Uusi treenihalli

Miä kävin tänään excursiolla meidän uudessa treenihallissa. HSKK:lla oli agilitykisat, missä olin talkoolaisena. Sain olla ratahenkilönä eli kuoria kerman kakusta seuraten koko päivän kolmosluokkalaisten ratoja eturivistä. Parasta päivässä oli kuitenkin se, että pääsin kurkkaamaan meidän talvitreenipaikkaa, joka on siis Hyvinkään koiraurheilukeskus. Paikka on tosi kiva, keinonurmellinen halli on plussan puolella myös talvella ja kaikkein parasta on se, että miulla menee kotonta sinne noin viisi-kymmenen minuuttia. Jei! :)

Muutoksen tuulet

Me muutettiin pari viikkoa sitten Hyvinkäälle ja sen vuoksi on bloggailu ja treenit ollut tauolla. Perusarkea ollaan rullattu ja siinä oheessa tutustuttu uusiin lenkkimaastoihin, jotka ovat tosi kivat. Myös uusi koti on oikein kiva ja tilava. Umbrakin on siellä oppinut kulkemaan portaissa, kun asunto on kahdessa kerroksessa. Onneksi portaat ei ole liukkaat, muuten Umbra varmaan kieltäytyisi kulkemassa niissä. Oma piha on kiva, melko iso rivarin pihaksi ja rauhaisa, vaikkakin se pitää vielä aidata. Toistaiseksi tytöt pääsevät siis yksi kerrallaan valvonnan alla yksinolonsa jälkeen pihalle pissalle.

Kitka kasvaa ja komistuu, tällä hetkellä se on Umbran korkuinen ja menettänyt molemmat yläkulmurinsa teille tietämättömille. Alakulmurit sen sijaan ovat vielä paikoillaan. Kitka ei ole enää hetkeen tehnyt sisälle, miä en edes muista, että milloin se on viimeksi sisälle lirauttanut. Ja ikää on siis vasta vajaa viisi kuukautta, joten miun mielestä sisäsiisti ei todellakaan tarvitsisi vielä olla, mutta onhan se tietysti kiva, että ei tarvitse luututa lattioita. Kitka on reipas ja iloinen ja jotenkin kovin helppo. Umbran kanssa kun on aina pitänyt vähän miettiä, että mihin suuntaan sen kolmentuulen hattu milloinkin on kallellaan. Kitka vaan on, tekee ja menee sekä rakastaa ihmisiään ja koirakavereitaan, myös Keksiä, joka välillä murahtelee Kitkan rakkaudenosoituksille vanhemman oikeudella.

Syyskuun alussa meillä alkaa agilitytreenit taas Umbran kanssa ja Kitkan kanssa puolestaan pentutottis. Tosi kiva päästä taas kiinni harrastuksiin tämän muuttorumbran jälkeen, innolla odotan molempia.

Kitkan ja Impin treffit

Tänään me päästiin extempore treffeille Impin ja Hennan kanssa. Tytöt tuli meidän luokse ja mentiin Metsolansuolle juoksuttamaan niitä. Kitka jännitti ensi alkuun Impiä niin, että meinasi luikerrella karkuun valjaistaan. Metsälenkillä se kuitenkin vanhan mallin mukaan rohkaistui ja leikki Impin kanssa. Impi meni rohkeampana vaan sen verran kauemmas, ettei Kitka uskaltanut mennä sen perässä, mutta kun Impi tuli lähemmäs, Kitka roikkui perässä.

Vapailulenkin jälkeen me saatettiin Kitkan kanssa kaverit vielä asemalle. Kitka käveli pääosin tosi kivasti hihnassa, vaikka Impi käveli vieressä. On nää koirat sitten erilaisia; Umbran kanssa tuon hihnakävelyn kanssa tehtiin töitä puolitoista vuotta ja Kitka kävelee jo nyt paremmin hihnassa kuin Umbra ja sen eteen ei ole kovin paljon tarvinut tehdä. Asemalla me ihmiset vielä ehdittiin juttelemaan hetki ja koirat saivat ihmetellä ihmisiä ja ohiajavia junia. Kitka säpsähti vähän ensimmäisiä junia, mutta selkeästi tottui niihin. Junia me ei oltukaan nyt käyty katsomassa aikoihin, joten tämä oli siinäkin mielessä tosi jees. Sen lisäksi, että seura oli parhainta. :)

Kitka noutaa

Tänään otettiin sitten Kitkan kanssa lenkille mukaan Umbran noutokapula. Ensin kakara sai hengailla vapaasti ja sitten treenattiin vähän. Niiden tuttujen juttujen lisäksi kokeilin, mitä tapahtuu, jos Kitkalle heittää sen kepin sijaan noutokapulan. Tein harjoituksen samalla tavalla kun nyt parina päivänä olen toiminut kepin kanssa, eli leikitin sitä ensiksi sillä ja kun se oli siitä todella kiinnostunut, heitin kapulan ja lähdin itse toiseen suuntaan juoksemaan. Ja ilmeisesti Kitkalla on jokin herkkyyskausi menossa, koska se ampaisi kapulan perään, otti siitä ihan oikean otteen keskeltä ja sitten se ryntäsi miun perään kapula suussa. Suurimmaksi osaksi se laski otteen tultuaan miun luokse, mutta viimeisellä toistolla se tuli ihan miun lähelle ja miä sain palkattua sen siitä, että se piti kapulaa suussa. Miulle tuli mieleen, että tämä voi olla siitäkin hyvä heti opettaa noutokapulaa, että Kitkan suu on vielä sen verran pienempi, että sille on helpompaa ottaa oikea ota kapulan keskeltä kuin sen päistä. Ja jos se oppii sen oikean paikan ja otteen jo nyt, se on sille selkeä asia myöhemminkin. :)

Kitka tekee

Kitka on nopea oppimaan. Äsken oltiin kaksistaan lenkillä ja treenailtiin vähän juttuja. Istumisen se on osannut jo pitkään ja maahanmenoa ollaan nyt treenailtu joku viikon verran. Molemmat sujuu tosi hyvin, mitä nyt välillä menee keskenään sekaisin. Nyt aloitin seisomisen opettamisen. Lisäksi opetin sitä noutamaan. Sehän lähtee kuin tykin suusta kaikkien lentävien juttujen perään ja ottaa ne suuhun, mutta ei välttis tuo niitä miulle. Niinpä miä nappasin Kitkan metsästä löytämän kepin itselleni ja leikitin sitä sillä ja kun se innostui siitä, heitin kepin ja juoksin toiseen suuntaan. Kitka kirmasi tietysti perään keppi suussa ja leikki jatkui. Taitava pikku-K!

Hammaskeiju

Kitka on tiputellut nyt hampaitaan tasaiseen tahtiin, tällä hetkellä siltä on lähtenyt neljä hammasta ylhäältä ja kuusi alhaalta. Eilen miä sain jopa napattua ensimmäisen hampaan talteen, kun huomasin sen hammastarkastuksen yhteydessä roikkuvan enään pienen säikeen varassa. Tulevat hampaat näyttävät suurilta ja mahtavilta vanhoihin nököihin verrattuna. :)