Reissuja

Umbra ja Stidi, reissukamut.

Viime viikolla (viikko 29) me oltiin koko porukka mökillä keskiviikosta lauantaihin. Kerrankin säät suosi ja mökillä pystyi pyyhältämään kesätamineissa. Kesätamineissa siellä pyyhälsi myös Umbra, jonka karvanlähtö on nyt loppusuoralla ja jonka ulkoasu on sen mukaisesti aikas kevyt. Kaikki tytöt nauttivat mökkeilystä, Toscakin kirmaili, minkä töppöjaloiltaan pääsi. Sen vuoksi kuistille tehtiin erinäisiä viritelmiä, ettei mummo putoa siitä ja satuta itseään.

Maisemaa Riisitunturilta.

Tällä viikolla me oltiin Umbran kanssa Lapissa, vaikkakin läänin eteläosissa. Miun opiskelukaveri asuu Kuusamossa ja heillä on mökki Posiolla, mihin sitten mentiin lomailemaan kaveriporukalla. Porukkaan kuuluu Kaisa ja sen vuoksi Umbran kaveri Stidi. (Nutukas Stidi) Sunnuntai 25. päivä meni matkatessa ensin junalla Suonenjoelle ja sieltä matka jatkui autokyydillä Posiolle. Umbra matkusti tosi hienosti, mitä nyt välillä yritti pistää leikiksi Stidin kanssa junassa, mikä piti kieltää tilanpuutteen vuoksi.

Maanantai aamu alkoi sillä, että mökin pihalla oli kolme poroa, jotka käytiin yhdessä tuumin Umbran sekä Kaisan ja Stidin kanssa haukkumassa pois tontilta. Päivä jatkui Riisitunturin valloituksella, missä maisemat olivat todella hienot ja vaihtelevat. Miä en ollutkaan ennen ollut Lapissa ja tunturissa kesällä, minkä vuoksi maisemat tekivät vielä suuremman vaikutuksen. Itseasiassa en ollut ehkä aikaisemmin käynyt tunturilla ollenkaan, ellei Koli ole tunturi? Riisitunturia ei ole suotta valittu vuoden 2010 retkikohteeksi, minulle sieltä jäivät mieleen erityisesti hienosti aukeavat järvimaisemat, korkealla sijainnut lampi ja vaivaiskoivut.

Stidi ja Umbra.

Vaivaiskoivu.

Umbra riehuu...

ja poseeraa Riisitunturilla.

Tiistaina me käyttiin retkellä Korouomassa, joka on Posiolla sijaitseva rotkolaakso. Siellä maasto oli aika vaikeakulkuista, mutta retki oli vaivan arvoinen. Siellä saimme ihastella todella upeata koskea ja hienoja kalliomuodostelmia. Pirunkirkkokien siellä oli, missä oli myös laavu. Jäimme grillaamaan laavulle ja ihmettelimme hiukan laavun lattialla olleita karvoja. Kauan ei tarvinnut ihmetellä, kun koirat aloittivat haukun ja huomasimme poron yrittävän laavulle. Onneksi koirien haukku säikytti poron matkoihinsa, vaikka se yrittikin vielä toistamiseen liittyä seuraamme samalla lopputuloksella. Näimme ja kuulimme Pirukirkolla myös liitelevän ampuhaukan, joka ei onneksi vaikuttanut häiriintyvän koirien poron komennuksesta. Pirunkirkolta minä en saanut kuvia, kun tyhmyyksissäni luulin kameran pattereiden loppuneen, vaikka näin ei ollut, mutta laitan niitä myöhemmin, jos niitä saan.

Maisemaa Rukan huipulta.

Keskiviikkona me ihmiset kävimme sitten Rukalla laskemassa kesäkelkkaradalla ja vähän ostoksilla ja koirat saivat lenkkeillä mökin tuntumassa. Kotiinlähdön aika oli torstaina, jätettiin hyvästit ja vannottiin, että palataan uudestaan, niin kivaa oli ja vielä jäi paljon nähtävääkin seuraaville kerroille. Paluumatka sujui sekin oikein mallikkaasti, ehkä osittain todella kuuman sään vuoksi. Palasimme autolla Suonenjoelle ja sieltä edelleen Vantaalle junalla. Junan lemmikkivaunu oli niin täynnä, ettei sinne olisi enempää eläimiä mahtunutkaan, joten ehkä koiratkin väsyttänyt helle oli loppujen lopuksi onni onnettomuudessa. Kaikkiaan reissu oli ikimuistoinen; seura oli mahtavaa, kuten myös maisemat. Poroja me nähtiin myös todella reilusti ja usein, mikä oli tälläisesta turistista uskomatonta. Sekin oli hienoa, että pääsin vähän muistuttamaan Umbran mieleen, mikä eläin se poro oikein onkaan ja että sitä kuuluu haukkua. :)

City-vasa.