin kanssa treenit sujui tuttuun tapaan. Seuraaminen sujuu tosi hyvin, mutta välillä Keksi arpoo liikkeitä, luoksetulossa se tarvii käsimerkin samoin kuin tokohypyssä. Miä oon pitkään epäillyt, että se on kuuro, koska se ei reagoi miun käskyihin, jos se ei näe miun huulia. Huomasin tän siitä, että vaikka Keksi periaatteessa osaa seisoa ja mennä maahan, se ei liikkeestä tiedä, kumpi sen pitää tehdä. Just äsken testasin Keksin kuuroutta niin, että kun se nukkui tossa, niin tiputin sen viereen penaalin ja ravistelin säästöpossua. Ei mitään reaktiota kumpaankaan. Eli kyllä se taitaa ikävä kyllä olla kuuro.
Eihän se kuurous vaikuta Keksin elämään mitenkään, kun ei sitä edes tuosta koirasta huomaisi muuten, mutta treenaamisen osalta se tarkoitaa sitä, että miun pitää siirtyä käsikäskyihin. Ja jos ne ei ole sallitut tokokokeissa, jää ne meidän osalta sitten tähän. Toisaalta tää on helpotus; ainakin sen pöljäilyille tokossa on selkeä syy, agilityssähän kuulo ei ole niin kriittinen, kun miä kuitenkin ohjaan myös vartalollani. Toisaalta tässä valossa on liikuttavaa se, kuinka hyvin Keksi lukee miua ja miun ohjauksia, kun miä en ole aikaisemmin ollut varma tästä. Rakas pieni, innokas ja reipas liero. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti