Oltiin tänään Keksin kanssa Hskh:n järjestämissä agikisoissa Vantaalla. Kisat olivat vaiherikkaat ja tunnelmat ovat sen mukaiset, eli sekavat. Meillä oli kaksi rataa, joista ensimmäinen oli hyppyrata. Kisoissa oli kaksi rataa, joilla kisattiin samanaikaisesti, minkä vuoksi meillä oli starttien välillä aikaa vain noin tunti.
Ensimmäiseltä radalta saatiin nolla. Miun ohjaus takkusi parissa paikassa, ihan radan lopussa jopa pysähdyin lähes paikalleni arpomaan seuraavaa estettä. Ihanneaika tällä 20 esteen radalla oli 40 s, meidän ajaksi tuli 45,41 s. Tekemämme nolla oli pitkään ainokainen, luokan loppupuolella tuli pari nollaa lisää. Luulinkin jo meidän sijoittuva, melkein palkintojen jaossa juoksi palkintopallille, mutta meidät ohitti sikanopean vitosen tehnyt koirakko. Harmi sinänä, meidän suoritus oli hyvä, mutta rehellisyyden nimissä pitää sanoa, että paremmillemme hävittiin. Lopullista sijoitusta en tiedä, olettaisin, että oltiin 4. tai 5, mikä ei ole ollenkaan hullummin yli viidentoista koiran luokassa. :)
Toinen rata sen sijaan osoittautui murheen kryyniksi. Rata oli kuin meille tehty ja olin ihan innoissani lähdössä sille. Ehdittiinkin toiselle esteelle, kun Keksi alastulossa vingahti. En heti tajunnut, mitä tapahtui, joten laitoin sen vielä putkeen. Sieltä tuli ontuva Keksi. :/. Keskeytin luonnollisesti radan. Aluksi epäilimme ontumisen syyksi tikkua, jonka löysimme jalasta, mutta nyt näyttäisi siltä,että Keksi reväytti vasemman etujalkansa taipeen, kainalon. Hoidoksi se on saanut kylmää sekä kevyttä liikuntaa ja kävely alkaa sujua normaalisti, levon jälkeen jalassa on ollut jäykkyyttä. Minua jäi harmittamaan, etten päässyt kokeilemaan tuota rataa, hyvä olo oli siitä etukäteen, mutta tietenkin Keksi revähdys harmittaa enemmän. Kaikenlaista on päässä pyörinyt. Olen miettinyt olenko pistänyt Keksin liian koville, mutta en usko. Luulen, että vamma oli työtapaturma. Lämpimänä päivänä Keksin lihakset olivat varmaan hapoilla vielä edellisestä startista ja minä olisin voinut hieroa Keksiä kevyesti starttejen välillä. Eli jäähdyttelyyn ja lämmittelyyn täytyy entisestään panostaa. Selvästi Keksille sopii myös paremmin kisat, joissa starttien väliin jää aikaa enemmän.
Mutta ei niin jotain ikävää, ettei jotain hyvääkin. Todistin itselleni, että nollia on mahdollisuus saada, vauhtia tosin tarvitaan, tai oikeastaan kaikkineen nappiin osuvaa ohjausta. Lisäksi treenikaveri sai toisen nousunollan oikein huippuradalla ja sijoittui kakkoseksi omassa luokassaan. :) Nyt vaan toivotaan, että Keksi kuntoutuu ja revahdys jää yksittäiseksi tapaukseksi.
Kisojen jälkeen ollaan oltu kotona ja tehty pihahommia: kitketty, istutettu kukkia, yrttejä ja nurmikkoa. Koirat oli mukana ja yhdessä häärättiin pihalla, eli varsin erilaista yhdessäolemista oli vuorossa. Äsken käytin vielä Umbran metsässä juoksemassa, Jyri kävi lierojen kanssa pienemmällä lenkillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti