Me lähdettiin tiistaina mökille ja torstaina tultiin sieltä tänne Mikkeliin. Mökillä oli mukavaa, perusmökkeilyä: grillausta, uimista, saunomista, kävelylenkkejä metsään jne. Koirat tykkäs tietenkin tosi paljon, juoksi ympäri tonttia ja eksyi ne hiukan metsäänkin.
Umbran lomailua:
Umbra kävi pitkällä metsässä retkeilemässä yksinään. Poissa on se vuodentakainen lapsi, joka pysytteli lähellä. Hyvin se kuitenkin on kuulolla ja kuulomatkan päässä, kutsuttaessa se rynnistää kohden korvat tuulessa läpsyen. Umbra kahlaili päivittäin niin pitkälle kun pääsi uimatta. Se meni veteen ihan itsenäisesti, ilman leikkimisiäkin ja pyydysteli koivun lehtiä ja kuplia siellä, työntäen koko pitkän kuononsa veden alle. Meidän uidessa se tuli laiturille paimentamaan, vahtimaan ja ihmettelemään. Lähellä oli pari kertaa, ettei se hypännyt perässä veteen. Ehkä sekin aika vielä koittaa. Umbra myös pyydysti sammakon, näin vaan jalan sätkivän suusta, kun komensin sen laskemaan saaliinsa irti. Sammakko oli varmaan iloinen, Umbraa otti päähän, kun hyvä iltapala meni sivu suun. :)
Keksin lomailua:
Keksi oli taas mökillä oma itsensä. Viime kesänä se jännitteli Umbran taklauksia ja liikkui mökiltä vaan hiukan, mutta nyt se puotteli menemään ihan niinkuin ennenkin. Se oikeestaan seuraili Umbraa tosi paljon. Ne oli niin suloinen pari, kun ne rymisteli menemään. :) Eilen käytiin äitin työpaikan leirikeskuksessa saunomassa ja kun siellä ei ollut muita, koirat oli mukana. Keksi yllätti miut: Heitin Uulle kepin veteen ja se meni liian syvälle Umbran mielestä, se jäi haukkumaan sitä. Keksi, joka oli siinä vaiheessa vähän jo kastellut varpaitaan, kahlasi sinne järveen Umbran rinnalle ja jäi sinne seisomaan ihan sen näköisenä, että ehkä minä voisin hakea tuon. Kun se tuli järvestä se pörhenteli ja juoksi riemuissaan, ihan kun se olisi sanonut:" Näitkö mitä miä tein?" Hassu koira. :)
Toscan lomailua:
Tosca on lomaillut rauhallisesti syöden, juoden ja nukkuen. Joka paikassa se kyllä on ollut mukana, reippaana vanhuksena, mutta välillä ei tiedä, itkiskö vai nauraisko, kun se ei enää kait kuule ja kun miä häviän sen näköpiiristä, se alkaa juoksemaan ja pörräämään ympäriinsä ihan täpinöissään. Nenäänsä se ei ymmärrä tai osaa käyttää, joten yleensä me ihmiset nähdään, että se on nyt huolissaan miusta ja sit miä tai Jyri haetaan se luokse. Laiturilla se makailee miun vieressä, jos miä pesen astoita tai perunoita. Tosca on sellainen äitintyttö. On silläkin kuitenkin ollut hauskaa, täällä Mikkelissä se on saanut rauhallisempaa seuraa äitin Leijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti