Olin viikonloppuna agilityn koulutusohjaajakurssilla, järjestävänä yhdistyksenä oli Heiluhännät ry ja kurssin veti Tuija Kokkonen. Kurssi oli kaksipäiväinen ja täyttä asiaa. Ensimmäinen päivä oli teoriaa ja toinen käytännön harjoittelua. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi niin koiran motivoimista, palkkaamista, viettejä kuin eri esteiden opettamista teoriassa. Päivän päätteeksi jokainen sai kotitehtäväksi suunnitella seuraavaksi päiväksi jonkin ohjauskuvion/liikkeen, joka sitten opetettaisiin/vedettäisiin jollekin koirakolle.
Kurssin teoriassa oli paljon tuttua, mutta sen ei ollenkaan haitannut, päinvastoin. Ainakin itse koen kertauksen vain hyvänä, siitä tulee varmuutta. Mukana oli myös uutta asiaa ja varsinkin kontaktiopetus ja eri tavat esteen kiertämiseen (poispäinkääntö, twist, flippi, pakkovalssi) selkeytyi itselle.Erityisesti kontaktien läpikäymisestä hyötyneet paitsi omat alkeiskurssilaiset, joille on nyt helpompi suunnitella eri metodeita, myös omat koirat, jotka saavat ehkä jatkossa loogisempaa kontaktikoulutusta. :)
Toisena päivänä minun vedettävänäni oli takaaleikkaus. Harjoitus sujui hyvin, koira ymmärsi jutun juonen, ohjaajalla tarjosi jostain syystä koko ajan vastaista kättä, mutta ymmärsi lopulta harjoituksen. :) Sain hyvää palautetta vetämisestä, muilla ei ollut juurikaan lisättävää. Paljon nähtiin siis erilaisia harjoituksia eri ohjauskuvioihin liittyen ja mukana oli paljon hyviä harjoituksia, joita miä palan halusta päästä vetämään. Kiitokset siis muille kurssilaisille, jos joku tänne eksyy. :)
Päivän postitiivinen-posityyhynen oli Umbra-pöllömme. Umbra oli mukana toisessa päivässä testikoirana, meille vedettiin niin takaakiertämistä ihan perinteisellä, pitkälle vietävällä ohjauksella ja haltuunottoa. Ensin mainittu onnistui hyvin, tosin takaaviennin jälkeiseltä esteeltä miä vedin Umbran pois omalla liikkeellä, mutta saatiin sekin sujumaan. Haltuunotossa Umbra tuli hienosti miun mukana pienillä eleillä, niin pienellä, että harjoitukseen otettiin toinen koira, jota putki veti enemmän - tosin harjoitus oli aika helppo, joten ei ole ihme, että Umbra ei lähtenyt hakemaan putkea - toisaalta taas sellainenhan Umbra on, lukee tosi tarkkaan miun liikettä. :) Me näytettiin myös meidän puomi - ei siitä sen enempää kuin että ohjaajan epäloogisuuksista huolimatta koira tekee maaliman hienoiten! :) Ja ohjaajakin sai niitä jo mainittuja uusia eväitä ja tarkkoja ohjeita kontaktiopetukseen
Kaikkein hienointa Umbrassa oli se, että se keskittyi kentällä hirmu hienosti. Umbra joutui odottamaan vuoroaan pentuaitauksessa, jonka olin lainannut kaverilta, koska minulla ei ole autoa eikä häkkiä. Se rauhoittui aitaukseen tosi hienosti ja keskittyi tekemään miun kanssa hommia, vaikka aluksi kentällä olikin myös tokoryhmiä samaan aikaan. Tämä oli Umbran ensimmäinen kerta, kun se harjoitteli jossakin muualla kuin omalla kentällä (jos viime talven muutamaa kertaa hallilla ei lasketa) ja siihen sekä juoksutaukoon nähden Umbbis työskenteli mega hyvin. Hiukan se oli varuillaan, ihan niin varauksettoman innostunut se ei ollut kuin omalla kentällä, mikä näkyi vauhdissa, mutta toisaalta tämä voi johtua tauostakin.
Kaikkiaan hieno viikonloppu, nyt pitää sitten vetää ne kymmenet treenit ja sitten olen pätevöitynyt koulutusohjaaja. :) Umbra puolestaan oli myös tyytyväinen, mutta väsynyt. Kun illalla läksin vielä Keksin kanssa treeneihin, Umbra ei todellakaan ollut lähdössä mukaan, nukkui vain tutulla paikalla kirjahyllyssä, tyytyväisen oloisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti