Lenkkisysteemi ja Umbra tokottaa

Lenkitykset on vakiintuneet meillä seuraavanlaisiksi: 1. Aamulenkki käydään koko lauma yhdessä, jos kummallakaan ihmisellä ei ole kiire aikaisin kouluun tai töihin ja yleensä metsässä tai pellolla. Jos toisella on kiire, se vie cavalierit hihnalenkille ja se toinen vie Umbran pellolle. Näin taataan kaikille kivaa, cavalierit kulkee mielellään hihnassa ja välillä ihan omana yksikkönään ja Umbra pääsee purkamaan yön aikana kertyneitä paukkuja. 2. Päivälenkki käydään yleensä yhdessä, kun me ihmiset ollaan kotiuduttu. Se voi olla pieni tai pitkä hihnalenkki tai suutautua metsään ja/tai pellolle. 3. Iltalenkki tehdään yleensä erikseen, jotta viimeiseksi illalla ei tulisi mitään hämminkiä (siis meidän ihmisten välille) johtuen Umbran hihnakävelytaitojen vaihtelevuudesta. Tosin Umbran kunniaksi pitää sanoa, että esim. tänään aamulenkillä miä jouduin pysähtymään vetämisen takia vain 2-4 kertaa ja se tuli heti viereen napottamaan hihnan kiristyttyä. :) Lenkeistä vielä sen verran, että meillä on kiertävät vuorot, jokatoisella lenkillä miä talutan lieroja ja jokatoisella Umbraa. :) Näin pysytään tasapuolisina. :)

Tänä aamuna oli miun vuoro viedä Umbra juoksemaan ja menetiin pellolle. Riekkumisten, kiville kiipeilyn ja keppijuoksujen välissä me otettiin vähän tokoa. Tänään oli vuorossa sivulletulo, maahanmeno ja sivulla seuraaminen/kontaktikävely. Sivulle tulot alkavat sujua hyvin, askelta taakse ei tarvitse ottaa enää kuin joskus, kun haluan vahvistaa oikeata paikkaa. Maahanmeno on mennyt huimasti eteenpäin, kun Umbra on tajunnut jutun juonen. Se lätkähtää maahan kuin nahkarukkanen ja malttaa pysyä siellä jo jonkin aikaa. Seuraaminen on vielä aika alkutekijöissään. Ensimmäisessä yrityksessä se jäi vähän turhan kauas miusta, mutta toisella se jo tuli lähelle. Tässä pitää nyt muistaa palkata paljon ja pienistä pätkistä, että kiinnostus kestää. Otettiinhan me myös muutama paikallaolo harjoitus istuen. Tässäkin ollaan otettu aimoharppaus, Umbra malttoi istua paikallaan miusta n. 2 metrin päästä useampia sekunteja, eikä merkkiäkään lähtemisestä ollut. En uskaltanut kuitenkaan vielä venyttää paikallaolo tuossa ympäristössä pidemmäksi, ettei vain tule lipeämistä.

Juoksut ovat nyt loppusuoralla, muutama viikko, niin ne on ohi kokonaan ja voidaan taas tavata kavereita. Tosin tänä aamuna juuri mietin sitä, miten vähän juoksut ovat loppupelissä muuttaneet meidän arkea, kun ei me muutekaan tavata lauman ulkopuolisia koiria kuin keskimäärin kerran viikossa tai kahdessa. Vapaana Umbraa uskaltaa oikein hyvin pitää, jos ei muita koiria näy. Täälläpäin asuu yksi parkinvärinen suomenlapinkoira (uros?) ja sen talon kohdalla Umbra on piippaillut, mutta sitä se tekee kyllä ilman juoksujakin. :)

Möllitokoilua

Tänään me aloitettiin Keksin kanssa möllitokoilut oman seuran, Koivukylän koiraharrastajien möllitoko ryhmässä. ensin juteltiin vähän vetäjien kanssa siitä, missä tasolla koira on ja sitten tehtiin muutamia harjoituksia. Tänään puhuttiin ja harjoiteltiin kontaktia ja kontaktikävelyä sekä sivulletuloa. Kontakti sujuu meiltä hyvin, Keksi on hyvä napittamaan miua. Kontaktikävelyssä sen sijaan on hiottavaa, siinä kun Keksin into tahtoo lopahtaa. Tämä tarkoittanee sitä, että meidän kannattaa treenata sitä lyhyissä pätkissä ja palkkaa pitää tulla ainakin aluksi usein. Sivulletulosta saatiin yllättävän hyvää palautetta. Keksin paikka ja asento on kohtuullisen hyvä, välillä se jää himpun eteen. Miun pitää kuitenkin päästä avuista eroon, ihan turhaan vielä näytän Keksille niitä, tänään se tuli sivulle (kerran) ihan täysin ilman apujakin. Olin ylpeä miun muskeli-fifistä. :) Kenttä oli kurjassa kunnossa ja sen takia miä oon ekstra ylpeä meidän tämänpäiväisestä panoksesta. Hyvä Keksi!!!

Juoksutauko 2

Miä oon ollut tän päivän kotona ja yrittänyt hoitaa asioitani ja tehdä työ ja koulujuttuja. Hakkasin päätäni seinään yrittäessäni selvittää asioita, kun jokapaikkaan oli jonot ja yksi paperi on ja pysyy kadoksissa. Päätin unohtaa nää pakolliset jutut hetkeksi ja kävin pihalla treenaamassa Keksiä ja Umbraa.

Keksin kanssa otettiin keppitreenejä, erilaisia toistoja, molemmilta puolilta, hankalia kulmia sekä niin, että miä jättäydyin jälkeen, että juoksin ja menin keppejen päähän odottamaan. Treenit meni hyvin, muutaman kerran jouduin viemään Keksin alkuun, kun se miun odottaessa keppejen päässä valitsi 2. välin sisäänmenoksi. Huomaa kyllä, että ei ole treenattu viikkoihin, eikä pariin viikkoon edes keppejä, kun piha on ollut lössöä. Keksillä on taas into päällä, kun pelkät kepit saa sen syttymään noin. (Toisaalta tää syttyminen tietää yleensä sitä, että se parit ekat treenit tekee taas omia ratojaan eikä niinkään ole miun ohjaukselle herkkänä. ;) ) Kepit on mennyt paljon eteenpäin syksystä ja itsenäisyyttä niiden suorittamiseen on löytynyt. :) On kivaa nähdä, kun saavuttaa joitain edistymiselle asettamiaan tavoitteita pikkuhiljaa.

Luin myös äsken meidän vuoden takaisen agilityanalyysin ja olin iloinen siitä, miten ollaan kehitytty hypyissä (pitää koputtaa puuta, mutta tapissakaan olevat rimat eivät kolise kuten vuosi sitten, mitä nyt ne viimeiset rimat silloin tällöin putoaa ohjausvirheiden vuoksi.) ja toinen vaikea asia eli irtoaminen on edistynyt niin,että miä pystyn radoilla jo leikkaamaan takana. :) Lisäksi Keksin laihdutus on tuonut meille vauhtia, joka kestää vertailun ihan hyvin, jos se nolla joskus sattuisi tulemaan. :) Hyvä mieli tuli myös tuon analyysin lukemisesta ja uudelleen tekemisestä.

Umbran kanssa otettiin ekana ihan tottista. Kalkkunamakkara palkinnoilla sivulletulot oli riemukkaita ja sopivan vauhdikkaita, myös paikka oli hyvä, Umbra ei enää yritä jäädä kauas vaan tulee ihan jalkaan kiinni. Lisäksi treenattiin paikallaoloa istumisesta ja makuusta, niin että miä jätin Umbran asentoon ja otin ensin muutamia askeleita ja palasin luokse palkaamaan ja vapautin sen. Pikkuhiljaa vaikeutettiin ja lopuksi otin yhden paikallaolon niin, että kävelin niin pitkälle kuin mein pihalla pääsee (n. 7 m.). Tämäkin sujui hyvin.

Otettiin Umbrankin kanssa keppejä, muutama toisto molemmilta puolilta. Umbra on jo vähän ymmärtänyt keppejen juonta, eikä enää loiki keppejen välistä, vaan tekee tarkoituksenmukaisen vähäeleistä liikettä, tosin vielä täysin namin perässä, mutta hiljaa hyvää tulee. Kivaa treenailua ja ajatuksetkin sai irti ikävistä asioista. Ihana kevätaurinko paistaa ulkona. :)

Juoksutauko

Meillä on nyt ollut juoksutaukoa ohjatuista/yhteisistä treeneistä juoksujen vuoksi Keksin kanssa vajaa neljä viikkoa ja Umbran kanssa vajaa kaksi viikkoa. Vieroitusoireet ovat kovat, agitreeneihin mieli mielisi. Talven osalta sisätreenit ovat myös taaksejäänyttä aikaa, treenit jatkuvat muutaman viikon kuluttua taas omalla kotikentällä. :) Sitä ennen miä kuitenkin aloitan Keksin kanssa möllitoko kurssin, tavoitteena viedä Keksi toko-kokeeseen alo-luokkaan toivonmukaan tämän vuoden puolella. Tavoitteena olisi tietenkin läpäistä koe. :) Sen pidemmälle tuskin pyritään, nouto kun ei ainakaan meidän spanieleilta suju. (Tai sitten ohjaaja ei sitä ole osannut opettaa....)

Olen myös kurkkinut noita agilitykisoja huhti-toukokuulle ja hyvinhän niitä täälläpäin on. Katselmus + ja katselmus, joihin Umbra on osallistumassa sekä oman seuran match show ja toko koe syövät huhtikuulta muutaman viikonlopun, mutta yksiin kisoihin taidetaan päästä ja toukokuussa sitten enemmän. Tauon jälkeen on taas tekemisen halu korkealla, sekä Keksillä että miulla. Toivottavasti se tuottaa myös hedelmää kevään ja kesän aikana. Jospa me nyt päästäisiin siihen tavoitteeseen ensin yhdestä, sitten toisesta ja sitten joskus vielä kolmannesta nousunollasta. ;)

Pääsiäisen viettoa

Me ollaan vietetty pääsiäistä ihan kotosalla, nukkuen, syöden ja telkkaria katsellen. Koirat ovat saaneet myös erityishuomiota. Ollaan käyty joka päivä pellolla juoksemassa ja leikkimässä (piilosta, namien etsintää ja hippasta). Eilen käytiin myös melkein kahden tunnin hihnalenkillä, käveltiin kiertotietä Korsoon ja takaisin kotiin suorinta reittiä.

Matkalla Umbra näki ensimmäistä kertaa kunnolla fasaaneja. Kaksi uros fasaania käyskenteli pusikossa ja Umbra sanoi kyllä mitä mieltä se on moisista hiippareista ja kurkki vielä pitkään lintujen perään ja piippaili. Samalla lenkillä meidän ohi meni suomen lapinkoira. Eipä tullut kyseltyä, kuka oli kyseessä, kun koiran ollessa kohdalla meidän Keksi (?!?) haukahti sille. Liekkö Keksillä jotain hampaankolossa vai oliko se innoissaan, kun näki Umbran rotukamun, mutta se sai provosoitua myös Umbran haukkumaan muutaman kerran.

Paluumatkalla Umbra käveli paljon paremmin, kuin lenkin alussa ja ohituksiakin tuli treenattua muutamia kertoja. Illalla Umbra oli tämän kaiken jälkeen niin väsynyt, että se ei olisi halunnut ollenkaan lähteä iltapissalle. Se makasi eteisessä valjaat päällä ja Jyri joutui maanittelemaan sen ulos. Ne oli ulkona varmaan viisi minuuttia, minkä aikana Umbra teki pissat ja kakat. Taisi olla ennätys. :) Se on selkeästi totta, että hihnalenkit ovat koiralle vapaana riekkumista väsyttävämpiä. Ainakin se on totta Umbran kohdalla, kun se joutuu vielä keskittymään hihnakäyttäytymiseensä niin kauheasti. Se on kuitenkin koko ajan parempi ja Umbra tietää, mitä siltä odotetaan.

Umbra juoksee

Pääsiäispellolla

Umbra piirun vaille 11 kk.



Tosca (10 v. ) ja Keksi (3.4. 6 v) tänään pellolla.


Vielä pitää keksiä miten tänne saa laitettua pystykuva, kun miun ohjelma kääntää kuvat automaattisesti, mutta tämäpä ei... Umbrasta on nimittäin hauska pystykuva tältä päivältä.

Ekat juoksut

Umbra aloitti ensimmäiset juoksunsa toivotusti Keksin esimerkin innoittamana sunnuntaina 16.3. Omituisemme on ollut tavallista seurallisempi ja hellyydenkipeämpi, muuten arki rullaa kuten ennenkin. Onneksi juoksut tulivat nyt reilusti ennen katselmusta ja katselmus + :aa. :) Päästään osallistumaan hyvillä mielin, eikä ole rajoituksia oleilussa pääkallopaikalla.

Me ihmiset olemme olleet kiireisiä työ ja kouluasioiden tiimoilta, joten ensi viikonlopuksi osuva pääsiäinen tulee juuri oikeaan saumaan, saadaan nukkua ja viettää laatuaikaa koko porukan voimin.

Täit

Noh. Umbralta on löytynyt yhteensä kaksi täitä, Keksiltä ja Toscalta ei yhtään, mutta niiltä niitä on vaikeampi löytää, kun karva on juurta myöten tumma. Eläinlääkärin neuvon mukaan Exspotit koirilla on niskassa, eipä ole koirat rapsutelleet itseään, mutta eipä ne sitä tehneet ennen löydöstäkään. Ikävintä koko jutussa on se, että me ei voida ainakaan tänä viikonloppuna mennä Umbran kanssa hallille treenaamaan, mahdollisesti ei seuraavanakaan, joten agilityn alkeiden jatkaminen lykkääntyy. Todennäköisesti vielä pidemmalle kevääseen, koska kun tästä taas treeneihin päästään, Keksin juoksut on juostu. Toisaalta, johan sitä pääsee muutaman viikon päästä kentälle, :D tai voisihan sinne jo nytkin mennä, kun ei ole lunta jaloissa, tosin se voipi olla aika märkä.

Umbran agilitytreenit

Umbra pääsi tänään agilitytreeneihin kolmatta kertaa, kun Keksi on juoksujen takia sivussa. Itseasiassa kolme viikkoa sitten ne olivat vielä molemmat mukana, kun sattui niin iloisesti, että meillä oli auto lainassa. Muutenhan me ollaan muiden ystävällisyyden armoilla kyydin suhteen ja silloin ei pääse mukaan kuin yksi koira vuorollaan. Tänään oli siis Umbra vuoro.

Umbra asettui tänään hallille paljon rauhallisemmin kuin silloin kolme viikkoa sitten, kun se yritti mennä moikkaamaan kaikkia. Jo viime viikolla se asettui siellä olemaan niin nätisti, että yksi treenikaveri sanoi sitä hyvähermoiseksi. Ylpeä sai olla hippusesta.

Ollaan tähän asti treenattu puomin ylös ja alastuloa niin, että puomin toinen pää on otettu irti ja laitettu maksi pöydälle. Tänään otettiin ihan oikeata puomia muutaman kerran. Treenikaveri auttoi ollen toisella puolella, ja ensin Umbraa jännitti, ylösmeno oli selvästi jännittävämpi kuin kukea puomin päällä tai alastulo. Otettiin puomi yhdessä kolme kertaa ja joka kerta Umbra oli rohkeampi. Viimeisen kerran jälkeen päätettiin, että tähän on tänään hyvä lopettaa. Umbra ei ollut kuitenkaan samaa mieltä. Vähän aikaisemmin puomia jännittänyt Uu kun kääntyi 180 astetta ja kipaisi puomin ylitse vielä aikaisempaa reippaampana. :) Äkkiä pieni sitten siitäkin oppi pitämään.

Putki on Umbrasta ihan paras, se sinkoaa sinne ilman mitään epäilystä. Tänään se taas otti muutaman putken jälkeen hepulit ja juoksi putkeen narupallonsa kanssa. Siellä se juoksenteli edestakaisin, kunnes sain sen rauhoittumaan ja vaihtamaan villitsevän pallon namiin. Selvästi putkihullu koira on tulossa tästä, pitää jatkossa ottaa putkea hihnan kanssa joitakin kertoja, ettei koira opi siihen, että putkeen saa jäädä pitämään omaa kivaa. Ja ehkä pitää tosiaan harkita palkkaamista nameilla näillä esteillä, joihin se sekoaa.

Lisäksi otetiin tänään muutamn kerran pöytää ja maksi-rengas kerran. Viime viikolla otettiin mini-medi - rengasta ja se sujui hyvin lelun perässä. Tänään maksi rengas ei ollutkaan niin helppo, kun se ei ollut Umbran silmänkorkeudella. Otetiin vetäjän kanssa yksi toisto ja jätettiin asia hautumaan. Paljon oli meille puuhaa tässäkin ja Umbra on ihan puhki nyt treenien jälkeen.

Hiukan ikäviä tai vähintäänkin kiusallisiakin uutisia meillä on myös. Jouduimme aloittamaan suuren täintorjunta operaation (ensimmäistä kertaa ikinä) kuultuamme, että kaverikoiraltamme on löytynyt täitä ja löydettyämme illalla Umbra korvan takaa jotakin, joka voisi olla täi. (se oli kamalan pieni, jotta olisi voinut olla varma.) Aloitimme heti kuitenkin sodan loisia vastaan, parempi katsoa kuin katua. Ensiavuksi löysimme kotoa kaksi Exspottia ja Umbra ja Keksi saivat ne niskaansa. Toscan myrkytys jäi huomiseen, kun apteekit on taas auki. Toivottavasti selvitään kohtuullisella vaivannäöllä mokomista pikkupirulaisista.

Käytiin viikonlopun kunniaksi pitkällä lenkillä metsässä ja pellolla. Metsässä Umbra juoksi kuin aropupu nauttien joka hetkestä. Yhtäkkiä polulla seisoi n. 10 metsin päässä myös vapaana oleva Nova Scotian noutaja. Umbra tulee kyllä luokse pyydettäessä, mutta jos koira tulee ihan nokakkain vastaan ja Umbra on vapaana, uskon se menevän toisen koiran luokse. Jostain syystä (eikö Umbra sitten huomannut toista koiraa vai onko se luotettavampi kuin uskoinkaan), kun kutsuin Umbran luoksemme "Täällä" -komennolla, se ponkaisi pusikosta, noin metrin tai kahden päästä vieraasta koirasta meidän luokse ja jäi siihen. Olin ylpeä Umbran hienosta luoksetulosta, huomasi se tai ei toista koiraa. Hyvin oli Uulla korvat mukana metsän tuoksuissakin.

Paluumatkalla kävimme katsomassa lumikoiraa, jonka eilisellä lenkillä rakensimme läheiselle koiranulkoiluttajien suosimalle pellolle. Siellähän se lumilappalainen seisoin, vain vähäisiä vahinkoja kärsineenä. Pellolla Umbra pääsi myös hetkeksi leikkimaan parin collien kanssa. Kotiinpäin suunnistaessamme Umbra sai vielä ohitus harjoitusta niin pihaansa haukkuen vahtivan boceronin (mitenköhän tuo rotu kirjoitetaan?) tms ja mäenlasku puuhissa olevan äänekkään poikakolmikon muodossa.

Cavalierit pitivät nekin omalla tavallaan lenkillä hauskaa. Tosca pureskeli pieniä tikkuja ja sipsutteli metsälenkin polkuja pitkin perässämme etsien ne paikat, joissa ei tassut likaannu. Keksi puolestaan ei välitä likaantumisesta. Tämä epänaisellinen cavalieri menee ojan yli siitä, mistä se on syvin ja likaisin. Keksi myös kaivoi kuoppia ja kirmaili aina kun Umbra-paimenen silmä vältti. Umbralla kun on tapana jäädä vahtimaan jälkeen jäänyttä lauman jäsentä ja tilaisuuden tullen taklata se. Kiva lenkki oli, nyt koirat nukkuvat vatsat piukeina lenkin jälkeen saaduista ruoka-annoksista.

Tänään, päivä blogin luomisen jälkeen löysin blogin, jonka nimi on Keksinmuruja. KEKSIN MURUT nimellä on tarinansa ja syynsä, eikä vähimpänä cavalierini Keksin nimi. Nimi siis säilykööt, kunnes tai jos löytyy joku parempi.

Kirjoitan tähän blogiin cavalier king charlesin spanieleidemme Toscan (10 v.) ja Keksin (5 v.) sekä suomenlapinkoiramme Umbran (10 kk) kuulumisia, tempauksia ja kehittymisiä omissa lajeissaan.

Lajit: Tosca - Söpöily ja pomottelu.
Keksi - Agility ja sähellys.
Umbra - Kivaksi koiraksi kasvaminen ja agility sekä tokon alkeet.

Tiedossa on varmasti odottamattomiakin lajirajojen ylityksiä.