Yksi eteen, kaksi taakse tai kaksi eteen ja yksi taakse. Sitähän se agilityn treenaaminen on. Eilen oli taas sellainen taaksepäin pakitus päivä. Meillä oli ratatreeniä, jonka miä vielä hepotin Umbralle. Pari ensimmäistä yritystä meni hyvällä draivilla ja Umbra olisi varmasti tehnyt sen sujuvasti loppuun, mutta miä kämmin. Miä unohdin, mitä olin tekemässä ja kun miun ohjaus petti, niin sitten petti Umbran keskittyminen ja se kielsi muurilla ja jäi komentamaan miua. Eikä mikää ihme, koska miun liike pysähtyi kokonaan. Harmitti hirmuisesti. Lopulta saatiin kuvio tehtyä jotenkin, mutta huono maku jäi. Plääh. Jos jotain hyvää pitää keksiä, niin kepit meni noilla parilla ensimmäisellä kerralla oikein hyvin, mein tiitinen on ihan viittä vaille oppinut kepit. Keksin kanssa ei oikein nyt ehditty treenaamaan, pari kertaa otin nopsaan tuon pätkän, se sujui jotenkin, mutta on sitä parempiakin päiviä nähty.
Äsken sitten otin takapihalla Umbran kanssa yhdellä hypyllä erilaisia treenejä, että pääsisin itse irti eilisestä huonosta fiiliksestä ja että pääsisin kunnolla jatkamaan, jos liike loppuu. Otettiin kahdeksikkoa jollain n. 50 cm korkuisella hypyllä ja takaakiertoa ja ihan peruslähetystä. Noissa ihan tavallisissa hypyissä miä otin naksun mukaan, annoin Umbralle paikallaan seisten vain sanallisen käskyn:" Aita" ja odotin, että se ottaa sen, hypätessä naksautin ja annoin palkan. Näin miä ajattelin, että se tajuaisi sen, että se hyppääminen, vaikka ilman miun liikkumistakin, on se, mikä on se juttu, mitä se ei vielä ole sisäistänyt. Nyt on taas parempi mieli, varsinkin, kun Umbra teki töitä hyvin, ei juuri haukkunut eikä yhtään kertaa tullut tuosta aidasta ali, vaikka pienellä liikkeellä olisi siitä ali päässyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti