Me käytiin äsken metsässä koirien kanssa. Jyrillä on alkanut kesätyöt, minkä vuoksi miä olen lupautunut käyttämään koirat aamuisin. Mentiin lähimetsäämme, joka on reilun 2 km pituisen pururadan sisällä. Ajattelin, että se on turvallinen paikka mennä yksin juoksuttamaan kaikkia kolmea, kun siellä ei ole kyitäkään näkynyt.
Vähän sen jälkeen, kun olin mielessäni onnitellut itseäni lenkkivalinnasta polulla edessämme n. 10 m päässä näkyi koira. Omat koirani olivat jääneet jälkeeni, kutsuin niitä luokse. Keksi ja Tosca tulivat, Umbra oli vieläkin polulla takanani ja tuijotti metsään. Kutsuin sitä tiukasti: "TÄÄLLÄ!" Umbra tuli luokse ja samassa metsä noin 10-15 metrin päässä takanamme, siellä mihin Umbra oli tuijottanut, alkoi rytistä ja näin hirven painelevan ryteikössä. Tästä vaiheesta en muista sanoinko mitään, kytkin vain Umbran kiinni. Se ei kyllä edes yrittänyt lähteä hirven perään, ihmetteli vain.
Hetki ihmeteltiin hirven poistumista paikalta. Pahimman jännityksen lauettua juttelimme ja naureskelimme toisen koiranulkoiluttajan kanssa tapahtuneelle. Me oltiin ilmeisesti koirien kanssa kävelty tosi läheltä paikollaan seisonutta hirveä ja se taisi eniten säikähtää miun ääntä, kun komensin Umbraa luokse. :) Hirvi ei ollut mikään kovin iso, ehkäpä viime kesän vasoja. Toivottavasti raukka löytää tiensä takaisin isompiin metsiin. Minä olen jo pitkään halunnut nähdä hirven luonnossa, mutta täytyy sanoa, ettei tarvitisisi ihan pian nähdä uudestaan, sellaiset sydämentykytykset sain tästäkin kohtaamisesta. :)
Se, että cavalierit eivät sännänneet hirven perään, ei ollut niin ihme, ei Keksikään sentään niin riistaviettinen ole, mutta Umbran käytöksestä miä oon tosi ylpeä. Hirvi oli jo sännännyt juoksuun, kun Umbra tuli luokse. Hetken jännitin kyllä, miten käy, koska Umbra eteen ei ole sattunut mitään kottaraista isompaa eläintä vapaana ollessa, mutta turhaan ainakin tällä kerralla. Kiinnostunut Umbra kyllä oli, se tuijotti hirven perään vielä pitkään. Loppulenkki menikin sitten rauhallisesti, tosin tarkkailin metsää tavallista tarkemmin ja paluumatkalla otin koirat tavallista aiemmin kiinni, kun Umbra samassa paikassa, jossa olimme hirven nähneet, alkoi ottamaan vainua maasta. Nyt meinaan kyllä pakahtua ylpeydestä! Jotain ollaan selkeästi oikein tehty koulutuksessa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti