Tänään oltiin metsässä pitkällä lenkillä. Yht´äkkiä Jyri huusi, että Tosca juoksee väärään suuntaan. Meidän kuuroutuneella mummolla kun on tapana aina silloin tällöin "eksyä". Tosca haistelee maata tai tutkii ympäristöä muuten ja jos se ei näe meitä kohottaessaan katseensa, se lähtee posottamaan täysillä siihen suuntaan, mihin nenä osoittaa, yleensä tulosuuntaan.
Näin kävi siis taas tänään, mutta Jyrin huutaessa Toscasta näkyi vaan vilahdus pyllyä ja heiluvaa häntää, se oli tosi kaukana jo. Lähdettiin perään, mutta annettiin Umbralle komento:" Hae Tosca!" Umbra tietää jo tämän käskyn tarkoituksen ja lähti hurjalla vauhdilla ja innolla etsimään Toscaa. Juosiin siis metsässä Toscan perässä, mutta Umbra sai sen kiinni nopeasti, kun näki sen ja paimensi sen pysähtymään. Tässä vaiheessa me oltiin noin 50 metriä jäljessä eli ilman Umbraa me oltaisiin saatu hyvässä lykyssä juosta tosi pitkään, pieni hätääntynyt ja kuuro koira voi juosta yllättävän lujaa.
Umbrahan tuli aikoinaan meille kasvamaan Keksin kaveriksi, kun Toscasta joskus aika jättää. Nyt Umbralle on tullut toinen, vähintään yhtä tärkeä tehtävä Toscan paimenena. Umbra oli tänäänkin ihan korvaamaton, hoiti hienosti tilanteen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti