31.11. Agitreenit.

Treenattiin sylikäännöstä ja vekkiä. Lisäksi yksittäisinä esteinä, yllätys yllätys - keppejä ja kontaktiesteitä. Miulla oli molemmat koirat mukana.

Keksi:

Sylikäännös treeni sujui hyvin, muutamia viboja pääsi tulemaan, mutta muuten meni hyvin. Otettiin aika monta toistoa, harjoitus koostui n. 25:stä aidasta, joten hyppyjä tuli monta. Loppua kohden Keksin ponnistusvoima ehtyi ja hyppääminen tuli jähmeämmäksi ja yksi rima tippui. Aluksi se kuitenkin hyppäsi kevyesti ja hyvin, vaikka hypyt olivat osittain jopa medien tapissa. HYVÄ KEKSI! Vekki-treeni sujui myös hyvin, ei mitään ihmeellistä. Kepeillä tehtiin vauhtia namilautasella, tutusti ne menivät oikein hyvin. Otettiin myös keinua. Hallin keinu oli Keksille uusi, joten panostin erityisesti siihen, että se ei hiipisi sinne, vaan tekisi sen ihan täpöllä. Keksillä kun on silloin tällöin kisoissa ollut tapana hiipiä etsimään keinulta se kallistuskohta.

Umbra:

Aluksi otin Umbran kanssa tassukosketuksella puomin alastuloa ja se sujui oikein hyvin. Plikka on saanut jutun juonesta kiinni! Otettiin myös "kuivaharjoitteluna" muutamia ylösmenoja. Pian me päästään kokeilemaan puomia kokonaisuudessaan.

Toista kertaa hallilla treenannut Umbra ihmetteli vieläkin uutta paikkaa.Pää hiessä sai omistaja motivoida koiraa: Umbra leikkii yleensä millä vain ja missä vain, nyt se ei innostunut kuten tavallisesti. Sen vuoksi sylikäännös treeni sujui tahmeasti, taisi tulla liikaa toistojakin tehtyä. Itse sylikäännös sujui kyllä, mutta kaikkiaan olisi saanut olla enemmän intoa.

Pähkäiltyäni tätä hetken ja treenattuani Keksiä välissä, leikitin Umbraa ihan kunnolla, keskityin vain siihen, että saan sen leikkimään, oikeasti ihan taistelemaan lelusta eli kierroksia ylös. Kun Umbra oli into piukeana leikkinyt hyvän tovin, otettiin ihan helppoja suoria ja putkea ja intoa oli taas. Mitä tästä opimme: Umbran treenien pitää toistaiseksi olla helpompia ja kaikki lähtee siitä, että miä saan sen leikkimään. Noh, jotain ihan uuttakin opittiin - Umbra nimittäin meni ensimmäistä kertaa A:n vapaana. Otettiin sitä ensin muutaman kerran kytkettynä, että homma muistuu mieleen ja sen jälkeen otin Umbran vapaaksi ja sinne se kipusi kapusi A:n päälle ja teki vielä ihan luonnostaan hienon two on two off- kontaktin joka kerta. :) Taitava himpula.

Ensilumi

Aamulla herätessäni kysyin Jyriltä jo tutuksi tulleen kysymyksen:" Onko jo lunta?" Tänään ei vastauksena ollut:" Ei.", vaan:" Joo, vähän." Me tytöt lähdettiin kiireen vilkkaa pellolle lunta haistelemaan, maistelemaan ja ihailemaan. Umbrakin oli ulko-ovesta ulos astuessaan hämmästyksestä niin ymmyrkäisenä, ettei haukkunut kuten yleensä, vaan haisteli varoen lunta.

Keksi ja Umbra kuulee ääniä metsästä.


Umbra, Keksi ja Tosca-mummo.


Tosca laiduntaa.


Umbra pinkoo.

Tavoitteet vuodelle 2009

Lapikkaassa kyseltiin tulevan vuoden tavoitteita, laitoin sinne Umbran tulevan vuoden tavoitteet, tänne voisi miettiä Keksinkin osalta noita tavoitteita.

Umbra:

Umbran kanssa ollaan tänä vuonna aika hyvin saavutettu ne tavoitteet, jotka asetettiin, koira on pientä säätöä vaille estevalmis. Ohjaamisessa meillä on vielä työsarkaa, miun pitää oppia ohjaamaan Umbraa Umbrana eikä Keksinä. Parasta tässä vuodessa on kuitenkin ollut meidän suhteen muuttuminen läheisemmäksi ja Umbran kehittyminen ihan arkipäiväisissä asioissa, kuten hihnakävelyssä ja ohituksissa.

Vuonna 2009:
- Poropaimennuskoe, jos arpaonni suosii.
- Katselmus
- Lähettäisikö tuo kasvis meidät virallisiinkin näyttelyihin? Iik.
- Agilityn treenailua
- Möllikisastartti, mahdollisesti muutamia startteja virallisissa kisoissa, jos alkaa nuo kepit ja keinukin näyttämään valmiilta ja ohjaus sujuvalta.
- Tokon treenailua, alokasluokan liikkeeiden harjoittelua ja hiomista.
- Pidetään hauskaa yhdessä koirien ja koiratuttujen kanssa. :)

Keksi:

Keksin kanssa ollaan hienosti saavutettu tänä vuonna kaksi nousunollaa, viimeistä viedään. Tokossa ollaan kehitytty hurjasti ja senkin treenaaminen on ollut tosi hauskaa. Lisäksi saatiin Keksi steriloitua vihdoin viimein ilman mitään kummempia ongelmia ja virallisissa näyttelyissäkin käytiin pyörähtämässä.

Vuonna 2009:
- Agilityn treenailu jatkuu.
- Viimeinen nousunolla, menolippu kolmosluokkaan.
- Startteja kolmosissa, kisavarmuutta.
- Tokon treenailu jatkuu
- Ainakin yhdet viralliset tokokokeet.

Tosca:

Tosca se vaan yllättää ja porsuttaa vuosi vuodelta eteenpäin. Toscalle ei ole sen kummempia tavoitteita, kuin että pysyisi kohtuullisen terveenä ja iloisena vanhuksena. :)

16.9. Agilitytreenit.

Treenattiin rataa, jossa erityisesti niitä asioita, joita ollaan hallitreenien alettua treenattu. Miä vedin treenit, joten jätin Umbran suosiolla kotiin ja otin vain Keksin mukaan. Seuraavat neljä tai viisi viikkoa mukaan pääsevät sitten molemmat tytöt, kun minulla ei ole vetovastuuta.

Treenit sujuivat kaikkiaan hyvin. Rata oli haastava, mutta ryhmäläiset haltsasivat sen hyvin, olihan puolivalssia treenattu paljon ja tässä radassa oli paljon paikkoja niille ja tavallisille valsseille.

Keksin kanssa meillä meni hyvin muutamia sellaisia kohtia lukuunottamatta, jossa miä käänsin Keksiä jopa liian aikaisin ja se ohitti esteen - tää oli sikäli positiivinen virhe, että selkeästi miä oon oppinut tekemään ohjauskuvioita aikaisemmin ennemmin kuin liian myöhään. Toinen "virhe" tuli siitä, kun Keksi muutaman muun koiran tavoin kävi suorittamassa yhden putken jälkeen radan reunalla olleen, mutta epähuomiossa ja tilanvähyyden vuoksi pahaksi ansaksi jääneen puomin. Miun puomihullu koira. :) Tiukka haltuunotto sai Keksin kuulolle ja virhe ei toistunut. Keksi on kyllä tosi hieno, hyvä mieli tuli taas, kun se on niin into piukeena. :)

Miä lainasin yhdistykseltä kevytaidan talveksi, taidan tänään järkätä valosan aikaan Umbralle hyppy- ja keppitreeniä.

PENTUJA!!!

Umbra on ollut omituisen hellyydenkipeä ja tavallista rauhallisempi. Rapsutellessani sen vatsaa huomasin nisien olevan hiukan punaiset - taitaa Umbralla olla (lievä) valeraskaus. Pentu-unelmat unohtuvat kyllä aikanaan, pellolla ja metsässä juostessa ja agilityä treenatessa, niin koiralta kuin emännältäänkin.

Mona Umbran salaperäinen hymy.

Umbra oli sunnuntaina ensimmäistä kertaa juoksujen jälkeen treeneissä. Hiukan himpulaa ärsytti häkissä oman vuoron odottaminen ja uusi paikkakin taisi hiukan jännittää, joten keskittymiskyky ei ollut paras, mitä Umbralta on nähty, seuraavalla kerralla tilanne onkin varmaan parempi, kun paikka on tuttu.

Koiralle koti

Mein koirat sai elämiensä ensimmäisen häkin viime viikolla. Totutettiin niitä häkkiin pitämällä sitä olohuoneessa avoimin ovin. Tytöt tykkäsi. Jatkossa häkki palvelee treeneissä ja kisoissa.

Dog in bag.

8.11. Agikisat Lohjalla

Oltiin eilen agilitykisoissa Lohjalla. Meillä oli Keksin kanssa kaksi starttia, toinen hypärillä ja toinen agiradalla. Hypärin tuomaroi Kari Jalonen ja peruvääntöä tuomariharjoittelija Anne Viitanen. Kisoissa oli paljon koirakoita, medejä oli hypärillä 24 ja agiradalla 26 (- peruutukset).

Hyppyrata sujui hienosti, vaikealla keppikulmalla koira meinasi karata käsistä, mutta sain kuin sainkin ohjattua sen oikein, muuten rata meni hienosti. Lukuunottamatta sitä tosiasiaa, että eräs kulki ekan radan nenä maassa, maksaen meille kallisarvoisia sekunteja. Kolme kertaa vauhti tyssäsi täysin, mutta kisat olivat siis maneesissa, eikä olla tälläisella pohjalla kisattu pitkiin aikoihin. Tuloksena oli nolla ratavirhettä, ihanneaika 36 s ylittyi 2.43 s, tulos siis 2.43, jolla kiilattiin kuudennelle sijalle. Hyvällä vauhdilla meillä olisi ollut mahkut ehkä just ja just kolmanteen sijaan, mutta viimeinen nousunolla jää vielä odotuttamaan itseään.

Agirata oli hauska, mutta mokia täynnä. Puomin alastulolta otettiin vitonen (näitä kisanomaisia treenejä pitää Keksin kanssa ottaa), yksi rima tippui, kun rata kääntyi suorassa olleen hypyn jälkeen taaksepäin ja miun liike tökkäsi ja kolmas virhe tuli, kun Keksi jäi haistelemaan ihania hevosenhajuja putken suulle, mistä tuli kielto. Jälkimmäinen rata sujui kyllä ensimmäistä vauhdikkaammin, tätä yhtä haistelua lukuunottamatta, kun juoksin vaan alusta asti niin lujaa, ettei Keksi kerinnyt haistelemaan, hiukan tuli silti yliaikaa, radan pituus oli n. 190 m, ihanneaika 53 s, mein aika oli 54.88. Eli hiukkasen yliaikaa tälläkin, varmasti haistelussa meni parisen sekuntia.

Kaikkiaan kivat kisat. Harmittamaan jäi vain se, että jälkimmäisellä radalla tuli vain yksi nolla, joten niitä sijoitusnollia olisi ollut tarjolla, jos kaikki olisi mennyt nappiin. Eilisen parasta antia oli se, että miua ei jännittänyt yhtään ja ohjaus sujui melko hyvin. Innolla jäädään odottamaan seuraavia kisoja!

Nutukas Stidi

Tässä vielä Stidistä oma kuva, tämän parempia en tällä kertaa tästä ikiliikkujasta saanut. :)

Umbra tapasi Nutukas Stidin

Umbra tapasi tänään ensimmäistä kertaa Nutukas Stidin. Tyttöjen leikit sujuivat hienosti, vaikka ikä- ja kokoeroa olikin. Umbra osasi hienosti leikkiä pienempänsä kanssa ja Stidi puolestaan on vallan peloton pentu - painoi Umbran perässä minkä ehti, välillä käyden tankkaamassa turvaa ihmisistä. Kiitos seurasta ihanalle kakrulle ja emännälleen!

Umbra odottaa treffiseuraa.

Umbra ja Stidi.

puolivalsseja ja irtoamista

Eilen illalla oli myös Keksin agilitytreenit. Treenien aiheena oli puolivalssi ja irtoaminen, ensin mainittu oli ohjattuna. Ikinä ei pitäisi sanoa, mitään, ehdin jo sanomaan, että puolivalssit on miun ja Keksin lemppareita ja kuinkas sitten kävikään...

Periaatteessa treeni ei ollut vaikea, mutta puolivalsseja oli yhteensä kuudessa kohdassa. Alku sujui hyvin, ei siinä mitään, mutta kohdassa, jossa puolivalssilla oli tarkoitus vetää koira välistä tökkäsi. Saatiin nuo välistävedot kyllä tehtyä - ilman niitä ennen ollutta putkea. Parhaiten, siivekkeitä hipoen ne sujuivat, kun miä ohjasin keksiä takaperin, tavallaan jättäen puolivalssin päälle. Tämän siirtäminen radalle ei kuitenkaan onnistunut niin vain, mutta rata sujui hyvin. Teimpä siihen yhden sylkkärinkin, joka toimi hyvin, kun tein sen hyvin. Aina sitä jotain jää mieleen ja oppii!

Itsenäisessä treenissä Keksi irtosi ihan sikamaisen hienosti sivusuunnassa ja vielähyppäsi 90 asteen kulmassa olleen hypyn, näistä miä kyllä olin sika ylpeä ja tyytyväinen; siellä se pieni eteni miusta noin 4 metrin päässä kohti estettä, tukenaan vain käsiohajus liikeen ollessa tosi pientä. Keksi on huippu!

Illalla kyllä väsytti, olipa agilityn täytteinen viikonloppu!

Koulutusohjaajakurssilla Kellokoskella

Olin viikonloppuna agilityn koulutusohjaajakurssilla, järjestävänä yhdistyksenä oli Heiluhännät ry ja kurssin veti Tuija Kokkonen. Kurssi oli kaksipäiväinen ja täyttä asiaa. Ensimmäinen päivä oli teoriaa ja toinen käytännön harjoittelua. Ensimmäisenä päivänä käytiin läpi niin koiran motivoimista, palkkaamista, viettejä kuin eri esteiden opettamista teoriassa. Päivän päätteeksi jokainen sai kotitehtäväksi suunnitella seuraavaksi päiväksi jonkin ohjauskuvion/liikkeen, joka sitten opetettaisiin/vedettäisiin jollekin koirakolle.

Kurssin teoriassa oli paljon tuttua, mutta sen ei ollenkaan haitannut, päinvastoin. Ainakin itse koen kertauksen vain hyvänä, siitä tulee varmuutta. Mukana oli myös uutta asiaa ja varsinkin kontaktiopetus ja eri tavat esteen kiertämiseen (poispäinkääntö, twist, flippi, pakkovalssi) selkeytyi itselle.Erityisesti kontaktien läpikäymisestä hyötyneet paitsi omat alkeiskurssilaiset, joille on nyt helpompi suunnitella eri metodeita, myös omat koirat, jotka saavat ehkä jatkossa loogisempaa kontaktikoulutusta. :)

Toisena päivänä minun vedettävänäni oli takaaleikkaus. Harjoitus sujui hyvin, koira ymmärsi jutun juonen, ohjaajalla tarjosi jostain syystä koko ajan vastaista kättä, mutta ymmärsi lopulta harjoituksen. :) Sain hyvää palautetta vetämisestä, muilla ei ollut juurikaan lisättävää. Paljon nähtiin siis erilaisia harjoituksia eri ohjauskuvioihin liittyen ja mukana oli paljon hyviä harjoituksia, joita miä palan halusta päästä vetämään. Kiitokset siis muille kurssilaisille, jos joku tänne eksyy. :)

Päivän postitiivinen-posityyhynen oli Umbra-pöllömme. Umbra oli mukana toisessa päivässä testikoirana, meille vedettiin niin takaakiertämistä ihan perinteisellä, pitkälle vietävällä ohjauksella ja haltuunottoa. Ensin mainittu onnistui hyvin, tosin takaaviennin jälkeiseltä esteeltä miä vedin Umbran pois omalla liikkeellä, mutta saatiin sekin sujumaan. Haltuunotossa Umbra tuli hienosti miun mukana pienillä eleillä, niin pienellä, että harjoitukseen otettiin toinen koira, jota putki veti enemmän - tosin harjoitus oli aika helppo, joten ei ole ihme, että Umbra ei lähtenyt hakemaan putkea - toisaalta taas sellainenhan Umbra on, lukee tosi tarkkaan miun liikettä. :) Me näytettiin myös meidän puomi - ei siitä sen enempää kuin että ohjaajan epäloogisuuksista huolimatta koira tekee maaliman hienoiten! :) Ja ohjaajakin sai niitä jo mainittuja uusia eväitä ja tarkkoja ohjeita kontaktiopetukseen

Kaikkein hienointa Umbrassa oli se, että se keskittyi kentällä hirmu hienosti. Umbra joutui odottamaan vuoroaan pentuaitauksessa, jonka olin lainannut kaverilta, koska minulla ei ole autoa eikä häkkiä. Se rauhoittui aitaukseen tosi hienosti ja keskittyi tekemään miun kanssa hommia, vaikka aluksi kentällä olikin myös tokoryhmiä samaan aikaan. Tämä oli Umbran ensimmäinen kerta, kun se harjoitteli jossakin muualla kuin omalla kentällä (jos viime talven muutamaa kertaa hallilla ei lasketa) ja siihen sekä juoksutaukoon nähden Umbbis työskenteli mega hyvin. Hiukan se oli varuillaan, ihan niin varauksettoman innostunut se ei ollut kuin omalla kentällä, mikä näkyi vauhdissa, mutta toisaalta tämä voi johtua tauostakin.

Kaikkiaan hieno viikonloppu, nyt pitää sitten vetää ne kymmenet treenit ja sitten olen pätevöitynyt koulutusohjaaja. :) Umbra puolestaan oli myös tyytyväinen, mutta väsynyt. Kun illalla läksin vielä Keksin kanssa treeneihin, Umbra ei todellakaan ollut lähdössä mukaan, nukkui vain tutulla paikalla kirjahyllyssä, tyytyväisen oloisena.